Jotta tulisin parhaaksi | K-11 | Angst | One-shot

[Classick]

- Ficin nimi: Jotta tulisin parhaaksi
- Kirjoittaja: Classick
- Ikäraja: K-11
- Genre: Angst
- Varoitukset: Lievä toistuva pahoinpitely
- Haasteet: Multifandom
- Summary: Yleensä Jenna oli varovaisempi lyödessään minua. Hän suuntaa iskunsa vartalooni tai lyö hiljempaa. Hän ei halua jättää näkyviä merkkejä.
- A/N: Tällainen vain pälkähti päähäni. Ensimmäinen originaalini, joten toivon kommentteja.

Jotta tulisin parhaaksi

Lensin kuin lintu läpi hyisen ilman ja laskeuduin täydellisesti vasemman jalkani varaan. Lähdin sirosti keräämään vauhtia kolmoisakseliin ja luistimeni olivat yhtä jään kanssa. Pieni ponnistus, hyppy ja liisin taas ilmassa. Pyörähtelin kuin ballerina ja tavoitin jään nopeasti. Luistimeni osuivat vinosti jään kosteaan pintaan ja tasapainoni alkoi horjua. En saanut sitä korjattua vaan kaaduin kovalle jäälle.

"Luoja sinun kanssasi Henriikka! Kuinka monta kertaa minun pitää käskeä ottamaan enemmän vauhtia ennen kolmoisakselia? Miksei se mene sinun paksuun kalloosi?" Valmentajani Jenna Kivenpää kysyi karjuen radan reunalta. Nousin ylös ja varoin vasenta nilkkaani. Olin kaatunut sen päälle ja nyt sitä aristi hiukan.
"Uudestaan", Jenna määräsi ja laittoi musiikin alusta.

Aloitin kaiken uudestaan, mutta puolella temmolla vasemman nilkkani vuoksi.
"Henriikka, mikä sinua vaivaa?" Jenna huusi ja heitti muistikirjansa seinään. "Tuota ei voi kutsua edes luisteluksi. Uudestaan ja nyt oikealla nopeudella." Tein työtä käskettyä ja valmistauduin taivutuspiruettiin. Se meni hyvin, vaikka Jenna tuhahtikin jään laidalla ja pudisti päätään. Seuraavaksi oli taas kolmoisakseli.

Tällä kertaa keräsin enemmän kuin tarpeeksi vauhtia ennen hyppyä. Kuitenkin ponnistaessani hyppäsin liikaa oikealla jalalla ja tulin huonossa asennossa alas. Jalkani pettivät ja olin taas kylmällä jäällä.
"Mikä sinua vaivaa?" Jenna kysyi ja tuli luokseni. "Etkö osaa tehdä mitään oikein?" Nousin ylös ja huomasin, että vasenta nilkkaani jomotti.
"Vasempaan nil-" Ensimmäinen lyönti osui suoraan kasvoihini. Se tuli avokämmeneltä ja raivon voimalla. Lensin sen vaikutuksesta takaisin istualteni. Toinen lyönti tuli kylkeeni nyrkistä. Parahdin kivusta, kun tunsin kylkiluuni murtuvan.
"Taas meni yksi harjoituskerta hukkaan. Toivottavasti otat tämän huomenna tosissasi", Jenna sanoi ja lähti pois.

Vasta, kun kuulin jäähallin oven käyvän uskalsin itkeä. Nousin varoen ylös ja pitelin kylkeäni. Pojilla oli alkamassa jääkiekkoharjoitukset, joten otin luistimeni jään reunalla nopeasti pois ja juoksin pukuhuoneeseen. Otin laukustani collegehousut ja löysän t-paidan ja riisuin luisteluasuni. Puin varovasti paidan päälleni ja sujautin jalkani housut. Otin laukustani urheiluteipin ja teippasin kylkeni. Kokeilin varovasti tökätä sitä etusormellani ja parahdin. Ainakin yksi kylkiluista oli varmasti murtunut.

Katsoin itseäni peilistä. Suuri mustelma teki tuloaan poskeeni. Yleensä Jenna oli varovaisempi lyödessään minua. Hän suuntaa iskunsa vartalooni tai lyö hiljempaa. Hän ei halua jättää näkyviä merkkejä.

*****

"Henriikka tule syömään", äiti huusi keittiöstä ja käveli eteiseen. Hän pudotti lautasen lattialle nähdessään minut.
"Mitä sinulle on tapahtunut?" hän kysyi ja juoksi luokseni. Hipaisin poskeani ja värähdin kivusta. Myös nilkkaani aristi vielä.
"Liukastuin kotimatkalla ja kaaduin luistimieni päälle", vastasin ja näytin kylkeäni, jonka olin teipannut.
"Pitäisiköhän sinun käydä lääkärissä? Voisit samalla pitää hiukan lepoa luistelusta. Soitankin Jennalle heti", äiti sanoi ja oli lähdössä etsimään kännykkäänsä.
"Ei!" huudahdin kauhuissani ja äiti katsoi minua kummissaan. "Olen kunnossa. Nukun vain kunnolla niin olen taas kuin uusi." Hymyilin vielä vakuuttaakseni hänet, vaikka vasenta puolta kasvoista sattui niin paljon,että melkein itkin.
"Jos niin sanot..." äiti mutisi ja katsoi minua huolestuneena. Nyökkäsin pirteästi ja juoksi portaat ylös huoneeseeni.

Laskin tavarani lattialle ja istahdin sängylleni. Katselin haikeasti seinääni, jolla oli kuvia kaikista ihailemistani luistelijoista. Tutkin ne kaikki läpi ja lopuksi katseeni siirtyi ahteen hopeamitaliin, jotka roikkuivat naulasta. Vilkaisin apeasti seinäkalenteriani, jonka melkein jokainen päivä oli merkattu punaisella tussilla treenipäiväksi. Huokaisin, vaikka päässäni kaikui tuttu ajatus: Jotta tulisin parhaaksi...

[Tippi]

    Kommenttikamppanjasta morjens!

    Aah, minä rakastan realistista angstia niin kauheasti! Tämän idea oli hyvä; väkivaltainen valmentaja, joka vaatii oppilailtaan täydellisyyttä, joka opettaa heille, ettei mikään ole tarpeeksi. Henriikka on varmaan aiemmin nauttinut luistelemisesta paljonkin, mutta harrastus on menettänyt hohtoaan kun Jenna on aivopessyt hänet ajattelemaan, että vain kultamitali on kunnollinen suoritus - toinen sija, mitä se nyt muka on! Täytyy olla paras!

   Tekstiä oli mukava lukea  ja se säilytti mielenkiintonsa, mutta aikahypyn jälkeen meno tuntui laimenevan hiukan. Tavallaan tuo Henriikan ja äidin sananvaihto tuntui varsin käytetyltä, mutta toisaalta se kyllä vei tarinan kelpoisasti loppuun.

Lensin kuin lintu läpi hyisen ilman ja laskeuduin täydellisesti vasemman jalkani varaan. Lähdin sirosti keräämään vauhtia kolmoisakseliin ja luistimeni olivat yhtä jään kanssa. Pieni ponnistus, hyppy ja liisin taas ilmassa. Pyörähtelin kuin ballerina ja tavoitin jään nopeasti. Luistimeni osuivat vinosti jään kosteaan pintaan ja tasapainoni alkoi horjua.

   Mm, tämä oli ihana, niin kevyen ja sulavan kuuloista.

"Taas meni yksi harjoituskerta hukkaan. Toivottavasti otat tämän huomenna tosissasi", Jenna sanoi ja lähti pois.

   Tästä kohdasta tykkäsin erityisesti - vähättely, yksi pahimpia keinoja alistaa toista.

   Tarinan nimikin on minun mieleeni. Kokonaisuudessaan pidin tästä, vaikka aiheesta olisikin ehkä saanut vieläkin enemmän irti (toisaalta, joskus tarvitaan välipalojakin , ja lukisin mieluusti lisää originaalejasi.

[Classick]

olet oikeassa tuon lopun lässähtämisen kanssa. Se ei jotenkin vain kuullostanut luonnolliselta jatkolta alulle, mutten keksinyt parempaakaan. Onneksi onnistuin tuon angstin ja realistisuuden kanssa! Itselläni ei ole minkään näköistä kuvaa luistelusta tai valmentajan tuollaisesta käytöksestä, joten olin hyvin kiinnostunut saamaan siitä kommenttia Hyvä, etten ainakaan pahemmin mokannut.

Lempikohtani olitonnistunut lainaamaan. Mahtavaa, että tykkäsit Kommenttisi innostivat kirjoittamaan lisää originaaleja. Kiitos paljon kommentistasi!

[LillaMyy]

Voi eikä, ihan kamalaa tuollainen! >: Toivottavasti kenelläkään ei oikeasti ole tällaista harjoituksissa (missään harjoituksissa!), koska harjoiteltavan ja valmentajan välillä pitäisi vallita syvä luottamus, mutta tässä valmentaja selvästi väärinkäyttää asemaansa. Tämä kuitenkin oli todella realistisesti kuvattu, mikä varmaan selittää omalta osaltaan mun ensimmäistä reaktiotakin! Olin jotenkin olettanut, että tuo alkutiedoissa mainittu pahoinpitely olisi tapahtunut vaikka jonkun kiusaajan tms. toimesta, mutta sitten se olikin valmentaja, joka pahoinpiteli (ja selvästi vielä toistuvasti, kun Henriikka ei halunnut tästä ilmoittaa mitenkään mihinkään!). Järkytykseni oli aika suuri, kun pääsin siihen kohtaan!

Tykkäsin erityisen paljon tuosta lopetuksesta, kun olit sitouttanut sen tuohon otsikkoon tosi hyvin. Siinä kohtaa jotenkin tuntui siltä, että ympyrä sulkeutui, kun alku ja lopetus olivat identtiset. (: Muutenkin tämä oli kyllä varsin onnistunut mielestäni, vaikka tuossa aikahypyssä ehkä vähän menetettiinkin sitä tekstin sujuvuutta. Tekstien pitkittäminen on kuitenkin aina aika riskialtista, koska siinä voi menettää vielä enemmän intoa lukijoiden kohdalla, joten sitä pitää aina vähän teksti kerrallaan miettiä, että miten aikoo rytmittää sen. (:

Kiitoksia tästä! (:

[Kristalisydän]

 Pidin originaalista. Mielestäni siinä on hyvin kuvailtu. Vaikka itse en harrasta taitoluistelua (tuskin osaan luistella itse) tai seuraa lajia.

Toivottavasti kellään ei ole tuollaista valmentajaa.

Löysin yhden kirjoitusvirheen:

Tutkin ne kaikki läpi ja lopuksi katseeni siirtyi ahteen hopeamitaliin, jotka roikkuivat naulasta.

kahteen

Henriikka piilotteluun vammoja on surullista, miten hän joutuu valehtelemaan äidilleen. Ja taitotoluistelusssa voi sanoa jo pieleen mennyttä hyppyä syyksi.

Toivottavasti tilanten oikea laita selvisi äidille.

Kiiitos kuitenkin teksistä.