Nimi: Satuimme sattumalta samaan sakepaikkaan
Ikäraja: K-11
Fandom: Gintama
Paritus: Gintoki/Hijikata
Genre: huumori, romance, Slice of Life
Summary: Gintoki ja Hijikata sattuvat sattumalta samaan baariin juhlimaan vuoden vaihtumista. Juomakilpailuhan siitä syntyy.
Oneshot
“Yorozuya!”
Gintoki kohotti päätään ja toljotti Hjikataa, joka katsoi vihaisesti takaisin. Miksi tuo Shinsengumin apulaiskomentaja näytti jatkuvasti siltä, että joku oli kussut hänen aamumajoneesiinsa?
Voi että, Gintoki haluaisi joskus oikeasti tehdä niin.
”Kas, hyvää uutta vuotta, Hijikata-san!” Gintoki toivotti ja kohotti kädessään olevaa sakepulloa. ”Tai no – ilmeisesti tässä on vielä puolisen tuntia aikaa nauttia vanhaa vuotta.”
Hijikata marssi hänen pöytänsä viereen ja täräytti oman pullonsa sen päälle.
”Täällä ei ole muita pöytiä vapaana”, Hijikata tokaisi monotonisesti ja istui alas, häntä vastapäätä.
”Hmm? Olet yksin liikkeellä?” Gintoki ihmetteli ja vilkuili ympärilleen.
”Mieluusti”, Hijikata kommentoi, ”ja sinä voit poistua, kun olet valmis. En tarvitse seuraa.”
”Pah, ajattelin juoda itseni kunnon känniin”, Gintoki huomautti virnuillen ylimielisesti ja huiskutti kädellään ilmaa, ”eikä siihen riitä muutama hassu pullo.”
”Kallista ajanhaaskausta juoda paljon”, Hijikata huomautti, ”et ilmeisesti pysty juomaan tarpeeksi teräviä.”
”Tarjoilija!” Gintoki huudahti ja kohotti kätensä. ”Kaksi lasia talon vahvinta viinaa, kii-tos!”
Hijikata nosti toisen kätensä torjuvasti eteensä.
”En olisi tarvinnut –”
”Molemmat ovat minulle”, Gintoki totesi ykskantaan, ”tarvitsen kaksi lasillista tullakseni edes pieneen hiprakkaan.”
”TARJOILIJA!” Hijikata huusi käsi suorana, ”kolme lasia talon vahvinta viinaa kiitos!”
”Minulle vielä yksi iso lasillinen lisää!” Gintoki karjahti ja pyyhki suupieliään.
He alkoivat kiskoa kirkkaita nesteitä kurkkuihinsa. Tarjoilija-parka juoksi heidän pöytänsä ja tiskin väliä.
”Makoisaa”, Gintoki yski. Viina valui hänen suupielestään rinnuksille.
”Melkein kuin vettä”, Hijikata sanoi ja irvisti.
”Tunnen tuskin minkäänlaista vaikutusta”, Gintoki huomautti ja kulautti viimeisen lasillisen suuhunsa. Puolet lasin sisällöstä lensi ohi, hänen naamalleen.
”Älä tuhlaa kallista ainetta”, Hijikata kähisi ja konttasi Gintokin viereen. Hän osoitti tätä syyttävästi sormella.
”Shinä – sinä olet humalassa, idiootti!”
”En ole!” Gintoki vastusti ja ja huojui hieman. ”Tein sen tahallani. Haluan, että alkoholi puhdistaa ihohuokoseni. Tiesitkös, juoma imeytyy verenkiertooni myös ihon kautta. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!”
Hijikata nuolaisi varoittamatta Gintokin märkää poskea.
”HEI!” Gintoki huudahti. ”Ä-älä varasta nuoruudenlähdettäni!”
”Hitot sshe mitään imeydy”, Hijikata väitti sopertaen ja puristi Gintokin naamaa kaksin käsin. ”Tänne sshe!”
Hijikata sai nuolaistua Gintokia vielä muutaman kerran. Sitten tämä vetäytyi ja kulautti loput juomat pullostaan.
”Vuosi vaihtuu kymmenen minuutin päästä!” Joku baarissa huudahti.
Gintoki hieroi naamaansa hihaansa ja naurahti:
”HAH! Shinä olet ihan umpijurrissa, kun vuosikymmen vaihtuu, Hissikata!”
”Parashkin puhuja, Pöytäliina”, Hijikata mutisi ja nojasi pöytään kaksin käsin, ”minä olen Majoneeshiplaneetan prinssi! Minä en ole hu-humalassa!”
He molemmat vaappuivat hakemaan tiskiltä vielä yhdet pullot.
”Ota tästä, kuomaseni”, Hijikata sanoi kohteliaasti ja kaatoi Gintokin lasiin sakea.
”Tässä sinulle”, Gintoki vastasi ja kaatoi puolestaan Hijikatan lasin täyteen.
Nuoripari heidän viereisessä pöydässään piteli toisiaan kädestä ja puhui jotain suutelemisesta sitten, kun vuosi vaihtuisi.
”Säälittävää”, Gintoki kommentoi matalalla äänellä ja otti tukea Hijikatasta, ”ei suuteleminen mitään auta. Yhtä paska vuodesta silti tulee.”
Hijikata nyökkäsi.
”Hmm-m. Suurin osa suutelevista pareista eroaa kuitenkin.”
”Se on kuin kirous”, Gintoki päätteli.
He vilkaisivat toisiaan.
”Ajatteletko samaa kuin minä?” Gintoki kysyi.
”Majoneesia?”
”Ei, idiootti. Mitä jos me suutelisimme kohta, kun kello tulee kaksitoista? Sitten… meidän ei tarvitsisi katsella toistemme rumia naamoja vuoteen!”
Hijikata laittoi kätensä Gintokin olalle.
”Mainio tuuma, Yoorozuua!”
Ihmiset alkoivat laskea sekunteja H-hetkeen.
”Kymmenen… Yhdeksän…”
”Valmiina?”
”Synnyin valmiina.”
He asettuivat vastakkain ja katsoivat toisiaan tiiviisti silmiin.
”Neljä… Kolme… Kaksi…”
He kumartuivat lähemmäs toisiaan.
”YKSI!”
He painoivat huulensa toisiaan vasten.
”Hyvää uutta vuotta!”
Hijikata raotti huuliaan. Gintoki työnsi kielensä hänen suuhunsa. Suudelma maistui vahvalle viinalle. Hijikata puristi Gintokia selästä. Gintoki tarrasi Hijikatan mustiin hiuksiin. He eivät enää kuulleet ympärillään meluavia ihmisiä.
Yhtäkkiä Gintoki veti päänsä taakse ja toljotti yllättyneesti Hijikataa.
”Tai-taidan olla humalassa”, Gintoki sopersi ja vetäytyi irti syleilystä. ”Olen valmis… Tai siis, minun pitää –”
Hijikata tuijotti hämillään maahan.
”Niin, joo.”
Gintoki kohotti kättään hyvästiksi ja kiiruhti pois baarista.
Hijikata kampesi itsensä seisomaan ja tuijotti ovelle.
”Nähdään ensi vuonna, Yorozuya.”
Baarin omistaja köhi kurkkuaan.
"Anteeksi, herra. Tässä lasku, olkaa hyvä."
"YOROZUYAAA!!"
