Mörkö / Kissa | S | mystery, drama, ficlet

[DulzGraham]

Author: Dulz
Beta: -
Ikäraja: S
Genre: mystery, drama, kauhuelementtejä

Haasteisiin: Kaiken maailman ficlettejä V - vko 15: blokinmurtaja, Otsikoinnin iloja

Summary: "Oon ehkä tulossa hulluksi, mutta mä vannon, ne tavarat siirtyilee itsekseen."

A/N: Oon käynyt (kielikuvallinen) kynä aseena blokkia vastaan jo niin kauan, että en yksinkertaisesti muista, miltä tuntuu kirjoittaa ilman, että kaikki tuntuu taistelulta ja lopputulos on tyydyttämätön. Tämä on taas syntynyt sillä tiellä, kun oon kirjoittanut vaan kirjoittamisen takia. Kun jotain on pakko saada aikaan.

Idea on muhinut eri muodossa jo pitkään, nyt se tuli ulos. Palaute on aina ♥ Kiitos.



MÖRKÖ / KISSA




”Oon aika helvetin peloissani.”
     ”Onko ufomiehet taas tulossa hakemaan sut?”
     Tupakansavu ei hajaantunut ennen parvekkeen kattoa, ilma seisoi. Yläkerran asukin bassot penetroivat rakennusta perustusatomeita myöten, viereisellä parvekkeella huohotettiin ahkerasti. Tyhjien oluttölkkien rivi kaiteella kiilteli katuvaloissa.
     ”Unohda ufomiehet”, voihkaisin hitaasti. ”Mun asunnossa tavarat vaihtelee paikkaa.”
     ”Tai siirtelet niitä vain itse.”
     ”Usko mua, kuuntele mua. Totta kai ei oo mahdotonta, mutta mä vannon, ne siirtyilee itsekseen. Saatana, oon ehkä tulossa hulluksi, mutta mun tietokoneella tapahtuu sellaista mitä mä vannon, että en oo tehnyt. Historia on tyhjä, eikä mulla oo enää tarve tyhjentää sitä. Oon kaksikymmentä, opiskelen luonnontieteitä ja oon kunnollinen kansalainen. Äänestin vaaleissa. Ei ketään kiinnosta, jos mä joskus katson pornoa, tai pelaan paskoja varhaisteinien pelejä.”
     ”Kaikki pelaa joskus paskoja varhaisteinien pelejä. Mä pelaan aina paskoja varhaisteinien pelejä.”
     ”Mistä mä tiedän, onko mun asunnossa joku?”
     ”Sä otit kissan vähän aikaa sitten, siellä on joku.”
     ”Ei se oo mun kissa.”
     ”Mutta se käy sun asunnossa. Sä päästät sen sinne. Ehkä se siirtää sun tavaroita.”
     ”Kissa siirtää mun tavaroita lattialta pöydille.”
     ”Mä ainakin uskon siihen.”



Asfaltti kiilteli keltaisessa valossa ja ilmassa oli usvantapaista. Auton etusoihdut pyyhkäisivät yli kuudenkymmenen kilometrin tuntivauhdilla.
     ”Sun kissa on luonnottoman upea”, mutisin. ”Ottaisin sen itse, jos en olisi yliherkkä.”
     Kissa oli upea, sen karva kiilsi kuin öljyinen aallokko. Ne smaragdisilmät olivat joskus hermostuttavat. Olin ristinyt sen Möröksi.
     ”Sä pidät parvekkeen oven auki, tajuatko, se kissa tappaa sut joku päivä. Mistä vetoa, että joku hiipii sinne öisin, siksi sun tavarat siirtyilee.”
     Se on kolmas kerros.
     ”Mutta sun kissa pääsee sinne. Ootko koskaan miettinyt, häh.”
     Ovi aukeni lopulta.
     Mörön hehkuvat silmät porautuivat minuun sängyn alta, kun ilmestyin huoneeseen potkittuani kengät ja heitettyäni takin. ”Älä tuijota, oon kännissä.” Pudotin vaatteet yksi kerrallaan lattialle ja kaivauduin sänkyyn. Parvekkeen ovi narisi tuulenvirissä.



”Oot upea”, kähisin tyynyä vasten, hiukset suussa. ”Mistä sä tulet?”
     ”Nuku”, Mörön ääni oli rauhallinen.
     ”Mutta mistä sä tulet, ja miksi parveke on vieläkin auki?”
     ”Sinä nukut. Olet humalassa, typerys, voit aamulla paremmin, kun nukut. Et varmasti tälläkään kerralla muistanut nesteyttää kehoasi tarpeeksi.”
     Tietokoneen satuttavan valkea valo valoi varjoja Mörön teräville kasvoille. Pitkäkyntiset sormet tanssivat näppäimistöllä, ääni oli kipeä tahmaisessa päässäni.
     ”Sä oot kissa. Miten sulla on sormet. Miten sä näytät tuolta.”
     ”Jotta voisin vietellä sinut paremmin.”
     ”Miten sä voit puhua?” yritin kohottaa päätä tyynystä. En pystynyt.
     ”Nuku”, Mörkö pudotti sanan painavasti. Sen silmät hohtivat yhtäkkiä. Kupariatomin virittyminen tuotti samaa väriä.



Heräsin, vastassa julma päänsärky. Mörkö kehräsi pääni vieressä ja nuolaisi korvaani karhealla kielellä.
     Tuijotin sitä puoliunessa silmät puolitangossa. Se räpäytti silmiään.
     ”Näin hämmentävää unta”, totesin sille myöhemmin, kun olin juonut kaksi kuppia kahvia ja noin gallonan vettä ja heräämisestä oli kulunut kaksi tuntia. Rojahdin työtuoliin fysiikankirjojen päälle. ”En muista sitä unta, mutta sen on ollut pakko olla jotain äärimmäisen hämmentävää.”
     Työnsin Mörön pois läppärin päältä. Se venytteli ja katosi parvekkeen ovesta ja tuli takaisin päivien päästä.
     Sinä aikana kämpässäni ei esiintynyt tavaroiden teleporttaamista, mutta se alkoi taas uudestaan. Ehkä oli vain ajan kysymys, kun joku murhaisi minut nukkuessani. Päätin tottua siihen ajatukseen. Olisipahan sitten lopussa helpompaa.

[Sokerisiipi]

Uu, tämäpä oli jännä ja mielenkiintoinen! Ihastuin jo heti otsikkoon. Kaksiosaiset otsikot kiinnittävät huomion jo muutenkin, mutta pidin tämän otsikon niukkuudesta. Vain Mörkö / Kissa, ja se jo herättää paljon kysymyksiä, joille tahtoo saada vastauksen. Noo, vastaukset jäivät hämärään, mutta ei se haittaa!

Yllättävän hyvän käsityksen saa päähenkilöstä pelkän dialogin avulla. Tällainen tarinankerronta on kovin mieleeni. Vihjaillaan ja annetaan lukijan täyttää aukot. Mutta siis. Kuvan siitä, että hänellä on ilmeisesti historiaa vainoharhaisuudesta, kun nyt kaverikin tokaisee kyllästyneen oloisena, että onko ufomiehet tulossa taas hakemaan. Ja tämä vie luonnollisesti päähenkilöltä uskottavuutta siitä, että hänen näkemänsä ja kokemansa olisi todellista myös muiden kuin hänen mielestä. Päähenkilö tuntuu tietävän tämän itsekin, koska ei hän vaikuta mitenkään pahastuvan siitä, ettei kaveri ole aivan samalla sivulla tämän tavaroiden teleporttaus-jutun kanssa. Ja kaveria pitää vähän vakuutella: "olen kaksikymmentä, kunnon kansalainen, opiskelija ja äänestin jopa vaaleissa", jotta hänen kertomansa vaikuttaisi uskottavammalta. Käy todella kertojaa sääliksi, koska hän tuntuu olevan niin pihalla kaikesta ja kuten lopussa käy ilmi, hän hyväksyy jopa mahdollisen karmean kohtalon, joka voi odottaa häntä, koska hän ei vain jaksa/viitsi ottaa selvää, että mitä hittoa oikein tapahtuu. Tyylillä "jos olen hullu, niin sitten olen" mikä kyllä ärsyttää minua lukijana, koska itse olen aivan "mitä täällä tapahtuu!!" ja tahdon saada selville kaiken ja sitten tarinan päähenkilö kieltäytyy yhteistyöstä

Plus tämä mysteerinen kissa, joka ei ehkä olekaan kissa. Miksi päähenkilö pitää parvekkeen ovea auki? Tekeekö hän sen tietoisesti vai onko kissalla psyykkisiä manipulointikykyjä, jonka armoilla kertoja jo on ja kenties siksi hän on niin passiivinen? Ehkäpä. Kaveri epäilee kissaa, mutta kertojasta kissa on merkityksetön tekijä. Jos kissa manipuloi päähenkilöä, ehkä tämäkin on sen aikaansaannosta. Tai päähenkilö ei vain tee loogisia päätöksiä kuten kaverinsa vaan etsii vastauksia muualta.

”Sun kissa on luonnottoman upea”, mutisin. ”Ottaisin sen itse, jos en olisi yliherkkä.”

Tätä kohtaa jäin pureksimaan eniten koko tarinasta. Kenelle kertoja oikein puhuu? Tietääkö hän sittenkin, mistä kissa on peräisin? Koska se on kursivoitu, oletan että tämä on se sama keskustelu, mitä kertoja on käynyt kaverinsa kanssa. Mutta kaveri puhuu vain jostakin kissasta, "se kissa", ei "mun kissa". Joten kenen se kissa lopulta on? Ymmärrän etten saa vastausta, mutta tämä jäi nyt kaivelemaan, kun kertoja puhuu "sun kissasta", että kenelle se oikein puhuu asiasta :'D

Mörkö-niminen kissa oli kyllä niin nokkela, etenkin kun tässä annetaan olettaa, ettei kissa olekaan kissa vaan jokin otus, luultavasti pahantahtoinen eli "mörkö", ja sinällään huvittava, että päähenkilö on antanut kissalle moisen nimen! Kenties hän alitajuisesti on oivaltanut, ettei tässä kissassa taida aivan kaikki olla kohdallaan.

Ja tietysti kanssakäyminen Mörön kanssa tapahtuu juuri silloin, kun päähenkilö on kännissä eli viimeinenkin uskottavuus ampaisee ikkunasta ulos. Tähän minä tosin petyin:

”Sä oot kissa. Miten sulla on sormet. Miten sä näytät tuolta.”
”Jotta voisin vietellä sinut paremmin.”

Koska minä saan viettelemisestä jotenkin kovin seksuaalisen viban, ja muu tarina antaa ymmärtää kyseessä olevan pikemminkin psyykkinen valtaus tai juuri toisen elämän manipulointi. Toki päähenkilöstä kissa on upea, mutta tämänkin tulkitsin semmoiseksi ihailevan ihmetteleväksi reaktioksi. Vaikka kissa tai kissamaisuus toki liitetään seksikkyyteen, en tiedä. Minä en vain saanut tästä sellaisia eroottisia viboja, jotta tuo viettely olisi sopinut tähän. Karmivamman kuvan olisi antanut, jos Mörkö olisikin puhunut kontrolloimisesta tai hallitsemisesta (tai kenties syömisestä!) Viettely jättää lähinnä kysymysmerkkejä, että öö, siis mitä? Ja karmiva tunnelma kompastuu.

Möröstä ei oikein saa selvää. Ja sehän on sopivaa! Mitä se oikein puuhailee tietokoneella? Ja raakuuden sijaan tämä moittii päähenkilöä, ettei tämä ole muistanut nesteyttää itseään. Kissoja pidetään lemmikkien kusipäinä, vaikka kyllähän nekin rakastavat ihmistä omalla tavallaan. Onko tässä siis kyse siitä? Moittivaa, hieman ärtynyttäkin huolenpitoa. Sopii kyllä kissan luontoon.

Tässä oli paljon kauniita ilmaisuja, joista tykkäsin, esimerkkinä vaikka:

Kissa oli upea, sen karva kiilsi kuin öljyinen aallokko.
-- ääni oli kipeä tahmaisessa päässäni.
Sen silmät hohtivat yhtäkkiä. Kupariatomin virittyminen tuotti samaa väriä.

Tykkään muutenkin kirjoitustyylistäsi :>

Edelleen raivostuttaa kyllä kertojan loppuolen hälläväliä-asenne. Duude, miten voit olla noin välinpitämätön, kun asunnossasi tapahtuu jotain selittämätöntä, raah!

Tämä oli tosi kiva teksti (kuten kommentin pituudestakin varmaan voi jotain päätellä :'D), jota oli kiva pyöritellä, pähkäillä ja tulkita. Vaikka monet kysymykset jäivät kiusaamaan, pidän silti siitä, ettei kaikkea kerrota. Ah, lukukokemuksen ristiriitaisuus. Hyvää työtä, kiitos!!

[Kiirsu]

Sokru kirjoittikin tähän jo aika tyhjentävän ja älyttömän pitkän kommentin, mutta sanon minäkin sanasen!!

Itse en osannut nähdä tässä noin montaa syvällistä tasoa, mutta tykkäsin tästä siitä huolimatta. Pidän kovasti siitä, että tämä on sen verran outo teksti, että tätä voi tulkita erittäin monella eri tavalla. Itse tykkään ajatella, että tämä kissa on ihan hyvää tarkoittava yliluonnollinen olento, joskin hän hoitaa asioita hieman omalla tavallaan. Ylipäätään tykkään kovasti tästä kissatyypistä ja Mörkö sopii nimeksi paremmin kuin hyvin!!

Minäkin mietin tuota kissan viettelyä. Heti alussa on penetroimista, huohottamista, voihkimista ja teksti saa jo alussa seksuaalisen sävyn. Sitten vielä puhutaan ihan pornostakin, joten tässä on mielestäni jonkunlainen seksuaalinen jännite koko ajan. Toisaalta jos tuon viettelyn ajattelee seksuaaliseksi, niin meneehän tämä vielä astetta häiriintyneemmäksi :'D Mutta tykkään näistä sanavalinnoista tosi paljon!!

”Sä oot kissa. Miten sulla on sormet. Miten sä näytät tuolta.”

Hee tämä sai nauramaan!! Jotenkin ihana tämä päähenkilö, joka vaan kummissaan kyselee tällaisia sen sijaan, että olisi vähän enemmän huolissaan siitä, että kissalla tosiaan on sormet. Mutta ehkä se menee humalan piikkiin. Toisaalta tahdon mieltää päähenkilön tällaiseksi vähän höpsöksi.

Tämä on tosi kiinnostava teksti, vaikka en oikein tiedä, mitenpäin tätä pitäisi lukea tai mitä tästä pitäisi ajatella. Mutta välillä tällaiset tekstit, joista jää hämmentynyt fiilis, ovat ihan parhaita! Tämä viihdytti oikein kovasti, kiitos <3

[DulzGraham]

Sokru ja Kiirsu, kiitos luvattoman hienoista kommenteista ♥ En tiedä yhtään mitä näihin voisi sanoa? Kiitos, kiitos!

Pikkuisen omaksi puolustuksekseni mun on sanottava, että seksuaalissävytteisyys ei ollut täysin harkittua Syytän alitajuntaani, tämä kun pullahti ilmoille alkuperäisestä pohdinnasta, jota en varmasti koskaan aio kirjoittaa. Silloin kyse oli skandinaavimytologiasta ja kissa oli Loki (mitä se tässä ei ole), joka vietteli päähenkilön omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa, ja käytti neitsyen viime henkäystä tai jotain jonkinlaisessa rituaalissa / oman henkensä maksuna (mytologiassa tuntuu olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus, että Loki myy milloin kenetkin maksuna omasta vapaudestaan milloin kenellekin raivostuttamalleen jätille/olennolle). Tässä ficletissä sävy ei ollut harkittu, eikä tämä alkuperäinen ajatus oikeastaan liity tähän enää mitenkään, vaikka Möröllä onkin omat itsekkäät tarkoitusperät, vaikka ne jääkin hämärän peittoon. Itse asiassa sana vietellä ei esiintynyt mun ajatuksissa tätä kirjoittaessa niinkään tarkoittaen sitä, että Möröllä oikeasti olisi mielessä mitään seksuaalista, vaan pikemminkin ajattelin viettelemistä yksinkertaisesti pauloihin kietomisena, eli Mörkö olisi voinut sanoa vaikka "Jotta voisin kietoa sinut paremmin pikkusormeni ympärille." Eikö viettelemistä ole iät ajat käytetty keinona saada mitä tahtoo? Mikä sopii aika hyvin kissamaiseen luonteeseen, jos minulta kysytään. Sitä paitsi, miksi Mörkö olisi sanonut tosissaan mitään? Ihan varmasti vain lohkaisi jotain. Mikä ensimmäisenä tuli mieleen.  Toki minä en tiedä yhtään sen enempää Mörön aikomuksista, eli tulkinnanvapaus on suuri.

Päähenkilö-parka, jospa hän joskus saisi kerättyä selkärankansa. Onhan se hyväkin taito olla chilli, mutta ehkä ei kannata ihan näin chilli olla. Tuo kohta, jossa on kursivoitua tekstiä, on päähenkilö kelaamassa aiempaa, jo tapahtunutta keskustelua ja mutisemassa sitä kännipäissään ääneen! Sori, jos se ei auennut. Olisihan sitä voinut vähän selkeyttää. Ensi kerralla sitten osaan!

Yh, en osaa sanoa mitään fiksua? Tämä inspiroi kutkuttavasti kirjoittamaan enemmänkin, mutta ehkä on turvallisempaa sanoa, että tämä jäi tähän. Hyvä että herätti ajatuksia. Teksti, joka ei herätä mitään, ei ole täyttänyt tehtäväänsä! 

Kiitos vielä itsetunnon pönkityksestä ♥♥

[Fairy tale]

Voi että mikä paketti tämä olikaan. Ihana lemmikkikisu saa kännissä hieman psykedeelisiä piirteitä, mutta joskos kissan omistaja voisi viimein myöntää että hänen kissansa osaa hävittää vaikka sitten tietokoneen käyttöhistoriankin. 
Tuo mörkö-ajatus on loistava. Mikä muukaan se on mikä hävittää tavaroita asunnosta tai siirtelee niitä. Itse olen monesti syyttänyt mörköä kadonneista tavaroista ja kuinka niitä onkaan ollut ihmeän usein tässä kesän aikana ja sen jälkeen. Esim yksi makuualustani hävisi kuin tuhka tuuleen ja mörköhän sai syyt niskoilleen. Makuualustarulla on melko suuri kapine hävitettäväksi yks kaks.

Mutta joo, tämä oli kyllä juoneltaan ja ajatukseltaan jotenkin myllertävä, jos tekstistä voi sanoa niin. Se vain tulee ja tapahtuu ja päähenkilö vain toteaa että nyt hänen kissansa sitten näyttää todellisen luonteensa. Herätess vieressä tosin kehrää se söpö otus, mutta omisjan on syytä pitää siitä huolen, ettei mörkö pääse kovin usein valloilleen.