Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Aitoa lemmenjuomaa
Kirjoittaja: Kaatosade
Paritus: Severus/Gilderoy
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, kieroilu, non-con
Varoitukset: Non-con, eli seksiin pakottaminen
Summary: Minä tässä juuri keitin malliksi hiukan lemmenjuomaa, voitkin kertoa tästä mielipiteesi.
A/N Viikottaiseen raapalehaasteeseen, viikolla 17 aiheena lemmenjuomat. Ja Osastohaasteessa Godrickin notko. Palasin tähän herkulliseen pariin ja ficcihän sijoittuu Salaisuuksien kammion aikaan.
Aitoa lemmenjuomaa
1.
Severus odotti Gilderoyta salin ulkopuolella, ja tämän astuttua ulos hän tarrasi kiinni tämän käsivarteen ja alkoi marssittaa kohti opettajien työhuoneita.
”Mitä oikein tarkoitit höpöttäessäsi oppilaille lemmenjuomista?” hän murisi raahatessaan vastustelevaa Gilderoyta, joka väitti kammottavan pinkin kaapunsa rypistyvän moisesta repimisestä.
”Severus hyvä, onhan sinulla varmasti kymmeniä reseptejä. Sehän sopii loistavasti ystävänpäivään.”
”Lienetkö ikinä kuullut, että lemmenjuomat ovat laittomia?”
”Viatonta ihastusta vain, ei se niin vakavaa ole.” Gilderoyn hymy alkoi valahdella.
”Etkä selvästi tiedä sitäkään, että jokainen lemmenliemi vaatii vähintään kuukauden kypsyttämisen. Väitä oppilaillesi mitä tahansa, mutta älä sotke minua siihen.” Severus irrotti otteensa ja marssi tiehensä jättäen nieleskelevän Gilderoyn seisomaan käytävään.
2.
Tyttöjen valtavat, palvovat silmät alkoivat vähitellen tehdä Gilderoyn olon epämukavaksi. He olivat pettyneet kovasti, kun Severus oli kieltäytynyt sanomasta sanaakaan lemmenjuomista, minkä jälkeen he olivat päättäneet kysyä asiaa Gilderoylta. Eikä Gilderoy koskaan ollut osannut myöntää, ettei välttämättä hallinnut jotakin asiaa niin hyvin kuin oli antanut ymmärtää.
Niin hän oli pyytänyt tytöt huoneeseensa esitelläkseen liemen valmistamista. He olivat hyväksyneet tarjouksen hihittävänä laumana, olivat ehkä toisella tai kolmannella luokalla – kasvot eivät oikein jääneet Gilderoyn mieleen. Mutta he näyttivät riittävän pikkuisilta uskomaan hiukan palturiakin.
Hän veti kullatun noidankattilansa esiin suurin elkein ja kaatoi sen täyteen vettä. ”Raikas vesi on hyvän lemmenjuoman olennaisin osa...”
3.
Kirjaan uppoutuminen oli mahdotonta ja Severus löysi itsensä astelemasta levottomasti edestakaisin työhuoneessaan. Hänellä oli ikävä aavistus, että Gilderoy tekisi jotakin hölmöä jäätyään pulaan, olisi ehkä parasta mennä katsomaan, ettei kukaan loukkaantuisi.
Hän ei yllättynyt, kun löysi Gilderoyn hämmentämästä jotakin kuravelliltä näyttävää fiinissä noidankattilassaan, jossa ei taatusti ollut ikinä keitetty mitään kunnon taikajuomaa. Neljä kolmannen luokan puuskupuhia tuijotti tätä palvovasti.
”Aah, Severus”, Gilderoy tervehti iloisuutta teeskennellen. ”Satuitpa sopivasti paikalle! Minä tässä juuri keitin malliksi hiukan lemmenjuomaa, voitkin kertoa tästä mielipiteesi.” Hänen kasvonsa nykivät vimmatusti hänen yrittäessään viestittää, että toivoi Severuksen leikkivän mukana.
Miksikäs ei? Severus ajatteli. ”Sehän näyttää erinomaiselta. Saanko maistaa?”
4.
Gilderoy ei ollut uskoa korviaan. Tämähän sujui paremmin kuin hän oli kuvitellutkaan! Severus tarjoutui suorastaan koekaniiniksi. He näyttelisivät vähän ja oppilaat olisivat tyytyväisiä. Jälkeenpäin Severus kiristäisi häntä maksamaan avusta, mutta se olisi sen arvoista. Pian Tylypahka ei tuntisi Gilderoyta parempaa liemenkeittäjää, ja ajatus sai hänen rintansa röyhistymään.
Severus suuntasi oppilaisiin tuikean katseen. ”Te ette sitten puhu kenellekään tästä liemestä.”
Yksi tytöistä avasi suunsa kysyäkseen syytä, mutta Gilderoy kiirehti selittämään. ”Käsitättehän, että olette etuoikeutettuja, kun pääsitte katsomaan. Älkää turhaan pahoittako toisten mieltä kertomalla, mistä he jäivät paitsi.” Hän pinnisti esiin palkintohymynsä ja tytöt kikattivat.
Severus kauhaisi lientä ja kohotti sen huulilleen.
5.
Severuksen oli vaikea olla yökkäämättä, kun liemi valui hänen suuhunsa. Se maistui sanoinkuvaamattomalta, vähän kuin eltaantuneen rasvan ja keitetyn kaalin yhdistelmältä, ja lisäksi siinä oli oksettavia kökköjä. Liemen ainut vaikutus tulisi luultavasti olemaan löysä vatsa.
Hän nielaisi juoman urhoollisesti ja kohdisti katseensa Gilderoyhyn, joka järsi hermostuneena alahuultaan. Ei kai tämä todella odottanut minkäänlaista vaikutusta?
Huoneessa oli liiaksi yleisöä sille, mitä hän halusi tehdä, joten hän avasi oven ja työnsi tytöt siitä ulos. He vastustelivat, mutta eivät kovin paljon – hänellä oli sentään auktoriteettia. Oven hän napautti lukkoon, jotta saisi varmasti olla kaksin Gilderoyn kanssa.
”Rakkaani”, hän kuiskasi lemmekkäästi kaapatessaan Gilderoyn rutistukseensa.
6.
Ei tässä näin pitänyt käydä, Gilderoy ajatteli hätääntyneenä. Severuksen vartalo painautui tiukasti hänen omaansa vasten ja ote piti, vaikka hän yritti rimpuilla.
”Haluat leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa? Miten romanttista, rakas”, Severus sopotti hänen korvaansa samalla, kun yritti ilmeisesti syödä sen. Vastarinta tuntui vain innostavan Severusta, saattoi tuntea tämän jäykistyneen.
Gilderoy ei jaksanut olla ihastunut siitä, että hänen lemmenjuomansa oli toiminut ja hänen täytyi siis olla luonnonlahjakkuus liemissä. Voitonriemua hillitsi melkoisesti se, että Severus oli jo onnistunut työntämään hänet vuoteen luo ja taivuttamaan alleen. Kädet kiskoivat innokkaasti hänen kaapuaan ylös ja housujaan alas, ja vaikka hän yritti pakoon kaikin voimin, se tapahtui.
7.
Virnistys kipusi Severuksen kasvoille, kun hän asteli kohti työhuonettaan. Gilderoyn liemenkeittely oli osoittautunut vastoin odotuksia erittäin tyydyttäväksi, monin tavoin. Idiootti oli mennyt täysin halpaan, mutta muuta ei ollut voinut odottaakaan. Severus tiesi olevansa hyvä näyttelijä – hänen oli pakko olla, mikäli hän halusi elää.
Gilderoy kuvitteli valmistaneensa vahingossa aitoa lemmenjuomaa, ja että Severus oli vaikutuksen alaisena joutunut vastustamattoman himon kouriin. Oli ollut lastenleikkiä näytellä havahtumista ja hämmennystä. Miten minä tänne jouduin? Mitä tapahtui?
Eikä läpikotaisin häväisty Gilderoy uskaltanut sanoa sanaakaan. Severus saattoi olla varma, ettei hän enää sekaantuisi taikajuomiin siinä pelossa, että ne onnistuisivatkin.
Kaiken lisäksi se oli tuntunut helkkarin hyvältä.
