Ei tehdä tästä sen vaikeampaa | K-11 | angst | Heikki/Kalevi

[Sokerisiipi]

Nimi: Ei tehdä tästä sen vaikeampaa
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11 kiroilun takia
Tyylilaji: angst
Paritus: Heikki/Kalevi
Haasteet: Inspiroidu musiikista II Kauriinmetsästäjät feat. Vesta – Revi mua ja Spurttiraapale V 24. - 30.12 sanalla odottaa
Muuta: Sijoittuu Havahdumme samaan ukkoseen (K-18) osien 68-70 aikaan.

Ei tehdä tästä sen vaikeampaa

aah
sun täytyy täältä lähtee
sun on tapettava tunteet
varo joutumasta ikuisuuteen

Katariina veti jarrut päälle, ihan niin kuin olin odottanutkin. Nainen oli ollut kaukana siitä rennosta ja suvaitsevasta tyttöystävästä, jota Heikki oli innoissaan mainostanut. Vittu, en tiennyt, olinko ees koskaan nähnyt Katariinaa niin poissa tolaltaan. Mulla oli paska olo. Olin ollut ihan saatanan naiivi kuvitellessani, että tää voisi toimiakin. Se oli ollut pelkkää fantasiaa. Todellisuus oli sitä, että Heikki ja Katariina olivat yhdessä eikä siihen väliin mahtunut kukaan muu.

Heikki ei suostunut uskomaan sitä. Jätkä roikkui mussa itsepintaisesti kiinni soittelemalla ja tekstailemalla. Halusin, että se lopettaisi. Miksi Heikin piti repiä mua tällä tavoin? Niinku mua ei harmittaisi tää tilanne jo ihan tarpeeksi. Tahdoin vain jättää tämän mahdollisimman nopeasti taakse ja jatkaa elämääni, johon Heikki kuuluisi pelkkänä kaverina. Sen täytyi mennä niin, koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Minä ja Heikki oltiin mahdoton yhtälö. The end.

Asian jankkaaminen ei parantanut mun oloa, oikeastaan päinvastoin. Yritin huijata itseäni. Käytin kaikkia keinoja, mutta tää tunne oli niitä vahvempi. Mulla oli ikävä Heikkiä. Tahdoin Katariinan helvettiin ja miehen pelkästään itselleni. Heikki oli rikkonut mut. Taas. Jos olisin vain totellut omia sääntöjäni ja pysynyt kaukana Heikistä, tänne ei olisi koskaan päädytty ja muhun ei sattuisi näin. Olin niin vitun typerä masokistinen paska.

Tänään mä haukuin Heikin puhelimessa. Hermostuin, kun se vain jauhoi paskaa meistä ja omasta ikävästään. Kun jätkä otti esiin abikevään, mä räjähdin. Jos multa kysyttiin, abikevättä ei ikinä tapahtunut. En muistanut siitä ajasta mitään, joten se voisi ihan hyvin olla totta. Ongelmana oli vain se, että Heikki muisti eikä se selvästikään pelännyt muistuttaa mua silloin tapahtuneista asioista. Yritin puhelun jälkeen olla tyytyväinen, koska olin takuulla onnistunut tehtävässäni sammuttaa kaikki Heikin romanttiset tunteet mua kohtaan. Se meni vituiksi viimeistään siinä vaiheessa, kun aloin parkua. Tiesin, etten ikinä myöntäisi Heikille, kuinka paljon mä välitin siitä ja meistä. Parempi niin. Ei ollut syytä tehdä tästä yhtään sen vaikeampaa.

mä maassa makaan
antaa palaa
sä et tuu mua pelastamaan

[Parris]

Jahas, meikä on tämän vuoden kommentoinnin aloittanut sun vuoden ensimmäisestä tekstistäsi, niin eikö sitten olisi vähintäänkin kohtuullista myös päättää vuosi sun (tällä hetkellä) viimeiseen tekstiin. Book ends, ja niin eespäin! Mähän en ole Heikki/Kaleviin tutustunut ihan hirveästi, joten en yritä edes tulkita tätä mitenkään osana jotain suurempaa kokonaisuutta.

Kalevi parka on tässä kyllä vaikeassa tilanteessa. Heikki selkeästi ajaa häntä tiettyihin tilanteisiin ajattelematta ollenkaan, mitä Kalevi siitä on mieltä, tai ainakin sellaisen kuvan tästä saa: Heikki on mainostanut Katariinaa ymmärtävänä tyttöystävänä, Heikki roikkuu Kalevissa kiinni ja muistuttelee epämiellyttävissä ajankohdista aiemmassa elämässä, Heikki välittää vain ja ainoastaan omasta ikävästään. Revi mua toimii kiinnostavana taustabiisinä tähän, koska se yhdistettynä viimeiseen kappaleeseen herättelee ajatuksia siitä, maalaako Kalevi toisaalta itsestään vain kuvaa huonona mahdollisuutena. En tosiaan kaksikon taustoja tiedä tarpeeksi, mutta tuntuu siltä, että Kalevi yrittää kuitenkin lopulta vain kieltää itseltään ne tunteet, joita Heikki taitaa arvella siellä silti olevan. Pahoittelut, mä oon kaksikon sotkuisen menneisyyden puutteessa, joten sori, jos horisen jotain järjettömyyksiä!

Tähän on hyvä lopettaa kommenttivuosi 2018. Kiitos tästä angstipalasta ja palautuksesta Kauriinmetsästäjien ja Vestan hienon biisin pariin!

[Vendela]

No niin, ei näin! Tämä ei ole kuule yhtään sitä mitä haluan näistä tyypeistä lukea

No joo, anteeksi tämä pieni purkaus. Ymmärrän toki, että nämä(kin) asiat täytyy käydä läpi, mutta lukisin niin paljon mieluummin pelkkää sokeria ja höttöä ja kaikkea ihanaa ja suloista näistä. En voi muuta kuin luottaa, että sitä on vielä tulossa jokus jossain vaiheessa.

Jos nyt kuitenkin sanoisin tästä jotain. Kalevia koskee tosi pahasti ja Heikki on ihan älyttömän itsekäs! Olen varmaan joskus aikaisemminkin sanonut että Heikki on kyllä ihan tosi itsekeskeinen tässä kokonaisuudessa, hän tahtoo Katan ja hän tahtoo Kalevin ja hän tahtoo ihan kaiken. Mutta kun ei se niin toimi, Heikin pitää tehdä valintoja. Paskamaista on, että siinä sivussa Kalevia sattuu ja lujaa.

Vaikka tämä olikin Kalevi-angstia niin kiitän tästä silti!

Vendela

[Sokerisiipi]

Ronen: Oikein hyvä periaate, kannatan! Toivottavasti oli hyvät lukukokemukset niin vuoden 2018 alussa kuin lopussakin! Vaikket Heilevistä tiedä paljoa, tulkitsit tämän tekstin ja hahmojen motiivit tismalleen oikein! Heikki ei tosiaan tajua antaa Kaleville tilaa tai aikaa toipua isosta pettymyksestä, mutta Heikki ahdistelee Kalevia myös sen takia, että saisi Kalevilta varmistusta siitä, että olihan heidän välillä jotakin aitoa ja todellista. Kalevi ei todellakaan anna helposti ymmärtää, kuinka paljon hän oikeasti tykkää ja välittää Heikistä. Toiminnallaan Heikki myös antaa ymmärtää, että hän on ainoa, jolla on paha olla, vaikkei asia todellakaan ole niin. Ja tulkitsit aivan oikein sen, että Kalevi uskottelee olevansa huono vaihtoehto ja hän uskottelee myös, ettei hänellä ole tarpeeksi syviä tunteita, joiden puolesta kannattaisi taistella. Mahtavaa, että biisi resonoi hyvin tekstin kanssa. Kiva, että pidit ja kiitos hurjasti kivasta kommentista!! <3

Vendela: Voi ei, olen pahoillani! Ymmärrän, että näiden angst on välillä sydäntäsärkevää. Kyllä minä näiden onnellisimmista ajoista myös kirjoitan! Heikki on todellakin itsekäs eikä hän yhtään tajua ajatella Kalevin tunteita ja tarpeita. Heikki osaa olla kyllä välillä niin... no just ajattelematon typerys. Heikki ei todellakaan tajua, ettei kaikkea voi saada. Kiva, että pidit ja kiitos superisti piristävästä kommentista!! <3