Title: Mustikkateetä sohvannurkassa
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairing: James/Lily, Sirius/Remus/Tonks, Harry/Ginny
Beta: Saappaaton
Genre: AU, humour, fluffy, angst
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Kaksi täysin erilaista, mutta silti niin samanlaista lapsenvahtikertaa.
Challenges: Salainen ystävä II
A/N: Sain salaiseksi ystäväkseni sademestarin, jonka toiveista Kelmit ja fluffy/huumori iskivät kuin leka päähän, joten niistä piti sitten lähteä vääntämään jotain, etenkin inspiroivan sanalistan myötä. Tästä nyt ei sitten kuitenkaan tullut ihan niin humoristista kuin ehkä ajattelin, mutta ehkä siellä nyt jotain naurettavaa vielä on jäljellä. AU:sta sen verran, että mitään ennustusjuttuja tai hirnyrkkejä ei ole, Voldemort ei lähtenyt Potterien perään, vaan tyytyi keräilemään kannattajia, kunnes viimeisessä taistelussa vuosi ennen Harryn lähtöä Tylypahkaan Voldemort kukistettiin.
Mustikkateetä sohvannurkassa
Remuksen mustikkatee jäähtyy taas sohvapöydällä, kun hän seuraa vierestä viisivuotiaan Harryn tuhoavan uusia värikyniään kieli suupielestä roikkuen. Lily ja James ovat viettämässä kuusivuotishääpäiväänsä, joten Remus ja Sirius ovat päätyneet pojan lapsenvahdeiksi.
”Anturajalka, mitä sinä oikein riehut siellä?” Remus huikkaa, kun keittiöstä kuuluu kolahdus.
”En mitään, Kuutamo!” Sirius vastaa Harrynkin nostaessa katseensa jästivärityskirjastaan. Pikkupoikaa ei kuitenkaan sillä kertaa kiinnosta tarpeeksi paljon kummisedän toilailut, sillä värittäminen on paljon kiehtovampaa, maatilan eläimiä kun ei näe ihan joka päivä Godrickin notkossa.
Ennen kuin Remuskaan ehtii nousta tarkistamaan keittiön tilannetta, Sirius saapuu leveä virne kasvoillaan olohuoneen puolelle. Harry ei kiinnitä vahteihinsa mitään huomiota, jatkaa vain lehmän värittämistä siniseksi.
”Mitä sinä teit?” Remus kysyy, kun Sirius istuu hänen viereensä.
”En mitään?” kuuluu naurava vastaus. Remus pyörittää päätään ja hörppää teemukistaan.
”Haluaako joku voileipiä?” Sirius kysyy yllättäen, ennen kuin Remus ehtii laskea edes mukiaan takaisin pöydälle.
”Jooooo!” Harry kailottaa, mutta Remus vain katsoo toista miestä kysyvästi kulmiensa alta. Sirius nappaa kummipoikansa lattialta ja nostaa tämän olkapäilleen, ennen kuin suunnistaa keittiöön utelias Remus perässään.
”Mitä sinä oikein suunnittelet?” Remus kysyy heidän kävellessään perätysten.
”Miten niin, pojan on nälkä”, Sirius vastaa vältellen, mikä saa toisen vain entistä epäluuloisemmaksi.
Keittiössä kaikki näyttää kuitenkin aivan normaalilta, minkä pitäisi rauhoittaa Remusta. Sirius laskee Harryn istumaan pöydän reunalle ja kääntyy sitten kaivelemaan kaappeja. Pöydälle Harryn vierelle laskeutuu leipäpussi, juusto, kinkkuviipaleita ja voipaketti.
”Nyt saattekin voileipiä a la Anturajalka!” Sirius ilmeilee saaden Harryn kikattamaan. Remus vain tarkkailee tilannetta sivummalla varmistaen samalla, ettei Harry tipahda pöydältä, kun Sirius leikkii kokkia.
~*~*~
Kaksikymmentäyksi vuotta myöhemmin Remuksen mustikkatee jäähtyy taas saman sohvapöydän nurkalla, kun hän katselee kauempaa, kuinka Teddy yrittää opettaa James junioria sanomaan nimensä. D:t vain tuppaavat muovautumaan James Siriuksen suussa miksi tahansa muiksi äänteiksi saaden Teddyn ärtymään ja vaihtamaan hiustensa väriä turkoosin ja tummanpunaisen välillä. Se puolestaan herpaannuttaa aina vuoden ikäisen Jamesin huomion, joten Teddy saa aloittaa taas opetuksen alusta.
Remus huokaisee, kun hänen poikansa yrittää noin viidettätuhatta kertaa saada James Siriuksen sanomaan Teddyn d:llä. Mies on kuluttanut tätä sohvannurkkaa jo niin monta vuotta, että tuntuu kuin hänen takamuksensa olisi uurtanut siihen juuri sopivan muotoisen ja kokoisen kolon juuri hänelle.
Ovi kolahtaa jossain ja kohta tuttu tukkapehko kurkistaa nurkan takaa märkänä ja sotkuisena.
”Onhan täällä kaikki kunnossa?” Harry varmistaa, ja Remus nyökkää lyhyesti.
”James Sirius on aasi!” Teddy kuitenkin protestoi.
”Minkä ihmeen takia?” paikalle saapunut Ginny kysyy.
”Koska hän ei osaa sanoa Teddyä oikein”, nuori poika vastaa ja nuorimmainen todistaa väitteen oikeaksi höpöttämällä jotain Tettistä ja nawwesta.
”Hän on vasta vuoden, et voi olettaa hänen osaavan heti kaikkea”, Ginny toteaa nostaen pojan syliinsä.
”Nyt, jos teitä ei häiritse, vien tämän naperon nukkumaan”, hän jatkaa vielä.
”Kiitoksia Remus ja Teddy, että jaksoitte vahtia Jamesia tämän illan. Ron tulikin yllättäen kipeäksi, joten emme voineet viedä Jamesia heille, enkä keksinyt ketään muutakaan lapsenvahdiksi”, Harry mutisee saattaessaan kaksikon etuovelle.
”Ei mitään, autamme kyllä aina, kun vaan tarvitsette”, Remus vastaa hyvästellessään Harryn. Teddy vain toteaa moikat kummisedälleen, ennen kuin kävelee ovesta ulos.
”Ei niin nopeasti, Teddy”, Remus toteaa pojalleen, joka on jo valmis ilmiintymään takaisin kotiin.
”Tiedän, meidän pitää käydä vielä yhdessä paikassa”, poika vastaa ja lähtee kävelemään isänsä rinnalla tuttua tietä pitkin, sisään eräästä portista ja seisomaan tuttuakin tutumpaan paikkaan. Katsoessaan eteensä Teddy löytää katseellaan tutut sanat:
Sirius Musta, 3.11.1959–27.9.1990, rakas ystävä ja eriverinen veli.