Ficin nimi: Etunimiteoria
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yotsuba&!
Ikäraja: S
Paritus: Koiwai/Yanda
Genre: Slice of life
Summary:
Koiwai näytti siltä kuin hän olisi tullut kysyneeksi jotain sellaista kuin että oliko lumi valkoista tai elefantit isoja. Tai raamen herkullista.
A/N: Odotan sitä päivää, kun Yandankin etunimi paljastuu yleisölle.
***
Yanda olisi jo kauan sitten kuvitellut oppineensa, ettei televisiolla ollut iltapäivisin tarjota minkäänlaista mielenkiintoista sisältöä, mutta ajoittain hän jaksoi kokeilla onneaan. Selattuaan kanavan toisensa perään pariin otteeseen hänen oli kuitenkin luovuttava leikistä.
”Olkoon vaikka tämä sitten”, hän mutisi jättäen päälle visailun, jonka sisältö koostui oikeiden sanojen arvaamisesta kuvien ja pienten vihjeiden perusteella. ”Näyttää ihan eläkeläisten ykkösviihteeltä.”
”Ai tämä”, Koiwai totesi vilkaistessaan televisiota lueskelunsa ohella. ”Näin tämän lauantaina.”
”Katsotko sinä tällaista soopaa?”
”On se ihan viihdyttävä.”
Yanda virnisti hampaat loistaen. ”Vahvistaa teoriani eläkeläisviihteestä.”
”Hmh.” Koiwai mulkaisi häntä kulmiensa alta. ”Miten sitten selität sen, että Yotsuba nautti tästä kaikista eniten?”
”Yotsuba onkin säännön vahvistava poikkeus”, Yanda julisti voitonriemuisesti ja kopautti kaukosäätimen sohvapöydälle tullen samalla pudottaneeksi sille asetetun aikakauslehden. ”Hupsistakeikkaa.”
Koiwai kohotti kulmiaan, muttei sanonut mitään. Sen sijaan tämä näytti oudoksuvalta, kun hän jäi tiirailemaan lehden osoitetietoja astetta tarkemmin.
”Mitä nyt?”
”Onko sinun etunimesi Yōsuke?”
Koiwai näytti siltä kuin hän olisi tullut kysyneeksi jotain sellaista kuin että oliko lumi valkoista tai elefantit isoja. Tai raamen herkullista.
”Eikö se ole käynyt jo ajat sitten ilmi?” mies kummasteli, mutta selkeästi näytti miettivän asiaa kyseenalaistavalta kannalta. "Vai?"
”Ei muuten ole! En kai minä nyt niin lahopää ole, että unohtaisin sellaisen asian noin vain!”
”Siitä taas en menisi takuuseen.”
”Mistä minä sen sitä paitsi olisin edes voinut saada tietoon?” Yanda jatkoi painokkaasti. ”Olet aina ollut Koiwai minulle!”
”Kai sitä nyt kaverit tietävät toisistaan tuollaiset
perusasiat”, Koiwai tuumi rullaten lukemaansa lehteä ajatuksissaan. ”Se ei kai sitten päde, jos kyseessä on jotain enemmän kuin pelkkää kaveruutta.”
”Ai kuten tässä tapauksessa?” Kysymys oli kepeä, mutta kätki taakseen jotain paljon syvällisempää. Oikeastaan Yandaa hieman kadutti, että oli avannut suunsa.
Koiwai katsahti häntä ensin ilmeettömästi, mutta hymähti sitten. ”Ei sille kai muuta selitystä ole.”
”Ilmeisesti ei”, Yanda myönsi hilpeästi ja vastasi Koiwain jalan leikkisään tönäisyyn samalla mitalla. Samalla hän tuli katsoneeksi, miten mies näytti jähmettyvän kummallisesti kesken lauseensa.
Sitten hänelle valkeni.
”Hetki. Sinäkään et muista minun etunimeäni, vai mitä?”
”Öh...”
”Hah! Ja silti sinulla on pokkaa moittia minua!” Yanda ehti jo huomauttaa, mutta Koiwai huitaisi hänen puheensa sivuun kokiessaan äkkiä jonkin valaistumisen tapaisen.
”Ei, nyt muistin! Sehän on –”
”Kyllä kyllä, hyvä homma!” Yanda huusi päälle tukkien samalla korvansa. ”Ei ole tarvis toistaa sitä!”
”Eihän se hullumpi nimi ole. Vaikka ei se Yandaa päihitä.”
Jokin toteamuksessa lämmitti hänen mieltään merkillisesti.
”Ainoastaan sukulaiseni kutsuvat minua etunimelläni”, Yanda sanoi nenäänsä nyrpistäen. ”Tai vielä pahempaa, vääntävät siitä omia hellittelyversioitaan.”
”Tiedän tuon”, Koiwai naurahti. ”Minulla oli isotäti, jolle olin aina
Yocchan.”
Kuullessaan lempinimen Yanda remahti hekotukseen kykenemättä estämään itseään. ”Apua. Kuulostaa joltain koiran nimeltä.”
”Sanos muuta.” Koiwaita selkeästi puistatti muistella asiaa. Sitten tämä kääntyi hänen puoleensa. ”Pitäisikö sinunkin olla vaihteeksi Yacchan?”
”Hyi, vain kuolleen ruumiini yli. Vain jos itse suostut olemaan Yocchan.”
”En suostu.”
”Unohda se sitten.”
”Ne itse asiassa kuulostavat joiltain satuhahmoilta”, Koiwai sanoi lakattuaan nauramasta. ”Kuten Tittelityy ja Tittelitom.”
”Totta puhut. Tai joltain oudolta tyttöbändiduolta.”
”Vau, siinä olisi kutsumusura”, mies huokaisi ja oikaisi selälleen olohuoneen lattialle. ”Täytyy harkita sitä, jos kääntäminen alkaa maistua puulta.”
”Niin olitko sinä kääntäjä?”
”Vitsi meni jo, Yacchan.”
”Ei se ollut vitsi!”
