Sateenpeili, Sirius/Remus, K-11

[Thelina]

Ficin nimi: Sateenpeili
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: angst, romance, hurt/comfort
Ikäraja: K-11
Varoitukset: huumeiden käyttö
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: On raskasta sulkea korvansa toisen kivulta, tehdä kaikkensa vaikkei se riitä.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Sateinen sää sai kirjoittamaan surumielistä Sirius/Remusta. Yllätyin itsekin tämän rankasta aiheesta, mutta toivoakseni käsittely on kuitenkin tyylilleni uskollisesti lempeän puolella. Kolme ensimmäistä raapaletta on kirjoitettu Spurttiraapale V:n puitteissa ja muissakin hyödynnetty kierroksen inspissanoja.


Sateenpeili

1.

(100 sanaa - viileä)

Ikkuna on unohtunut yöksi auki. Lasiin on tarttunut pisaroita, jotka valuvat alaspäin, kunnes lopulta pysähtyvät karmiin ja putoavat ikkunalaudalle. Lohkeilevan maalin päälle on muodostunut pieni lätäkkö, sateenpeili. Remus kuivaa sen villapaitansa hihaan ja sulkee ikkunan. Sade piiskaa peltikattoa yhtä harmaana kuin taivas.

Sirius nukkuu vielä, tai ainakin pitää silmiään kiinni. Hän ei osaa enää nukkua kuten ennen: vankilassa unet olivat painajaisten riivaamia, pakomatkalla kiinnijäämisen pelon ja painavien muistojen värittämiä. Remus on jo vuosia tiennyt, millaista on valvoa sydänyön läpi viileään aamuun. Useimpina öinä he valvovat vierekkäin, puhumatta.

Joskus Sirius antaa hänen silittää hiuksiaan ja hetken kaikki on taas, kuten ennenkin.


2.

(100 sanaa - neula)

Hillopurkit kilahtavat vaimeasti toisiaan vasten, kun Remus laskee ostoskassin eteisen lattialle. Hän ripustaa kostean kaapunsa naulakkoon ja tähyilee olohuoneeseen.

”Sirius?”

Lattia narahtaa askelten alla. Makuuhuoneen ovi on raollaan ja asunnon hiljaisuus niin tiheää, että Remus tietää jo, mitä odottaa.

Siriuksen katse on pelokas, lasimainen ja viiltävän anteeksipyytävä. Neula makaa matolla veripisara kärjessään, mäntä pohjaan saakka painettuna.

”Anna anteeksi”, Sirius kuiskaa peiton alta tuskin kuuluvasti kähähtäen.

Remus katouttaa neulan ja yöpöydälle unohtuneen nahkapussukan sanomatta mitään. Hän säästäisi vihansa Dungille, joka kielloista huolimatta on jälleen livahtanut sisään hänen poissaollessaan.

Kuinka Sirius koskaan voisi toipua vankilavuosistaan, jos hän turruttaisi mielensä samoin kuin silloinkin?


3.

(100 sanaa - sekä)

Siriuksen keho on hauras, mutta vuodet ovat kuihduttaneet Remuksenkin. He riisuutuvat vaiti mennäkseen nukkumaan ja katsellessaan ihon läpi piirtyviä luita Remus muistaa, millaista oli koskettaa toisen alastonta kehoa ensimmäistä kertaa. Se oli sekä pelottavaa että kaunista: Siriuksen sileä iho hänen omien arpiensa kontrastina. Nyt arpia on heistä kummallakin ja jokainen kosketus on opeteltava uudestaan, varoen ja tunnustellen.

Sirius on selvänä kolmatta päivää. Remus lääkitsee häntä yrteillä ja kahvilla, turruttaa kivun muutamalla hyvin kohdistetulla loitsulla ja peittelee lopulta sänkyyn. On melkein liian kylmä nukkua pelkissä alushousuissa, mutta kun Sirius painautuu täristen hänen rintaansa vasten, kylmyys unohtuu.

Sade rummuttaa ikkunaa läpi yön.


4.

(100 sanaa - magenta)

Sirius vuoroin anelee häntä antamaan annoksen, vuoroin käskee olla kuuntelematta sanaakaan puheistaan. Remuksen leukapielet kiristyvät. On raskasta sulkea korvansa toisen kivulta, tehdä kaikkensa vaikkei se riitä. Mikä lopulta riittäisi?

Magentan sävyinen liemihuuru kirvelee silmiä, mutta Sirius juo kaiken mukisematta. Pian pahin kuumeisuus katoaa, eikä oksennusta enää tule.

”Onko nyt parempi?” Remus kysyy ja istuu sohvan reunalle Siriuksen kylkeen.

”Vähän. Ehkä”, Sirius sanoo hiljaa ja kääntää katseensa pois. ”En olisi koskaan halunnut sekoittaa sinua tähän.”

”Ei se mitään”, Remus rauhoittelee ja puristaa lempeästi Siriuksen laihaa kättä. ”Sinä selviät tästä kyllä.”

Siriuksen surullinen hymy viiltää rintaa ja Remus toivoo sydämestään olevansa oikeassa.


5.

(100 sanaa - harju)

Päivät vaihtuvat hiljalleen viikoiksi, viikot kuukausiksi. Mitä helpommaksi Siriuksen olo käy, sitä enemmän hän suostuu puhumaan.

”Kukaan ei selviä Azkabanissa kahtatoista vuotta selvänä. Edes kaikki vartijavelhot eivät selviä siellä ilman… ja palveluksia vastaan heikoimmat on helppo lahjoa. Se on ainoa keino karkottaa ankeuttajien kylmyys edes osittain.”

Remusta värisyttää. Hän ei halua ajatella, mitä Sirius on joutunut kestämään ja minkä vuoksi? Jos he vain olisivat tienneet…

”Älä mieti sitä”, Sirius sanoo ja kietoo kätensä hänen ympärilleen. Remus vastaa halaukseen tiukasti puristaen. Siriuksen lapaluiden harjut tuntuvat terävinä käsien alla ja Remus painaa kasvonsa vasten tämän kaulaa.

Sateenpimentämä ikkuna heijastaa heidät kuin maalauksen.


6.

(100 sanaa - seitsemän)

Seitsemän oireetonta päivää tuntuu lopulta kuin ihmeeltä. Remus uskaltaa vihdoin poistua vähäksi aikaa asioille - hän on päättänyt luottaa Siriukseen yhtä paljon kuin Sirius luottaa itseensä.

Syystuuli puhaltaa lehtiä sisään, kun Remus muutaman tunnin kuluttua palaa takaisin. Sirius odottaa häntä keittiössä.

”Meidän pitää lähteä täältä.”

Sirius kalpenee ja laskee kahvikuppinsa pöydälle. Remus pudistaa hymyillen päätään.

”Täällä on yhä turvallista. Mutta kilta on nyt perustettu uudestaan. Meitä tarvitaan Kalmanhanaukiolla.” 

Seuraavana päivänä he pakkaavat vähäiset tavaransa ja astuvat ulos kosteaan ilmaan. Sade on lakannut, syysaurinko kiillottaa lätäköiden pinnat kirkkaiksi. Remus tarttuu Siriuksen käteen ja katsoo alas kuvajaiseen.

Tumman veden keskellä kasvoilta loistaa toivo.

[Vendela]

Tämä oli juuri sellainen kun alussa sanoitkin, surumielinen mutta lempeällä tavalla! Olipa taas hieno teksti sinulta

En yhtään ihmettele, että Azkaban ajaa vangit käyttämään huumeita! Sellainen kylmä ja kolkko paikka, ja lisäksi on vielä ankeuttajat. Joten ymmärrän täysin Siriuksen valinnan. Harmi vain, että hän on joutunut itse ehkä tekemään jotain mitä ei olisi ehkä halunnut saadakseen aineita. Mutta olit kirjoittanut tästä jotenkin tosi hyvin niin ettei se ollut mitään mässäilyä, mutta ei myöskään sellaista säälimistä ja surkuttelua.

Remus on aivan ihana kun jaksaa Siriusta ja ihanaa, että myös Sirius tajuaa tämän. Tuollainen elämä ei varmasti ole helppoa, mutta onneksi Siriukselta näytti löytyvän riittävästi tahtoa päästä eroon tuosta paskasta Remuksen läheisyys on varmasti hyvä motivaattori!

Kiitos tästä, pidin kovasti vaikkei mikään hattarahöttö ollutkaan, mutta ei kaiken aina tarvitse ollakaan. Tässä oli kuitenkin toiveikas loppu ja itse ainakin näen tämän niin, että Sirius saa killan kautta muuta ajateltavaa ja pysyy erossa aineista Ja toki myös näen tässä jonkinlaisen AU:n myös siinä, ettei mitään pahaa tapahdu ja kukaan ei kuole.

Niin ja nimi on hieno! Tykkäsin myös miten se tuolla tekstissäkin liikkui mukana erilaisissa muodoissa ja erilaisina ajatuksina.

Vendela

[Larjus]

No tää todellakin oli synkempää kuin mitä sun teksteiltä yleensä odottaa! Mutta tuttu tyylisi on silti mukana alusta loppuun. Tunnelmassa on ripaus lempeyttä ja kokonaisuus tuntuu kiireettömältä, niin kuin ne muutkin tekstit, joita oon sulta lukenut. Lopussakin oli onnekseni pieni valonpilkahdus! Sellasta kaipaan aina angstiannoksen jälkeen ettei jää niin lohduton olo.

Tosielämässäkin monet ajautuu vankiloissa käyttämään huumausaineita, joten en yhtään ihmettele, että niin oisi myös velhomaailmassa. Azkaban vaikuttaa muutenkin sarjassa kerrotun perusteella jopa ankeammalta kuin monien maiden vankilat... Eipä mikään ihme, että sieltä saisi mukanaan huumeriippuvuuden (jos sieltä nyt koskaan enää minnekään muualle pääsis). Surullistahan se toki on, eikä tuo tilanne voi helppo kummallekaan osapuolelle. Siriuksella on kuitenkin selvästi halua päästä aineista eroon, vaikka retkahduksia tuleekin. Suunta on oikea ja ihanaa, että pientä edistystäkin tapahtuu. Ja kuten jo ehdin todeta, lopussa on onneksi lisää valoa! Täytyy toivoa, että kilta ja se, että Siriusta tarvitaan Kalmahanaukiolla, tuovat lisäpotkunsa kuiville pääsemiseen 😊

Ja lol mä en tiiä mikä lukihäiriö muhun taas iski, mutta jostain syystä en saanut mitenkään luettua oikein/hahmotettua tämän otsikkoa ennen kuin luin saman sanan itse ficissä 😅😅 Hyvin hämmentävää, eihän se ees mikään vaikea sana ole, ihan yhdyssana vaan. Ja on muuten kaunis otsikko! Tykkään kans siitä, miten se ja sade muutenkin on tässä aina välillä esiin nousevana motiivina.

[hiddenben]

No huh, olipa tämä väkevä ja surumielinen, mutta samalla tavattoman lempeä! Ei tätä oikein toiveikkaaksi voi sanoa, kun yleissävy oli tavanomaista synkempi, vaikka toivoakin tästä paljon löytyy, mutta... niin, monisävyinen tunnelma lienee paras kuvaus tälle! Mutta todella hieno teksti, pidin tästä valtavasti

En ihan kauheasti pidä ficeistä ja tarinoista, joissa käsitellään huumeita, mutta kun Siriuksen huumeenkäytön tausta alkoi avautua tarinan edetessä ja sain asetettua tapahtumat aikajanalle, huumeet eivät häirinneet aivan niin paljon. Vendelan ja Larjuksen tavoin minustakin tuntui todella luonnolliselta, että Azkabanissa pitää käyttää huumeita selvitäkseen, oli sitten vanki tai vartija. Rakensit hienosti canoniin myös tuon, että Dung on se, joka tuo Siriukselle huumeita silloin, kun Remus on poissa. Siinä kohdassa oli jotenkin surumielinen ja haavoittuvainen tunnelma, kun Remus tajuaa tapahtuneen - ja se teki siitä vaikuttavan!

Pidin tässä kokonaisuudessa myös kovasti siitä, miten Remus pohtii "mitä jos" -kysymyksiä. Ne ovat aina yhtä kivuliaita kirjojen canonia ajatellen, ja Sirius on oikeassa sanoessaan, ettei sitä kannata miettiä. Samalla lukija ymmärtää Remuksen ajatuskulun, kun tekstissä kuvaillaan molempien laihtuneita kehoja, pitkään valvottuja, hiljaisia öitä ja kaiken synkkyyttä. Tavoitat tässä hienosti tuon synkkyyden ja ajatuskierteen, josta on vaikea irtautua! Paitsi aivan lopussa, kun molemmat saavat aivan uutta ajateltavaa killan perustamisen myötä. Toki siinäkin on surullista se, että juuri sota ja "isomman asian puolesta taisteleminen" ovat niitä, jotka saavat heidät heräämään horteesta eikä palautuminen ja parantuminen, mutta parempi sekin on kuin ei mitään

Kielellisesti tämä on jälleen niin hieno ja kaunis, nautin lauseistasi valtavasti! Suosikkeja oli lukuisia, esimerkiksi nämä kaksi:

Hän ei osaa enää nukkua kuten ennen: vankilassa unet olivat painajaisten riivaamia, pakomatkalla kiinnijäämisen pelon ja painavien muistojen värittämiä.

- - katsellessaan ihon läpi piirtyviä luita Remus muistaa, millaista oli koskettaa toisen alastonta kehoa ensimmäistä kertaa. Se oli sekä pelottavaa että kaunista: Siriuksen sileä iho hänen omien arpiensa kontrastina. Nyt arpia on heistä kummallakin ja jokainen kosketus on opeteltava uudestaan, varoen ja tunnustellen.

Molemmissa on jotenkin hieno rytmi ja tunnelma. Ficin nimi on myös hieno ja yllättävän lempeä ficin muuhun tunnelmaan verrattuna, mutta toisaalta se antaa juuri oikeanlaista vastapainoa Ja samalla se yhdistyy tuohon aivan loppulauseisiin oivallisesti! Tykkäsin tästä valtavasti, kiitos ♥

[Grenade]

Oi että, olipa tämä nätti! Melankolinen, mutta nätti. Remuksessa usein ehkä on jo valmiiksi sellaista luontaista surumielisyyttä, ja Siriuksella on menneisyys, joka ei jätä rauhaan, vaikka miten hän sitä toivoisi. Ficin tunnelma on hieno ja se rakentuu mukavan hienovaraisesti. Jo sadesään kuvailusta tietää, että tämänkin tekstin tunnelma tulee olemaan harmaampi, mutta sateen jälkeen kuitenkin aina, lopulta, tulee pouta ja ehkä se tulee myös näille kahdelle.

Komppailen muita, ja sanon, että oli hienoa, kun otit mukaan Siriuksen huumeidenkäytön. En yhtään ihmettelisi, jos Azkaban jättäisi pahoja arpia sieluun ja joskus niille löytyy väärät lääkkeet, joista on vaikeaa päästää irti. On ymmärrettävää, että Sirius haluaa paeta niitä muistoja, joita hänellä siitä laitoksesta on, mutta onneksi hänellä on myös Remus, joka osaa auttaa häntä toisella tavalla ja siten, että saattaisi päästä eroonkin koukuttavasta aineesta.

Makuuhuoneen ovi on raollaan ja asunnon hiljaisuus niin tiheää, että Remus tietää jo, mitä odottaa.

Tämä oli hieno kohta, ihanaa kuvailua ja sitä, miten lukijan mielenkiintoa nostatetaan. Vaikka Remus tietää, lukija ei (vaikka se alkutiedoissa lukikin). Muutenkin koko lause on vaan todella nätti.

Kiitos tästä, sopi erittäin hyvin sadepäivän tunnelmaan!

[Thelina]

Vendela, hienoa että tuo kuvailu toimi: en pidä sellaisesta mässäilevästä kuvailusta itsekään lukijana, joten olisi mahdotonta sellaista kirjoittaakaan. Siriuksesta löytyy Remuksen avulla varmasti voimaa parantua ♥ Aina ei tosiaan tarvitse olla hattaraa ja höttöä, mutta pientä toivoa on hyvä olla synkemmän tekstin lopussa ja olipa ihana ajatus, että tämä jatkuisi AU:na, jossa kukaan ei kuole! Kiva kuulla, että tykkäsit nimestä myös kiitos kommentista ♥

Larjus, olen samaa mieltä, että angstisemman tekstin lopussa on hyvä olla jokin valonpilkahdus! Siriuksen aika Azkabanissa on niin kauhean pitkä, että on vaikea kuvitella, miten hän oikein selvisi siitä. Vaikka huumeetkin ovat kamala asia, mietin, että ne ehkä olisivat tuoneet helpotusta ankeuttajista selviämiseen. Vankila-aika on varmasti muutenkin ollut traumatisoivaa, eikä Remuksellakaan ole ollut helppoa, mutta yhdessä nämä kaksi selviävät mistä vaan ♥ Kiva kuulla, että tykkäsit otsikosta ja siitä, miten sade toistui tekstissä! Kiitos kommentista ♥

hiddenben, minäkään en oikein pidä huumeiden käytöstä teksteissä ja elokuvissa varsinkaan silloin, jos sillä jotenkin herkutellaan ja mässäillään tai kuvaillaan todella tarkasti. Mutta en muista lukeneeni tällaista tekstiä aiemmin ja jotenkin nuo spurtin sanat herättivät heti tällaisen idean. Sekä tietenkin syksyisen sateinen sää. Hienoa kuulla, että tämän monenlaiset tunnelmat välittyivät ja tykkäsit noista lainaamistasi kohdista ♥ Otsikon sopivuutta pohdin, mutten osannut siitä luopuakaan sen keksittyäni, joten hyvä jos se yhdistyi hyvin tekstiin! Kiitos kommentista, ihanaa, että pidit ♥

Grenade, olen samaa mieltä, että Remuksessa on jonkinlaista luontaista surumielisyyttä ♥ syksinen sää tähän inspiroikin spurttisanojen lisäksi, joten mukava kuulla, että tämä myös toimi sadepäivän lukemisena. Kiitos kommentista ♥

[Fairy tale]

Sateenpeili, kaunis sana. Olet valinnut hyvin sanan joka kuvaa koko tarinaa. Olen muiden kanssa samaa mieltä siitä, että tämä on voimakas, haikea ja lempeä - kaikkia yhtä aikaa. Tässä ei kiirehditä vaan eletään ikään kuin vaihetta kahden muun ison tapahtuman välissä. Siriuksen aika vankilassa on päättynyt ja siitä toipuminen vie kauan. Hän kerää voimia ja Remus on hänen tukenaan.

Kilta on uusi vaihe, jota kohti tässä mennään. Ehkä he eivät vielä tiedä sitä, tai sitten on ollut puhetta että aivan pian Kiltaa taas tarvitaan. Se on saattanut antaa lisää voimia tai ainakin jonkin päämäärän, minkä takia on tärkeä elää ja ponnistaa kohti vahvempaa ja toipuneempaa elämää. Ajan kulku tulee tässä esille eri osien muodossa. Ja maininta siitä että viikot vaihtuvat kuukausiksi. Ollaan sellaisten asioitten äärellä, jotka eivät tule kuntoon hetkessä vaan vaativat aikaa.

Kiitos tästä.

[Thelina]

Fairy tale: Kiva, että ajan kuluminen tuli tässä esiin, vaikka lyhyitä pätkiä ovatkin. Ja juuri niin ajattelin, että killan myötä on taas alkamassa uusi vaihe, jonka myötä paraneminen voi taas edistyä eteenpäin, kun on muuta ajateltavaa ja tarkoitus elämässä. Kiitos kommentista ja ihanaa kuulla, että pidit otsikosta!

[marieophelia]

Vaikka luin alun varoitukset, hätkähdin silti, kun päästiin huumeneulaan ja varsinkin Siriuksen anteeksipyyntöön. Huh. Minäkään en hirveästi välitä lukea päihde-ficcejä, mutta tässä on kuitenkin pohjimmiltaan kaunis selviytymisteema. Lisäksi voisi ajatella, että Azkaban on jättänyt Siriukseen vahvat traumat ja hänen mielensä olisi haavoittunut yli kymmenen vuoden ankeuttaja-ankeus-yliannoksen jälkeen. Joten tämä täydentää minusta canonia hyvin. (Vaikka Mundunguksesta saa toki vielä paljon canonia kamalamman kuvan!)

Sateenpeili on minusta samalla kaunis ja hieman surumielinen sana ja muutenkin tässä on paljon hienosti ilmaistuja kohtia, kuten:

Remus on jo vuosia tiennyt, millaista on valvoa sydänyön läpi viileään aamuun. Useimpina öinä he valvovat vierekkäin, puhumatta.

Sateenpimentämä ikkuna heijastaa heidät kuin maalauksen.

Tumman veden keskellä kasvoilta loistaa toivo.

Pidän erityisesti siitä, miten sade toistuu osasta toiseen. Vaikka sade lisää tähän synkkää tunnelmaa, tulee toisaalta tunne, että sade myös puhdistaa ja uudistaa.<3

Kiitokset!

[Thelina]

marieophelia, minäkin ajattelin, että Siriukselle olisi tässä jäänyt Azkabanista vahvemmat traumat, kuin mitä kirjoissa annetaan ymmärtää. Hienoa, että tämä sopi mielestäsi täydentämään canonia, vaikka Mundunguksesta tulikin pahempi tässä versiossa. Ihanaa kuulla myös noista kohdista, joista tykkäsit ♥

[flawless]

Tää on ollut mun lukulistalla jo pidempään, koska sirreremppa-angsti vaan on parasta ja kirjoitat mun mielestä heistä tosi kivasti. Eniten huomiotani kuitenkin vangitsi tekstin nimi, joka on hirmuisen nätti! Se myös sopi tälle tekstille tosi hyvin; se oli tunnelmallinen, jopa runollinenkin, kaunis ja hitusen haikea, eli kaikkea mitä tekstikin oli. Se myös tiivisti tekstin hyvin, tässä oli tosi kauniisti peilattu (pun intended) tunnelmaa ja hahmojen mielenmaisemaa säähän. Alussa satoi ja oli masentavan harmaata ja sateenpeilistä näkyi toivottoman surkea kuvajainen. Lopussa surun ja tuskan sade väistyi auringon ja toivon pilkahduksen tieltä ja sateenpeili heijasteli sitä samaa elämänmakua. Kovin kaunis tarinan kaari siis, ja kauniisti ja tunnelmallisesti kerrottu sellainen!

Siriuksen keho on hauras, mutta vuodet ovat kuihduttaneet Remuksenkin. He riisuutuvat vaiti mennäkseen nukkumaan ja katsellessaan ihon läpi piirtyviä luita Remus muistaa, millaista oli koskettaa toisen alastonta kehoa ensimmäistä kertaa. Se oli sekä pelottavaa että kaunista: Siriuksen sileä iho hänen omien arpiensa kontrastina. Nyt arpia on heistä kummallakin ja jokainen kosketus on opeteltava uudestaan, varoen ja tunnustellen.

Oli pakko lainata koko kappale, koska tämä oli ehdoton lempparini! Hirmu nätisti mutta surullisesti kirjoitettu kohtaus. Vau.

Tämä oli kokonaisuudessaan kovin kaunis teksti, vaikka haikea ja synkkä olikin, mutta minäkin olin kovin tyytyväinen siihen miten tarinan lopetit. Tämä solahti hyvin canonin sekaan, on tosi uskottava ja surullisen luonnollinen ajatus, että Azkabanin kaltaisen kokemuksen jälkeen saattaisi päätyä turruttamaan itseään huumeilla. Kiitos tästä, pidin! ♥

[Thelina]

flawless: Sirius/Remus on lemppariparitukseni, johon palaan aina. Kiva kuulla, että kirjoitan heistä kivasti ♥ tuo lainaamasi kohta taitaa olla omakin suosikkini, tykkään kovasti kuvaillla (ja lukea kuvauksia) tuollaisista varovaisista kosketuksista ♥ Kiitos kommentista, ihanaa, että tämä oli lukulistallasi ja tykkäsit!