Mielin määrin (rakkautta) | Silja/Viola | fluffy | S

[Kiirsu]

Nimi: Mielin määrin (rakkautta)
Ikäraja: S
Genre: flyffy
Paritus: Silja/Viola
Sanamäärä: 500
Yhteenveto: Aikainen aamu, tanssia ja suudelmia.

A/N: Hyvää ystävänpäivää salaiselle ystävälleni LillaMyylle! Tämä on nyt niin söpöä ja pörräistä, kun vaan voi olla :'D Kyseessä on samat tytön kuin tässä (S) tekstissä, tämä sijoittuu vain aikaan ennen tuota tekstiä. Ei tarvitse olla siis lukenut sitä ymmärtääkseen tämän.


Mielin määrin (rakkautta)

Ilma on kuulas ja rappuset kylmät. Sormet hivelevät Siljan niskaa, kuljettavat kylmiä väreitä selkää pitkin, naurattavat. Ne ujuttautuvat paidan kauluksesta sisään ja lämmittelevät lapaluiden kuopassa. Värisyttävät koko kehoa kosketuksellaan. Silja tuntee Violan hymyn korvansa takana, eikä kesä ole koskaan ollut kauniimpi.

”Tästä kulmasta tuo kivi näyttää vähän vaanivalta tiikeriltä.”

Silja kääntää päätään puolelta toiselle ja käyttää kaiken mielikuvituksena, mutta ei saa kiveä muuttumaan kissapedoksi.

”Tai sitten se voisi olla valas, joka on noussut pintaan tervehtimään merirosvoja, joille se tuo aarteita, koska nämä suojelevat sitä salametsästäjiltä!”

Ja Silja nauraa niin, että säikäyttää pienessä katajassa piileskelleen linnun, joka karkaa turvaan naapuriin. Hän vetää Violan lähelle ja upottaa sormensa tämän vaaleanpunaisiin hiuksiin. On aivan liian kylmä istua ulkona aamuviideltä kesämekossa, mutta Viola ei välitä, sillä hän tahtoo nauttia auringonnousuista, tehdä tästä kesästä onnellisen. Eikä Silja halua murskata pieniä unelmia, joten hän käärii Violankin vilttinsä suojiin.

Heidän pitäisi olla aikuisia, käydä töissä, ei valvoa öitä. Ei uida kuun loisteessa, ajaa tuntikaupalla vailla päämäärää, tanssia aamulla Siljan pienellä takapihalla ja yrittää tukahduttaa nauru, joka herättäisi naapurin vanhan rouvan. Ei, he ovat liian vanhoja unohtamaan velvollisuudet ja nauttimaan elämästä.

He tekevät sen silti.

Viola kiskoo Siljan ylös betoniportaalta ja alkaa hyräillä hiljaa. Hän vie ja Silja keinuu mukana, vaikkei tiedä tämän kappaleen tahtia. Mutta Viola on koreografi ja maestro, joten Silja antaa hänen johtaa heidän tanssiaan. Ruoho kutittaa varpaita ja sadepisaroiden helminauha tarttuu paljaisiin jalkapöytiin, kun he uppoavat valssin pyörteisiin. Tai ehkä se on tangoa.

”Alkaa sataa”, Viola kuiskaa, vaikkei Silja edes tunne pisaroita.

Mutta Viola johdattaa heidät takaisin katokseen, takaisin portaalle hylätylle viltille. Silja tärisee kylmän viiman tunkiessa sisään farkkujen lahkeista.

”Äiti muuten osti meille muutaman puutarhatuolin, jotta ei tarvitsisi aina istui tässä portailla”, Silja sanoo ja kääntyy kohti varastoa, mutta Viola vetää hänet takaisin.

”Näillä portailla on paljon kodikkaampaa.”

Nalle Puhit ja Ihaat kääriytyvät heidän ympärilleen viltin mukana ja kylmä nenänpää painautuu Siljan paljaalle olkapäälle. On pyöreä, pörröinen, siksi kai ihailen soi hiljaa korvan juuressa. Mieleen palaavat ne lapsuuden kesät, joina he tahtoivat valvoa koko yön, mutta aamulla täytyi herätä aikaisin katsomaan lastenohjelmia. Violan isä tuli hakemaan aina liian aikaisin ja vinkumalla ei vielä sai varastettua aikaa yhden kahvikupillisen verran.

Vuosien kuluessa uni ei tullut yhtä aikaisin ja yöt pitenivät. Lapsuuden kikatus muuttui teinien kuiskintaan, haparoiviin sormiin ja varovaisiin suudelmiin. Ne vaihdettiin salassa yön pimeydessä, muiden katseilta piilossa. Mutta sinä sunnuntaiaamuna äiti heräsi liian varhain, eikä keittiö ollutkaan turvallinen piilopaikka. Äidin askeleet seisahtuivat hetkeksi ovelle, mutta pienen epäröinnin jälkeen alkoi kahvinkeitto tavanomaisesti ja salaisuuksia ei enää tarvittu.

Violan pää nuokahtaa ja Silja kääntyy katsomaan unisia kasvoja. Kenties liikaa valvottuja öitä, jopa heille.

”Nyt maistuisi kahvi ja tupakka”, Silja huokaa.

Vaikka tupakat jäivät jo viime kesänä, Violan pyynnöstä. Ja alkoholi Siljan. Pieniä tasapuolisia uhrauksia, tai ehkä he tekivät sen itsensä vuoksi.

Huulet etsiytyvät hänen omilleen hellinä. Se oli Violan vieroituskeino: vaihdetaan riippuvuus johonkin positiiviseen. Eikä Silja olisi voinut kuvitella parempaa vaihtoehtoa.

”Voin käydä keittämässä kahvia”, Viola tarjoutuu.

”Älä mene.”

Ja Viola jää, sillä heillä ei ole kiire mihinkään. Päivä on nuori ja kesä vasta aluillaan.

[LillaMyy]

Wääääääää!!!! Tämä todellakin OLI söpöä ja pörröistä! <3 Vilkuilin tätä jo hieman puhelimella eilen ja tui, tui ja vielä kerran TUI! <3 Varoitan siis, että tästä kommentista tulee vaan todella ihkuttava ja sekopäinen, koska en saa itseäni kasattua.

Tämä on vaan oikeasti niin kovin suloinen, ettei mitään rajaa! Kun ensin kuvitellaan kivestä olentoja, tanssitaan ulkona liian aikaisin ja sitten vielä istutaan portailla, vaikka tuolitkin olisi varastossa. Kaikista paras ja suloisin kohta oli kuitenkin, kun "Nalle Puhit ja Ihaat kääriytyvät heidän ympärilleen"!!!!! <3<3<3 Hitsit, en minä kestä tällaista söpöyden määrää. Mutta siis, just joku tällainen arkinen söpöily on ihan parasta, kun vaan ollaan ja tehdään niitä samoja juttuja kuin aina muulloinkin, ja se hattara tuodaan sinne aivan tavallisen arjen keskelle! Erityisen kivan tästä teki se, että tässä hahmotkin itse tiesivät, että periaatteessa pitäisi olla aikuista, mutta kun ei halua. Tuttu tunne, en minäkään haluaisi aina olla aikuinen!

Pidin myös siitä, että tässä viitattiin hennosti myös siihen, kuinka Siljasta ja Violasta on tullut pari, vaikka olisi tämä toiminut ilmankin sitä. Se oli kuitenkin kiva pieni lisäys tähän, että nämä kaksi ovat olleet jo lapsista asti hyvää pataa keskenään, siitä sai sellaisen kuvan, että tämä tällainen pieni söpöily on varmaan alkanut jostain ihan pienestä naperosta ja se on sitten vaan muuttunut kaverillisesta vähän romanttisempaan suuntaan aikojen saatossa, mikä on ehkä parasta ikinä! <3 Violan vieroituskeino voisi kyllä toimia moneen muuhunkin vieroittamiseen kuin vain tupakkaan ja alkoholiin. Etenkin, jos on oikea vieroittaja kyseessä!

Kiitoksia ihan silmittömän paljon tästä söpöydestä, nyt oli niin pörröistä luettavaa, että ilta ja aamu paranivat huomattavasti tämän voimalla! <3

[Neiti Syksy]

Oi voi ja oivoi. Mitä sinä teet minun pienelle sydän paralleni! Itken täällä ja kyyneleet kirveltävät. :< Tämä oli niin kaunis, niiiiiin kaunis, että en käsitä, kuinka voit kirjoittaa näin kaunista. Välillä tuntuu, että kun yritetään kirjoittaa taiteellisesti, se menee yli ja vain etäännyttää tekstistä mutta tässä se taas toimi, koska kyse oli niin idyllisestä hetkestä. Sellaisesta hetkestä, mitä mikään eikä kukaan voisi pilata, vaikka yrittäisikin. Mutta olen niin onnellinen! Koska olen kinunut ja itkenyt femmeä kaikilta ties kuinka kauan eikä kukaan ole kuitenkaan kirjoittanut.

Tässä on niin eri tunnelma kuin tuossa edellisessä, mistä olen kiitollinen! Tässä ruoho ei kyynelehtinyt vaan ne olivat helmiä ja tupakkaa ei tarvittu, kun oli suudelmat! Niin ihanaa ja äää, en osaa edes kehua tarpeeksi! Minä niin rakastan tällaisia tekstiä, missä ei tarvitse miettiä edes sanaa "todellisuus", tai olla kyynisempi. En ole kyyninen ihminen, joten tällaiset tekstit vain ovat tuitui. Iloa ja rakkautta kaikille minä jakaisin! Ja nämä yksityiskohdat edelliseen tekstiin. Puutarhatuolit ja kesä on vasta aluillaan! Hyvä etten alkanut itkemään lisää, koska siis tuosta pari kuukautta ja petos on jo tapahtunut. Ilkeä Kiirsu rikkoo minun sydänparkani. ;_;

Oioi! Ja se piti vielä sanoa, että oi kun minä tykkään kosketuksista, mitkä ovat niskassa! Ne nostaa ihokarvat pystyyn ja sitten hyrisen. Joten oli kivaa lukea ihan kosketuksestakin eikä pelkästään pussailusta. Ja kivivalastiikeri oli ihana. Ja minua vähän ärsyttää, että Silja ei halua murskata pieniä unelmia mutta tekee sen silti. Siinä vasta unelmat meneekin ihan muruseksi, kun tietää syrjähypystä!

Anywyas, tykkäsin tästä tositosi paljon ja haluan kyllä lukea sinulta vastedeskin lisää kaikkea söpöä. <3 Paino sanalla söpö.

- Syksy
(ensiksi mietin, pitäisikö minun kommentoida ollenkaan, koska äänestäisit traagisuutta söpön ylitse, mutta kerran jo aloitin... murr :<)