Ficin nimi: Yllä veen, alla auringon
Kirjoittaja(t): DucksAreEvil
Fandom: Varjojen kaupungit
Tyylilaji: Oisko fluffyn kaltaista
Ikäraja: Kai se on S, kun ei tässä mitään varsinaista ikärajaan vaikuttavaa vaarallista tekijää ole.
Paritus/päähenkilö(t): Clace (Clary/Jace)
Yhteenveto: Hänen tunnetilansa ovat kuin säätilat. Vaihtuvat nopeasti.
Vastuunvapaus: Hahmot ovat upean Cassandra Claren ja minä vain vähän sorkin niitä. Sorkkimisesta ei saa rahaa!
A/N: Tämän tekstin kirjoittaminen oli hyvin omituista. Se ei vaan tullut sieltä. No kuitenkin pakko se oli kirjoittaa. Monki mut tähän pakotti syyttäkää sitä (sori Monki tää jäi tosi lyhyeksi). Tämä on hyvin vaikea sijoittaa canoniin...sen saatte itse päättää, että mihin se kuuluu, vai kuuluuko mihinkään. Kiitos ja kumarrus. (Kommentit on kamuja!)
-------------Yllä veen, alla auringon------------
Jace on komea, kun hän seisoo yksin sillalla ja katsoo auringonlaskua. Hän on kyllä komea muutenkin. Niin kuin silloinkin, kun hän katsoo minua silmät sädehtien, rakastavasti. Hän on upea, niin kuin aina.
Silti en tiedä, kannattaako minun rakastua häneen, hänen tunnetilansa ovat kuin säätilat. Vaihtuvat nopeasti. Taivas joka oli eilen niin puhtaan sininen, onkin nyt musta. Tunne joka oli eilen rakkautta, onkin nyt inhoa. Se on vaarallista. Sitä ei voi hallita.
Jace on tappaja.
Elämä on liian lyhyt Jacelle. Mikään ei riitä. Vai riitänkö minä? Tarvitsen vastauksen. Kysymys on liian arka esitettäväksi. Kävelen pitkin siltaa, tuo kysymys huulillani. Uskallanko?
En ehdi. Jace näkee minut. Hän hymyilee. Ottaa ratkaisevat askelet luokseni. Kohottaa leukaani ja suutelee huuliani. En tahdo sen ikinä loppuvan. Tunne on huumaava ja se vastaa kaikkiin kysymyksiini: Kyllä minä riitän Jacelle.
Suudelman loppuessa hymyilen kauniisti ja sipaisen hänen korvansa takaa tipahtaneet suortuvat takaisin paikoilleen. Lähdemme kävelemään, käsi kädessä, pitkin New Yorkin katuja. Instituuttiin on matkaa, mutta se ei lannista, meistä kumpaakaan. Olemme valmiita. Olemme yhdessä. Ja nyt kun mietin, niin en tiedä miten voisimme olla mitään muuta.
Elämä on ihmeellistä, elämä on upeaa. Ota vastaan se, mitä elämä antaa. Ole rohkea ja kukoista, sillä muuten et ole elossa.
