Ficin nimi: Keskustelunavauksia
Kirjoittaja: Winga
Läpilukija: Ränts
Ikäraja: S
Tyylilaji: huumori
Hahmot: Tuomas & Anton
Yhteenveto: Kun haluaa tutustua uuteen ihmiseen, paras tapa on aloittaa keskustelut ikimuistoisesti.
Kirjoittajalta: Käyn läpi yhtä isoo kansioo täynnä viimevuotisia tekstinpätkiä ja päätin et tää on oikeestaan ihan hauska, mutta halusin vielä mielipiteen niin Ränts-ihanainen lukaisi tämän läpi ja sanoi että kehtaa julkaista. Ja totesi että ihan voi olla tuollainenkin nimi. Tää on kirjoitettu joskus maalis-huhtikuussa että on tää hetken kypsynyt.
Keskustelunavauksia
Tuomas istui omissa oloissaan kun Anton tuli tutustumaan. ”Makkara maistuu anaalisestikin nautittuna”, oli ensimmäinen mitä Anton sanoi, ja se sai Tuomaksen kääntämään päänsä.
”Mitä?” Tuomas kysyi, haluten lisätä perään jonkin kirosanan.
”Niin, kyllä sä kuulit. Että terve mieheen, ja kukas jätkä sä oot?” Anton vastasi ja istui Tuomasta vastapäätä odottamatta tältä edes lupaa.
”Okei, kuka ite oot ja mitä tunget mun seuraan?” Tuomas kysyi hämmentyneenä ja vähän ärsyyntyneenä siitä, että hänen rauhaansa näin häirittiin.
”Oon Anton, päivää vaan. Oon täällä usein töissä, mut tänään oon vapaalla niin aattelin, että tuun viimein selvittämään että kuka sä oot”, Anton vastasi ja viittoi jotain tiskin takana istuvalle naiselle. Tuomas ei saanut selvää mitä merkit tarkoittivat mutta nainen selvästi sai.
”Riittää varmaan, että sanon että oon Tuomas ja että haluisin olla rauhassa”, Tuomas vastasi ja irvisti, kun Anton ojensi kättään.
”Että päivää Tuomas”, Anton sanoi ja kun Tuomas ei kätellyt häntä, kohautti hän olkiaan. ”Jaa. Ehkä joku toinen kerta.”
”Tai sit ei”, Tuomas mutisi, kun Anton nousi ylös ja käveli tiskille hakemaan juomaansa.
**
”Jos sä et huuda niin mä en ammu.”
Tuomas säpsähti tuolillaan ja tuijotti Antonia murhaavasti. ”Mutta mäpä saatan ampua.”
Anton nauroi. ”Ajattelin kyllä lähinnä lehmiä”, hän sanoi ja istui taas Tuomasta vastapäätä. ”Mitä sä luet? Sä aina luet jotain ja aattelin, että tuun selvittään että mitä luet.”
Tuomas, edelliskerrasta oppineena, ajatteli, että riittäisi, jos hän näyttäisi Antonille mitä luki. ”Tää on Raamattu”, hän sanoi kuitenkin.
”Ei vittu ole. Kyllä mä Raamatun tunnistan jos sen nään”, Anton vastasi ja virnisti. ”Tiedätkö sä, oot kyllä jännä tyyppi, istut aina samaan pöytään jonkun opuksen kanssa etkä anna häiritä itseäs ees sillon kun sulta tullaan kysymään, että mitä sais olla. Et varmaan tiiä ees, että mä oon se, kun on sulle lisää kahvia kantanu.”
Tuomas olisi halunnut sanoa, että kyllä hän tiesi, mutta ei hän tiennyt. ”Luen Potteria”, hän sanoi vastaukseksi aiempaan kysymykseen. ”Teen näistä esitelmän jolleen idioottikurssille. Että kipitätkö pois siitä, mun pitää olla lukenu nää ylihuomiseks.”
”Onnee siihen, jos et oo aiemmin lukenu”, Anton vastasi ja lähti kohti ulko-ovea heilauttaen kättään tiskin takana olevalle naiselle. Oliko tämä taas sama kuin viimeksikin?
**
”Oisko se eläimiinsekaantumista jos panis Kutkaa?”
”Kuka vittu on Kutka?” Tuomas kysyi käännyttyään ympäri. Tällä kertaa hän oli tietoinen siitä, että Anton oli tuonut hänelle kahvia, ja hän oli huomannut kun tämän vuoro loppui.
”Etkö sä niitä Pottereita lukenut?”
”Joo, englanniks.”
Anton huokaisi. ”No emmä sen alkuperästä nimee muista. Se rotta”, hän sanoi. Hän seisoi vieläkin, eikä hänellä oikeastaan ollut aikomustakaan istua alas, koska Tuomas ei tuntunut arvostavan hänen seuraansa kovin kauaa.
”Aa, Scabbers. Onhan se rotta, niin eikös se tietenkin oo. Mutta toisaalta se on oikeestaan myös ihminen, mitä on sen paneminen jos se on ihmismuodossaan?” Tuomas näytti mietteliäältä. ”Mitä mieltä sä ite oot?” hän kysyi ja kääntyi katsomaan Antonia. ”Mikset sä istu?”
”Häädät mut kuitenkin kohta pois”, Anton vastasi ja virnisti. ”Ei se mua haittaa.”
”Entä jos en häädä?”
”No siinä tapauksessa”, Anton aloitti ja istui alas, ”mä luulen, että koska se lasketaan eläimiinsekaantumiseks, niin kaikenlainen seksi animaagien kanssa pitäis laskea eläimiinsekaantumiseks.”
