Kolmas pyörä (yksipuolinen Harry/Ron, S)

[Beelsebutt]

Milloin sitten tajusin, että rakastan sinua? Kauan sitten. Ikuisuuksia aiemmin.


Nimi: Kolmas pyörä
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukijat: Karvalakkirakastaja & Lumen & Snitie
Päähenkilöt: Harry & Ron (yksipuolinen Harry/Ron)
Lajityyppi: synkistely
Sanamäärä (ilman lyriikoita): < 1 000
Sarja: Kolmas pyörä
Haasteet: FF100 (42. Kolmio)
Lisukkeet: podfic & englanniksi
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)


Apua, ensimmäinen angstificcini ikinä, toivottavasti ei naurata! Kolmas pyörä on siis julkaistu ekan kerran jo 24.1.2006. Ficciin upotetut lyriikat ovat: 51koodia — Voisiko olla tänään se päivä.

Pyörrän vaihteeksi puheitani, sillä vanhojahan mun ei ollut tarkoitus tänne Finiin enää postata. Koska kuitenkin tämä sarja on piakkoin jatkumassa uudella luvulla, postaan koko sarjan tänne Finiin. Tarkoitus on postata uusi ficci/luku muutaman päivän välein niin kauan, kunnes kaikki on täällä. Tämän hetkisillä julkaisuilla sekä kolmen päivän julkaisuvälillä tämä kestäisi noin kolme kuukautta....

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa. 51koodia omistanee biisinsä. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Kolmas pyörä

Niin, milloin kaikki muuttui omaan läpinäkymättömään pimeään maailmaani
Läpi vihan harson, en näe uskoa, en näe toivoa enkä sitä kolmatta
Onko se niin vaikeaa mulle olla samankaltainen
Vain kaksi sanaa saattaisi ehkä korjata kaiken


Katson sinua, kun seisot alttarilla käsi rakkaasi kädessä. Hymyilet ja vilkutat sukulaisillesi ja tuttavillesi. Nainen vieressäsi loistaa omaa valoaan. Kumarrut painamaan huulesi hänen poskelleen. Väkijoukko hurraa, ja katsot minua hämmentyneenä. Punastut huomiosta, mutta et osaa olla ilmankaan sitä. Katsot taas naistasi, puristat kätesi lujemmin hänen käteensä ja hymyilet lämpimästi. Olet rakastunut.

Seuraan katseellani, kun kuljette pitkin käytävää. Käsi kädessä. Rakastuneina. Avioparina. Kasvoni kuvastavat iloa, mutta sydämeni painaa kuin säkillinen kiviä. Joudun tietoisesti suoristamaan selkääni, etten kaatuisi nenälleni raskaan taakkani alla. Isken kuitenkin silmää puolelta toiselle, kun kävelen Ginnyn kanssa jäljessänne. Hän pujottaa kapean kätensä käsivarteni lomitse ja katsoo minua. Hymyilee.

Katson häntä, mutta näen vain sinut. Näen hänessä samat piirteet, mitkä leimaavat sinunkin ulkonäköäsi. Milloin oikein oivalsin, etten rakasta Ginnyä? Eilen? Ensimmäisen suudelmamme jälkeen? Liian myöhään kuitenkin.

Milloin sitten tajusin, että rakastan sinua? Kauan sitten. Ikuisuuksia aiemmin.

Miksi en tehnyt mitään? Sillä halusin katsoa sinua vierelläni. Seurata kulkuasi. Nauttia seurastasi ja pitää ystävyytesi. En halunnut, että katsoisit minua kummeksuen, hyljeksien. En halunnut, että inhoaisit. En halunnut olla se, joka erottaisi kolmen koplamme, mutta olisihan minun pitänyt tietää. Mikään hyvä ei kestä ikuisesti, mikään ystävyys ei kestä elinikää muuttumatta.

Te löysitte toisenne jo alussa. Olitte aina kaksin tukemassa minua. Olitte ne tukipilarit, jotka pitivät minut pystyssä, olitte vierelläni horjumatta. Aluksi se tuntui hyvältä, mutta pian huomasin, että olisin pärjännyt yhdelläkin tuella. Sinä olit se kantava voima.


Voisiko olla tänään se päivä jolloin sanon sua rakastan
Voisiko olla tänään se päivä jolloin sanon sua rakastan


Juon liian monta lasillista boolia. Istun lysyssä tuolissa enkä lähde tanssimaan, vaikka Ginny pyytää. Istun ja juon ja tuijotan. Se ilmeisesti tepsii, sillä tulet istumaan viereeni ja löysäät solmiota. Katsot vaimoasi, joka tanssii veljesi kanssa kengät sauhuten.

"Hän on kaunis, eikö olekin", sanot ja tuijotat häntä.

"Hän on", sanon ja tuijotan — sinua.

Tahtoisin huutaa, tarrata leukaasi ja pakottaa sinut huomaamaan minut! Minä olen tässä! Minä! Ei Hermione, ei Ginny. Vaan minä, Harry. Paras ystäväsi. Minä olin vierelläsi, kun itkit veljiesi vuoksi. Minä tunnen sinut niin hyvin, että osaan kertoa, jos jokin on vialla. Minä rakastan sinua niin helvetisti, että sattuu!

Vaimenen ajatuksissani ja tuijotan omia käsiäni. Ne vääntelehtivät sylissäni. Sanoako? Katson sinua ja puntaroin mahdollisuuksiani. Katseeni vajoaa käteesi, jossa komeilee kultainen sormus.

Tajuan, että olen jo hävinnyt.

"Noh, Harry, pikkusiskoni taitaa jo odottaa kärsimättömänä paikkaani. Hauskaa iltaa!" Läimäiset kätesi polvelleni ja kumarrut vetämään minut syleilyysi. Kätesi hakkaa selkääni miehisin elkein.

Takerrun smokkiisi ja painan kasvoni vasten olkaasi. Nyyhkäisen, mutta vaimea ääni hukkuu musiikkiin. Pidän kiinni hetken, vaikka päästät jo irti. Sitten tokenen ja irrotan. Katseesi on kummallinen, ja tartut käteeni.

"Hei, piristy. Tämähän on iloinen juhla."

Katson sinua ja yritän hymyillä. "Onneksi olkoon, ystäväni. Sait parhaan."

Hymysi laantuu. Katsot polviasi ja kohennat solmiotasi.

"Menen tanssimaan, tule sinäkin."

Nouset ylös ja etsit vaimosi. Jään katsomaan perään.


Joten sanon näkemiin minun täytyy mennä en voi jäädä tänne
Enää hetkeksikään sinun luoksesi minun ystäväni
Mun paikkani ei ole täällä mun aikani ei ole nyt ristiriitaisena lähden
Vain kaksi sanaa saattaisi ehkä korjata kaiken


Kävelen pois juhlapaikalta. Jalkani protestoivat aikeitani, mutta pakotan ne eteenpäin silkalla tahdonvoimalla. Minun paikkani ei ole täällä. Minulle ei ole sijaa näissä juhlissa, ei tässä onnessa. Minä olen sivuun työnnetty, syrjään heitetty, heitteille jätetty.

Lähden, enkä enää palaa. Musiikki hiljenee etäisyyden kasvaessa. Minun on aika etsiä oma elämäni, unohtaa vanha. Haudata lapsuus ja kasvaa mieheksi. Jättää lausumatta se, mikä kielelläni polttelee.

Sillä täällä olen vain kolmas pyörä.






Sarjan seuraava: Ei armoa (K-18)

[Karvalakkirakastaja]

Sulla tuskin on mun vaaraa eli sitä, että angsti muuttuu huumoriksi. Tai en tiedä. Jos sua alkaa kesken angstin kirjoittamisen, sulla voikin olla samaa vaaraa. Ja samalla tavalla musta on kiva, kun muut laittaa omia vanhoja tekstejään takaisin foorumeille, mutta toivon, etten ikinä itse enää ala siihen.

Ja paskanjauhannasta itse tekstiin. Tämä näyttää kestävän hyvin aikaa mun suosikkilistoilla. Tässä on edelleenkin kaikki sellaiset asiat, joita mä kaipaan angstitekstiltä. Tosin mun on pakko todeta, että mun silmään ja korvaan jostain syystä iski negatiivisesti tuo ylhäällä oleva kursivoitu lause, joka tulee vastaan myöhemminkin tekstissä.

Milloin sitten tajusin, että rakastan sinua? Kauan sitten. Ikuisuuksia aiemmin.

Aaargh! Tekotaiteellisuuskelloni pärähti sen kohdalla soimaan. Kauan sitten. Ikuisuuksia aiemmin. Aaargh! Muutoinhan tämä on suorastaan mun vannomin asioin rakennettu ficci, joten olisikin melko ihme, jos en tästä tykkäisi. Lyhyet, intiimit , jopa yksisanaiset lauseet.

Seuraan katseellani, kun kuljette pitkin käytävää. Käsi kädessä. Rakastuneina. Avioparina. Kasvoni kuvastavat iloa, mutta sydämeni painaa kuin säkillinen kiviä.  Joudun tietoisesti suoristamaan selkääni, etten kaatuisi nenälleni raskaan taakkani alla.

Okei, nyt kun mainitsit, että toivottavasti ei naurata niin tokihan mua nyt vähän naurattaa tuo vertaus "sydämeni painaa kuin säkillinen kiviä". Ja varsinkin kun sen meinaa kaataa sen nenälleen. Jos huvittavuusaspektia ei oteta lukuun tuossa ehkä mättää se, että kertoja väittää kasvojensa kuvastavan iloa, mutta mistä sen tietää? Tai siis kuvastaa niin sen pitäisi melkeinpä nähdä omat kasvonsa, että se tietäisi mitä ne kuvastavat. No voihan se toki väittää ja kuvitella kasvojensa kuvastavan iloa, mutta epäilen että ilo on teennäinen ja vähänkin enemmän henkilöä tunteva voisi sen paljastaa muuksi. Toisaalta se siis toimii kuitenkin.

Harryhan on toisaalta melko ärsyttävä, ja käy sääliksi Ginnyä, kun Harry on mennyt naimisiin Ginnyn kanssa vain, koska Ginny muistuttaa Ronia, jota Harry ei saa, mutta sen angstaamista on kiva lukea. Sen tunteisiin on helppo tässä samaistua.

[Beelsebutt]

Usko tai älä, mulla on ollut kans tuota ja oon jättänytkin humoristisia kommentteja ficciin, mut emmä tiä onko ne sit niin selviä muille kuin mulle x) kyllä sä taisit joskus bongata onkun, olikohan se Sirius/Harry kyllä säkin vielä alat tikulla tökkiä silmään, kunhan oikeasta kohdasta onnistun painostamaan

Tässä ficissä on noin tuhatmiljoonaa kohtaa, jotka iskee muhun negatiivisesti. Joka kerta, kun silmäilen tän läpi, sormeni syyhyävät editoida edes räikeimpiä hirveyksiä pois. Mut puren hammasta ja laitan vaan tonne A/N valmistumisvuoden ja jätän kritisoinnit sikseen tää on vanha teksti, ootas kun lasken, no 24. ikinä postaamani. Ei se nyt  niin ekoja ollutkaan, mut johan tuosta on 8 vuotta aikaa kuitenkin olkoot semmoinen kuin on, siis!

Joo, tässä ficissä on noita perspektiivivirheitäkin ihan kiitettävästi ja eikös se ollut tää ficci jossa aikanaan hypättiin ... onkos tää nyt yks. 2. pers? niin siitä yks. 3. pers. ihan tuosta noin vain kesken ficin ja kesti vuosikaudet, kunnes huomasin sen! Olisinko huomannut, kun lähdin tän kääntään englanniksi, en enää muista

Emmä edelleenkään sanoisi, että Harry on alkanut Ginnyn kanssa koska se muistuttaa Ronia. Tai ainakaan tehnyt sitä tajuisesti! Tässähän ne ei ole naimisissa vaan seurustelevat vain. Kai Ginny odottaa jo Suurta Kysymystä, mutta Harrylta ei sellaista heru. Onhan se surullista, mut hei, parempi nyt kuin sitten vihkivalojen jälkeen, eiks?

Kiitos kun jaksoit nakutella kommenttia <3

(pst. oot ollut betaamassa tätä, hähää!)

[Fredu]

Ah, olet palannut! ♥ Hämmennyin, että olenko ollut todella näin sokea lempi-Rarryistini suhteen. :'D Ikiaikainen fanisi Fredu palajaa jälleen hyvien ficcien ja kommentoinnin pariin.

Alkukohtaus oli heti tuollainen, että haluaisin vain kirkua erroria. Ei, ei, ei näin saa mennä nyt tämä! Angstificiksi tämä on kyllä samaan aikaan jotenkin hilpeä, vai kuvittelenkohan vain? Vähän käy sääliksi Ginnyä, mutta ihan vähän vain, koska ilman Ginnyä Harry ei olisi puoliksikaan noin ahdistavassa tilanteessa. Jos Harry olisi sinkku, niin tilanne olisi edes vähän helpompi, ainakin allekirjoittaneesta vähän tuntuu siltä.

Seuraan katseellani, kun kuljette pitkin käytävää. Käsi kädessä. Rakastuneina. Avioparina. Kasvoni kuvastavat iloa, mutta sydämeni painaa kuin säkillinen kiviä.  Joudun tietoisesti suoristamaan selkääni, etten kaatuisi nenälleni raskaan taakkani alla.

Quote on sama kuin Karvalakkirakastajalla, mutta ihan vain koska tirskahdin tälle. Mielikuva Harrysta säkillinen kiviä selässä kaatumassa nenälleen on vain niin koominen. :'D

Tuo lähtöhetki... Melkein itsellekin tuli semmoinen ahdistavan ulkopuolinen fiilis. Sellainen, että nyt kun juoksee ja kauas niin on hyvä.

Me gusta mucho, hyvää työtä, gracías!

[Beelsebutt]

OMG FREDU!!! <3<3<3

Oon mä ollut täällä jo jonkun aikaa mut nyt vaan tän saagan aattelin puskea (taas) ulos. Kai täällä on jo väki vaihtunut siinä määrin, että uusiakin lukijoita saattais olla x)

Voivoi. Sielläpä vain kirkuilet erroria, kyllä ne silti sormukset vaihtavat ja naikkuun menevät, mut sano mun sanoneen, että ei niille hyvin käy! Ja Ginnyä käy kyllä tässä sääliksi. Joku kommentoi tuolla EA:n puolella, että Harry odottaa (pöljä kun on), että kun se lähtee niin muiden elämä jää odottamaan paikoilleen hänen paluutaan. Musta tuntuu, että Ginnylle tässä versessä käykin niin (hups, spoileri!).

Mä en taida osata kirjoittaa angstia ilman pieniä huumoripurkauksia, koska oon vähän tällainen kieli-poskessa-tyyppi muutenkin x) mut ehkä se ei ole tarpeenkaan, koska kaikelle pitää pystyä nauramaan, sanon mä. Mut ihanata, kivaa, että fiilis välittyi! Ja kiitoskiitos kommentista <3 hei tota kielitaitoo tarvii sit tän jatko-osassa vähän! Ja yhdessä tulevassakin oneshotissa XD eli stick around! (valitettavasti mun kielitaitoni rajoittuu englantiin ja siihen itseensä).

Kiitos <3

[haryu]

Ihmettelin eka et missä mun kommenttini on varmaan taas ujona pikku finittäjänä en uskaltanut jättää kommenttia mut täältä tulee.

Eli aiemminkin oon toki lukenut. Nyt se iski vaan jotenkin erityisen pahasti. Ehkä siksi kun on ollut muutenkin huono päivä mutta muistuu mieleen ne samat kolmas pyörä-fiilikset kuin Harrylle. Vähän eri merkityksessä kuitenkin.

Mut ihan tosi tää iski aika lujaa angsteineen, oisin halunnu piiloutua peiton alle itkemään Harryn puolesta. Tää kun se vielä esitti iloista Roni  puolesta ja kaikkea, ei, ei, ei. Hirmuista.

[Beelsebutt]

Otaku, voi pikkuista <3 no parempi myöhään kuin milloinkaan?

Tykkään, että ficci on iskenyt (vaikka se onkin tautisen vanha enkä oikein ymmärrä miksi se iskee, mut näin mulle on ennenkin sanottu, joten kai mun täytyy vaan uskoa se), mut ikävää, että se tuo mieleen jotain henkilökohtaisempia angsteja :F mut joskushan on vain parasta piiloutua sinne peiton alle ja itkeä tillittää, mä tiedän.

Kiitos sulle kommentista

[Beelsebutt]

Grazioso, tämä on todella vanha ficci, mutta jostain kumman syystä ihmiset tuntuu tästä tykkäävän! En itse näe tämän tenhoa, mutta oon luotettavasta lähteestä kuullut että tämä on angstinen, joten täytyy sitä uskoa

Joo, Harry on vähän daiju tässä, mutta niinhän ihmiset usein on. Kun on vaikea kohdata faktoja ja sanoa oikeasti ääneen mitä ajattelee, kun on niin paljon helpompi vain olla ja mennä samalla kaavalla eteenpäin kuin millä on mennyt jo vuosikausia. Tai Harryn tapauksessa (spoiler alert) vain lähteä. En muista jättikö tässä versessä edes kirjettä Ginnylle, dorkimus maximus Harry!

Ja oooooh! Eka Rarry! Vau! Hei, tää ficci aloittaa mun rarry-saagan, joten jos nappasee, lisää luettavaa löytyy kyllä täytyy tosin varoittaa, että sarjan seuraava "Ei armoa" ei ole kauheen hyvä ficci, joten lupa loikkia sen yli. Sitten sitä seuraava "Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti" on mielestäni jo paljon tasokkaampi joten sitä suosittelen lukemaan (ja tuolta löytyy muitakin meikäläisen Rarryja) mutta onneksi Finistä löytyy jonnin verran muidenkin kirjoittamaa Rarrya joten valinnan varaa on! <3 Linkki Rarry-topikkiin täällä Finissä (joskin suurin osa suositelluista on enkuksi, mutta on siellä jotain suomeksikin!)

(sori mainostus)

Mutta niin! Kivaa jos tämä pikkuiseni onnistui miellyttämään, kiitos kaunis kommentista <3