Nimi: Pommiin nukkuminen ja paska kahvinkeitin
Kirjoittaja: Tulejo
Ikäraja: S
Genre: Femme, fluffy, romance
Paritus: Asha/Vila
A/N: Neiti Syksylle omistettu ja
Räntsäke tämän luki läpi ja antoi tuomionsa (hyvän sellaisen). Asha ja Vila ovat tuttuja
täältä (S). Syksyn toiveesta siis kirjotin femme-fluffya, vaikka mä yhä edelleen inhoon femmee. Ehkä joku päivä? :'D Osallistuu Oneshot10:een ja Fluffy10:een sanalla vieressä.
Pommiin nukkuminen ja paska kahvinkeitinMä en tiedä, mihin mä havahdun — varpaita, sormia ja nenänpäätä hivelevään kylmyyteen vai muualta kuuluvaan ärinään. Vilkaisen vierelleni ja Asha on jo noussut eli todennäköisesti se on se. Seuraavaksi vilkaisen kelloa, joka näyttää puolta kuutta. Kiroilen, kun tajuan nukkuneeni ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin pommiin. Toki meillä menikin Ashan kanssa illalla normaalia myöhempään, koska televisiosta sattui tulemaan hyvä leffa.
Nousen nopeasti ylös ja vedän villasukat jalkaan sekä paksun hupparin päälleni ennen kuin lähden ääntä kohti.
Jään nojaamaan keittiön oven suuhun ja mua melkein naurattaa, kun Asha tappelee sen meidän kirotun kahvinkeittimen kanssa. Hiivin sen viereen ja lasken käden ohuen yöpaidan peittämälle lantiolle. Mun avovaimoni säikähtää aika hirveästi, mutta painaa sitten päänsä mun hartialle.
“Tää helvetin kahvinkeitin ei toimi”, se murahtaa. Mä naurahdan ja irrotan käteni Ashasta.
Ladon kahvinkeittimen täyteen Ashan seisoessa ihan siinä mun vieressä. Se kääntyy vähän ja painaa kylmän nenänsä kiinni mun kaulaan. Mä hymähdän ja napsautan keittimen päälle, ja tuttu porina täyttää huoneen. Kiedon käteni jälleen Ashan ympärille ja vedän sen vielä lähemmäs painaen suukon sen poskelle.
Asha nostaa päänsä mun kaulasta ja painaa huulensa suoraan mun omilleni. Sen huulet ovat kuivat ja hieman rohtuneet, koska se ei ole vielä ehtinyt laittamaan huulirasvaa. Talvi on jo pitkällä, mennään tammikuun lopussa ja pakkanen paukkuu ulkona. Mun on hyvä olla siinä mun rakkaani vieressä suoraan kylkeen painautuneena.
“Huomenta vaan”, naurahdan viimeinkin muistaen, että en ole toivottanut vielä huomenia toiselle. Se hymähtää ja vastaa saman painaen uuden suudelman mun huulille. Me vain seistään siinä toistemme lämpöön hukkuneina, kunnes kahvinkeitin ilmoittaa piippauksella tumman nesteen olevan valmista.
Irrottaudun Ashasta ja nappaan vanhat kahvikupit tiskipöydältä. Toiseen jätän maitovaran, toisen täytän täyteen. Ilman varaa olevan kupin annan Ashalle ja suunnistan jääkaapille hakemaan maitoa.
Kun munkin kahvi on valmis juotavaksi, me suunnataan olohuoneeseen sohvalle. Mä istuudun nurkkaan ja Asha tulee ihan kiinni muhun. Se hymisee onnellisena, kun saa olla siinä ja hetkeksi unohtaa, että on maanantaiaamu ja kohta sen pitää ottaa suunta päiväkodille. Töitä sillä on puoli seitsemästä puoli kolmeen, joten me saadaan sitten viettää koko ilta rauhassa kotona.
Mä hörppään kupista. Välillä me vaihdetaan kahvilta maistuvia suudelmia ja mua ei haittaa, vaikka Asha maistuu voimakkaammalta ja mustemmalta. Se kuulostaa kauhean ironiselta, koska nainen on tummaihoinen, mutta todellisuudessa mä tarkoitan sillä ihan vain mustaa kahvia.
Mä olin napannut makuuhuoneesta kännykän mukaan, josta napsautan nyt rauhallisen aamun soittolistan päälle. Kännykästä kuuluu hitaat viulut ja mä painan nenäni Ashan tummien hiusten joukkoon. Nainen tuoksuu suitsukkeilta, vaikka mä en koskaan ymmärrä, että mistä se tulee. Me ei ikinä polteta suitsukkeita, vaikka mä olen miettinyt monet kerrat, että jos ne tuoksuvat yhtä hyviltä kuin mun rakkaani, ehdottomasti voisi. Mun ainoat muistot suitsukkeista on ala-asteelta, kun virpomisvitsat siunattiin ja silloin mua vain inhotti koko toimenpide.
Kahvikupit tyhjenevät varmaa vauhtia ja mä tiedostan sen, että kohta mun pitäisi luopua Ashan lämmöstä. Kun sen kuppi on tyhjä, se painaa vielä syvän suudelman mun huulille ennen kuin nousee ylös. Hetken kuluttua keittiöstä kuuluu kolahdus, kun Asha laskee kuppinsa tiskipöydälle ja siitä hetken myöhemmin makuuhuoneessa availlaan kaappien ovia.
Kun Asha lähtee lopulta töihin — se meinasi myöhästyä bussista, koska pussailu on niin kivaa — mä jään pohtimaan kaikkea. Me vietettiin joululoma maalla mun vanhempien luona ja vietettiin ihan liikaa aikaa saunan tuvassa takkatulta tuijotellen. Me pussailtiin huulet turvoksiin, rakasteltiin, nautittiin toisistamme ja siitä ihanasta rauhasta, kun siellä ei netti toiminut, joten oltiin kokonaan erossa ulkomaailmasta.
Hymähdän muistoilleni ja kömmin takaisin sänkyyn. Kahvikupin jätän sohvapöydälle, mä voin sitten parin tunnin päästä viedä sen pois. Mä asettaudun Ashan puolelle ja imen sisääni sen tuoksua. Se on tuttu ja turvallinen, sen syleilyssä mä vähitellen vaivun kevyeen uneen.