Nälkäpeli: Kotona | K-11 | Katniss/Peeta

[Odo]

Ficin nimi: Kotona
Kirjoittaja: Odo
Genre: romancedraama, angst
Paritus: Katniss/Peeta
Ikäraja: K-11
Fandom: Nälkäpeli (Matkijanärhi)
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, enkä saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Yöllä räpellettyä Nälkäpeliä, pitkästä aikaa fandomia, minä muotoa ja preesensiä. Toivottavasti pysyinkin jälkimmäisestä, kun joskus lipsuu. Kirjoitan sitä harvoin, mutta joskus ficin vain syntyvät sellaisina. Osallistuu Vuosiraapalehtien V, Ficlet300 (132.Huominen) ja Multifandomiin.


Tunnen hikipisarat ihollani, kuristuksen kurkussani ja veitsen kylmän terän vasten poskeani. Painajainen tuntui todelliselta ja mielikuvitukseni antoi sille tilaa ja mahdollisuuksia, joita en erityisemmin kaivannut. Haukon henkeä pyrkien rauhoittumaan, mutta se ei onnistu. Näen kasvot, jotka odottivat näkevänsä minun kuolemani.

Olen Katniss Everdeen, Vyöhykkeeltä 12. Olen selvinnyt kahdesta Nälkäpelistä ja kuvainnollisesti polttanut Capitolin hirmuvallan tuhkaksi. 

Peeta nousee istumaan vieressäni ja silittää kylkeäni, jolloin on helpompi hengittää. Vapisevat käteni eksyvät hänen niskaansa ja vetävät kasvot lähemmäksi. Suutelen häntä, mutta hän tietää, että teen sen pelosta. Rakastan Peetaa, mutta joskus, en vain osaa. Kaipaan enemmän turvaa itselleni kuin antaisin jotain minusta toiselle. 

Silti poika vastaa suudelmaan ja hymyilee, kun huulemme irtaantuvat toisistaan. Pyytää nukkumaan ja kietoo kädet ympärilleni. Painajaiset ovat enää varjoja huoneen seinillä, jotka pakenevat pian nousevaa aurinkoa. 

Tiedän, että huomenna saatan taas hymyillä varovaisesti. Kaikesta pahasta on jo aikaa, mutta painajaiset eivät koskaan katoa kokonaan. Siitä huolimatta aion huomenna rakastaa Peetaa ja antaa hänelle palan  itsestäni, sillä hän on valmis hyväksymään minut sellaisena kuin olen. 

Viallisena, rikkonaisena ja tiedän, että hän on sitä samaa. Siitä huolimatta minun pelätessäni menneisyyttä hän on siinä rauhoittamassa sanoilla, jotka soljuvat hiljaisuudessa puron lailla. Tuttu ominaistuoksu sotkeutuu kuvitelmiin metsän tuoksusta.

Hänen vierellään tunnen olevani kotona.

[FractaAnima]

Nälkäpeliä, nom nom. <3

Nyt kun puhuit lipsuvasi aikamuodoissa helposti niin, huomaan, että ekassa kappaleessa heti toisessa lauseessa on imperfektiä, mutten tiedä onko se tarkoituksella vai ei? Hämmennyn tätä pohtiessani.

Mutta siis awwww, Katniss/Peetaa. <3 Olen ehdottomasti Team Peeta ja hyvin onnellinen tästä ficistä. On kyllä täydellinen IC asia se, että Peeta on aina Katnissille läsnä, aina olkapäänä, vaikka itse on kokenut samat kauhut. Ehkä pahempaakin? Ja IC:tä on myös Katnissin tiedostaminen, se että hän tietää, että Peeta on hyvä aina, vaikka Katniss itse ei sitä aina ansaitse. Huaah, haluan lisää nälkäpeliä, kiitos!

Rakastan Peetaa, mutta joskus, en vain osaa

Niinpä, niinpä. ;_; <3

Kiitos Odoinen tästä tunnelmapalasesta ja saammehan lisää tätä paria? :3

- Frac

[Odo]

Mietin Fraxu samaa kohtaa. Ja jätin sen noin, koska painajainen oli jo, ei ole sillä hetkellä kun ollaan hereillä. Se on kyl hämmentävää.

Mutta, kyllä, Team Peeta! (Ainoastaan Hayffie voittaa sen.) Hienoa, että palanen kelpasi. Ajattelin kyllä nohevoitua Nälkäpelificcejen saralla. Jos ottaisin jonkun haasteen tällä fandomilla? Kun kerran hahmotkin onnistuivat.

Kiitos kommentista! <3

[Grenade]

Tervehdys kommenttikampanjasta!

Ilahduttavaa löytää Finistä aina lisää Nälkäpeliä, vaikka melko vähän tulee ficcejä lopulta tästä fandomista luettua. Itsekin olen Team Peetan jäseniä, joten varmaan olisin muutenkin tullut tämän lukemaan, mutta nyt kamppis ainakin auttoi mua löytämään tänne ja potkimaan vielä, että saan jätettyä kommenttiakin.

Katnissin ja Peetan suhde on mielenkiintoisen monimutkainen. Vaikka he ovat yhdessä ja kaikki on periaatteessa hyvin, Katniss tuntee vapaudenkaipuuta, joka tästäkin ficistä välittyi hyvin. Tässä ficissä oli jotenkin pehmoinen tunnelma, vaikka Katniss olikin melko epävarma tulevaisuudestaan ja siitä, mitä se toisi joskus tullessaan. Oikein kiva kuitenkin välillä lukea tällaista myöhempään elämään sijoittuvaa (ainakin oletin näin) ficciä ja vielä tällä parituksella, koska he ovat oikein söpöläisiä yhdessä. Sota on yhdistävä tekijä, mutta onneksi he ymmärtävät, että molemmilla on omat traumansa ajasta, sekin tuli oikein hyvn esiin tässä.

Lopetus oli oikein suloinen ja liitti tekstin kokonaisuudessaan yhteen, plus viittasi suoraan tekstin nimeen, mikä on aina kivaa. Ehkä se on vähän kulunut klisee, mutta itse ainakin tykkäilen fluffikliseistä ja onhan se ihanaa, että Katnissillakin vihdoin on joku, jota kutsua kodiksi.

Kiitosta tästä, tää oli oikein kiva ja Katniss/Peetaa luen kyllä mielelläni lisääkin, jos kirjoitat! ^^

[Odo]

Grenade, kiitos kommentista! Olen unohtanut kesällä vastata tähän, mutta ilahdutti kyllä lukea tämä kommentti uudemmankin kerran, kun jotenkin tämän ficin pariin takaisin päädyin.

Mukava kuulla, että kliseet eivät haitanneet, ja tykkäsit tästä. Koti oli tärkeänä osana tätä nimenomaan siksi, että Katniss menetti kotinsa sodan aikana. Vyöhyke 12 poltettiin tuhkaksi ja ainoastaan Voittajien kylä jäi jäljelle. Ei jäänyt mitään siitä vanhasta, joka oli ollut Katnissin koti, vain talo jonka sai areenalle joutumisesta. Tapahtumat sijoittuvat tosiaan myöhempiin aikoihin ja taisin sen tuolla ficissäkin livauttaa, että asioista on tosiaan kulunut jo pidemmät tovit!

Kiitos, että kommentoit ja pahoittelen että vastaan näin myöhässä.