!!!!! Mä oon viime aikoina ihan hiiiirveen kiinnostunut kaikista sotajutuista, joten kun mä näin tän, mä melkein hihkasin ilosta! Olisin lukenut tän saman tien kommentteineen, mutta kun on ollut ihan mielettömästi kiirettä - nytkään mun ei pitäis olla lukemassa tätä, vaan tekemässä jotain aivan muuta, mut ku näin tuon toisen originaalisi Lotta Svärd joka kuuluu tähän samaan tekstiin, tai siis ainakin hahmojensa osalta, niin sitten en enää kyennyt hillitsemään itseäni ja oli pakko tulla lukemaan nää molemmat. Just tätä ennen hypistelin Tuntematonta sotilasta iloisesti käsissäni, joten tästä kommentista tulee varmaan aika... ylitsevuotavan innokas.
Ensinnäkin, plussaa siitä että oot laittanut näitä tekstejä eri topiin! En tiedä laitatko vastasuudessakin, mut mä pidin siitä et ainakin tuosta yhdestä tekstistä teit sen verran irrallisen, että sen pystyy lukemaan sekin joka ei oo tähän syventynyt. Hienoa, jos tähän topaan tulee vielä lisää näitä pätkiä ja muuta, tuun ehdottomasti lukemaan ja kommentoimaan, mutta ilahdun myös jos kirjoitat lisää irrallisia tekstejä. Ilahdun joka tapauksessa jos vaan ylipäätään kirjoitat lisää sodasta. Ja se oli myös hienoa, että tää teksti on supisuomalainen! Harmittaa, kun niin harvoin Finistä löytää ihan suomalaisia tekstejä, siis suomalaisine nimineen yms. Tai sitten mä oon vaan ettinyt vääristä paikoista. Mut... jotenkin noi nimet vähän vaivas tässä. Kun talvisotahan oli vuosina 1939-40 ja tässä puhutaan nuorukaisista, eli Janne oli joku parikymppinen... syntynyt siis joskus vuonna 1920. Siihen aikaan - väestörekisterikeskuksen sivujen mukaan - Suomessa annettiin 372 Janne-nimeä. Jotenkin toi Janne vaan otti korviin, kun se kuulostaa niin modernilta ja, no, nykyaikaiselta. Tokihan tän tekstin henkilö voi olla yks niitä harvoja Janneja mut... mä oon kai vaan tottunut "vanhanaikaisempiin" nimiin sotateksteissä. :DD Esim. 20-luvulla yleisimpiä nimiä jotka annettiin oli Johannes, Olavi, Eino, Toivo, Veikko, Armas... sit taas naisten nimiä Maria, Anna, Aino, Aili, Aune, Tyyne... Saarasta ja Jannesta mulla tuli heti mieleen vaan Salkkarit. Not good. Mut toki hei sun hahmos, sun nimes! Kunhan itsekseni kitisen.
Sitten itse teksti! Olit saanut upeasti näinkin lyhyeeseen tekstiin kovasti tunnetta ja tunnelmaa, joskin itse tykkään vähän... laveammasta kuvailusta. Mä oon jaarittelija itsekin, paljon puhuva ja miettivä, tiiliskiviromaanien suurkuluttaja, joten nää lyhyet tekstit ei oo ihan mun juttu. Mulla kestää hetki päästä tekstiin sisään ja tässäkin lämpesin vasta viimeisten rivien kohdalla vain huomatakseni, että aha, nyt se loppui. Mut tää on iha mielipideseikka ja mä oikeesti ihailen kirjoittajia, jotka voi tiivistää tekstinsä näin hyvin. Kielellisestikään sun tyylis ei oo ihan just sitä, mikä kolahtaa muhun, mä kun kaivaan jotain outoa ja erikoista, enkä pidä kovin simppeleistä jutuista, mut tässä oli yllätyksekseni monta helmeä! Tykkäsin ilmauksista julmasti revitty juuriltaan, neuvostoliittolaisten tykit, mielet olivat täynnä kansalliskunniaa... sit taas sellaiset kulutetut ilmaukset iski syvät haavat, pelon kylmä liekki, hänen sydämensä pakotti häntä ei oikein iskenyt muhun... mutta kuten varmaan miljoona kertaa sanottu, tää on puhdas tyyliseikka ja mielipideasia. En mitenkään pyydä sua muuttamaan tyyliäs tai mitään, halusin vaan kertoa mistä asioista tykkäsin tässä ja mistä en. : )
Lopetuslause oli upea, ytimekäs ja vahva. Juuri sellainen kuin pitääkin. Myös aloituslause oli kohdillaan. Aloitus ja lopetus on aina tärkeimmät ja tässä sä onnistuit kummassakin; alku sai mut lukemaan tän, loppu sai mut haluamaan lisää. Siispä menenkin saman tien lukemaan tuon uuden tekstisi Lotta Svärd (nimi kuulostaa ainakin hyvältä)! Ja nimestä puheen ollen, tänkin nimi on hyvin kuvaava, mutta ehkä vähän tylsä. Sotaanhan tässä lähdetään, mut jotenkin mä pidän enemmän sellaisista... no, ns. kaukaahaetuista nimistä jotka paljastuukin tekstin symboliksi. Mut joo, ainakin otsikko on ytimekäs! Ja sotaintoilijat ainakin löytää tän tekstin (minä mukaan lukien!) Kiitos paljon, pidin tästä! : )