Aaverukous | S | draama | raapale

[Sokerisiipi]

Nimi: Aaverukous
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Haaste: One True Something 20 #2

A/N: Tämän rapsun piti aloittaa kummitustarina, mutta se ei sitten lähtenytkään ja julkaisen tämän rapsun tällaisenaan. Kiitos Saappaattomalle rohkaisusta! <3


Aaverukous

Hylätty kirkko on merkki siitä, että Jumala on unohtanut heidät. Niin Inna sanoi. Sonia toivoo sen olevan totta. Hänen on vaikea edes katsoa rapistuvaa rakennusta.

Sonia sytyttää kaksi hautakynttilää. Kylmä on tehnyt käsistä kömpelöt; askiin jää vain kaksi tulitikkua. Sormet kulkevat kaiverretuilla nimillä, ja mielessään Sonia lausuu tutut rukoukset:

Rakas isä, toivottavasti sinun on hyvä olla.
Rakkahin pikkusisko, vierailethan luonani taas keväällä.

Kun Sonia on varma, että kynttilät eivät sammu, hän nousee ja pukee lapaset kylmettyneisiin käsiinsä. Jäätynyt ruoho rasahtelee saappaiden alla. Pakkastuuli painautuu naista vasten ja yrittää käydä kiinni kasvoihin.

Nummi näyttää autiolta, ja yksinäisyys asettuu rintaan odottamaan kevättä.

[Aelina]

Nyt mua hieman harmittaa, ettet kirjoittanut jatkoa.

Tykkään todella paljon tuosta paikasta ja asetelmasta. Todella mielenkiintoinen pätkä kivalla tunnelmalla. Voisin kirjoittaa vielä monta kehua, mutta tiivistetään: tykkäsin tästä. :3

[Saappaaton]

Kuten jo sanoinkin, musta tää on kovin hieno pätkä tällaisenaan. Toki tässä herää todella paljon kysymyksiä, mutta antaa tämä silti tarpeeksi tarttumapintaa, että tästä on hyvä lähteä pohtimaan kaikenlaista.

Tämä asetelma on kovin mielenkiintoinen. Sulla on yleensä kaikenlaista jännää yksityiskohtaa teksteissä, eikä tämä ole poikkeus. Jo tuo alun ajatus rapistuneesta kirkosta yksinään on jotenkin niin kiehtova. Sitten tykkään siitä, miten nuo kylmettyneet kädet on tavallaan jotenkin tosi keskeiset tässä, vaikka eivät sitten kuitenkaan juonellisesti. Kiveen kaiverretut nimet ja jäätyneen ruohon rasahtelu oli kanssa sellaisia yksityiskohtia, jotka toivat tämän kohtauksen henkiin. Tässä on siis tosi paljon kaikkea hienoa näin lyhyeksi pätkäksi, ja tykkään tästä hirmuisesti.

Kiitos tästä pienestä tunnelmapätkästä. <3

[LillaMyy]

Mä en oikein edes tiedä, että mitä tähän pitäisi sanoa. Tämä oli mulle henkilökohtaisella tasolla jotenkin tosi vaikea teksti, koska itse käyn aina jouluisin liian läheisen ihmisen haudalla. Voin siis tosi helposti samaistua näihin hahmoihin tässä, vaikkei tässä edes oikein kuvailla näitä hahmoja mitenkään. Minä en kyllä ikinä itse sytytä sitä kynttilää, vaan sen tekee iskä, mutta silti hautausmaalla se kylmä käy aina luihin ja ytimiin, vaikka olisi kuinka pukeutunut lämpimästi.

Mä en ole varmaan ikinä jättänyt näin lyhyttä kommenttia, mutta nyt vaan meni oikeasti niin pahasti tunteisiin tämä, ettei pysty pidempään. Kiitoksia kuitenkin tästä, tykkäsin tästä vaikka tämä herkistikin mut! :3

[Sokerisiipi]

Aelina: Minuakin harmittaa, että kuoli innostus tän tarinan suhteen, koska päässä se oli tosi cool! Mut välillä käy näin :/ Kiva, että paikka ja tunnelma herättivät kiinnostusta! Kiitos huisisti kommentista!

Saappaaton: Mahtavaa, ettei ollut liian avoin vaan mysteerisyys antaa kivasti tilaa mielikuvitukselle! Asetelmasta tykkään itsekin. Yksityiskohdat ovat lempiasioitani, kiva, että muutkin saa niistä irti. Oi, upeaa kuulla, että tämä tuntui elävältä. Kiva, että pidit ja kiitos hurjasti kommentista!

LillaMyy: Oi, upeaa, että tämä onnistui samaistuttamaan ja koskettamaan. Merkitsee älyttömän paljon <3 Kiitos ihanasta kommentista!!