Munkin oli vuorostani pakko kaivaa esiin tämä aihe, koska oli niin mielenkiintoista lukea tätä vuosia vanhaa keskustelua ja oppia vähän siinä sivussa finiläisten erilaisista näkökulmista ficcailun esiintuomisen suhteen IRL. Jotenkin ihan sairaan siistiä ajatella, että moni täältä pystyy puhua perheensä ja ystäviensä kanssa avoimesti ficcailusta, ja että monet teidän kaveritkin ficcailee. Toki yhtä cool on myös sekin, jos haluaa pitää ficcailunsa yksityisasiana.
Yli vuosikymmen sitten, mulla oli pari koulukaveria IRL, jotka tiesivät ficcailustani ja ficcailivat itsekin Finissä. Se oli hauskaa, voitiin puhua erilaisista kivoista ficeistä ja parituksista keskenämme ja vaikkapa oikolukea toistemme tekstejä ja kommentoida hehkuttaen (varsinkin jos ficciin muuten ei tullut kommentteja, hahaa
). Mutta sitten se jäi mulla ja tuntui jäivän muillakin. Muistan parin koulukaverini nimimerkinkin yhä Finissä ja käyn joskus vilkaisemassa heidän profiileitaan, vaikka en ole heihin ollut yhteydessä vuosikausiin (tämän ääneen myöntämisestä tulee vähän stalkkeri olo, lol), mutta kumpikaan ei ole siis kirjautunut tänne moneen, moneen vuoteen. Joten siitä olen päätellyt, että heillä tuo harrastus ei ole seurannut aikuisuuteen asti. Ei toki aktiivisesti mullakaan, vastahan löysin takaisin tänne Finin ihmeelliseen maailmaan, vaikka toki koskaan Finiä en ole kokonaan unohtanut, vaan aina tiennyt, että tänne voi tulla pakoon maailmaa ja saamaan myös aivan ihanaa keskustelua aikaan upeiden finiläisten kanssa.
Mutta joo, mulle Fini ja ficcailu on noita kahta koulukaveria lukuunottamatta ollut aina juurikin tosi yksityinen asia. En mä vaikkapa halua, että mun real life -tutut, kuten työkaverit, lukevat mun ficcejä (vaikka olisivat vanhojakin ficcejä), koska kyllähän moneen niistä on tullut kanavoitua ja vuodatettua osaksi omia tunteita ja laitettua aina pieni osa sydäntä, joita en ihan jokaiselle tutulle halua paljastaa. Jotenkin niiden paljastuminen kaiken maailman tutuille saisi mut tuntemaan itseni tosi haavoittuvaiseksi. Kirjoittelen ficcejä silloin tällöin omaksi ilokseni, ja joskus julkaisen niitä myös muiden Finiläisten iloksi (tai suruksi), ja jotenkin se anonyymiys sen taustalla on lohdullista. Vaikka toki mä siis kirjoittelen kommentteja erilaisiin keskusteluihin Finissä muutenkin ja saatan paljastaa sellaisia yksityiskohtia, että ihan varmasti hyvät ystäväni ja perheenjäseneni tunnistaisivat mut kyseisistä kommenteista. Mutta sehän vain paljastaisi, että hekin ovat fanfictionin lukijoita siinä missä minäkin.
Miehelle mun on nyt ollut vähän pakkokin myöntää, mitä pitkiä tekstejä mä viime aikoina oon yöllä tapittanut kännystä, kun olis pitänyt nukkua (kuten tälläkin hetkellä
) ja kertonut, että oon taas pitkästä aikaa lukenut Harry Potter -aiheisia tarinoita. Oon siis hälle kyllä jo aiemmin joskus maininnut, että olen nuorempana itse kirjoittanut myös tällaisia tarinoita. Vähän toki on kysellyt, että niin siis millaisia tarinoita, ja kun sitten myös vähän avasin keskustelua erilaisista parituksista, joita ei vaikkapa välttämättä alkuperäisessä kirjasarjassa ole, niin ensimmäinen kommentti oli, että ”ai lueks sä jotain pornokirjallisuutta”.
Kerroin, että no jaa kyllähän osassa ficeissä on juu seksikohtauksia jne, mutta ihan laidasta laitaan. Olikohan viime yönä kun esimerkiksi kerroin, että luin juuri sellaisen tarinan, jossa Hermione on rikkinäisen ajankääntimen takia matkannut ajassa taaksepäin, tutustuu siellä nuoreen Severukseen ja heidän välit syvenevät toden teolla. Kyseinen ihana ficci on siis
Pahattaren Eilisen viemää, K-18. Miestäni alkoi juonen kuultuaan yhtäkkiä kiinnostamaan asia, ja jopa pyysi mua lukemaan hälle tuon ficin prologin iltasaduksi ääneen (!) . Ehkä mä siis vielä saan hänet käännytettyä fanfictionin ääreen.
Eli joo, mies on käytännössä ainoa, joka nykyään asiasta tietää, ja hän ei tietenkään mitenkään kammoksu/vierasta asiaa (miksi oikeasti pitäisikään), on hyvin tottunut mun kaiken maailman touhuihin.
Mutta silti, kuten
Odostakin, musta tuntuu, että ficcikulttuuri herättää suurimmassa osassa ihmisistä kummastusta, ja siis pakko myöntää, että kyllä mäkin pidän tätä ehkä vähän outona harrastuksena, koska juurikin se yhteiskunnan asenne fanfictionia kohtaan on yleisesti vähän oudoksuva, ja se pakostakin heijastuu osaksi omaakin asennettani. Vaikka siis ficcailusta ja fanfictionin lukemisesta pidänkin paljon enkä itse pidä ketään muuta lähtökohtaisesti outona, jos sitä harrastaa - itseäni vaan
Ehkä sekin on osasyy sille, miksi haluan pitää ficcailuni IRL-tuttaviltani piilossa. Mutta samalla ihailen myös niitä, jotka ficcailusta uskaltaa jutella esimerkiksi arkipäiväisissä kohtaamisissa kuten kahvipöydässä ei-ficcareiden kanssa.
Minä olen taas innostunut ficcailusta ja kuitenkin olisi kivaa puhua siitä, kun nykyään uskallan, enemmän myös "ei-ficcareiden" kanssa. Jännittää se silti edelleen ja kuumottelee ne ennakkoluulot, yms. En usko, että kumppani kuvittelee minun kirjoittelevan zoofiliaa, mutta sen käsitys silti minun ficcaamisesta saattaa olla aikamoinen... Vaikka yrittänyt selittää, että kirjoitan ihan kesyjä juttuja. (Ei puhuta siitä, mitä olen kirjoittanut tai suihkupwp-inspiraatiosta KnB:stä joka iski vastikään... 
).
Esimerkiksi
Odo, ihan mahtavaa että oot uskaltanut ficcailun ottaa esiin mahdollisista ennakkoluuloista huolimatta! Upeaa avoimuutta. Ha haa, voin samaistua tuohon että ehkäpä kumppanin ei tarvitse tietää ihan kaikkia yksityiskohtia
Voi apua toi zoofilia -keissi, haha. Sähän voisit valita tuotoksistasi sen ”kesyimmän” ja antaa hänen lukea se, ja vakuutella että ”tällaisia viattomia tarinoita mä täällä vain rustailen”.
