Pikku seikkailijaa kaivaten |S|

[DragonHeart58]

Nimi: Pikku seikkailijaa kaivaten
Author: DragonHeart58 (Minä, hehe )
Ikäraja: S
Varoitukset: Kuoleman mainitseminen
Genre: Draama, Angst, sanoisin että hivenen fluffiakin
Vastuunvapaus: Omaa käsialaa yhtä kaikki, en saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
A/N: Pitkän julkaisutauon jälkeen (sanon näin, koska kirjoitan oikeastaan jotain melkein joka päivä ) päätin, että tämä teksti saa luvan katkaista hiljaiseloni omien kirjoitelmieni suhteen En rehellisesti sanoen enää edes muista, mistä tämä teksti lähti liikkeelle, mutta väittäisin tämän olevan yli vuoden vanha teksti. Jonkin aikaa se oman koneeni syövereissä möllötti yksinään, mutta nyt parin kuukauden aikana olen yrittänyt työstää ja hioa tätä. Vihdoin totesin että saa kelvata, ja tässä sitä ollaan Olen oikeasti aika arka tekstieni kanssa, ja olen pitkään ollut julkaisemassa tätä tekstiä mutta sitten olen aina ajatellut että ei, ei tämä ole tarpeeksi hyvä. Mutta luulen, että jos tätä vielä enemmän yritän väännellä ja käännellä, ei siitä tule yhtään sen parempaa Toivon myös, ettei tämä ole kauhean sekava tai ainakaan hirveän töksähtelevä, mutta virheistään oppii, eikö? Kommenttia saa heittää, mielipiteitä olisi ihanaa kuulla Nyt suljen suuni ja toivotan hyvää lukuhetkeä, ja kiitos jos jaksat ylipäätään tämän lukea, jo se merkitsee minulle tosi paljon

Pikku seikkailijaa kaivaten

 
Katsot minua syksynharmailla silmilläsi, mutta niissä ei näy sadesäälle ominaista kalseaa koleutta, ei tosiaankaan. Niissä loistaa pikkuiset auringot, jotka kertovat iloisuutesi lisäksi sammumattomasta tiedonjanostasi ja kyltymättömästä uteliaisuudestasi kaikkea ympärilläsi olevaa kohtaan. Ja juuri sellainen sinä olit: tutkit ja tarkkailit silmiesi edessä avartuvan maailman pienimpiä ja vähäpätöisimpiäkin hammasrattaita, niitä jotka moni muu sivuuttaisi välittömästi. Olit haastanut itsesi etsimään kaikki maailman piirtämät yksityiskohdat, rajat joiden välissä sinä elit. Minä ihailin sinun kykyäsi arvostaa ja nähdä asioita, joita muut eivät osanneet edes huomioida.

Hymyilen alakuloisesti hameesi kastuneelle helmalle ja paitasi purppuralle vadelmatahralle. Seikkailit aina milloin missäkin, ja minä sain aina juosta otsa hiessä perässäsi. Joskus olit kivunnut puiden korkeimmille oksille, joskus taas kahlannut polvia myöten matalissa joissa. Välillä olit ryöminyt pensaikkojen alle tutkimaan muurahaisten polkua tai sitten olit juoksemassa kesän väreissä hehkuvalla kukkaniityllä ja seurasit perhosten lentoratoja. Sinun kanssasi en koskaan onnistunut selviämään ilman vihreäksi värjäytyneitä polvia, kastuneita housunlahkeita tai lehtiin ja neulasiin sotkeutuneita hiuksia. Silti minua ei koskaan haitannut olla mukana sinun pikku seikkailuillasi, ei koskaan.

Koska eno oli niin kiireinen, minä tarjouduin jo kahdeksan vanhana opettelemaan ruoanlaittoa, pesemään pyykkiä, imuroimaan ja tiskaamaan. Halusin olla sinulle paras mahdollinen isoveli, joten muiden ikäisteni potkiessa palloa pihalla minä opettelin ompelemaan nappeja paitoihin ja mankeloimaan lakanoita. Luovuin lapsuudestani jotta sinä voisit saada parhaan mahdollisen, enkä tule katumaan sitä koskaan.

Meidän elämämme oli kaikesta huolimatta ihanaa ja riemuntäytteistä. Kesäisin teimme retkiä milloin minnekin, nautimme auringosta ja ruohosta paljaiden jalkojemme alla. Syksyisin me leikimme lehtikasoissa ja hypimme kuralätäköissä kumisaappaat jalassa. Talvisin rakensimme vuosi vuodelta isompia lumilinnoja ja hörpimme kaakaota punaposkisina ja hiukset lumesta märkinä takkatulen rätistessä oranssinkeltaisena vierellämme. Keväisin seurasimme kukkien puhkeamista kukkaan, eläinten talviturkkien vaihtumista kesäturkkeihin ja muuttolintujen palaamista takaisin.

Mutta kuten sanotaan, onni ei ole ikuista.

Ennen kuin ymmärsinkään, olit lähtenyt enkelten matkaan äidin ja isän luo mukanasi kaikki, mitä minä olin kutsunut elämäksi. Sinä aamuna aurinko oli näyttänyt irvokkaalta ja sydämeni oli sykkinyt tyhjää. Minä olin jäänyt yksin, vain kätesi kadonnut lämpö oli kihelmöinyt sormenpäissäni. Lopulta myös se haihtui, eikä minulla ollut enää mitään.

Ja minä kun olin luvannut suojella sinua ikuisesti.

Multaan laskettuja liljoja tuijottaessani minusta oli tuntunut, ettei millään ollut enää merkitystä. Sinä olit poissa. Sinä, joka olit ollut jokainen ruohonkorsi jalkojeni alla, jokainen kastepisara aamunsinisillä lehdillä, jokainen tuulen kuiskaama salaisuus. Ajatus siitä, ettet enää juoksisi paljasjaloin auringon alla tai kertoisi minulle metsänreunasta löytämäsi oravaperheen elämästä, oli sietämättömän epätodellinen ja karu. Päivät kuluivat, mutta sydämestä kumpuava naurusi kaikui vain ja ainoastaan pääni sisällä. Viikot vaihtuivat kuukausiksi, ja minä aloin unohtamaan miltä halaus tuntui, miltä nauruni kuulosti, miten kuului hymyillä. En enää muistanut sellaisia asioita, miksi olisin?

Vuosien jälkeen totuus valkeni minulle, vaikka en olisi halunnut ymmärtää. Minun piti siirtyä eteenpäin ja lakata toivomasta mahdottomia. Minun piti keskittyä vaalimaan meidän yhteisiä muistojamme ja ajattelemaan, miten upea ihminen sinä olitkaan. Miten onnellinen saatoin olla siitä, että juuri minä sain kunnian olla sinun veljesi. En saisi yrittää vääntää kellon viisareita väkisin taaksepäin tai toivoa tiimalasin hiekanjyvien vaihtavan kulkusuuntaansa ylöspäin.

Minun piti lakata odottamasta sinua takaisin kotiin.

Nousen ylös sängyltäni ja kävelen valokuvasi kanssa sukkasilleni läheisen lipaston luokse. Katson sinua vielä tovin, harmaita tuikkivia silmiäsi ja eloisaa hymyäsi, ennen kuin laitan kuvasi huolellisesti lipaston laatikkoon. Vaikka olin saanut menetyksesi tuskan valjastettua ja sen myötä oppinut hymyilemään uudelleen, en koskaan tulisi olemaan täysin ehjä.

Rakas pikkusisko, miten kaikesta siitä saattoi olla niin pitkä aika, vaikka minä kaipaan sinua ihan yhtä paljon kuin eilenkin?

[Lyra]

No was ei:( En nyt tiiä mitä sanoisin. Tää löi muhun aika lujaa. En ymmärrä miten tätä kukaan muu ei vielä ole kommentoinut. Heti ensimmäisissä riveissä kertojan mukana kiinnyttiin tähän "sinä" henkilöön, joka sitten lopulta paljastui kertojan pikkusiskoksi. Kuvailusi oli niin elävää, että tilanteet näki mielessä. Pienet kommentit sieltä täältä elämän iloista ja vastaavista sai mut sulamaan.

Pidin siitä, että tää isoveli oli uhrannut oman elämänsä pienemmälle. Se on niin sisarusrakkautta, kuin vain olla. En nyt oikeesti tiiä mitä sanoisin. TÄstä tulee vaan kunnon ihkutuskommentti. Joka tapauksessa, tykkäsin ihan kaikesta. Kun tajusin "sinun" kuolleen, kyllä vähän meinas kyyneleet nousta silmiin. Harvemmin tulee ammennettua näin paljon tunteita lyhyistä teksteistä.

Minun piti lakata odottamasta sinua takaisin kotiin.

Varsinkin tää hajottaa yhä uudelleen. Oot onnistunut tunnelmassa ihan täysin. Kiitos tästä

[DragonHeart58]

Lyra: Voi vitsit miten kaunis kommentti <3 Mulla tuli oikeesti kyyneleet silmiin, koska sun kommenttisi oli erittäin toivottu ja ihana yllätys :') En oikeestaan edes uskaltanut odottaa tähän kommenttia, koska tää on hyvin tunne- ja ajatuspohjainen teksti, ja sellasiin voi olla oikeesti tosi vaikea saada kommenttia aikaiseksi Ite tykkään hyviin sisarussuhteisiin pohjautuvista teksteistä, kai se rakkauden ja välittämisen määrä kolahtaa muhun :3 Ihanaa jos oon onnistunut tunnelmassa "ihan täysin", pelkäsin vähän että se on jollain tavalla pielessä Ja tuo lainaamasi kohta on myös yksi mun lempparikohdista, joten tosi kiva että itsekin tykkäsit kyseisestä kohdasta! Ääh, en yhtään tiiä mitä sanoisin, oon nyt vaan tosi paljon paremmalla tuulella enkä voi lakata hymyilemästä! :3 Kiitos miljoonasti ihanasta kommentistasi, on tosi ilahduttavaa kuulla että tykkäsit tästä noin paljon! <3

-DH58

[Kiirsu]

Luin tämän viime yönä puoli neljältä, mutta itkin niin paljon, etten pystynyt kirjoittamaan kommenttia. Tää osui ja upposi. Todella koskettavaa tekstiä ja jo otsikosta pystyi päättelemään, mistä tässä on kyse, joten itkin melkein alusta asti.

Samaistun tähän tunnelmaan tosi paljon. Oma pikkusiskoni on onneksi elossa ja voi hyvin, mutta se on mulle kaikki kaikessa ja ajatuskin siitä, että sille kävisi jotain on kamala. Sisarusrakkaus on tässä vahvaa ja kaunista. Oma siskoni on jo aikuinen, mutta siitä huolimatta näen sen sinä pienenä uteliaana ja nauravaisena tyttönä. Oma mielikuva siskostani on todella lähellä tässä kuvailtua ja siksikin tämä koskettaa. Veljen huolehtivaisuus siskoaan kohtaan on kaunista mutta surullista.

Ja minä kun olin luvannut suojella sinua ikuisesti.

Tämä. Tää repii mun sydämen vereslihalle. Itken tätä kommenttia kirjoittaessakin. Välillä on mennyt huonosti ja olisin tehnyt mitä vaan, että olisin voinut suojella siskoani kaikelta pahalta tässä maailmassa ja tieto siitä, että aina ei pysty toimimaan suojelijana on kamalaa. Se raastava epäonnistumisen tunne välittyy tästä ja musta tuntuu pahalta tämän henkilön puolesta, koska vaikka ei itse olisi voinut tehdä mitään toisen puolesta on todella hankala olla tuntematta syyllisyyttä.

Liian harvoin kirjoitetaan tekstejä sisarussuhteista, koska omasta mielestäni ne on todella mielenkiintoisia ja vahvoja siteitä, joten niistä lukisi mielellään enemmänkin. Varsinkin kun tässä vielä tulee niin elävästi esiin se valtavan suuri rakkaus sisarusten välillä.

Sinä, joka olit ollut jokainen ruohonkorsi jalkojeni alla, jokainen kastepisara aamunsinisillä lehdillä, jokainen tuulen kuiskaama salaisuus

Tämäkin. Todella kauniita vertauskuvia ja samaistun tähän niin paljon.

Päivät kuluivat, mutta sydämestä kumpuava naurusi kaikui vain ja ainoastaan pääni sisällä.

Tähänkin samaistun vaikkakin täysin eri syistä, kuin mistä tämä teksti kertoo. Vaikka toinen ihminen onkin elossa ja siinä vierellä, se ettei se enää naura ja ole onnellinen sattuu erittäin paljon.

Rakas pikkusisko, miten kaikesta siitä saattoi olla niin pitkä aika, vaikka minä kaipaan sinua ihan yhtä paljon kuin eilenkin

Erittäin kaunis lopetus. Sai itkemään vielä vähän lisää.

Olen iloinen että uskaltauduit tämän tekstin julkaisemaan, koska tämä ei tosiaankaan ole sekavaa tai töksähtelevää vaan erittäin kaunista ja hyvin kuvailtua tekstiä. Kovin usein ei onnistu teksti koskettamaan tällä tavalla, joten tämä on erittäin ainutlaatuinen kirjoitus. Kiitos tämän kirjoittamisesta, tän lukeminen merkitsi mulle paljon ♥

[DragonHeart58]

Kiirsu: Sun kommentin lukeminen heti aamusta oli kyllä loistava tapa aloittaa tämä päivä! <3 Oikeesti, en tiedä (taaskaan) mitä mun pitäis sanoa, on tosi ilahduttavaa kuulla että oot tykännyt mun tarinasta, ja että se on vielä koskettanutkin noin paljon! Oon samaa mieltä kun säkin, lukisin itsekin lisää sisarussuhteisiin pohjautuvia tekstejä, pidän niistä itsekin tosi paljon, sillä ne ovat jollain tapaa todella kiehtovia On todella huojentavaa kuulla että oon osannut tehdä tunnelmasta syvän, kauniin ja surullisen, koska se on ollut tässä kirjoitelmassa erittäin vallitseva elementti, ja toisaalta yritin tätä tekstiä kirjoittamalla testata osaanko saada mitään sellaista aikaiseksi Tosi kiva kuulla etten mä vaan kuvittele onnistuneeni siinä Tosiaan, tuo Ja minä kun olin luvannut suojella sinua ikuisesti - kohta on mustakin tosi surullinen (vaikka itse sanonkin), ja olin ajatellut sitä just samalla tavalla kuin sinäkin. Tykkäilin myös noista kohdista mitä olit sieltä lainaillutkin, ihanaa jos ne toimivat myös sinusta Tykkäsin tosi paljon siitä että sä tykkäsit tosta lopusta, koska mulla meni itse asiassa yllättävän paljon aikaa saada se toimivaksi. Ihanaa siis että pidät siitä :3

Olen iloinen että uskaltauduit tämän tekstin julkaisemaan, koska tämä ei tosiaankaan ole sekavaa tai töksähtelevää vaan erittäin kaunista ja hyvin kuvailtua tekstiä. Kovin usein ei onnistu teksti koskettamaan tällä tavalla, joten tämä on erittäin ainutlaatuinen kirjoitus. Kiitos tämän kirjoittamisesta, tän lukeminen merkitsi mulle paljon ♥
Mulla kerta kaikkiaan katoaa sanat kun yritän keksiä, millä tavalla voisin sanoa oikeesti kuinka kiitollinen olen että jaksoit tähän kommentin raapustaa, ja vieläpä tosi pitkän! Kommenttisi oli erittäin kaunis ja liikutti mut kyyneliin, se merkitsi mulle tosi paljon! :')

Kiitos ihan mielettömästi! <3

-DH58
 

[haryu]

Kommenttikampanjasta hejsan!

Oon tuskaillut tän kommentin kanssa niin kauan! Ihan liiankin kauan koska sain jo ohjeistuksen siitä etten oo viikon sisällä kommentoinut :'D anteeksi siis siitä. Joka tapauksessa tää oli taas sellainen teksti joke veti niin sanattomaksi ettei meinaa pystyä järjestelemään omia ajatuksia.

Rakastan tän runsasta ja värikästä kuvailua sekä mukavan rönsyileviä lauseita ja erilaisia lauserakenteita. Rivien välistä saattoi lukea ihan sydäntä pakahduttavaa tunnetta ja sai mulle melkein kyyneleet silmiin. Aluksi olin aika hämmentynyt aikamuotojen vaihtelusta mutta tajusinkin jutun juonen kuitenkin ja lukeminen alkoi sujua paljon joutuisammin.

Tunnelma myös muuttui aika radikaalisti. Alun auringot ja kukat vaihtuivat ikävän harmaaseen sumuun vaikka loppua kohden olin huomaavinani sellaista kyynelten läpi hymyilyä. Ehkä oli vielä toivoa. Tosiaan kuitenkin pystyi aistia sen suunnattoman rakkauden jota kertoja tunsi - ja tuntee edelleen - pikkusiskoaan kohtaan. Aika karua sinänsä että tuolla tavalla hän menetti sisarensa sillä hän tuntui olevan suurin valo hänen elämässään.

Huhhuh, tunteita tässä ei ainakaan säästelty ja elin ihan mukana. Kuvailusta todellakin tykkäsin ihan hirvrästi, se oli niin aitoa. Kiitokset mahtavasta lukukokemuksesta <3

[DragonHeart58]

haryu: Äää, mä menin ihan lukkoon sun tosi kivasta ja mieltä piristävästä kommentista <3 Ilahduttavaa kuulla että pidit tätä "mahtavana lukukokemuksena" ja että kuvailu oli mieleen Nimenomaan kuvailuun ja tunnetilojen pyörittelemiseen yritinkin tässä kovasti keskittyä, joten aivan mahtavaa että koet minun onnistuneen! :3 Jeps, itsekin mietin pitkään tuota aikamuotojen vaihtelemista, koska se saattaa tosiaan sekoittaa ja hämmentää Mutta päätin sitten kuitenkin antaa sen olla noin, joten hyvä kuulla että ideasta sai kuitenkin kiinni ja lukeminen lähti luistamaan Mä en oikeesti osaa kuvailla miten syvästi olen kiitollinen kommentistasi (eikä "myöhään" tullutta kommenttia tarvitse ainakaan minulta pyytää anteeksi, kommentit on aina kivoja <3), koheni mieliala taas huomattavan korkealle :3 Kiitos ihan hirveästi  ihanasta kommentistasi!

[Hazyel]

Luen aika harvoin originaalia, enkä oikeastaan tiedä mikä mut sai tämän avaamaan, en ole varma linkkasiko joku, mutta nimi ainakin oli mielenkiintoinen.

Huh, täähän oli kaunis teksti! Sun kieli ja kuvailu tässä oli tosi sujuvaa ja kaunista, tykkäsin hirveästi, eikä tää missään vaiheessa käynyt tylsäksi lukea. Pidin myös siitä miten ensin kerrotaan siitä, mitä sisarusten välillä on tapahtunut, sellaisia iloisia ja mukavia asioita joita on kiva muistella. Sitten kerrotaa, miten isoveli on joutunut opettelemaan erilaisia taitoja joita niin pienen lapsen ei ehkä vielä kuuluisi tarvita opetella, jotta pikkusisko saa viettää lapsuutensa. Ja sitten mennään siihen, kun pikkusisko on kuollut, ja kaiken tämän jälkeen kerrotaan, että nyt kaikki on kuitenkin hyvin, vaikka pikkusiskoa ei enää olekaan. Jotenkin niin ihana draaman kaari, vaikka onhan tää surullinen!

Ja sitten siitä surullisuudesta. Kuten sanoin, tää on tosiaan surullinen, mutta musta on jotenkin ihanaa, että tää ei kuitenkaan ole ihan niin hirveän angstista, vaan enemmän sellaista söpöä pikkusiskon muistelua. Tästä jäi jälkeenpäinkin sellainen hyvä fiilis, ei yhtään liian angstinen vaan just sopivalla tavalla surullinen, mutta myös hyvin kaunis ja mukava teksti.

Iso kiitos tästä tekstistä, tää oli hurjan kiva ja tykkäsin hirveästi!

[DragonHeart58]

Lauchuo: Voi hitsi, kiitos ihanasta kommentista <3 Helpottavaa kuulla että tarinan nimi oli sinusta mielenkiintoinen, koska mietin sitä aika pitkään kunnes päädyin tähän ratkaisuun, ja oikeastaan olen itsekin tyytyväinen siihen Hyvä ettei tämä käynyt missään vaiheessa tylsäksi, koska eihän tässä varsinaisesti mitään tapahdu, ja ajattelin etten välttämättä osaa kirjoittaa tällaista tunnekuvailua sellaisella tavalla joka ei kyllästytä Ihana kuulla että olen onnistunut! Olen myös tosi iloinen ja tyytyväinen, että kuvailuni on mielestäsi onnistunutta ja kaunista, koska siihen olen yrittänyt parhaani mukaan pyrkiä

Minusta on myös kiva huomata, että olet löytänyt omien ajatusteni pohjan: tämän tekstin oli surullisuudestaan huolimatta tarkoitus olla juuri sellainen pikkusiskoa muisteleva teksti, että tämä isoveli on ymmärtänyt niiden hyvien muistojen merkityksellisyyden ja tärkeyden, vaikka siskon menetys tulisi painamaan hänen sydäntään ikuisesti. Tarkoitukseni oli kirjoittaa juuri sellainen teksti jota olitkin kuvaillut mainiosti: ei liian angstinen, vaan sopivalla tavalla surullinen. Ilahduttavaa, jos tekstistäni oli löydettävissä sanojesi mukaisesti draaman kaari (ihana sanavalinta muuten, tykkäsin! :3), koska hermoilin etten ollut onnistunut saamaan sellaista kunnolla aikaan, tai että siinä olisi ollut liikaa yrittämisen makua Hyvä siis jos sinusta se oli hyvä!

Äh, olen tosi surkea pukemaan sanoiksi sen kuinka iloinen ja kiitollinen olen siitä että luit ja kommentoit tätä, ja että vielä piditkin tästä! En voi olla hymyilemättä kommentillesi, se kohotti mielialaani huomattavasti Kiitos ihan hurjasti ihanasta kommentista ja kehuista!

-DH58

[LillaMyy]

Tämä on seisoskellut mun välilehdissä jo ties kuinka kauan kommentoimattomana, joten kenties on taas aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain...

;;________;;
Hyi, kamala, kun oli surullinen teksti! Vanhemmalle sisarukselle ei ole varmaan mitään kamalampaa kuin nähdä nuoremman sisaruksen kuolevan, tai ainakin niin kuvittelisin, koska itse en voisi kuvitella mitään sen kamalampaa, kun olen itse iso- ja pikkusisko. Jo pelkkä ajatus, että mun pikkusiskoa ei ehkä olisikaan, on liian kammottava edes pohdittavaksi! Joten miten sellainen pitäisi sitten pystyä kestämään ihan oikeasti? ;;______;;

Muutenkin tämä kyllä upposi niin kuin kuuma veitsi voihin, koska voin niin hyvin kuvitella tuon kertojana toimineen isoveljen jokaisen teon ja tunteen aivan kuin olisin itse ollut kertomassa tätä tarinaa! Oli muuten aika mielenkiintoista, että kertoja oli juuri isoveli, koska aluksi ajattelin häntä tyttönä, tiedä sitten miksi, kunnes kertoja sanoi haluavansa olla "paras mahdollinen isoveli".

Apua, en mä osaa sanoa tähän mitään, koska tämä osui ja upposi niin syvälle. Kiitoksia ihan älyttömästi, tämä oli tosi upeasti kirjoitettu! <3

[Lunalotta]

Ääh. Mäkään en osaa oikein kommentoida tähän mitään, koska tämä on niin ihana ja surullinen! ;;___;; Itelläni ei ole pikkusiskoa, mutta mulla on kaks isoveljeä ja voin kyllä kuvitella heidän fiiliksensä olevan juurikin tekstissäsi kuvailemia, jos mua ei joku päivä olis. (tai no on mulla periaatteessa pikkusisko, sanon bestistä pikkusiskoks koska se tuntuu ihan pikkusiskolta ja me tapellaankin kuin sisarukset ). Ääh, tää oli ihana! Rakastuin tuohon pikkusiskoon, koska hän vaikuttaa ihan multa kun oli niin energinen, elämäniloinen ja utelias Kiitos tästä tekstistä, tämä sai kyllä silmät valumaan ;__;

[DragonHeart58]

Voi sentään, tähän on ilmestynyt kommentteja!  <3 En rehellisesti sanoen osannut odottaa niitä yhtään! Tosi ihana yllätys, kiitokset LillaMyy ja SparklingAngel! 

LillaMyy: Kiitos hurjasti ihanasta kommentista, ilahdutti kovasti! <3 Ennen kuin rupesin kokoamaan tätä pientä tekelettä kasaan, olin jo jostain syystä päättänyt että haluan kertoa tämän nimenomaan isoveljen näkökulmasta, ja että tässä on kyse isoveljen ja pikkusiskon välisestä sisaruudesta. Oli siis jännä huomata, että olit ajatellut kertojaa aluksi tyttönä Mietinkin, että tuo "paras mahdollinen isoveli" - kohta voisi antaa pikkuisen vihjettä siitä, kuka kertoja oikeastaan on. Toki sen olisi voinut jättää lukijan mielikuvituksen varaan, mutta tällä kertaa näin Mutta mielenkiintoista että sinulle tuli tällainen ajatus esille! Ääk, en tiedä millä tavalla voisin ilmaista osoittaa olevani tarpeeksi iloinen siitä, että sinusta tämä "osui ja upposi" ja että tämä oli sinusta "tosi upeasti kirjoitettu", ei sellaiseen kiitollisuuden määrään minulla riitä sanat alkuunkaan :') Kiitos kauheasti kehuista ja kauniista sanoistasi, sai minut kyllä hymyilemään! <3

SparklingAngel: Mahtavaa, että joku huomasi voivansa samaistua pikkusiskon hahmoon! Ilahduin siitä, että löysit hänestä niitä piirteitä, joita yritinkin saada hänessä esille (energinen, elämäniloinen, utelias), koska sellaiseksi minä hänet omassa mielessäni kuvittelin. Aika hauska tuo, että kutsut bestistäsi pikkusiskoksesi Olen myös iloinen siitä, että tämä oli sinusta ihana ja surullinen, koska sellaiseksi tämän tekstin ajattelinkin. Onhan tässä kyse karusta ja surullisesta asiasta, ainakin minusta, mutta hyvä jos se ei tavallaan vienyt roolia koko tekstiltä, koska sekään ei ollut tässä tarkoituksena On myös jollain tavalla havahduttavaa kuulla, jos tekstini on saanut silmäsi valumaan, koska se taas tarkoittaa (toivottavasti ) sitä, että olen onnistunut tunnelmassa Kiitos sinullekin todella ihanasta kommentista, se ilahdutti suuresti ja sai minut todella iloiseksi! <3

Kiitos yhteisesti kaikille kommentoineille! <3 Minusta on ollut ihanaa saada teiltä palautetta tästä tekstistä, kiitos kovasti!  Kiitokset tietysti myös teille, jotka ovat tämän jaksaneet lukea!

-DH58