Kirjoittaja Aihe: Elämä jatkuu, ?/D, One-shot, S  (Luettu 2095 kertaa)

Tii-chan

  • ***
  • Viestejä: 3
Elämä jatkuu, ?/D, One-shot, S
« : 07.03.2008 18:57:21 »
Name: Elämä jatkuu
Pairing: ?/Draco Malfoy
Writer: Tii-chan
Rating: S
Genre: Fluffy(?), romance
Summary: Sijoittuu Dracon 22-ikävuoteen, ja hänen kotiinsa. (Tämä tarina on niin lyhyt että pidän tarpeettomana kirjoittaa tarkemmin.)
Disclaimer: En omista tarinaan sisältyviä hahmoja, vaan ne kuuluvat J.K.Rowlingille.
Beta: Ei varsinaisesti ketään, siskoni vain lukaisi läpi ja korjasi virheet jotka näki. Pahoittelen siis hyvin mahdollisia kirjoitusvirheitä!
A/N Eka ficcini tänne,(jos muistan oikein xD) joten olkaa ystävällisiä  kommentoidessanne!


Elämä jatkuu

Elämä jatkuu. Niinhän se aina tuppaa tekemään. Tahtomattakin.
Sitä vain lopulta käy niin että huomaa ajattelevansa: "Noh, ei se nyt niin pahalta näytäkään kun sitä tarkemmin katsoo. Oikeastaan ei lainkaan hullummalta."
 Liika juominen ja bilettäminen voi joskus johtaa johonkin hyväänkin. Ei aamu aina ole yhtä kärsimystä.


Draco Malfoy katsoo pienen valaan kokoisesta ikkunastaan ulos leutoon meriulappaan. Hän huokaisee ja yrittää parhaansa mukaan kiristää häntä takaa syleilevän ihmisen otetta. Draco ei ole vieläkää katsonut taakseen, vaikka tietää miehen vierellään heränneen jo aikoja sitten. He vain katselevat ulos ja loikoilevat sängyllä vierekkäin. Draco tietää kumppaninsa hymyilevän. Hänkin hymyilee ja tuntee vihdoin olevansa kokonainen. Koko aamu kuluu ulos katsellen ja nauttien toisen lämmöstä. Vasta kun tuntemattoman miehen kännykkä alkaa soimaan vaativasti, mies irrottaa otteensa Dracosta ja siirtyy hajamielisesti etsimään vaatteitaan sieltä sun täältä. Draco ei käänny vieläkään vaikka aikaa kuluu ja toinen ei selvästikkään löydä kamojaan ja puhelinkin soi vielä. Lopulta soittaja kyllästyy ja huoneeseen tulee täydellisen miellyttävä hiljaisuus.
Meren kohina kuuluu sisälle. Myrsky taitaa olla vastikään nousemassa.
Lopulta Blondipäämme kuulee kuinka hänen vaatekkaappinsa ovi aukeaa, ja keskitason lokerot vedetään auki. "Hmm," Draco miettii. Mies siis aikoo viedä häneltä kauluspaidan. Päällimmäinen taitaa kelvata sillä luukku sulkeutuu nopeasti. Ylinpänänä taisi olla vihreä-valkoraitainen paita, jonka hän oli saanut joululahjaksi ystävältään noin vuosi sitten. Hän oli kai tuonut sen lomareissultaan Ranskasta.
Hän oli hyvin kiintynyt paitaan.
Draco ehtii käännähtää juuri kun kuulee oven käyvän ja jää näkemättä edes vilausta ihanasta olennosta, joka teki hänet kokonaiseksi ja lähtönsä myötä taas rikkinäiseksi.
Mutta vain päivän ajaksi. Mies palaisi hoidettuaan päivän velvollisuutensa, siitä Malfoy oli varma.
Heidän välillään oli jotain erikoista ja siitä pitäisi päästä puhumaan kunnon ystävän kanssa! Sääli ettei hänellä ollut sellaista.
Mikä sietämätön tunne levisikään hänen sisälleen. Hän oli pakahtua halusta kertoa jollekulle että hän on löytänyt täydellisen miehen jonka kanssa aikoi viettää lopun elämäänsä.
Hykerreltyään mukavasta ajatuksesta rakkauden täydestä elämästä tarpeeksi peitteiden alla hän kapusi ylös ja hypähteli alastomana makkarin ja käytävän poikki kylpyhuoneeseen. Suihku aukesi tiputtaen hivenen liian kylmää vettä Dracon niskaan. Vesi haalisti iholta muistoa ihanasta yöstä, mutta valmisti seuraavaan kertaan.
Hymyiltyään tarpeeksi kauan hölmösti laattaseinille hän poistui rusinana keittiöön.
Ulko-ovi oli vihdoin käynyt hänen suihkuun menessään ja aamupalalle saavuttuaan Draco näki syyn miehen hivenen hidastuneelle lähdölle: hänen kotitonttunsa Dvin oli kattanut korean aamupalan kahdelle. Draco hymähti sille, että vain pannukakkuihin ja kahviin oltiin koskettu. Hän lappasi velliä kukkurallisen lautaselleen ja sitä mukaa suuhunsa huomaamatta vihaavansa sen laimeaa makua yli kaiken. Tai ei, ei hän vihannut, ei enää. Elämä oli niin täydellien asia ettei mikään asia siinä ollut vihattavissa. Paitsi hänen entiset elämän tapansa. Mutta niistäpä hän luopuisikin! Enää hän ei olisi hiljakseen vanhentuva (22-vuotias) erakko, joka kylpee miljoonissa. Hän olisi hiljakseen vanhentuva vakiintunut ihminen kumppaninsa kanssa, joka kylpee hänen kanssaan miljoonissa.

Dracon päivä kului yllättävän nopeasti kotona hääräillen. Hän on pistänyt koko jaksavuutensa miettien, miten viihdyttäisi rakastettuaan tämän palattua.
Hän teki oikein listankin, mikä ei ollut lainkaan hänen tapaistaan. Hänen ylhäisyytensä ei suostunut tunnustamaan edes vannotetuille kotitontuilleen tätä salaisuutta, vaikka siten olisi voinut pistää Dvinin kirjaamaan hänen ajatuksensa.
Ilman apua lista jäi varsin lyhyeksi:
1. Kutsu hänet sisälle keittiöstä käsin kun hän soittaa ovikelloa. (Ovi ei tietenkään saa silloin olla lukittu.)
2. Toivota hänet tervetulleeksi kotiin tyylikkään hillitysti pöytään nojaten.
3. Älä kysy mitään aamuisesta lähdöstä tai paidastasi, vaan vaikuta jopa hitusen etäiseltä.
4. Pyydä häntä kävelylle rannalle.
5. Rakastele rantaversojen keskellä. (Vaikka silloin ihoon tuleekin viiltoja paksuisa lehdistä. Vaan ainahan tihkuvan veren voi nuolaista pois.)

Keskipäivä vaihtui hiljalleen iltapäiväksi ja myöhemmin illaksi, eikä ketään saapunut talolle.
Viime yön ja aamun tunteet alkoivat hiljallen viilentyä ja tuntua etäisiltä. Kuin hyvä uni joka pitää vain unohtaa jotta normaalin elämään voi taas keskittyä. Oli todellakin sääli, ettei hänellä ollut elämää rikkaan koti-marttyyrin kuoren ulkopuolella. "Noh, taitaa olla oikea aika hankkia elämä tai lopettaa se," olemme kaikki iloisia siitä, että Draco valitsi lopulta jälkimmäisen vaihtehdon ja pukeutui parhaimpiinsa. Hän valmistautui ulos menoon.
Kello löi kahdeksaa kun Drako oli ollut valmis jo kohta puoli tuntia. Hän odotti vielä sitä viimeistä merkkiä pysyäkseen kotona ja odottaakseen.
Sitä ei sitten lopultakaan tullut joten hän lähti.
Käveltyään eteisen poikki tuulikaapille ja napitettuaan takkinsa hän vielä vilkaisi peiliin. Häntä katsoi takaisin mies, jolla ei ollut mitään, mutta silti kaikki. Hän näytti samaan aikaan komealta, varakkaalta ja aivan liian julmalta verrattuna hänen olotilaansa. Nopea silaus kammalla ja äskeiseen voi lisätä huolettoman kusipään. Draco oli tyytyväinen tulokseen sillä näin hän saisi juoda rauhassa ja kokea korkeintaan nopean jutusteluhetken baarissa.
Draco pamautti ulko-oven ylidramaattisesi auki niin että se kolautti sen takana seisovaa hahmoa otsaan ja kimposi tästä takaisin Dracoa päin tyrkäten hänet takaisin sisään. Maattuaan siinä tarpeeksi kauan hölmistyneenä hän vihdoin nousi, vilkaisi peiliin ja vaihtoi karvareunusteisen napatakin äkkiä rennompaan yli-isoon farkkutakkiin.
Draco avasi hermotuneesti ovensa (nyt selvästikkin hillitymmin) ja jäin nojaamaan ovipieleen kuin äsken ei olisi tapahtunut mitään.
Draco katsoi järkyttyneenä olentoa edessään. "Sinä," hän sai kuiskattua ja yritti olla oksentamatta.
"Minä," kuuluu vakava vastaus. Harry Potter ojentaa rypistynen kauluspaidan, jota Draco ei ota vastaan vaikka kuinka haluaisi. Häntä iljettää ajatuskin siitä että se olisi ollut hänen 'edelleen-vihollisensa' päällä.
"Et varmaan ymmärräkkään kuinka vaikeaa se oli tuoda," Harry sopertaa hermostuneesti ja jatkaa väkisin keksien Dracon inhosta ja järkytyksestä katsovien silmien alla: 'hänen puolestaan."
Samassa Dracon ilme valahtaa. Se näyttää sekunnin murto-osan hämmentyneeltä sitten epäilevältä. "Kenen puolesta?" hän kysyy silmät läpitunkevan nauliutuneena Harryyn.
Harry punastuu vaativaan tuijotuksen alla, mutta kohtaa lopulta Dracon katseen. Hän katsoo samalla katseella tuota ylvästä ihmistä kuin edellisyönä katsoi. Pyytävästi ja lämpimästi. Kaivaten.
Draco pysähtyy ajatuksissaan (jotka koskivat kaikkea maapallon tuohoamisesta kauneimpaan itsemurhaan - ja se kaikki on luultavasti enemmän kuin sinäkään arvaat, mutta luota minuun kun kerron että niihin tunteisiin liittyy myös rakkaus) ja katsoi Harrya aivan toisella tavalla. On mennyt 5 vuotta viime tapaamisesta (jos eilistä ja aamuista ei lasketa) ja silloin (kuten tavallista) he olivat jättäneet hyvästit muutamalla epämiellyttävällä loitsulla ja lopulta käsirysyllä, joka oli päättynyt nolosti Harryn voittoon. Kuinka hän olikaan kaivannut niitä riitoja ja ylpeyttä, jotka olivat antaneet hänen elämälleen merkityksen.
Pitkän vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen Draco virnistää ja kysyy: "Lähdetkö kävelemään rannalle?"


Elämä jatkuu.


***

Siinä oli.. Toivottavasti kukaan ei pettynyt hirveästi lukiessaan... Tarina jäi lyhyeksi, ja olen pahoillani siitä!! ;(
Toivottavasti edes joku piti tästä ficistä...

Kaipaisisin hillittömäästi kommenttia sillä haluaisin kehittää kirjoitustaitoani!
« Viimeksi muokattu: 07.03.2008 18:59:05 kirjoittanut Tii-chan »
Yeah!

Luihuinen_89

  • Yksinäinen kulkuri
  • ***
  • Viestejä: 1 025
  • Käsi käsessä kuljemme yhdessä ohi esteiden!!
Vs: Elämä jatkuu, ?/D, One-shot, S
« Vastaus #1 : 30.03.2010 21:21:56 »
Tämä oli ihana. Hyvä kyn herra jääkalikka ymmärsi, että Harry toi paidan ihan itse... Tosi söpö :)

~L~
Kaikki muuttuu, minäkin vaikkei sitä aina uskoisikkaan.

Mun ficci kokoelma

Uusi Mcr G/F
Trust Me

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Elämä jatkuu, ?/D, One-shot, S
« Vastaus #2 : 09.04.2010 20:49:59 »
Tykkäsin tästä tosi paljon! Tää oli yllättävän suloinen.
Aluks mun keskittymistä hämäs preesensis kirjottaminen, mut sit "totuin" siihen.
Aluks hämmästelin sitä, et jos Harry ja Draco on nähny viimeks aamulla ja monta kertaa, nii miks ne molemmat oli sit niin omituisii, mut sit selvis, ettei ne ollukkaan nähny pitkään aikaan. :D
Tykkäsin tosi paljon. :D

NeitiMusta 8)
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: Elämä jatkuu, ?/D, One-shot, S
« Vastaus #3 : 09.05.2010 18:43:21 »
Jotenkin mä arvasin jo heti alussa että toinen osapuoli olis Harry. Se vaan aina on.
Tää oli kiva, ja toi preesens sopi tähän mun mielestä tosi hyvin.
Anteeks, rakentava hävis taas jonnekin...

~teinirinsessa



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

magrat

  • noita
  • ***
  • Viestejä: 131
  • happy
Vs: Elämä jatkuu, ?/D, One-shot, S
« Vastaus #4 : 10.05.2010 18:06:02 »
Tykkäsin! :)

Tässä oli ihanaa rauhaa ja tyyneyttä, ei ollut kiire mihinkään ja tunnelmaa luotiin rauhassa.
Ja itse pidin tuosta preesensin käytöstä, olen huomannut sen olevan varsin ovela tyylikeino ja antaa tekstiin aina oman fiiliksensä.

Kiitos tästä.

-mag



Ps. Muutaman virheen tuolta bongasin, mutta eivät ne haitanneet lukemista, enkä jaksa enää niitä edes etsiä. Ikävä huomauttaa, mutta en tiedä jos itse haluat tekstin virheettömäksi.