A Christmas Night | Angst | S | in English

[lasitimantti]

Nimi: A Christmas night
Kirjoittaja: lasitimantti
Beta: Ihana englannin opettajani ♥
Genre: Angst
Ikäraja: S
Summary: Love never fails. Except with us.
A/N: Englannin kirjoituskurssin tuotos jouluvalojen aikakaudelta. Minulle femme, teille ehkä jotakin muuta.
         Jos luet tämän, niin tiedä, että mulla on ihan kamala ikävä. Oot edelleen rakas.



A Christmas Night


It’s Christmas. I’m laying on the floor and watching the lights playing on the wall. The atmosphere is full of positive feelings and peace.

However, I feel something missing. There’s no you connected to me with cell phone. You’re not sending me those weird little messages I’ve used to getting all the time. I’m all alone, though there’s the whole family beside me.

I’m not your girl anymore although I’d like to be. I’d actually love to be. Or maybe I could say that I need to be your girl. Only that way I’d feel myself being an entire me.

‘Cause without you I’m nothing. You were my everything.

Love is patient, love is kind. It does not envy, it does not boast, it is not proud. It does not dishonor others, it is not self-seeking, it is not easily angered, t keeps no record of wrongs. Love does not delight in evil but rejoices with the truth. It always protects, always trusts, always hopes, always perseveres. Love never fails.

You were patient, you were kind. You didn’t envy, didn’t boast. You honored others, were not self-seeking, were never angry, never though I hurt you. You forgave, you loved to hear the truth although it was sometimes hard. You protected, you trusted, you hoped, you persevered. But we failed. Love never fails. Except with us.

I wonder if you are still thinking of us. Thinking how great we were together, how much fun we had together, how I enjoyed being with you. I loved you more I’ve never loved anybody.

I wonder if you still remember our first conversation. I was so sick at the moment. It was a rainy day at Bournemouth. I was sitting there at the Square and throwing up raspberry juice. I quess no-one really noticed what I did because all the juice blended with the rainwater and poured to drain. And the very first talk between us was about Provinssirock. Actually, I told you about Her. She’s always been in between us, from the genesis to the very end. At first She was my another half, nowadays She’s only yours. Last time I visited Her Facebook it said Send a friend request. I did not.



I can feel myself fading away. Without you there's no me.

[Waulish]

Etsin jotain englanninkielistä luettavaa ja törmäsin tähän. En tiedä, onko syyskuussa hassun aikaista lukea joulusta, mutta minä tykkään lukea joulun lämpimästä tunnelmasta oikeastaan koska tahansa. Tämä teksti tosin osoittautuikin aika synkäksi, eikä joulu ole kovinkaan vahvasti läsnä. Joulu toimii tässä kuitenkin mielestäni kivasti ikään kuin taustamaisemana: periaatteessa ympäristö on jouluisen onnellinen jouluvaloineen kaikkineen, mutta jotain puuttuu, jotain on eri tavalla. Juhlapyhinä helpommin ehkä tiedostaakin koetun menetyksen; tavallisen arjen hyörinään se ehkä hukkuu. Ja jos edellisestä joulusta on lämpimiä muistoja toiseen ihmiseen liittyen, saattavat ne tietenkin pyöriä mielen päällä tavallista enemmän. Oli miten oli, synkähköistä joulutunnelmista on ihan virkistävää lukea! Ettei aina ole pelkkää onnellista yhdessäoloa ja ihania lahjoja ja herkullista ruokaa.

Kertojan tunnelmat ja ajatukset välittyvät tekstistä mielestäni hyvin. Erityisesti pidän tuosta tunnetusta rakkaussitaatista. Jos se olisi vain irrallinen pätkä keskellä tekstiä, se ei välttämättä toimisi vaan tuntuisi juurikin, no, irralliselta, mutta tässä se sitoutuu tarinaan kertojan yhdistäessä sen rakastamaansa ihmiseen ja tämän ominaisuuksiin. On kiinnostavaa, miten tässä verrataan rakkautta ja ihmistä toisiinsa. Se korostaa sitä fiilistä, että tuo ihminen todella merkitsee kertojalle kaikkea, jopa itse rakkautta; ehkä kertoja ei ikävän kourissa kamppaillessaan usko enää rakastavansa ketään muuta samalla tavoin. Pidän myös yhden eroavaisuuden esiin nostamisesta: rakkaus ei epäonnistu, mutta tämä kyseinen rakkaus epäonnistui kuitenkin. Mikä mahtoikaan mennä pieleen, hmm...

Ihan erityispaljon pidän tuosta lopusta ja mystisen "She"-hahmon esittelystä, koska se tuo tarinaan jännän lisätwistin! Aiemmin aika yleisellä tasolla pysyneet fiiliskuvaukset konkretisoituvat, kun palataankin kertojan ja tämän rakkaan ihmisen ensikohtaamiseen ja mystiseen kolmanteen osapuoleen. Voisikohan taustalla olla jokin sellainen kuvio, että She on aluksi ollut kertojan rakas mutta lähtenytkin sitten jotain kautta toisen matkaan, kun tuo toinen ja kertoja ovat tutustuneet... On mielenkiintoista, miten tarinan sinä on kertojalle kuitenkin ilmeisen rakas ja tärkeä. Tässähän voi olla vaikka minkälainen kuvio taustalla, enkä lähde sitä sen enempää arvuuttelemaan. Pääasia lienee se, että pidän tuosta lopusta ja sen arvoituksellisuudesta! Erityisen suuren vaikutuksen minuun tekee tuo Facebook-kaveriuden päättyminen ja kertojan lakoninen mutta paljon kertova "I did not" -toteamus. Se on hieno.

Pahoittelut jos tähän kommenttiin ei tullut päätä eikä häntää tai jos höpötin jotain tökeröä. Kiitokset tästä hienosta tarinasta ja junamatkani värittämisestä! -Walle