SK8 the Infinity: Perhosesta koteloksi, S, Tadashi & Adam, ficlet

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Perhosesta koteloksi
Kirjoittaja: Maissinaksu
Beta: Linne
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Mukana: Tadashi & Adam
Genre: Angst ja ehkä pieni hurt/comfort

Summary: Aina tuli kuitenkin aika, jolloin S:n portit sulkeutuivat ja valot sammuivat. Näyttävän poistumisen jälkeen oli aika kohdata todellinen maailma, ja sen Tadashi oli huomannut tekevän kipeää, vaan ei hänelle itselleen.

A/N: Adam-angstia ei kai voi koskaan olla liikaa, ja nyt pääsin minäkin viimein ujuttamaan näppejäni siihen vähän paremmin. Minulla on niin ristiriitainen suhtautuminen koko hahmoon; toisaalta en pidä yhtään, mutta toisaalta haluan ja toivon, että se saa rakkautta. <3 Vankan terapiasuhteen se ainakin ansaitsisi.



***



S-radan yleisön suosionosoitukset kaikuivat Tadashin korvissa. Melu oli sietämätöntä ja hämäryydessä loistavat neonvalot liian kirkkaita. Hän ei ollut koskaan erityisemmin viihtynyt siinä räikeässä ja kontrasteja pursuavassa paikassa.

Ainosuke-sama kuitenkin vaali kaikkea S:ään liittyvää, palvoi ja syleili jalkojensa juuressa lepäävää kiellettyä maailmaa. Tämä nautti saamastaan huomiosta ja säilytti maineensa mestarina kilpailu toisensa jälkeen. Intohimoisen rakastajan elkein liikkuva Adam herätti kunnioitusta ja pelkoa vastustajissaan. Siellä Ainosuke-sama oli onnellinen.

Aina tuli kuitenkin aika, jolloin S:n portit sulkeutuivat ja valot sammuivat. Näyttävän poistumisen jälkeen oli aika kohdata todellinen maailma, ja sen Tadashi oli huomannut tekevän kipeää, vaan ei hänelle itselleen. Tadashi herkkine vaistoineen aisti, miten auton takapenkillä Adamin olemus kävi rauhattomammaksi. Katse naamion takana oli vauhko ja katuvalojen välähdykset muistuttivat ilkeästi viime tuntien adrenaliinista, joka valui jäsenistä kuin haavasta vuotava veri.

Tadashi säilytti katseensa tiukasti tiessä, vaikka kuuli Adamin kiivastuvan hengityksen liikenteen yli. Niin sen tuli olla; hän keskittyisi ajamiseen ja Adam saisi tuhoutua, poistua, häipyä. Mitä lähemmäs Shindon kartanoa auto lähestyi, sitä vaikeammaksi kävi Ainosuke-saman olo. Tadashi ei muistanut, oliko joskus todistanut tilannetta, jossa kauhu ja pakenemisen tarve eivät olisi vallanneet tämän ajatuksia kotiinpaluun koittaessa. Lapsena Ainosuke-sama oli rauhoittunut, kun hän oli istunut vieressä ja vaivihkaa tarjonnut kätensä turvaksi. Nyt hänen kätensä puristivat rattia, eikä niistä ollut minkäänlaiseksi lohduksi.

Eikä sellaista kaivattukaan, se hänelle oli tehty kivuliain sanoin selväksi.

Kun hän käänsi auton kartanon hienolle soratielle, Ainosuke-saman hengitys oli lähellä hyperventilointia ja tämä painoi päänsä polviinsa täristen kuin haavanlehti.

Se menee ohi, Tadashi olisi tahtonut jälleen muistuttaa. Ohi menisivät raajojen puutuminen, tukehduttava tunne ja kylkiluita rusentava kuolemanpelko. Niin oli tapahtunut aina ennenkin, ja tapahtuisi vastedeskin. Ainosuke-sama oli urhea, kovin urhea.

Kun moottori sammui, vallitsi hiljaisuus. Tadashi nousi autosta ja avasi oven herralleen. Ainosuke-sama ei hievahtanutkaan istuimelta, katsoi vain käsissään pitelemäänsä naamiota ontto ilme kasvoillaan. Se oli surua, jota ei koskaan ilmaistu ääneen. Se oli kaipuuta muualle kuin kartanoon, moitteettomiin puitteisiin ja niiden kätkemiin salaisuuksiin. Sitä täytyi käsitellä, ennen kuin saattoi ottaa ensimmäiset askeleet kohti ovia. Ja kuten aina, Ainosuke-sama nousi autosta hyväryhtisenä ja kasvoillaan välinpitämätön tyyneys.

He olivat jälleen kotona.

Kartano katkoi alati Ainosuke-saman siipiä, eikä Tadashi olisi toivonut niin käyvän. Hän kuitenkin vaikeni, sillä tiesi, ettei tyhjistä sanoista olisi seurannut mitään hyvää. Ainosuke-sama ei kaivannut tyynnytteleviä fraaseja, vaikka sallikin hänen olla läsnä. Tosielämän realiteetit tiedostettiin, eikä niistä ollut syytä tehdä numeroa.

S:n ulkopuolella oli olemassa vain Ainosuke Shindo. Adam pääsisi levittämään kirjavia kevätperhosen siipiään kun aika koittaisi, mutta siihen asti Ainosuke-sama antaisi valtaosan minuudestaan koteloitua ja päättäisi, ettei sitä edes tarvinnut.

[Grenade]

Adam on kyllä yksi kiehtovimmista pahiksista vähään aikaan ja on aina mielenkiintoista lukea hänestä tekstejä. Kun hän on niin monipuolinen! Tavallaan sen ymmärtää, miksi hän on millainen on, mutta tavallaan kuitenkin hänen tekonsa eivät oikeuta sitä, millainen hän on ja gah, hän on niin jännittävän kompleksi, että on hienoa, kun hänestä kirjoitetaan ja vielä näin kivasti, että päästään sinne pääongelmien pariin.

Ai että, olipa tässä hienosti tuotu esiin sitä, että mitä lähemmäs päästään kotia, sitä enemmän pitää päästää irti siitä, mikä on hauskaa, ja pitää palautua siihen, mihin asemaan, hänet on pakotettu ja josta ei niin vain pääsekään irti. Lukijallekin asti välittyi vahvana Ainosuken paha olo ja hänestä huokuva vaikeus päästää irti ja se, miten piti löytää takaisin se vanha, huomattavasti hillitympi kuori.

Hieno teksti, kiitos siitä! ^^

[Larjus]

Voihan Ainosuke... Hän on tosi mielenkiintoinen hahmo mielestäni, vaikka mullakin on hänestä aika ristiriitaisia ajatuksia. No, se osoittaa, että kyseessä on hyvin rakennettu antagonisti sarjalle! Tätä lukiessa alkoi se sääli hiipiä sisuksiini, ja mieleeni tuli väkisinkin se pätkä, jossa Adam liukastelee mudassa (siinä kohdassa säälin häntä ihan oikeesti 😭). Mun mielestä tässä ficissä tulee hyvin esiin se, miten S on Ainosuken tilaisuus olla vapaa, olla oma itsensä juuri sellaisena kuin haluaa, muiden mielipiteet ja reaktiot ovat toissijaisia ja jopa merkityksettömiä. Perhonen saa leyhytellä siipiään niin paljon kuin mieli tekee - mutta Crazy Rockin ulkopuolella on käperryttävä takaisin koteloon. (Nokkela ja hyvin sopiva nimi tällä kyllä.)

Ihana toi Tadashi kyllä, vaikka hän ei käytännössä voikaan tehdä Ainosuken vuoksi niin paljon kuin haluaisi. Mutta on musta niin hyvä, että Ainosuke-samalla on lähellään joku, joka välittää ja pysyy rinnalla vaikka mitä tapahtuisi. Tokihan siinä on taustalla se, että siihenhän Tadashi on lapsesta asti kasvanut, se on hänen työtään, mutta musta on aina ollut selvää, miten hän välittää Ainosukesta ja tämän hyvinvoinnista ihan aidosti, rakastaa tätä yksilönä eikä vain vaikutusvaltaisena Shindoun suvun jäsenenä.

He olivat jälleen kotona.

Tää hyppäs silmille silleen jännästi, kun vaikka kartanohan on se Ainosuken fyysinen koti jne. niin musta on kyllä selvää, että Crazy Rock ja siellä pidettävät S:t ovat hänen oikea kotinsa. Vähän niin kuin Harry toteamassa kouluvuoden päätyttyä, ettei hän ole palaamassa kotiin (sillä Tylypahka oli hänelle enemmän koti kuin Likusteritie koskaan voisi olla). Mut ehkä hän voi tehdä siitä kartanosta (tai jostain muusta talosta) itselleen aidon kodin (yhdessä Tadashin kanssa :3).