Akvamariini • S • Neville/Remus • 2½ raapale

[Vilna]

Nimi - Akvamariini
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - S

Paritus - Neville Longbottom/Remus Lupin
Tyylilaji - haikea romantiikka ehkä
Sanamäärä - 250

Tiivistelmä - He juovat teensä loppuun ja sitten Remus koskettaa hänen kättään pöydän yli, hieroo peukalon päällään Neville rosoisia rystysiä hellästi ja kysyy haluaisiko Neville mennä yläkertaan.

Kirjoittajalta: Tämä on vähän niin kuin feikkiprologi minun raapalesarjalleni Majakka (K11). Feikki koska tätä ei oikeasti tapahtunut itse tarinassa.

Kasvata Puu II (raapale), FinFanFun1000 (sanalla akvamariini)

Akvamariini

Remus kutsuu Nevillen teelle ennen tämän lähtöä sinne Pohjanmeren majakalle.

Sanoo, että hänestä olisi mukavaa nähdä vielä ennen sitä, kun kirjeet varmaan kulkevat niin kovin huonosti saarelta mantereelle ja takaisin. Lintuparat, hän lisää sitten. Neville vastaa, että tulee mielellään ja niin hän menee. He juovat yrttiteetä, joka on pahaa, ja syövät sitruunanmakuista kuivakakkua, jossa maistuu liikaa korppujauho ja suola. Kumpikaan ei tiedä mitä puhua, joten he eivät puhu oikein mitään. Neville sanoo, että Remuksella on kivannäköinen harmaa merinovillapaita ja Remus vastaa, että kiitos, minä pidän sinun silmiesi väristä -- tai siis. Hän selvittää kurkkuaan monta kertaa peräkkäin ja Nevillen suupieli kääntyy hymynpoikaseen, kun hän punastelee oman paitansa hihoihin.

He juovat teensä loppuun ja sitten Remus koskettaa hänen kättään pöydän yli, hieroo peukalon päällään Neville rosoisia rystysiä hellästi ja kysyy haluaisiko Neville mennä yläkertaan. Neville vain nyökkää, kun ei oikein saa sanotuksi mitään muuta.

Portaat natisevat. Remuksella on pitkä arpi solisluun alapuolella. Nevillellä on mustelma polvessa. He takertuvat toisiinsa kuin kaksi hukkuvaa miestä aallokossa, minkä jälkeen Nevilleä itkettää vähän. Hän ei tiedä osaako hän olla enää niin kovin yksin. Ja siellä majakassa hän tulee olemaan ihan hiton yksin. Ajatus sattuu.

Taskussaan Remuksella on sininen ja pieni akvamariinin palanen, jonka hän antaa Nevillelle, kun tämä laittaa nuhruista anorakkiaan ylleen eteisessä. Se on vähän kuin sellainen älä unohda minua tyyppinen lahja ja Neville sulkee sen tiukasti kämmenensä sisään. Sitten Remus pussaa hellästi hänen poskipäätään ja työntää hänet ovesta ulos olkapäistä.

Nevilleä hymyilyttää, kun hän kävelee kotiin, vaikka sataakin jo vähän haaleanvalkoista lunta.

[Thelina]

Haikea romantiikka on tällä parituksella ihan parasta<3 tässä oli juuri sellaista Remus/Neville -tunnelmaa, mistä pidän: teetä, varovaisia kosketuksia, villapaita ja natisevat portaat. Remus on juuri semmoinen hahmo, joka voisi antaa tuollaisen pienen akvamariinin palasen muistolahjana ja kannustaa lähtemään, vaikka se onkin haikeaa. Kiitos, tämä on ihana pikku raapale<3

[rosegold]

Oli hurjan nätti teksti. Jotenkin tykkäsin siitä, kun tee oli pahaa ja kuivakakku ei sen parempaa. Tämä sopi tähän päivään, kun tuskastuttaa melkein vapun säätila. Kiitos, kirjoitat kauniisti. ♥

[Vilna]

Thelina: kiitos kovasti! ♥ Minä olen ihan ihastunut tähän paritukseen nyt, kun vihdoinkin sain fikin monen vuoden jälkeen näistä kahdesta rustattua. Jotenkin olen aina yhdistänyt teen Remukseen ja Nevilleen molempiin tosi vahvasti, en nyt muista onko canonissa mitään pohjaa sille, mutta kuitenkin. :')

rosegold: aaaa kiitos kehuista! ♥ On ollut ihanaa kirjoittaa pitkästä aikaa suomeksi.

[Kelsier]

Kommenttikampanjasta hei!

Söpö pieni tarina antaa mukavaa taustaa majakkaficillesi, jota olen myös seurannut. Remus ja Neville sopivat hyvin toisilleen villapaitoineen päivineen.

Neville sanoo, että Remuksella on kivannäköinen harmaa merinovillapaita ja Remus vastaa, että kiitos, minä pidän sinun silmiesi väristä -- tai siis.

Tämä oli niin suloinen. Ja sitten kun Nevillekään ei tiedä miten vastata, hymyilee vaan nätisti.

He juovat teensä loppuun ja sitten Remus koskettaa hänen kättään pöydän yli, hieroo peukalon päällään Neville rosoisia rystysiä hellästi ja kysyy haluaisiko Neville mennä yläkertaan

Ihanaa, että sitä tärkeintä uskalletaan kuitenkin kysyä suoraan.

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

[Vilna]

Kiitos kommentista, Kelsier! ♥ Ihana kuulla, että olet seuraillut myös Majakkaa ja pidit tästä!

[Sokerisiipi]

Vooi, olipa tämä hellyttävä. Huomaan nyt, miksi tämä paritus toimii niin hyvin! Sekä Nevillessä että Remuksessa on sellaista rakkautta ja hyväntahtoisuutta, joka ikään kuin peittyy kömpelön ulkopuolisuuden alle. Ehkä se on heitä vetänytkin puoleensa.

Ihanaa, kun tässä juotiin (pahaa) teetä ja oltiin vähän kiusaantuneita ♥︎ Kummallakin selvästi suuria tunteita toista kohtaan, mutta ei oikein keinoja niiden ilmaisuun. Rakastan!

Kuvaat niin kauniisti ja osuvasti hahmojen eleitä ja tunteita. Se havainnollistuu erinomaisesti seuraavassa lainauksessa:

Neville sanoo, että Remuksella on kivannäköinen harmaa merinovillapaita ja Remus vastaa, että kiitos, minä pidän sinun silmiesi väristä -- tai siis. Hän selvittää kurkkuaan monta kertaa peräkkäin ja Nevillen suupieli kääntyy hymynpoikaseen, kun hän punastelee oman paitansa hihoihin.

Hihi, ihanat ♥︎

Tykkäsin myös kovasti tästä ilmauksesta:

He takertuvat toisiinsa kuin kaksi hukkuvaa miestä aallokossa

Oi, oi. Kiitos tästä kauniista ficistä, olin ihan myyty!

[Vilna]

Sokru: lämmin kiitos kommentista! ♥ Minä olen ihan obsessoitunut näihin kahteen viime aikoina luettuani Thelinan fikkejä (iso suositus kaikille hänen fikeilleen, btw), jotenkin Neville ja Remus tuntuvat sopivan yhteen tosi hyvin, vaikka paritus onkin äärimmäisen rare. :-) Tuo ensimmäinen lainaus on minun lemppari tässä fikissä, hihi.

[Parris]

Saaps käski (no okei, ei käskenyt, mutta Kasvata puu -haasteeseen pitää hoitaa taimea, niin tämä kommentti saa luvan mennä siihen) tulla kommentoimaan, niin tässä mä olen! Jos mun pitäisi valita jokin sana kuvaamaan tätä tekstiä, sanoisin ehkä 'hento' tai 'hauras' - ainakin sellainen tunnelma tässä oli. Epävarmaa mutta lämmintä haparointia kahdelta hahmolta, joiden luonteen ytimeen ei näemmä kummankaan meistä mielessä näytä kuuluvan kovin paljon sellaista nyt-asiat-ovat-näin-nyrkki-pöytään -tyyppistä suhtautumista asioihin. Välität tässä tekstissä niin paljon sanomalla niin vähän ja se lämmittää mieltä - tekstillisillä valinnoilla esim. todella kuvailevien adjektiivien kanssa (rosoiset rystyset, nuhruinen anorakki, haaleanvalkoinen lumi) tarjoat lukijalle miellyttävästi helppoja mahdollisuuksia kuvitella sanojen väliin ne kohtaukset, ilmeet ja eleet, jotka jätät kertomatta.

Tää oli kovin kiva. Täytyypi ehkäpä tutustua tuohon Majakkaankin. Kiitus! <3