Kommenttikamppajnjasta iltapäivää!
Hui. Mä en varmaan osaa sanoa enää mitään omaa, koska tässä on jo niin paljon kommentteja, mutta yritetään! (Niin ja heti alkuun: en jaksanut lukea kaikkia kommentteja, joten varmasti toistelen todella rankasti, anteeksi.)
Tykkäsin hirveästi. Päväkirjaficeissä on juuri se hyvä puoli, että niide ei tarvitse eikä pidäkään olla kieliopillisesti täydellisiä. Kaksosten päiväkirjat nyt vähiten, kun he eivät puhu kirjoissakaan mitään puhdasta kirjakieltä. Ehkä aavistuksen häiritsivät nuo muutamat kohdat, tyyliin "silmäni alkoivat vuotamaan" kun sen pitäisi olla vuotaa, mutta pikkuvikoja, en mä itsekään ole tuota aina osannut. Ja taidanpa itsekin päiväkirjassani tuota väärää muotoa käyttää.
Mä itken lukiessani tosi harvoin, joten tämäkään ei ihan kyyneliä silmiin saanut. Rakastin silti sitä, kuinka tunnelma pysyi koko ajan niin surullisena ja ahdistavana, vaikka siellä oli muutama kohta, joille teki mieli hymyillä. Kuten tämä:
odotin Fredin avaavan sen kannen ja säikyttävän kaikki huutamalla, että menitte kaikki halpaan.
Hymyileminen kuitenkin tuntui väärältä, mikä on siis ehdottoman hyvä juttu.
Mä olen lukenut lukuisia ficcejä, joissa George angstaa Fredin kuolemaa, mutta tässä tuo päiväkirjamuoto toi tähän kaivattua erilaisuutta. Namnam.
“Miltä sinusta tuntuu?”
Ei helvetti, paskalta tietysti.
♥ Niin totta. Monesti ihmettelen, että miks tuota edes kysytään, koska eikö vastaus yleensä ihan itsestäänselvyys? Jotenkin tuostakin kuulsi se Georgen georgemaisuus. Iih!
Hitsit, tässä ois tosi paljon lainaamisen arvoisia kohtia, mutten viitsi alkaa lainata puolia koko ficistä...
Kiitos hirmuisesti, tykkäsin!