Mä olin kolmoskaudessa, kun tämän topicin ensimmäisen kerran näin ja sitten aloitinkin sattuneista syistä sarjan alusta (totuus on se, että koukutin puolivahingossa mun äidin sarjaan ja hänen kanssaan se piti sitten katsella alusta asti), joten en kokenut järin järkeväksi tulla tänne kirjoittamaan, kun olin kuitenkin niin jäljessä. Nyt ollaan jo yli neljännen kauden puolivälin - eli jäljessä edelleen - mutta uskallan jo tulla tänne kirjoittelemaan. Oliko tässä mitään järkeä? Ei varmaan, mutta herätellään nyt tätäkin henkiin
Varmaan kiehtovin ja koukuttavin sarja vähään aikaan. Odotin monta vuotta ennen kuin katsoin, vaikka kiinnostanut on jo alusta lähtien. Ihan ensimmäisestä jaksosta asti mulla oli neljä suosikkihahmoa, joista tuli sitten sarjan myötä ns. "power squad"; Athelstan, Rollo, Ragnar ja Lagertha. Athelstanissa pidän siitä, miten hän tavallaan oli koko sarjan sydän ja se, jolla oli paljonkin vaikutusta Ragnariin ja muihin, vaikkei aina ihan toivotulla tavalla. Hän oli myös hienosti rakennettu ja kiinnostava, tykkäsin hänen persoonastaan ja suhteesta Ragnariin. Kieltämättä se kuvio kolmoskauden alkupuolella oli vähän ooc ja sen seuraukset musta ehkä vähän järjettömät, mutta no joo. Oli äärimmäisen surullista, missä kohdassa hän lopulta sitten kuoli, koska olisi ollut mukava nähdä, mihin hänen tarinansa vielä menee. Mutta Athelstanin oli kai "pakko" kuolla, jotta Ragnar tajuaisi tiettyjä asioita. Sen lisäksi sen vaikutukset näkyivät Lothbrokissa niin selkeästi, että taisin sipuleita leikellä vähän enemmänkin. Ihana on kuitenkin ollut nähdä hänen vilahtavan sarjassa vielä poismenonsa jälkeenkin. Hän on kovin ihana, jotenkin tosi aito ja ehjä ja kaunis. The tiny viking. Rollossa pidän siitä hänen ristiriitaisuudestaan; hän on taisteluissa verenhimoinen ja peloton, jopa julma, mutta muuten aika tunteellinen mies. Katkera ja väärinymmärretty persoona, jollain lailla hirveän surullinen. Ei hän paha mies missään nimessä ole, hän on vain täynnä katkeruutta ja vähän vihaakin - ja siihen kehoon mahtuu paljon vihaa. Kuitenkin sen Pariisi-episodin jälkeen mua alkoi vain surettaa, miten häntä kohdeltiin ja nyt, kun hän on käytännössä vain kadonnut eikä häntä juuri nähdä ollenkaan (puhumattakaan siitä, miten surulliseksi mut teki se, että ne kauniit hiukset leikattiin, en ole vieläkään toipunut siitä menetyksestä). Ragnar taas on melkolailla veljensä vastakohta, mutta heidän suhdettaan on kaikkine riitoineen ja muineen ollut mielenkiintoista seurata. Ragnar on, kuten säkin
flawless sanoit, hyvin mielenkiintoinen, kun ei ole kovin ennalta-arvattava. Travis Fimmel on onnistunut tekemään hänestä todella inhimillisen. Avoin uudelle, kiinnostunut asioista, viisas, mutta välillä myös vähän tyhmä. Muiden miesten rinnalla Ragnar kuitenkin tuntuu kaikkein järkevimmältä. Surullista hänessä on se, miten hän on selkeästi jo pidemmän aikaa halunnut kuolla. Joten olen aika helpottunutkin jollain tavalla siitä, että hän saa, mitä haluaa. Sanoinko jo, miten rakastin sitä, miten paljon Ragnar Athelstania rakasti? Mun otp <3 Ja voisin toistaa kaiken, mitä
flawless sanoit Lagerthasta, hän on queen.
Aslaug oli aika kamala tapaus. En tykännyt hänen asenteestaan yhtään. Ja jotenkin vastenmielinen muutenkin. Myös Floki mua jossain suhteessa ottaa päähän koko ajan vain enemmän, mutta kyllä häntä siellä sietää. Judith on hiukan... kummallinen? Tai jotenkin hänen puhetyylinsä ja se, miten hänen silmänsä suurenevat ihan kummallisesti vähän häiritsee. Ecbertistä olen pitänyt aina, mua naurattaa, mutta samaan aikaan hän on ihan loistava. Ragnarin pojista Björn on myös oma suosikki. Ubbessa pidän siitä, miten hän selvästi on kuin isänsä nuorempana ihan hiustyylistä ja eleistä lähtien. Muut pojista jääneet vielä vähän vieraiksi itselle. Ivarista en ainakaan vielä kauheasti pidä, katsotaan nyt, mitä tapahtuu kun pääsee näkemään häntä vähän enemmän. Tosiaan viimeisin jakso oli 4x14. Kauhulla odotan seuraavia.
Suomipojat! Ai vitsit tykkään heistä, tykkään siitä, että he saavat vielä näytellä veljeksiä. Harald on aivan huikea, pidin hänestä alusta asti. Halfdan on vähän hullumman sorttinen, mutta Pääkkösen tapa puhua ja se kankeileva englanti vain sopii hahmolle. Jotenkin tuntuu, että juuri noin Halfdanin kuuluu puhuakin. Muutenkin näyttelijöiden pohjoismaalaisuus on tosi mukavaa, tulee vähän uskottavuutta sarjaan noin muutenkin. Gustaf Skarsgårdin ruotsalainen aksentti kurkkii aina välillä ja se on ihan hirveän suloista.