LW15 | Hän itse menetti kaiken | K11 |

[Dokumentti]

Nimi - Hän itse menetti kaiken
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - LunaLotta
Ikäraja - K11
Genre -  Angst
Paritus - Harry/?
Vastuuvapautus - Kaikki tunnistettava Rowlingin luomaa ja minä vain lainaan. En saa tästä rahallista hyötyä.
Haasteet :
LW15
Oneshot10
Otsikoinnin iloja - Tekstilainausotsikko


A/N - Tämä tosiaan on LW15 haasteeseen kirjoitettu. Sain kappaleeksi Nelly - Just A Dream. Tää oli tosi vaikea mulle ja sain tällaisen puserrettua juuri ennen DL valmiiksi, en tähän niin tyytyväinen ole kuin tahtoisin, mutta sain sentään valmiiksi! Biisin sanat löytyvät lopusta ja tää nyt ei ihan kirjaimellisesti ehkä biisin mukaan mene, mutta tällä mennään.

Hän itse menetti kaiken

Vuotava noidankattila on hämärä ja hiljainen. Nurkassa kolme noitaa keskustelee hiljaisesti ja muutama yksinäinen velho hukuttaa murheitaan juomiinsa. Harry Potter istuu baaritiskillä, mahdollisimman kaukana kaikista, pyörittellen tuliviskiä lasissaan. Hän laskee lasin lehden päälle, edellisten lasien aiheuttamat renkaat ovat sotkeneet painomusteen, mutta ei miestä kiinnosta. Hän ei ole lukenut tekstiä ollenkaan, vaikka aamusta asti hän on palannut lehden etusivun pariin useasti. Nainen hymyilee kuvassa salamavalojen välähdellessä, Harry näkee onnellisuuden tämän silmistä. Onnellisuuden, joka ei ole hänen aikaansaannostaan. Hän hukkasi mahdollisuutensa vuosia sitten, silloin hän ei ymmärtänyt mitä hänellä oli.

Lasi tyhjenee yhdellä kulauksella ja käden heilautuksella hän tilaa uuden, kahdeksannen. Hänestä tuntuu, ettei tuliviskikään sumenna hänen mieltään tarpeeksi tänä iltana. Ajatukset puuroutuvat vain entisestään, tuoden muistot pintaan väkisin.

Suudelmia huulille, kaulalle, solisluille. Suudelmia rinnoille, vatsalle, reisille. Huokauksia pienessä makuuhuoneessa, verhon läpi siivilöityvää kuun valoa, sekavia tunteita.

Harry haroo hiuksiaan ja puristaa silmiään kiinni. Naisen kuva on palanut hänen verkkokalvoilleen, se ei poistu edes öisin. Nainen ei jätä rauhaan hänen uniaankaan. Eikä Harry pysty edes syyttämään ketään muuta kuin itseään.

”Harry, mitä sinä tahdot?”
Hän ei tiedä. Aamu on jälleen saapunut, eikä mikään ole enää helppoa tai itsestään selvää. Sodan jäljet ovat arvettaneet fyysisesti ja henkisesti. Rikkinäinen mieli ei osaa käsitellä tunteita.

Harry pitää käsillään kiinni päästään kuin yrittäen pitää ajatuksensa kasassa ulkopuolelta. Heti, kun hän avaa silmät nainen hymyilee hänelle kuvassa. Harrysta otsikko huutaa hänelle, vaikka hän yrittää olla lukematta sitä uudelleen, mutta se ei kuuntele. 

Harry huokaisee ja nousee ylös horjahtaen. Hän jättää juomattoman viskin viereen kasan kaljuunoita ja poistuu Lontoon syksyiseen sateeseen. Päivän profeetan etusivulla nainen hymyilee nyt yksin vuotavan noidankattilan tiskillä.
Otsikko peittyy osittain tuliviskilasin alle. -  HÄÄT ENSI VIIKOLLA
Tuuheatukkainen nainen vilkuttaa onnellisena kuvassa, vasemman käden nimettömässä kiiltelee sormus.
 
Vesi litistää Harryn hiukset ja kastelee vaatteet läpimäräksi. Kengät hörppäävät sisäänsä vettä kadulle kerääntyneistä lätäköistä, mutta hän ei välitä. Matkaa on vain muutama kortteli ja pieni syysflunssa antaisi mahdollisuuden lukittautua kotiin ja vältellä ministeriötä. Keuhkokuume voisi antaa syyn olla pois häistä.
Harryn pieni kaksio on sekaisin, siivous ei ole kiinnostanut aikoihin. Harry heittää kasan likaisia vaatteita pois sohvalta. Sohva narahtaa aikuisen miehen kaatuessa siihen lysähtäen. Katon puupinta on tuttu, hän on tuijottanut sitä lähi kuukausina liiaksikin.

”Harry, minä tahdon jotain pysyvää. Pyrkiä eteenpäin, mennä naimisiin, saada lapsia ja asettua aloilleen.”
Naisen topakka ääni on tuttu kouluajoilta. Viiden vuoden jälkeenkin Harrysta tuntuu kuin nainen paasaisi läksyjen tärkeydestä. Harry rakastaa, mutta ei ehkä tarpeeksi. Hän ei ole tähän valmis vielä. Nainen on jo uhrannut hänen vuokseen paljon, kuten aina. Nainen on antanut aina kaikkensa hänelle, saamatta mitään vastineeksi.

Harry sulkee silmänsä, kun sumuinen kalvo peittää näkökentän. Vuosia hän uskotteli itselleen näin olevan parempi. Piilotti tunteensa syvälle sisäänsä. Enää hän ei siihen pysty. Siitä asti, kun hänelle ilmoitettiin tulevista häistä ovat tunteet puskeneet väkisin pintaan. Harry tekisi mitä tahansa saadakseen naisen takaisin itselleen. Hän ei kuitenkaan tee. Hän rakastaa liikaa voidakseen särkeä naisen uudelleen rakentaman elämän. Hänen täytyy olla onnellinen, että hän on edes saanut olla osana sitä.


Harry seisoo juhlakaavussaan ihmisjoukon edessä. Suuri juhlatila on koristeltu valkoisen ja vaaleansinisen sävyin. Tuolien keskelle jätettyä käytävää kävelevä nainen on henkeäsalpaavan kaunis Harryn mielestä. Tummat hiukset on sidottu kauniille nutturalle, josta valuu muutamia kiharoita hartioille. Harry hymyilee ensimmäisen aidon hymynsä kuukausiin. Hymy värähtää naisen astellessa Harryn vieressä seisovan miehen luokse. Aidon hymyn tilalle vaihtuu hyvin opeteltu hymy, joka ei ylety silmiin saakka. Kipu viiltää rintaa särkien kärsineen sydämen lopullisesti.

Harry poistuu juhlista ensimmäisten joukossa. Hääpari halaa häntä ja kiittää kaikesta. Harrysta tuntuu lopulliselta. Hän on menettänyt rakkaansa, hän itse menetti kaiken. Harry tietää ettei mikään ole enää ennallaan, hän tietää ettei voi enää katsella toisten onnea, joka voisi olla hänen onnensa. Hän kaikkoontuu poksahtaen heti juhlapaikan ulkopuolella.

Vuotava noidankattila on lämmin. Tuliviski ei vie kipua pois tänäänkään, ei mikään vie. Hän istuu varjoisaan nurkkaan ja antaa ajatustensa lentää onnellisiin aikoihin. Aikoihin, jolloin nainen oli hänen, aikoihin jolloin hän oli edes hetkittäin ymmärtänyt mitä hänellä oli.

Sormet juoksevat paljailla kyljillä, saaden naisen nauramaan. Ääni hivelee Harryn vartaloa. Suudelma on lämmin, lähes untuvaisen pehmeä.

”Minä rakastan sinua.”

Harry ei vastaa. Hän hymyilee ja suutelee uudelleen, upottaa sormensa hiuksiin ja siirtyy suutelemaan kaulankaarta.

”Niin minäkin sinua”, Harry kuiskaa tuliviskilasilleen vuotavan noidankattilan varjoissa.


Nelly - Just A Dream

I was thinking 'bout her, thinking 'bout me,
Thinking 'bout us, what we gon' be.
Open my eyes (yeah).
It was only just a dream.
So I travelled back down that road.
Will she come back? No one knows.
I realize (yeah) it was only just a dream.

I was at the top and now it's like I'm in the basement.
Number one spot and now she find her a replacement.
I swear now I can't take it, knowing somebody's got my baby.
And now you ain't around, baby, I can't think.
I should've put it down, should've got the ring.
'Cause I can still feel it in the air,
See her pretty face, run my fingers through her hair.

My lover, my life, my shawty, my wife.
She left me, I'm tied.
'Cause I knew that it just ain't right.

I was thinking 'bout her, thinking 'bout me,
Thinking 'bout us, what we gon' be.
Open my eyes (yeah).
It was only just a dream.
So I travelled back down that road.
Will she come back? No one knows.
I realize (yeah) it was only just a dream.

When I be ridin', man, I swear I see her face at every turn.
Tryna get my Usher over I can't let it burn.
And I just hope she know that she the only one I yearn for.
More and more I miss her. When will I learn?
Didn't give her all my love, I guess now I got my payback.
Now I'm in the club thinking all about my baby.
Hey, she was so easy to love.
But wait—I guess that love wasn't enough.
I'm going through it every time that I'm alone.
And now I'm missing, wishing she'd pick up the phone.
But she made the decision that she wanted to move on
'Cause I was wrong.

I was thinking 'bout her, thinking 'bout me,
Thinking 'bout us, what we gon' be.
Open my eyes (yeah).
It was only just a dream.
So I travelled back down that road.
Will she come back? No one knows.
I realize (yeah) it was only just a dream.

If you ever loved somebody put your hands up.
If you ever loved somebody put your hands up.
And now they're gone and you're wishing you could give them everything.
Said if you ever loved somebody put your hands up.
If you ever loved somebody put your hands up.
Now they're gone and you're wishing you could give them everything.

[2x]
I was thinking 'bout her, thinking 'bout me,
Thinking 'bout us, what we gon' be.
Open my eyes (yeah).
It was only just a dream
So I travelled back down that road.
Will she come back? No one knows.
I realize (yeah) it was only just a dream.

[Beelsebutt]

Ooh. Olipas tämä kamalan kaihoisa, tai kovin angstinen, että kun Harry vielä muisti hyviä asioita mutta kun ne olivat jo lipuneet läpi sormien. Tykkäsin kauhean monista kohdista, joissa valotettiin Harryn sisintä hyvin, kuten että:
- syysflunssa, lupa olla pois töistä
- keuhkokuume, lupa olla pois häistä

Jätkä, kuule, pelastit maailman. Luulenpa, että voit ottaa omaa lomaa ihan ilman flunssaakin mutta eihän se Harry voi, koska velvollisuus ja syvään juurtunut moraalisuus. Eikä häistä voi olla pois, koska ihmisethän saattaisivat loukkaantua. Tai huomata, että Harrylla ei olekaan kaikki hyvin.

Tykkäsin myös kovasti siitä, kuinka katon puupinta oli tuttu. Itsekin osaan melkein piirtää oman makkarin katon oksanreiät, ainakin miltei muista, montako niitä on. On niitä tuijoteltu joskus paljonkin.

Loppu oli pysäyttävä. Ilmeisesti Harry ei sitten aiemmin saanut sanoja suustaan ulos, miten olisikaan, koska "Rikkinäinen mieli ei osaa käsitellä tunteita" <3 Harry-parka.


Kiitos tästä, oli oikein ajatuksia herättelevä!

[Sielulintu]

Vaihdokkaista iltaa
Vau mikä tunnelmalataus tässä oli. Haikeus ja tietynlainen toivottomuus välittyi tästä todella vahvasti, ja erittäin hyvin pääsin lukiessa sisälle Harryn ajatuksiin ja tunteisiin. Niin surullista ajatella, että vaikka sota on voitettu, Harryn elämä on silti melko hajalla, kuten hän itsekin. Pysäyttäviä ja ajattelemaan laittavia kohtia oli tekstissä vaikka millä mitalla, jo heti alussakin, kun Harry istuskeli yksikseen vuotavassa noidankattilassa. Tuli niin surullinen olo sen puolesta, kun syntyi vaikutelma, että kaikki ystävät olivat vaan kadonneet johonkin. Hermionen poissaolo nyt selittyikin hyvin, jos tulkitsin oikein, että muistojen ja haikeuden aiheuttaja oli juuri hän.
Toinen, mikä vahvisti entisestään tekstin tunnermaa ja sävyä, oli loppupuolen häiden kuvaus. Hirveää varmasti joutua noin esittämään onnellista Hermionen puolesta ja yrittää olla näyttämättä kipua. Voi Harry, miten hän tuntee oikeasti iloa ja hymyilee nähdessään Hermionen onnellisena, mutta sitten joutuukin katsomaan tekohymyä hymyillen, miten Hermione ei tulekaan hänen vaan jonkun toisen luo.
Tuli tunne, että mies oli juuri Ron, mikä tekee asiasta Harrylle takuulla entistä vaikeamman. Tekstin loppu oli myös koskettava ja tottakai surullinen, mutta hyvällä ja tekstiin sopivalla tavalla. On varmasti ollut hankalaa yrittää sopeutua takaisin normaaliin, tasapainoiseen elämään sodan jälkeen, ja sitten kun vielä menettää rakkaan tuolla tavalla, on taatusti vaikeaa saada jälleen elämä kasaan. Toivottavasti lopun rakkaudentunnustus on askel kohti tunteiden hyväksymistä ja auttaa eteenpäin. Ainakin haluan ajatella niin, koska en voi ajatella, että Harry joutuisi noin kärsimään vuosikausia. Toivoa voi myös, että Hermionen ja Harryn välit myöhemmin normalisoituisivat, koska hyviä ystäviähän he ovat aina olleet.
Sitten vielä itse tekstistä sen verran, ennen kun uppoudun vaan pohdiskelemaan hahmojen mahdollisia tulevaisuuksia, että tässä erityisesti pidin tunnelman rakentamisesta. Se syntyi niin monen asian summana, etten oikeen osaa edes erotella, mitkä yksittäiset kohdat sitä loi, mutta näin joitakin mainitakseni Harryn keuhkokuumeajatukset, yksinäiset hetket lehden kanssa ja muistot yhteisistä hetkistä Hermionen kanssa. Ympäristönkin kuvaus osui ihan nappiin. Lasien jäljet ja sotkeutunut muste Päivän profeetassa tuntui kertovan jo heti alussa elämänkin sotkuisuudesta.
Kiitos paljon vähän synkemmästä ja surullisemmasta lukukokemuksesta, joka sai miettimään paljon kaikenlaista, esimerkiksi sodan vaikutuksia hahmoihin.

[Tikkis]

Täytyy sanoa, että vaikka haasteen sanat tuntuivat olevan sulle vaikeat, sitä ei kyllä huomaa tätä tekstiä lukiessa ollenkaan. Ihan mieletöntä tunnelmanrakentamista, Harryn elämän ja tapahtumien kerroksellisuuden kuvailua. Tulkitsin samoin kuin Sielulintu, että nainen, kenen perään Harry haikailee on Hermione, joka on valinnut mennä Ronin kanssa naimisiin. Se tekee tälle tekstille jollain tapaa vielä katkeramman kaiun, kun naisen lisäksi Harry on ainakin omalla tunnetasollaan menettänyt kaksi hyvää ystävää, vaikka hän yrittääkin olla itse hyvä ystävä jo pelkästään sillä perusteella, että meni näiden häihin omista tunteistaan huolimatta.

Pienet asiat vaikuttavat lukukokemukseen tosi paljon. Omia lempikohtia tai kuvailuja olivat mm. edellisten lasien aiheuttamat renkaat ovat sotkeneet painomusteen tai Kengät hörppäävät sisäänsä vettä kadulle kerääntyneistä lätäköistä. Niissä on jotain tosi aitoa ja ne herättää heti itsellekin jonkinlaisia mielikuvia ja tunteita. Näissä molemmissa kohdissa rakennetaan hienosti sitä tunnelatausta, mitä Harrylla on, koska heti perään kerrotaan, että mies ei välitä näistä asioista. Lukijana pääsee herkästi käsiksi siihen, että pienet asiat on merkityksettömiä isompien murheiden rinnalla.

Tää teksti oli mielettömän hieno! Ihailen.

PS. Tää Beelsbuttin kommentti kruunas mun päivän:

Jätkä, kuule, pelastit maailman. Luulenpa, että voit ottaa omaa lomaa ihan ilman flunssaakin