Title: Rakkaus keksii keinot
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Kíli/Tauriel
Beta: Saappaaton
Genre: fluffyinen hurt/comfort, AU
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta. Muutamat kursiivilla olevat repliikit ovat suoraan elokuvista.
Summary: Kílin ja Taurielin matka kohti rakkautta.
Challenges: Aakkoshaaste (R) ja Het10
A/N: Tämä oli kyllä niin vaativa synttärilahja, että oksat pois. Tarvitsin oikeasti kaiken mahdollisen avun, että sain tästä onnellisen, koska romanttinen ja SÖPÖ Kíliel ei vaan oikeasti ole mun ominta aluettani, olen ihan liian realistinen kirjoittamaan sellaista.
Joten, sen takia piti vääntää tästä songficci, koska muutoin olisin varmaan taas onnistunut vääntämään sinne angstia ja ties mitä muuta jännää, mikä ei sinne kuuluisi... Tämän myötä kuitenkin synttärionnittelut Keijulle, toivottavasti tämä kelpaa, vaikka on siellä edelleen pienoinen vivahde jotain muutakin kuin vain höpöilyä! <3 :’D
PS. Otsikko ja summary ovat aika meh, mutta en keksinyt parempaakaan tähän hätään, joten näillä mennään... :’DRakkaus keksii keinot
Kauan sitten minussa
aavistus jo sinusta
Silloin tuntemattoman
tunnen nyt ja tunnustan
Kíli ei ollut koskaan ollut suosittu naiskääpiöiden keskuudessa. Johtuiko se sitten siitä, että hän perisi kruunun vasta Fílin jälkeen, tai hänen parrattomuudestaan, sitä hän ei osannut sanoa. Sen hän kuitenkin tiesi, ettei hän olisi varmaan osannutkaan vastata saamaansa huomioon oikein, jos olisi joskus sellaista saanutkin.
Jostain syystä Kíli oli nimittäin huomannut, ettei häntä erityisemmin kiinnostanut toiset kääpiöt siinä mielessä. Tokihan hänestäkin oli ollut pienenä hauskaa leikkiä toisten kääpiölasten kanssa, olivat nämä sitten tyttöjä tahi poikia. Nykyisin oli myös mukavaa viettää aikaa ystävien kesken, mutta siihen se sitten jäikin. Kukaan ei herättänyt hänessä mitään romanttista. Ja se alkoi olla jo ongelma.
Sä olit vaara liian suuri kiertää
ja liian houkuttava ohittaa
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa
Sattui kuitenkin niin, että matkallaan kohti Ereboria, Kíli törmäsi Synkmetsän uumenissa haltianeitoon. Tämän sykähdyttävän punaiset hiukset ja solakka vartalo olivat jo omiaan kiinnittääkseen nuoren kääpiön huomion. Puhumattakaan haltian taistelutaidoista, jotka suorastaan mykistivät Kílin.
Kun Tauriel jäi hänen sellinsä ulkopuolelle kertomaan haltioiden Tähtien juhlasta, ei Kíli voinut tehdä muuta kuin tuijottaa tämän kasvoja haltioituneena. Valo tuntui suorastaan tanssivan haltian kasvoilla ja veti kääpiötä entistäkin syvemmälle lumoukseen.
Vasta paljon myöhemmin, kun Tauriel oli jo lähtenyt, pystyi Kíli heräämään unestaan, vaikka edelleen punatukkaisen haltian kuva säilyi hänen verkkokalvoillaan. Yksin pienessä sellissään kääpiö helli haaveitaan. Riimukivi hänen taskussaan poltteli, sillä Tauriel oli koskettanut sitä.
Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan
Kun joen pato sulkeutui tynnyreiden edestä, ei Kíli osannut itsekään sanoa, oliko hän helpottunut vai pahoillaan. Jos he olisivat päässeet lähtemään, ei hän olisi varmaan nähnyt Taurielia enää ikinä. Mutta hän tiesi myös, että halusi päästä Ereboriin, heidän esi-isiensä kotiin.
Örkkien yllätettyä kaikki huomasi Kíli tilaisuutensa koittaneen, kun haltioilla oli muutakin tekemistä. Hän juoksi avaamaan patoa, vaikka ansaitsikin sillä nuolen jalkaansa. Juuri luultuaan päiviensä olleen luetut, Kíli huomasi nuolen lävistävän hänen kimppuunsa pyrkineen örkin. Hän kääntyi katsomaan nuolen tulosuuntaan ja näki Taurielin jousensa kanssa.
Muuta hän ei sitten ehtinytkään tajuta, kun hänelle tuli kiire tynnyriinsä niiden päästessä taas jatkamaan matkaansa.
Kauan sitten jotenkin
tuntematta aavistin
että illan harmaassa
tulet vastaan pelotta
Kun kaikki örkit oli saatu tapettua, oli Tauriel jo lähdössä mökistä, kun hän kuuli askelia ulkoa rappusilta. Hän ojensi kätensä veitsiensä kahvoille örkkien varalta, mutta portaita pitkin juoksikin vain joku karvalakkipäinen kääpiö. Kääpiö, joka kantoi käsissään
athelasin oksia.
Tauriel otti kukat käsiensä väliin ja haistoi niitä, aivan kuin varmistaakseen niiden aitouden. Tuoksu oli lähes yhtä huumaava kuin vastapoimittujen
athelasin kukintojen, joten haltia päätteli näiden toimivan aivan yhtä hyvin.
Mökissä lapset ja toiset kääpiöt auttoivat parhaansa mukaan, vaikka haltia tekikin itse suurimman työn. Kíli kiemurteli Taurielin käsien alla kivusta, kunnes kasvin parantavat voimat alkoivat vihdoin ja viimein tehdä työtään kääpiön haavassa.
Jos joskus pimeässä yksin seison
ja liekki sammunut jo kylmä on
en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen
Yhtäkkiä pimeyden keskelle ilmestyi ihmeellinen valoilmiö, jonka Kíli tunnisti vain vaivoin olevan peräisin Taurielista. Haltian silmät katsoivat suoraan kääpiön omiin, ja Kíli tunsi sydämensä sulavan sitä kauan peittäneestä jäästä.
Kíli tunsi Taurielin sitovan haavansa ympärille jotain. Kääpiö oli kuitenkin aivan varma olevansa unessa tai hourailevansa, sillä eihän Tauriel voisi olla täällä. Haltianeito olisi kaukana, hyvin hyvin kaukana Kílistä ja kävelisi tähtien loisteessa jossain toisessa maailmassa.
”
Se oli vain unta.”
Kíli kurkotti ottamaan toista kädestä, vaikka ei tiennytkään Taurielin aivan oikeasti seisovan hänen vieressään. Haltia ei tiennyt, mitä sanoa, joten hän vain kietoi sormensa kääpiön sormiin.
”
Olisiko hän voinut rakastaa minua?”
Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan
Pitkäjärven rannalla Kíli tiesi valehtelevansa, ettei häntä pelottanut, sillä edes elävän lohikäärmeen kohtaaminen ei olisi kammottanut häntä näin paljoa. Hän kuitenkin toivoi, ettei Tauriel huomaisi, kuinka häntä hermostutti, kun hän tarjosi itseään sellaisena kuin oli pyytäessään haltiaa mukaansa Ereboriin. Viallisena, sillä hän ei ollut vieläkään täysin toipunut örkkinuolen osumasta.
Tauriel oli jo melkein lupautumassa hänen mukaansa, kun toinen suippokorvainen muutti hänen mielensä. Kíli ei ollut aiemmin kuullut kenenkään kieltäytyneen kosinnasta, joten se söi vähän hänen itseluottamustaan. Hän kuitenkin päätti jättää riimukivensä haltialle lupauksena, että hän ei ainakaan unohtaisi.
Taurielin silmät kiilsivät, kun hän katseli Kílin nopeasti katoavaa selkää pienessä veneessä.
En pidä kiinni, en työnnä sua pois
ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä
Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään
Viiden armeijan taistelu on ohi, kun Tauriel voi viimein pysähtyä ajattelemaan. Hänen mieleensä nousee kuva eräästä tummahiuksisesta kääpiöstä, joka on rohkein hänen tuntemansa kääpiö. Kílin kuva ajatuksissaan Tauriel kävelee ripein askelin kohti Ereboria.
Kíli kävelee ulkosalla potkien kiviä tieltään tylsistyneenä, kun hän näkee sykähdyttävän punaisten hiusten lähestyvän. Hän pysähtyy nopeasti kuin seinään ja hermostuu sitä enemmän, mitä lähempänä Tauriel on. Lopulta Kílin tekisi melkein mieli hypätä Ereborin edessä olevaan vallihautaan silkasta häpeästä, sillä hän on ennen taistelua tunnustanut tunteensa saamatta vastakaikua.
Totuus on kuitenkin tarua ihmeempää, sillä Tauriel ojentaa riimukiven takaisin Kílille ja kuiskaa tämän korvaan:
”En halua vain lupauksia.”
Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan
Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan
