Elämän kolme illuusiota | S | Draama | 3x raapale

[sademestari]

Ficin nimi: Elämän kolme illuusiota
Kirjoittaja: sademestari
Ikäraja: S
Genre: Draama

A/N: Leijailevat ajatukset illuusioista johti tällaiseen nopeaan raapustukseen. Vähän jotain erilaista, kuin mitä normaalisti paperille syntyy, mutta yllättäen oikeastaan juuri siksi tykkäänkin tästä pätkästä. ^^

Elämän kolme illuusiota

I Syntymä

Kun synnyt tähän maailmaan, sitä pidetään ihmeenä. Sinä kuitenkin kiljut läpi tuon tärkeän tapahtuman. Kaiken, mitä tiedät syntymästäsi, tulet kuulemaan muilta. He kertovat, kuinka sinut pestiin, käärittiin huopaan ja laskettiin äitisi rinnalle. Kuinka isäsi pyyhki onnen kyyneleitä silmistään ja hädin tuskin malttoi odottaa vuoroaan kannatella hentoa ruumistasi vahvoilla käsivarsillaan. Kuinka kätilö hymyili hiljaa itsekseen katsellessaan teitä kolmea ja teistä huokuvaa lämpöä.

Eikö ole ihmeellistä, kuinka syntymä on elämäsi tärkein tapahtuma, mutta sinä itse et kykene muistamaan sitä? Hetken aikaa saattaa tuntua mahdottomalta, että se on edes koskaan tapahtunut. Ja silti sen on pakko olla totta, sillä kuinka muuten olisit olemassa?


II Rakkaus

Sinä rakastut. Halusit tai et, sinä tulet rakastamaan. Sinua tullaan rakastamaan. Se tapahtuu nopeasti, hitaasti, väistämättömästi. Lämpö täyttää kehosi, maailma värjäytyy kauniilla väreillä, eikä hetken aikaa millään muulla ole väliä. On vain sinä, hän, te. Olette luodut toisillenne.

Tai sitten ette. Värit hiipuvat, kylmyys hiipii lämmön tilalle. Olet yksin, ilman ketään toista. Haluat juosta, haluat paeta, haluat olla jossain kaukana kaikesta. Kohtaatko tuolla retkellä jonkun? Rakastutko uudelleen? Taidat rakastua. Rakkaus ei ole kumpaakaan, rajattua tai rajatonta. Tiedät sen nyt, olet viisaampi. Tiedät, että tämä saattaa olla elämäsi viimeinen rakkaus, tai vasta yksi monista tulevista. Annat sen vyöryä ylitsesi hyökyaallon lailla.


III Kuolema

Tähän se loppuu. Sairaalan valkoiset lakanat painavat heikkoa kehoasi epämukavasti. Lääkärit sanovat, että enää ei ole paljoa aikaa jäljellä, ja sinä tiedät sen itsekin. Viereltäsi kuuluu vain elintoimintojasi tarkkailevan laitteen säännöllinen piippaus. Olet yksin, seuranasi vain kukkamaljakko täynnä kauniita liljoja. He toivat ne eilen kun kävivät hyvästelemässä sinut. Et koskaan uskonut oikein mihinkään, et kokenut sitä tarpeelliseksi. Kadutko sitä nyt? Häivähdys pelkoa, toivon kipinä ja sitten silmäsi painuvat kiinni.

Minne menit? Kysymys, joka on ihmiskunnan suurin mysteeri, ja siihen sinä sait juuri vastauksen. Sillä nyt tiedät, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, etkä enää ole varma siitä, onko se sittenkään niin lopullinen.