Kirjoittaja Aihe: Ainoa enää täällä (eikä sekään kelpaa)||S, Ron/Draco  (Luettu 15228 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 167
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Muistan tämän tekstin nimen, ja voi olla, että olen joskus klikannut tämän aukikin, mutta ei ole ollut sopivanlaista mielentilaa juuri siinä hetkessä. Yllättäen sopiva mielentila löytyikin nyt, vaikka olen tässä viimeisen vuoden sisään kokenut ja kelaillut samanlaisia asioita kuin Ron tässä. Löysin tästä paljon samaistumispintaa ja jopa vertaistukea, vaikka tämä onkin fiktiivinen teksti!

Tässä maalataan vähin sanoin todella syvä kuva Ronin ja Dracon välisestä suhteesta. Ehkä se on raikkaiden, oivaltavien kuvausten ansiota - esimerkiksi suhteen vertaaminen kivikkoiseen rantaan on todella eläväinen luonnehdinta, joka konkretisoi tunnemaailman kokemuksia samaistuttavalla tavalla. Uskon, että Ronin kokemuksiin pääsisi hyvin kiinni, vaikkei olisikaan tällaisesta omakohtaista kokemusta. Onhan helppo kuvitella, miltä tuntuu kävellä rannalla, kun välillä on vastassa pistäviä kiviä ja välillä taas hellää merivettä, ja sen rinnastaminen parisuhteeseen on pysäyttävä ja hätkähdyttäväkin oivallus. Ai että miten hienoa kuvailua - samoin kuin se, että liian moni arpi on jäänyt nypittävään rupeen! Niinpä, entä jos ne arvet eivät paranekaan - ainakaan riittävän nopeasti, jotta niiden kanssa pärjäisi?

Dracolla ei enää ollut hänelle mitään sanoja. Ronilla olisi ollut sitäkin enemmän.
Tämä on ihan kauhea tunne! Kun toisella ei ole enää mitään, mitä haluaisi sanoa. Samalla tavalla minua riipaisee se, miten toinen ei enää halua tunnistaa toisen kasvoja eikä lukea niiltä tunnetiloja. Fiilis siitä, ettei kumppani enää samalla tavalla välitä, on niin tuskallinen ja epätoivoinen. On helppo ymmärtää Ronia ja hänen jossitteluaan ja pakenevia sanojaan. </3

Ron/Draco on kiintoisa paritus, ja heille on tavallaan helppo kuvitella kivikkoinen suhde, sillä he ovat aika erilaisia, kaanonissa vihamiehiäkin, mutta samalla kumpikin on jossain määrin itsepäinen ja voimakastahtoinen. Eroaminen ei varmaan koskaan ole helppoa silloin, kun toinen osapuoli joko ei ole siihen halukas tai on epävarma ratkaisusta, mutta erityisesti Ronin ja Dracon välillä olen aistivinani sellaista, etteivät he ehkä ole osanneet käsitellä asioita loppuun avoimesti ja rakentavasti. Vaikka eroaminen olisikin lopulta järkevä päätös, se voi olla tosi vaikeaa ja kivuliasta. Voi Ron - tekisi mieli rutistaa häntä ja vakuuttaa, että vika ei ole hänessä tai hänen rakkaudessaan, vaan siinä, että aina kaksi ihmistä ei vain sovi yhteen. Ron vaikuttaa olevan niin lohduttomissa ja itsesäälisissäkin tunnelmissa. Ja kukapa ei vastaavassa tilanteessa olisi! Eikä sitä silloin välttämättä osaa suhtautua itseensä ymmärtäväisesti tai lempeästi, vaan herkästi sitä kokee, ettei oma rakkaus vain riittänyt tai ollut oikeanlaista. Voi vain toivoa, että ajan kanssa helpottaa ja Ron löytää keinonsa käsitellä tapahtunutta ja päästä sinuiksi sen kanssa. ♥

Kiitokset tästä kipeänkauniista, ajatuksia herättävästä tekstistä! :-* -Walle