Ficin nimi Lajinvaihdos
Kirjoittaja Bambitar
Fandom TMNT (Teenage Mutant Ninja Turtles/Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat)
Genre humor & drama
Ikäraja Sallittu
Disclaimer En omista henkilöhahmoista yhtäkään (kunnia Kevin Eastmanille ja Peter Lairdille), New York kuulunee newyorkilaisille
Summary Nerous, harvinaisen korkea älykkyysosamäärä tai mikään muukaan epätavanomainen ominaisuus ei valitettavasti takaa sitä, etteikö tiede silloin tällöin tuottaisi pettymystä.
Viesti näppäimistön takaa Hei te mahdolliset lukijani, olet joko hölmön utelias avatessasi tämän tai hyväsydämisyytesi pakotti sinut vilkaisemaan tätä säälistä (either way, en valita!), sillä en voi luvata luettavaksesi mitään kirjallisuuden mestariteosta. Olen kuitenkin iloinen että olet rohkeasti ottanut riskin ja ennakkoluulottomasti päättänyt antaa tälle tekstille mahdollisuuden. Itsekriittisyyteni vaatii minua varoittamaan sinua, ettei kannata odottaa mitään, mikä vastaisi kaikkiin kysymyksiin ja olisi puuttuva palanen yhtään millekään. Katkaise aivojesi virta, niin ei käy kuinkaan ja säästyt mahdollisilta vaurioilta. Niistä en ole vastuussa. Onnea matkaan.
"Oletko sä ihan varma että tämä toimii? En haluaisi hartiastani kasvavan toista päätä tai mitään", Raphael kysyi hieman hermostuneena istuessaan vyötettynä New Yorkin keskussairaalan hyväntekeväisyysmyyjäisistä löytyneeseen pyörätuoliin.
"Aivoni tuottavat vain toimivia ideoita, veli hyvä", totesi Donatello ja asensi pastasiivilän tiukasti Raphaelin päähän. Tarkoituksena oli kokeilla, olisiko mahdollista lukea ajatuksia sähköimpulssien kautta. Pastasiivilä oli yhteydessä tietokoneeseen, ja mikäli koe onnistuisi, Raphaelin ajatukset siirtyisivät ruudulle tekstin muodossa.
"Käynnistän nyt tietokoneen, älä liiku yhtään ja ajattele selkeitä ja yksinkertaisia asioita. Lempiväriäsi tai -elokuvaasi tai koripallojoukkueiden nimiä-"
"Tuli selväksi, hoidetaan tämä nyt pois alta!"
Donatello syötti koneeseen muutaman kemiallisia kaavoja sisältävän koodin. Sähkön alkaessa virrata koneen kautta siivilään ruudulle alkoi muodostua aluksi yksittäisiä sanoja; Titanic, vaaleanpunainen, hakkaan, sinut, jos, kerrot, muille, Knicks, ja yhtäkkiä vain rivi huutomerkkejä. Michelangelon kissa Klunk oli loikannut lankakerän perässä työpöydällä lojuvan kaapelivyyhdin sekaan ja repäisi vahingossa kynnellään impulsseja kuljettavan johdon poikki ja sai niin voimakkaan sähköiskun, että sen turkinväri muuttui oranssista vitivalkoiseksi.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei Donatello ehtinyt juuri muuta kuin tuijottaa kaaosta järkyttyneenä ja katsella, miten Raphael menetti sähköiskun voimasta tajuntansa Michelangelon syöksyessä koko hävityksen luokse hakemaan kissaansa.
"Mitä ihmettä sä oikein teit Klunkille?!" Mikey huusi pidellen pientä kissaa sylissään. Se virkosi melko pian, mutta turkki pysyi samanlaisena.
Don ei kuunnellut vaan läpsi Raphia kasvoihin ja ravisteli tätä olkapäistä.
"Herää nyt, ole kiltti, herää", hän mumisi itsekseen ja vapautti veljensä lepositeistään.
Vasta saatuaan vettä kasvoilleen Raphael osoitti tajuissaanolemisen merkkejä. Hän irvisti ja raapi päätään hieman hämmentyneenä.
"OLET KUNNOSSA TAAS, IHANAA!" Michelangelo huudahti ja halasi veljeään helpottuneena, mutta yllättäen Raph iski hampaansa Mikeyn olkapäähän ja pakotti tämän päästämään irti.
"Öö, Raph, mitä tuo oli?" hän kysyi kummastuneena ja vilkaisi Doniin, jonka täytyi ottaa tukea tuolistaan jottei olisi pyörtynyt.
Leonardon saapuessa sisätiloihin Raphael kääntyi pinkoen salamannopeasti tämän luokse kuin tuli hännän alla, ja puski päätään vasten Leon säärtä.
"Haluaisiko joku kenties selittää, miksi Raph käyttäytyy näin omituisesti?" kysyi Leonardo hämillään.
"Testasimme, jos olisi mahdollista lukea hänen ajatuksiaan lähettämällä hänen aivoistaan sähköisiä signaaleja tietokoneelleni, ja se toimi kunnes Mikey viskasi lankakerän keskelle projektiamme, jolloin Klunk kiiti sen perään. Se aiheutti sähköiskun niin itselleen kuin Raphille ja kun veljemme palasi tajuihinsa, hän alkoi käyttäytyä eriskummallisesti", Don kertasi ja tuijotti tietokoneensa mustaa, savuavaa näyttöä surullisena.
"Toisin sanoen sä teit siitä kissan", Leonardo tokaisi ja yritti työntää Raphaelia kauemmas, "ja toivon että hänet saadaan palautettua entiselleen", hän jatkoi Raphin alkaessa kehrätä pehmeästi.
"Minä pidän hänestä tuollaisena, hän on paljon vaarattomampi nyt!" nauroi Mikey joka silitteli Klunkin hieman kärynnyttä turkkia.
"Tässä ei ole mitään hauskaa, sillä hänen saamisensa ennalleen tulee olemaan vielä vaikeampaa. Raph nimittäin ilmeisesti omaksui jollain tapaa Klunkin dna:ta, enkä tiennyt sen olevan edes mahdollista tätä kautta", Donatello sanoi ja siirsi katseensa Raphaeliin.
"Sitäpaitsi minun täytyy hankkia joko uusi tietokone tai laite, joka voi korvata sen."
Aivan kuin vaikeuksia ei olisi ollut tarpeeksi, Mestari Tikun kesäloma oli päättynyt kahta päivää aiemmin ja tämä oli jo ilolla ottamassa adoptiolapsiaan vastaan, kun Raph alkoi sähistä uhkaavasti. Hän köyristi selkäänsä - niin paljon kuin se oli kilven kanssa mahdollista - ja oli valmiina hyökkäämään sensein kimppuun. Juuri ennen kuin mitään ehti tapahtua, Leonardo ja Michelangelo istuutuivat veljensä päälle painaen hänet maahan.
"Mikä Raphaelia vaivaa?" kysyi Tikku vaativa ja erittäin hämmentynyt ilme kasvoillaan.
"Don sotki hänen geeninsä täysin ja hänestä tuli kissa- auts, ei tarvitse nipistää!"
"Me saadaan hänet takaisin omaksi hurmaavaksi itsekseen, ei hätää, mestari!" Leo vastasi kiireesti ja he hätistivät yhdessä Tikun omiin oloihinsa.
Donatello ja Michelangelo raahasivat vastustelevan Raphaelin siivouskomeroon, jossa hän ei pystyisi aiheuttamaan tuhoa muille kuin lattiamopeille ja ämpäreille.
"Pitääkö meidän nyt hankkia hänelle hiekkalaatikko? Tai raapimispuu? Kuolleita lintuja ravinnoksi? Don, sä saat siivota hänen jälkensä", Mikey tuhahti ja pälyili Raphia huolestuneena.
"Te pidätte hänestä huolen, mä keskityn tilanteen korjaamiseen", huokaisi Donatello pohdiskeleva katse silmissään.
***
Leonardon askeleet kuulostivat poikkeuksellisen vihaisilta, kun hän repi Donatellon ylös sängystä ja ravisteli tämän hereille.
"Mulle riittää, tee jotain ja äkkiä!" Leo vaati kädet lanteillaan ja tuijotti Donia suuttuneena.
"Pitää ensin rakentaa laitteisto uudelleen! Kyllä sä pärjäät, tilanne voisi olla pahempikin."
"Raph nukkuu jalkopäässäni ja raapii, jos potkaisen sitä! Minä en ole se, joka muuttaa siihen komeroon asumaan. Edes väliaikaisesti", mutisi Leonardo ja kääntyi kannoillaan.
"Diiva", puuskahti Donatello ja painui takaisin nukkumaan.
Aamun sarastaessa he istuivat nelistään sohvan ääressä katsellen uutisia. Minnesotassa maissin myynti on yhtäkkiä noussut ja Idahoon on luvattu poikkeuksellisen kovaa tuulta. Teksasissa maanantaista asti kadoksissa ollutta lehmää etsitään yhä.
Michelangelo ei meinannut saada murojaan lusikoitua, hänen päänsä nuokkui väsymyksen takia ja lopulta hän rojahti lattialle uupumuksesta. Jopa aamiainen oli yhtä sekamelskaa, kun Raphael oli ensin nakannut Leonardon kahviin viemäristä löytämänsä hiirenraadon ja mourunnut lopulta niin pitkään, kunnes Donatello oli noukkinut maidon seasta joka ainoan riisimuron ja asettanut kupin lattialle.
"Onneksi hänestä ei tullut vauvaa! En tahtoisi olla se joka joutuisi vaihtamaan hänen vaippansa ja heräämään keskellä yötä hänen itkuunsa", Leo huokaisi ja vilkaisi kahvikuppiaan inholla. Jostain lattialta kuului Mikeyn vaimeaa käkätystä.
"Olen niin idiootti! Tiesin että olisi tyhmää ruveta leikkimään hänen aivotoiminnallaan, mutta onnistumisprosentti oli yli kuudenkymmenen niin ajattelin että ehkä tällä kertaa voisin olla tiedettä askeleen edellä-" Don aloitti, mutta Leonardo keskeytti hänet.
"Ei se ollut sinun vikasi. Tiedämme, miten sekaisin teknologia sinut saa", Leo sanoi rauhallisesti ja ennen olohuoneesta poistumistaan väläytti Donille ystävällisen hymyn.
Michelangelo kuorsasi hiljaa sohvan vieressä, Donatello vaihteli kanavia tuntien itsensä vain epäonnistuneeksi.
Tilanne oli vaikea kaikille, sillä Mestari Tikun täytyi pysyä poissa heidän kaikkien tieltä ja hän joutuikin asumaan lähinnä huoneessaan. Raph kynsi ja pureskeli Caseyn äidin lahjaksi lähettämiä villapaitoja, tiputteli kukkamaljakoita alas pöydiltä, nukkui pesukoneen päällä sen hyristessä mukavasti linkouksessa, näykki huonekasveja ja naukui jääkaapin edessä vaikka tuntikausia, kunhan vain sai haluamansa.
"Tässä on se hyvä puoli, ettei hänestä lähde karvoja", nurisi Leonardo eräänä iltana paistaessaan passiivisesti lettuja - joiden taikina oli koottu kasaan kaikesta mitä löytyi, sillä Raph oli löytänyt jauhopussin ja antanut sille opetuksen - joista ei oikein meinannut tulla mitään.
"Meidän pitäisi hankkia hänelle kaulapanta", totesi Donatello ja tutki seinän rapistunutta maalia samalla, kun käsi ohjasi sähkövatkainta. Nukkumisesta ei ollut tullut yhtään mitään pitkään aikaan, sillä Raphael oli öisinkin aktiivinen ja kiipeili seinillä, puri varpaista ja oli muuten vain aivan liian vahdittava.
"Minusta tuntuu etten muista miltä hän kuulostaa. Kaipaan sitä, miten hän uhkasi silloin tällöin polttaa sarjikseni", Mikey sanoi haikein silmin nojaten kyynärpäillään keittiönpöytään.
"Vaihtaisin tämän koko farssin mielelläni siihen, kun hän ajoi vahingossa seinästä läpi ja aiheutti sähkökatkoksen viikoksi", Don vastasi uneliaasti kermavaahtoa kasvoillaan.
Yllättäen he kuulivat tutun äänen ja kääntyivät katsomaan. Casey huusi kuin syötävä Raphin jahdatessa häntä pitkin eteistä.
"Mä tiedän että nää Frendien tuotantokaudet ovat myöhässä, mutta en olettanut hänen olevan näin vihainen!" Casey kiljui ja rauhoittui vasta, kun Don ja Mikey olivat tarttuneet Raphaelia olkapäistä ja pitelivät hänestä kaikin voimin kiinni.
"Hei pojat, me ajateltiin Caseyn kanssa tuoda teille tää meidän vanha telkkari ja- mitä täällä tapahtuu?" April kysyi ilmestyen eteiseen.
"Raph oli Donin koekaniinina eräässä jutussa ja hänestä tuli kissa ja-" Leonardo oli aloittamassa, mutta samassa Donatello äkkäsi Aprilin kantavan suurikokoista televisiota sylissään.
"Pitkä tarina, kiitos!" hän hihkaisi, otti television ja ryntäsi se käsissään alakerran poikki romuttuneen tietokoneensa luokse. Hän vaihtoi kaapelit uusiin ja kytki ne televisioon ja pastasiivilään.
Saatuaan valmistelut tehtyä hän raahasi Mikeyn ja Aprilin avustuksella Raphaelin studiolleen ja istutti veljensä takaisin pyörätuoliin.
Vuosimalli oli juuri sopivan vanhaa, sillä televisio piti hieman rätisevää ääntä Donatellon laittaessa sen päälle. Hän asetti siivilän uudelleen Raphin päähän ja yritti väistellä tämän hampaita samalla, kun Leonardo ja Casey kiinnittivät vyöt.
Kaikki asettuivat Donin taakse seuraamaan toimitusta, jopa Mestari Tikku, sillä hänen uteliaisuutensa oli ottanut vallan. Jotta onnettomuuksilta vältyttiin, Klunk pysyi tiukasti Michelangelon kainalossa.
"Jos saan taajuuden siirrettyä erilleen kanavista, kaiken pitäisi sujua hyvin", Donatello totesi ja käänsi television kyljessä olevaa pientä säätönappulaa. Raphael rauhoittui, lamaantui sekunniksi ja alkoi katsella seinää.
"Kanava Kuutosen uutisista, hyvää iltaa. New Jerseyssä on sattunut liikenneonnettomuus-" kuului Raphin suusta ennen kuin Don vaihtoi kanavaa ja yritti sähköjohtoja kääntämällä saada taajuutta pois kanavista.
"Tänään valmistamme perinteistä ruokaa Aasian keittiöistä", Raph ilmoitti kuin kokkiohjelman tapaan ja oli jo jatkamassa, kunnes Donatello sai käännettyä kanavaa niin monta kertaa, että se aiheutti hänelle pienen sähköiskun.
"Je n'ai acheté pas une voiture-"
"TOIMI NYT!" huudahti Don vihaisesti muiden katsellessa tapahtumia epätoivoisina. Casey ja April sen sijaan yhä entistäkin hämmentyneempinä.
Donatello kiinnitti näppäimistön johtojensa kautta televisioon ja pohti kuumeisesti, miten voisi saada tietoja kulkeutumaan kaapeleiden kautta veljensä aivoihin. Koodit, joita hän oli ensimmäisellä kerralla käyttänyt, olivat hävinneet bittiavaruuteen. Hän kokeili kaikkia niitä yksittäisiä sanoja, jotka olivat ruudulle ilmestyneet, jopa niitä kymmeniä huutomerkkejä, jotka Klunk oli saanut aikaan.
"Kai saat hänet palautettua, Don?" Michelangelo ulvaisi ja peitti kasvonsa käsillään. Jopa Tikun kasvoilla ollut toiveikas ilme oli muuttunut lohduttomaksi. Heillä oli kaikilla takanaan lukuisia unettomia öitä jotka alkoivat vaatia velkojaan takaisin, mutta epätoivo piti muut hereillä, Donin taas adrenaliini.
Viimein Donatello sai idean, joka joko toimisi tai ei; hän näppäili Raphaelin nimen useita kertoja ja toisti sitä kymmenen minuuttia. Naputus alkoi käydä yhä aggressiivisemmaksi, kun hän nopeutti tahtia ja seurasi samalla Raphin mahdollisia liikkeitä. Ranskaa tämä edelleen puhui, mutta hiljempaa ja pätkivästi. Lopulta Donatello iski nyrkkinsä näppäimistöön, jolloin kuului äänekäs pamaus ja television ruutu oli sekunneissa täysin pirstaleina.
Raphilta oli mennyt jälleen taju kankaalle, mutta heräsi odotettua nopeammin ja päätään pudistellen vilkaisi ystäviään ja veljiään, jotka katsoivat häntä ihmettelevästi.
"Mitä te kyyläätte? Ottakaa mut irti!" hän puhisi ja yritti vääntäytyä siteiden otteesta.
Kaikki ryntäsivät halaamaan häntä - paitsi Casey ja April, jotka häipyivät vähin äänin - eivätkä päästäneet irti silloinkaan, kun Raphael uhkasi motata heiltä jokaiselta hampaat irti henkilökohtaisesti mikäli hän ei pääsisi heti vapaaksi.
"Mitä ihmettä on tapahtunut? Missä mä olin?" Raph kysyi tuolista pois päästyään ja raapi päätään mietteliäänä.
"Tosi pitkä juttu, mutta susta tuli viikon ajaksi kissa pieleen menneen kokeen takia", vastasi Leonardo silmiään siristellen ja oli jo kertomassa enemmän, mutta Raphael alkoi nauraa kovaan ääneen. Muut tuijottivat häntä väsyneesti ja yrittivät kaikin tavoin pitää itseään hereillä.
"Kissa? Älkää viitsikö! Mitä oikeasti tapahtui?"
Vastausta hän ei saanut, sillä kolme muuta kilpikonnaa olivat lyyhistyneet keskelle lattiaa ja vaipuneet sikeään uneen.
kirjoittelijan loppusanat Anteeks tää ei menny yhtää niinku olin aluks suunnitellu :DDDD heittäkää kommenttia, kritiikkiä tai positiivista, mikäli vain kiinnostaa <3
