Ficin nimi: Venäläistä rulettia ja norjalaista balettia
Kirjoittaja: repa
Beta: -
Genre: huumori, draama
Ikäraja: S
Haasteet: Fikkejä finiläisistäA/N: Uskaltauduinpahan kirjoittamaan tähän haasteeseen ja ensimmäinen uhri on Tulejo. Sääliksi käy... Hirveet paineet oli kirjottaa tätä enkä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta menkööt hermostumisen piikkiin. : D Painotan, että me ei olla Tulejon kanssa koskaan tavattu kasvotusten ja että koko teksti on ihan täyttä fiktiota. Tämä ei edes perustu tositapahtumiin, joten unohtakaa epäilynne siitä, mahtaako tällä olla todellisuuspohjaa – ei ole. : D
Venäläistä rulettia ja norjalaista balettia
Olin ollut suljetulla osastolla jo muutaman viikon. Istuin ruokalassa ja tökin haarukallani kasvislasagnea. Ei se pahaa ollut, mutta mulla ei vaan ollut nälkä. Oma elämä oli liian solmussa.
Päätin lopettaa ruualla leikkimisen ja vein tarjottimen omalle paikalleen. Kiskoin hupun syvälle päähäni ja astuin ulos ajatuksenani mennä tupakalle. Oisinhan mä saanut osaston röökikopissakin polttaa, mutta halusin raitista ilmaa.
Mä näin tutun hahmon röökikatoksella. Mun leuka meinas loksahtaa auki. Mä hemmetti vieköön tunsin ton jätkän. Noista sateenkaarihiuksista ei todellakaan voinut erehtyä.
Oltiin juteltu Tulejon kanssa monta kertaa irkissä ja oltiin kerran eksytty samaan miittiinkin. Mä tosin olin istunu siellä tuppisuuna, koska olin ollu kauhusta kankeena.
Mä kävelin jätkän eteen ja kallistin päätäni vähän, kun Tulejo nosti katseensa muhun.
”Moi Tulejo”, mä paukautin ja hymyilin huvittuneena. Tulejon ilme oli näkemisen arvoinen.
”Aika hullu sattuma? Mä oon repa” esittelin itseni, koska olishan se ollut tylyä jättää toinen arvailemaan, mistä se mut tuntee.
~*~
Tutustuttiin aika hyvin siellä osastolla. Tultiin ihmeen hyvin juttuun, vaikka oli sitä kompurointiakin tuoreessa kaverisuhteessa. Ainahan sitä oli.
Tulejo oli niin paljon irkissä puhunu omasta kämpästä ja kämppiksen puutteesta, että mä ehdotin pientä kokeilua. Sen piti olla ihan väliaikaista ja kestää vaan muutaman viikon, mutta jostain syystä me tultiin niin hyvin toimeen, että me huomattiin nopeesti parin kuukauden menneen.
Sit tapahtu jotain ja meillä alko mennä sukset ristiin. Tunnelma himassa kiristy ja jännite kasvo niin, että ilmaa ois voinu melkein repii siivuiksi juustohöylällä.
Me linnottauduttiin kumpikin omine tietokoneinemme huoneisiimme. Hyvä, jos nähtiin toisiamme muuten, ku röökillä ja keittiössä ohimennen. Meidän kämppiskuvio oli katastrofi.
Tulejolla oli kakssuuntanen ja mulla skitsofrenia, jotka teki elämisen aivan liian mielenkiintoiseksi. Kummankaan pää ei enää kestäny järjestelyä.
Lopulta sattu iso riita, jonka aikana me purettiin alivuokralaissoppari. Tulejo pakkas kamansa ja muutti takas äidilleen. Mä olin samaan aikaan pettyny ja ilahtunut.
Kyse oli kuitenki ollut vaan jäätelötuutista.
~*~
Eka kerta irkissä koko sekoilun jälkeen oli ollut pahin. Oltiin leikitty, ettei tunnettu toisiamme. Ei me alettu vääntään mitään ylimääräistä draamaa, mutta tunnelma oli ollut hyinen. En tiedä, oliko muut huomannut sen. Luultavasti kyllä.
Hiljalleen välit lämpeni uudelleen, mutta siihen meni aikaa. Alettiin varovasti ensin moikkaamaan toisiamme. Sit osallistuttiin samoihin keskusteluihin vaikkei me pahemmin toisillemme puhuttu. Lopulta alettiin oikeesti puhuun taas toisillemmekin.
Mä en ollu kovin pitkävihanen, mutta Tulejo oli. Mä olin suututtanut sen pahasti ja puhunut sille tosi vittumaisesti. Mulla meni puoli vuotta lepytellä se.
Lopulta me kuitenkin saatiin asiat selvitettyä. Juteltiin taas ihan normaalisti. Kirjoiteltiin ficcejä pitkin öitä ja rupateltiin. Se oli kivaa ja tuntu, että välit oli vihdoinkin kunnossa.
Sitten mä bongasin tuolta Finin puolelta Fikkejä finiläisistä -haasteen ja tiesin heti, mistä kirjoitan. Mä arastelin näyttää luomukseni Tulejolle, koska kirjoitin kuitenkin henkilökohtaisen tekstin.
No, enköhän mä perkele onnistunut suututtamaan Tulejon uudelleen.
Tiesinkin, mitä tekisin seuraavat puoli vuotta.