Nimi: Jouluhuolia
Paritus: Pansy/Theodore
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Fluffy, ficlet
Varoitukset: maininta seksin harrastamisesta erikoisessa paikassa
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäsi hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.
A/N: Theodore tuntuu kärsineen niin monessa ficissä, että aloin sääliä häntä ja halusin hänellekin pienen pisaran onnea. Ensimmäinen kerta, kun kirjoitan Pansysta ja Theodoresta ficin pääosassa.
Jouluhuolia
Jouluun oli aikaa enää kaksi viikkoa. Pansy köllötteli peiton alla ja nautti huomiosta, jota hänen selkänsä ja niskansa parhaillaan sai. Hän ei olisi vielä vuosi sitten kuvitellutkaan olevansa tilanteessa, jossa hän juuri parhaillaan oli. Hän oli elänyt villiä ja vapaata, vaarallistakin elämää. Häntä olivat aina kiehtoneet miehet, jotka olivat jollain lailla erityislaatuisia ja jännittäviä ja jotka saivat adrenaliinin virtaamaan hänen suonissaan niiden tilanteiden takia, joihin hän joutui. Theodore Nott oli varastanut hänen mielenkiintonsa ja sydämensä olemalla juuri sellainen mies ja se oli ollut menoa.
Eräänä yönä Theo oli saanut päähänsä murtautua pimeyden voimien esineitä myyvään liikkeeseen, vaikka Pansy oli hänen seurassaan. Siitä oli alkanut takaa-ajo, joka oli päättynyt ilmiintymiseen Lontoon reunamilla sijaitsevalle kaatopaikalle. Pansy muisti vieläkin, kuinka hänen sydämensä oli hakannut, mutta ei pelosta vaan silkasta jännityksestä ja innostuksesta. Eikä se jäänyt siihen kertaan. Pansy oli halunnut lisää.
”Theo?” Pansy kysyi.
”Mmmm”, Theo mumisi vastaukseksi.
”Oletko sinä onnellinen?” Pansy kysyi vaihtaessaan asentoa ja asetteli selkänsä alle tyynyä. Hänen selkäänsä oli särkenyt viime viikkoina ikävästi.
”Olenhan minä. Miksi kysyt?” Theo vastasi ja jatkoi vaimonsa huomioimista.
”No kun minä olen tällainen elefantti ja kaikki tapahtui niin yllättäen ja...”
”Sshhh. Et sinä ole elefantti, vaan minun vaimoni. Ja mitä vauvoihin tulee, niin olemme tässä tilanteessa yhdessä. Pansy kultaseni, olemme puhuneet tästä varmaan kerran tai kaksi viikossa viime kuukasien aikana.”
”Mutta olisin halunnut olla vielä vähän aikaan kahdestaan ja matkustella ja kaikkea sellaista. En tiedä olenko valmis äidiksi, minua pelottaa”, Pansy selitti ja antoi kätensä kiivetä vatsakummulleen, joka oli nyt jo suuri kohta syntyvien kaksosten tähden.
Theodoren elämä oli ollut kaikella tavalla hurjaa ja epätavallista ja siihen Pansy oli hypännyt mukaan. Heillä oli ollut tapana harrastaa seksiä kyseenalaisissa paikoissa, joissa saattoi jäädä kiinni milloin tahansa. Kerran he olivat olleet rakennustyömaalla nosturin ohjaamokopissa ja joutuivat ilmiintymään kesken aktin, sillä nosturin kuljettaja oli saapumassa paikalle. Sen seurauksena Pansy oli yllättäen tullut raskaaksi, johtuen kesken aktin käytetystä ilmiintymisestä. Se aiheutti kantajansa taikavoimissa usein poikkeustilan.
”Pansy, me ehdimme vielä yhtä ja toista. Minä olin sotkenut ihan kaiken, mutta sitten sinä tulit kaiken sen paskan keskelle. En tiedä edelleenkään mitä haluan elämältä, paitsi sinut ja tietysti nämä kaksoset.
”Tuo minua juuri pelottaa. Jos yhtäkkiä haluatkin seikkailla, etkä jaksakaan yksitoikkoista ja väsyttävää vauvaperhearkea. Kun en tiedä jaksanko tai haluanko sitä itsekään, mutta minulla ei ole vaihtoehtoja”, Pansy selitti ja silitti samalla Theon poskea.
”Tiedätkö, olen nauttinut tästä rauhallisesta vaiheesta elämässäni. On ollut helpottavaa kaiken sen pakoilun ja piilottelun jälkeen saada olla rauhassa. Ja jos seikkailunhalu jossain vaiheessa alkaa polttaa mieltäni, niin me seikkailemme sitten yhdessä – koko perhe”, Theo sanoi ja suukotti Pansya poskelle.
Pansy oli jännittänyt, kun oli tajunnut tulleensa raskaaksi. Se ei ollut millään lailla suunniteltua eikä tarkoitus siinä elämäntilanteessa, jossa hänellä oli vauhti päällä ja maailma kutsui kokeilemaan ties mitä uutta. Mutta hän oli kahden kuukauden jälkeen kertonut Theolle heidän seistessään yhden Lontoon korkeimman rakennuksen katolla.
”Theo, olen raskaana”, Pansy sanoi ääni väristen, sillä häntä jännitti mitä mies siihen sanoisi.
”Ja sinä olet tuleva isä.” Pansy saikin ällistyä siitä, miten mies siihen reagoi . Theo nimittäin polvistui hänen eteensä, suuteli hänen kämmenselkäänsä ja pyysi vaimokseen.
”Siinä tapauksessa, mennään naimisiin”, Theo oli todennut omaan vauhdikkaaseen tyyliinsä ja taikoi yhden ruusun siihen hetkeen.
”En tiennyt että olet romanttinen”, Pansy totesi.
”En olekaan.”
Pansy oli kyllä huomannut, että Theo oli omalla tavallaan romanttinen, vaikka mies ei sitä itse huomannutkaan.
”Mutta Theo, ei ihan pienten vauvojen kanssa voi seikkailla sillä tavalla”, Pansy murehti ja mietti heidän hurjimpia ilmiintymisiään Lontoon katoilla tai metrotunneleissa.
”Minulle tämä on yksi seikkailu, sinä ja tuleva perhe. Ja ainahan voimme hommata viikonlopuksi lastenhoitajan, jos haluamme jotain, hmmm eksoottisempaa”, Theo sanoi samalla kun hänen sormensa kiipesivät Pansyn vatsakummulle ja etsi paljasta ihoa silittäen sitä.
”Minulla on pissahätä”, Pansy sanoi kohta ja raahautui ylös.
Theo nousi myös ylös, sytytti taikasauvallaan olohuoneen takkaan tulen ja ohjeisti kotitontun tekemään aamiaista. Heidän kotinsa oli tyypillinen keskiluokkaisen velhoperheen koti. Siellä olisi reilusti tilaa uusille perheenjäsenille. Puhdasveristen tapaan heillä oli muutama kotitonttu palveluksessaan ja siitä oli suuri apu Pansylle ja olisi jatkossakin. Theo oli pari kertaa jäänyt kiinni rötöksistään, mutta päässyt vähällä. Hän oli liian taitava huijaamaan auroreita ja myös kaltaisiaan muita huijareita. Kerran hän oli päässyt sakoilla ja vain kerran hän oli joutunut istumaan kuukauden vankilassa. Theo oli silloin päättänyt että aikoi olla jatkossa vielä ovelampi ja se saisi olla viimeinen kerta.
”Pansy, olen pahoillani, mutta joudun istumaan kuukauden. Toivon, että jaksat odottaa minua etkä vaihda minua kehenkään toiseen”, Theo oli sanonut omaan leikkisään tapaansa jäätyään kiinni.
”Theo! En minä ketään muuta halua. Istu kakkusi äläkä enää jää kiinni”, Pansy oli sanonut ja suukottanut häntä.
Theo oli suudellut Pansya, mennyt istumaan kakkunsa ja oli kuukauden kuluttua palannut vähän väsyyneenä, mutta muuten täysissä sielun ja ruumiin voimissa takaisin.
”Pansy kultapupuseni, sinusta tulee hyvä äiti. Ja olet minulle täydellinen vaimo. En osaisi kuvitella ketään muuta tilallesi. Minä olen onnellinen, kun sinä olet onnellinen”, Theo sanoi ja kietoi kätensä Pansyn ympäri hänen takaansa. Hänen kätensä ylettyivät juuri sopivasti Pansyn suuren vatsan ympäri.
”Minäkin olen ihan tarpeeksi onnellinen, mutta yhden asian haluaisin pois päiväjärjestyksestä. Olen nimittäin kurkkuani myöten täynnä”, Pansy sanoi vähän terävästi.
”Mitä tarkoitat?” Theo ihmetteli.
”Halua näiden norsunpoikasten syntyvän vähän äkkiä, jotta voisin tuntea oloni tuhat kiloa kevyemmäksi”, Pansy tuhahti. Hän oli kyllästynyt selkäsärkyihin, jalkakipuihin ja jatkuvaan vessassa ravaamiseen.
”Luulen, että emme saa olla tulevaa joulua kahdestaan, vaan että meitä on täällä silloin neljä. Toiveesi toteutuu aivan kohta.”
”Olet oikeassa, turhaan hermoilen”, Pansy sanoi ja kääntyi niin että näki Theon rohkaisevan katseen.
”Ja silloin alkaa tämän seikkailun seuraava vaihe.”
