Ficin nimi: Pudotus
Kirjoittaja: Mirror
Beta: -
Fandom: Liisa ihmemaassa
Genre: Öööööh... Drama?
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilö: Liisa
Tiivistelmä: Kuvaus Liisan putoamisesta kaninkoloon.
Varoitukset: -
Vastuunvapaus: Tarina on omani, mutta kaikki sen sisältämät hahmot ja miljööt eivät kuulu minulle. En myöskään saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Liisa juoksi paljain varpain kummallisen valkoisen kanin perään, sillä häntä ihmetytti eläimen käyttämä punainen liivi. Hän ei koskaan aiemmin ollut nähnyt kanilla liivejä, tai varsinkaan sellaisia joiden taskussa olisi ollut kultainen kello. Kumma kyllä, Liisaa ei silloin sen sijaan ihmetyttänyt lainkaan se, että kani pälyili jatkuvasti ympärilleen kirkkaan rubiininpunaisilla silmillään ja hoki:
"Voi ei, olenpa minä myöhässä", tai "Voihan viikset, kuningatar kyllä teloittaa minut".
Liisa näki kuinka kani loikkasi suureen onkaloon maassa, eikä itsekään epäröinyt hetkeäkään sinne hyppäämistä. Onkalossa oli pimeää ja tunkkaista, ja Liisa nyrpisteli nenäänsä homeisen mullan hajulle. Tyttö käveli hitaasti eteenpäin, mutta astuikin yhtäkkiä jonkin päälle. Hänen jalkansa alta kuului rusahdus, ja mädäntyneen lihan ja veren haju täytti käytävän. Onnekseen Liisa ei ehtinyt kauaa ajatella mihin oli astunut, sillä pian käytävä kääntyi suoraan alaspäin ja tyttö putosi kirkaisten. Pian hän kuitenkin rauhoittui, sillä hän ei osunutkaan maahan tai mihinkään muuhunkaan. Ylhäällä tuntuneet hajutkin olivat jääneet taa, ja kaivossa - sinne Liisa nimittäin ajatteli pudonneensa - tuoksui sen sijaan tuoreelle maalle ja raikkaalle vedelle. Sulkiessaan silmänsä, Liisasta tuntui kuin hän olisi kävellyt metsässä sateen jälkeen, vaikkakin oikeasti hän putosi maan alla olevassa kuopassa jo varmasti viidettä minuuttia. Joko kuoppa oli hyvin, hyvin syvä, tai Liisa putosi hyvin, hyvin hitaasti.
