Kirjoittaja Aihe: Liikkuva linna: Kaidepuukahnauksia, S  (Luettu 3584 kertaa)

Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 242
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
    • Tekstit
Liikkuva linna: Kaidepuukahnauksia, S
« : 05.10.2016 09:59:27 »
Nimi: Kaidepuukahnauksia
Kirjoittaja: Gernumbli
Fandom: Liikkuva linna
Genre: romanttinen, hyväntuulinen draama
Hahmot: Sophie/ Howl
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Hahmot ja koko maailma ovat Diana Wynne-Jonesin!
A/N: Calciferin päätä särkee, eikä kukaan piittaa asiasta hölkäsen pöläystäkään.



                       Kaidepuukahnauksia


Oli kirpeän kuulas syyslauantai, kello kävi puolta yhdeksää ja liikkuva linna natisi liitoksissaan.

Pitkät portaat äänsivät uhkaavasti, ja Calcifer murahti marttyyriäänellään:
”Taas! Jo neljännentoista kerran tälle viikkoa!”

Sophie oli erittäin hyvällä tuulella. Hän lauleskeli pientä pyykkilauluaan ja pyykit viuhuivat iloisesti sen tahdissa tiputellen saippuavettä sinne tänne. Samalla Sophien kädet jynssäsivät tarmokkaasti pesusoikossa lojuvaa, karmiininpunaista pukua. Ilma oli sakeanaan kimaltavista saippuakuplista, jotka olivat täynnä laulua, ja poksahdellessaan ne päästivät ilmoille pieniä, riitasointuisia vingahduksia.

”Soooooophiiiie”, Calcifer valitti äänekkäästi, kun sen takkapuut kalahtelivat jälleen toisiinsa talon perustusten tärähdellessä. Portaista kuului valtavaa töminää, naurunkiljahduksia ja sitten – taas – eräs hirveä jysähdys, kun toinen vaaleatukkainen pikkupoika oranssissa puvussaan liukui kolmannesta kerroksesta kaidepuuta pitkin eteisen matolle (joka oli valitettavan huonosti varusteltu tuollaiseen huvitteluun).



Sophie keskeytti viheltelynsä ja taapersi eteiseen suhteellisen suurine vatsoineen kuin kärttyisä ankkaemo. Hän seisahtui matolle, ja kolme pientä, leijunutta vaaleanvihreää sukkaa putosi hänen punertavanvaaleaan, nopeasti suhaistuun nutturaansa.

”Juhuu! Ilmojen halki käy lentäjän tie!” kiljui toinen pikkupoika, jonka repsottava rusetti ja taivaansininen pikkutakki lepattivat hullunkurisesti ilmavirrassa tämän huristellessa merkillisen leveää ja kourumaista kaidepuuta pitkin matolle, jonka reunat rutistuivat jo hiukan, kun se ajatteli tulevaa törmäystä.
Pikkupoika tarttui matonreunaan ilmeisesti aikoen lentää sillä takaisin ylös, missä toinen samanmoinen, punaposkinen pojanviikari huusi: ”Joko nyt? Joko nyt?”, mutta matto vajosikin häpeissään takaisin alas.

”Ääitii…” poika marmatti.
”Howl!” Sophie karjaisi, ja istahti matolle pyhän suuttumuksen vallassa. Hän istui siinä kädet puuskassa rinnallaan pettymyksen suorastaan valuessa hänen kasvoiltaan, kun matto lensi ylös pitkää ja patinoitunutta portaikkoa.



Työhuoneen ovi oli huolimattomasti raollaan, ja se aukeni selälleen, kun Sophie pyyhkäisi sisään.
”Minä – sanoin – että – ei – enää – kaidepuita!” hän puuskutti. Hämähäkit, joita Howl ei vieläkään ollut hennonut häätää, kipittivät piiloon huojuvien keskeneräisten loitsujen kasoihin (ne aistivat tunnekuohuja).
”Rakkaani”, Howl yritti ja kääntyi. Syyllisyys paistoi tämän kasvoilta. Matto meni rullalle ja ujuttautui seinän viereen teeskennellen mahdollisimman pientä.
”Onko sinulla selitystä?!”

Howl nousi alistuneena ja meni Sophien luokse näyttäen katumuksen sanakirjamääritelmältä.
”Sinun pitäisi levätä”, hän mutisi ja yritti koskettaa Sophien hehkuvaa poskea, mutta tämä käännähti ja tarttui johonkin.
”Täälläkö kaikki parittomat sukat olivatkin!” hän huudahti ja mulkaisi Howlia niin, että tämä sävähti.
”Se liittyy hukkaloitsuun”, Howl selitti ja yritti tunkea vaivihkaa nopeasti mytätyn, pikkupoikakokoisen, oranssin puvun peremmälle pullistelevaan Ikuisuusongelmia -pahvilaatikkoon.

”Tämä on mahdotonta”, Sophie voihkaisi, ja näytti olevan itkuun purskahtamaisillaan. Hyvä tuuli oli tiessään.
”Koko talo on aivan sekaisin muuton jäljiltä, ja sinä vain leikit itätuulta poikasi kanssa, kun minä siivoan hiki hatussa!”

Howl näytti niin katuvaiselta, että olisi voinut päätyä Vihernummen vapaaluostariin. Vähintään puutarhuriksi.

”Minun täytyi joka tapauksessa kokeilla erästä keksintöäni”, hän mutisi.
”Sanonko mitä sinun pitäisi kokeilla, senkin -!”Sophie räjähti, mutta silloin Howl veti hänet syliinsä ja suuteli häntä niin maan perusteellisesti, että Calcifer tukahdutti puistatuksen takassaan. Jollei mies osannutkaan aina olla esimerkillinen isähahmo, tämä osasi kuitenkin suudella vallan mainiosti. Sitten Howl nosti vaimonsa syliinsä, kantoi tämän yläaulaan, istahti nainen sylissään kaidekouruun ja laski tämän kanssa alas. Sophie painoi päänsä Howlin takkiin ja kiljui.



Perillä hän yritti kovasti näyttää vihaiselta.

”Senkin huijari”, hän syytti, ja usutti märät, maassa lojuvat sukkansa miehen kimppuun.
”Hiukseni!” Howl parkaisi kauhuissaan, tarttui Sophieta vyötäisiltä, nosti tämän olalleen ja kantoi pesuhuoneeseen.



Sinipukuinen pikkupoika nojasi murjottaen nokiseen tulisijaan, jossa Calcifer yritti ärtyneenä tunkea päätään kahvipannuun (tuloksetta, sillä Sophien kiljahdukset kaikuivat vain kaksinkertaisina pannun sisällä.)
”Miksi isä saa aina leikkiä?” poika kysyi ja huokasi hyvin, hyvin syvään.
”Miksi tulidemoneille ei myydä korvatulppia?” Calcifer huokasi, jos mahdollista, vielä syvemmin.


Ja jälleen liikkuva linna natisi liitoksissaan.
« Viimeksi muokattu: 05.10.2016 21:03:12 kirjoittanut Gernumbli »
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 153
Vs: Liikkuva linna: Kaidepuukahnauksia, S
« Vastaus #1 : 05.10.2016 21:22:33 »
Oi että, tämä oli ihana! Liikkuva linna on ehdottomasti yksi suosikkikirjoistani, ja tämä tekstisi vangitsi sen tunnelman ja lämminhenkisyyden ihan älyttömän hyvin - unohtamatta kuitenkaan myös pientä kaoottisuutta, heh. En ole lukenut kirjan jatko-osia (joissa Howlin ja Sophien perhettä ilmeisesti sivutaan?) mutta juurikin tällaiseksi voisin kuvitella heidän arkensa. Linna natisee liitoksistaan, Sophie on täynnä pyhää suuttumasta (tykkäsin tuosta ilmauksesta tosi paljon!), ja Howl on... no, Howl. :,)

Lainaus
”Sanonko mitä sinun pitäisi kokeilla, senkin -!”Sophie räjähti, mutta silloin Howl veti hänet syliinsä ja suuteli häntä niin maan perusteellisesti, että Calcifer tukahdutti puistatuksen takassaan. Jollei mies osannutkaan aina olla esimerkillinen isähahmo, tämä osasi kuitenkin suudella vallan mainiosti. Sitten Howl nosti vaimonsa syliinsä, kantoi tämän yläaulaan, istahti nainen sylissään kaidekouruun ja laski tämän kanssa alas. Sophie painoi päänsä Howlin takkiin ja kiljui.
Juurikin näin. ♥ Muutenkin tässä oli vaikka mitä valloittavaa (Howl katumuksen sanakirjamääritelmänä, esmes), ja tykkäsin kaikista pienistä viittauksista kirjaan, kuten vaikka nuo hämähäkit. Calfcifer oli myös valloittava oma itsensä marttyyripuuskineen.

Kiitos hirmuisesti lukukokemuksesta, juuri tällaista luettavaa kaipasinkin tähän iltaan. ♥
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Liikkuva linna: Kaidepuukahnauksia, S
« Vastaus #2 : 05.10.2016 21:28:57 »
Voi ei, miten ihanaa. Nyt kyllä tihkun sydämiä tai jotain. :D Rakastan Liikkuvaa linnaa, niin elokuvana kuin kirjanakin, vaikka niissä onkin omat eroavaisuutensa. Olen lukenut vaikka kuinka monta Wynne-Jonesin kirjaa, mutta en yhtään muista, että olisin lukenut jatko-osaa Liikkuvalle linnalle, onko sellaista? Tai sitten vain muistini tekee tepposia, kun onhan viime lukukerrasta aikaa.

Yhtä kaikki, tämä oli hurmaava pikku otos tämän hassun perheen arjesta, ja rakastin siihen mukaan pääsyä. Jokainen on niin oma itsensä ja kaikki tuntuu tutulta ja oikealta. Tuhannet kiitokset hyvän mielen tuomisesta! <3

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 242
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
    • Tekstit
Vs: Liikkuva linna: Kaidepuukahnauksia, S
« Vastaus #3 : 06.10.2016 17:23:45 »
Okakettu, minäkin tykkään hirveästi Liikkuvasta linnasta! Leijuvassa linnassa mainittiin ainakin liikkuva linna, jollen ihan väärin muista. Arkiteksteihin taas en oon itsekään törmännyt, mutta Rönsyilevässä talossa ainakin seikkailevat Howl, Sophie ja heidän pikkupoikana (jonka nimeä en jaksanut etsiä, ku kirjotin niin fiiliksissä.) Oispa hauskaa löytää enemmänki tämän fandomin tekstejä. Mukavaa että pidit 😊

Fiorella, jee, oli hauska ilahduttaa iltojanne :) en  tiiä virallisista jatko-osista, semmoseen jos törmäät niin ilmota mulle myös :D mutta upeaa jos henkilöt vaikuttavat aidohkoilta, sitä tavottelin. En oo koskaan nähnyt leffaversiota jostakin syystä, täytyy bongailla jostain!.
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 772
Vs: Liikkuva linna: Kaidepuukahnauksia, S
« Vastaus #4 : 08.11.2016 01:27:21 »
Liikkuva linna ♥︎ ah, siinä vasta ihastuttava ja valloittava kirja! Jatko-osat oli toki luettava myös, vaikka päähenkilöt olivatkin vaihtuneet, mutta näissä hahmoissa on vain niin sitä omaa charmiaan, joka välittyi oikein kivasti myös tästä ficistä!

Tarmokas Sophie siellä siivoamassa ja temperamenttisuus on edelleen tallella. Ihanaa, että tässä oli mukana tuota taikuutta, niin Howlin kuin Sophienkin puolelta, koska se varmasti on hyvin olennainen osa tämän pikkuperheen arkea. Hieman menin sekaisin tuossa, että kuka laski ensin portaita, Howl vai noiden poika vai mitä kummaa siinä tapahtui, mutta kaiteella laskeminen on kovin rumaa, se ei jäänyt epäselväksi! :D Ah, nyt useamman kerran uudelleen luettuani, taisinkin tajuta, että poika laski ensin ja Howl meinasi tulla perässä, mutta ei ehtinyt, kun Sophie sai jutun jujusta kiinni. Hieman hämmentävä kohta kyllä, kun on kaksi poikaa, joilla on vain eriväriset puvut. En myöskään tajunnut, miksi Calcifer valitteli tuolla alussa tai oikeastaan mikä aiheutti tuon epämukavuuden, pelkkä kaiteelta laskeminen? Tiedän toki, ettei heidän kotinsa ole koossa pysyvintä lajia, mutta silti, hmm. Jäi vähän hämmentynyt fiilis. Toisaalta, jatkuvastihan Calciferilla on jotain valitettavaa, joten ei sillä :'D

Työhuonekohtaus oli suosikkini. Loitsuja, Sophien suuttumusta pakeneva matto, tunnekuohuja pelkäävät hämähäkit, sanakirjamääritelmät ja Howlin tuleva ammatti luostarin puutarhurina ♥︎ ja totta kai suuteleminen ratkaisee kaikki ongelmat ja Sophiekin leppyy. Veikeää, ettei se kuitenkaan jäänyt siihen vaan yksityinen aikuisten pyykkitupahetki siihen päälle, oijoi :D Kivasti yhteensopivat alku ja lopetus sitoivat tämän yhtenäiseksi.

Hurmaava ja veikeä pätkä näiden ilkikurisesta arjen kommelluksista, kiitän!

Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 242
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
    • Tekstit
Vs: Liikkuva linna: Kaidepuukahnauksia, S
« Vastaus #5 : 09.11.2016 00:19:20 »
Hei Sokerisiipi ja kiitos kommentista! Hauskaa että pidit, työhuonekohtaus on minustakin paras. Tosiaan, pojat voivat kyllä mennä helposti sekaisin, varsinkin kun he ehtivät vaihtua tuossa juuri ennen Sophien paikalle taapertelua... Koko tekstinpätkä sai itseasiassa alkunsa siitä, kun ajattelin Calciferin päänsärkyä ja mitä siitä seurasi. Ja toki tulinen temperamentti paisuttelee ääniä entisestään :D
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 854
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Liikkuva linna: Kaidepuukahnauksia, S
« Vastaus #6 : 13.11.2016 15:23:17 »
Tämä oli todella ihana!

Lukaisin tämän yksi ilta ja piti nyt tulla kommentoimaankin, kun puhelimella en silloin näpertänyt. Liikkuva linna niin elokuvana kuin kirjanakin on itselleni suosittu ja jatko-osankin luin. Vielä pitäisi lukea se kolmaskin kirja, koska onhan niissä ihanan taianomainen tunnelma. Tässä olit saanut hyvin kirjojen fiilistä mukaan ja hahmot olivat ihanan IC. Kaikki Liikkuvan linnan natinat ja hämähäkit olivat toivottuja yksityiskohtia ja pidin tästä kokonaisuutenakin todella paljon. Kokonaisuus oli kutkuttavaa ja selkeää luettavaa, enkä ainakaan huomannut mitään virheitä.

Oikein mainio ficci siis ja kivaa oli huomata tästä fandomista kirjoitettavan. Olen tainnut joskus ennenkin fandomiin törmätä, mutta harvemmin kuitenkin. Oli siis mukava yllätys. Kiitän tästä ja toivottavasti kirjoitat fandomista lisääkin!
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Liikkuva linna: Kaidepuukahnauksia, S
« Vastaus #7 : 15.11.2016 12:00:24 »
Aaawwwwwww. Ihana. Liikkuva linna on ihana, mutta minulla kesti kauan tarttua tähän tekstiin. Uudella fandomilla on aina vähän jännä lukea...

Olipa tämä tosiaan romanttisen herttaisen draamainen. Tätä oli tosi helppo lukea, ja tämä oli niin ihanan hellyttävä ja hyväntuulinen että! Tällaisia välipaloja lukisi mielellään enemmänkin.

Lainaus
matolle, jonka reunat rutistuivat jo hiukan, kun se ajatteli tulevaa törmäystä.
Erityisesti ihastelin näitä personifikaatioita, joita olit ripotellut pitkin tekstiä! ♥ Ah, rakastan personifikaatioita. Ihana matto, ihanat hämähäkit, ihanat loitsut! Näitä lukee niiiiin mielellään.

Alun siivouskohtaus oli myös kovin Sophiemainen. Siitä tuli mieleen Tuhkimon siivous-kohtaus. Tykkäsin myös Calciferin muminoista ja siitä, että Howl oli huolissaan ikirakkaasta tukastaan.

Tässä oli niin paljon kaikkea kivaa. Tykkäsin. Kiitos!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 242
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
    • Tekstit
Vs: Liikkuva linna: Kaidepuukahnauksia, S
« Vastaus #8 : 27.05.2017 21:44:59 »
Odo, hups, kun vastaaminen on jäänyt... Kiitos paljon, haluaisin kans paneutua erään lempikirjailijani fanficcailuun, keskittymiskyky vaan lepattaa jossakin. Tällaset lyhyet pikkulörpötykset toimii kans itellä hyvin, vois kyllä ottaa työn alle..

Arte, kiitän kommentista! Muistan, miten hauska tätä oli kirjoittaa, vois tosiaan enemmänkin. Eikä oo liikaa painetta fandominkaan osalta, kun en kovin paljoa ole täällä törmäillyt aiheesta kirjoitettuihin ficceihin. Hienoa, että pidit personifikaatioista ja mielestäsi löytyi myös uskottavia yksityiskohtia. Voi jee, näistä kommenteista tuli sellanen hauska inspiraatiopiikki. Kiitän vielä!
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"