Painajaiskuvia, S, Harry/Draco, ficlet

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: Drama, Angst (Romance)
Hahmot: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Kaikki kunnia hahmoista, miljööstä ja canonista ylipäätään Rowlingille, enkä minä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
Tiivistelmä: Tuntuu kuin routa hiipisi taas juuri sulaneeseen maahan, jäädyttää puiden juuretkin monen metrin syvyydestä.

A/N: Huh, olipas vaikeat sanat 12+ virkettä haasteessa tällä kertaa! Sain silti jotain aikaiseksi, ja koska päätin yhdistää tämän maneerihaasteeseen, niin LillaMyyn sanoin: "sä yrität nyt mennä sieltä, missä se aita ei ole aita vaan kaksitoistametrinen tiiliseinä ::" Kiitos tsempistä LillaMyy <3

Teksti osallistuu haasteisiin 12+ virkettä XI, Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus!, Neljän tuvan haaste II (Luihuinen), Kirjoitusterttu (Slashterttu), FanFic100 (080.   Miksi?) ja Eroon maneereista (Teksti ilman ja-sanaa).

Painajaiskuvia

Maa on vielä eilisillasta märkä, eikä sillä ole mukava istua, mutta muutakaan paikkaa ei ole. Roskalaatikon vieressä makaava luukasa näyttää uhkaavalta, tylsyyksissään Draco pyörittelee kädessään niistä yhtä, värttinäluuta, hän tunnistaa. Hän niiskaisee: kuumeinen olotila on jatkunut jo viikon, mutta eihän se ole ensimmäinen kerta. Draco heittää luunpalasen vastapäisen seinän viereen, jossa katolta valuva sadevesi muodostaa vaahtoa maahan osuessaan. Hän nousee, pyyhkäisee housujaan, lähtee liikkeelle. Ei hän koskaan ollut kuvitellut voivansa olla näin rappiolla.

Kunnes vastaan kävelee Harry - se tasapaino, jota hän on odottanut jo lähes puolet elämästään. Draco joutuu melkein juoksemaan pysyäkseen mukana Harryn askelissa, perille päästessä hän huohottaa raskaasti: eihän hän ole aikoihin joutunut vastaavanlaiseen fyysiseen suoritukseen. Halkeilleesta huulesta valuu verta hänen suuhunsa, mutta hän ei anna sen häiritä nyt, kun on löytänyt pelastajansa.

Katse Harryn silmissä on tyhjä, kun hän kutsuu Dracon kanssaan suihkuun. Kun hän pesee Dracon jokaisen paikan, aivan kuin hänen sormensa olisivat tutkijoita Dracon keholla. Vain veden lorina kaikuu hiljaisuudessa, kun Draco painaa päänsä viileää kaakeliseinää vasten silmänsä sulkien. Hän toivoo, ettei Harry pudottaisi häntä pilvilinnoistaan ikinä, ei nyt, kun hänestä tuntuu, että tästä voi selvitä. Että ne pienet elämän sirpaleet, joita vielä on jäljellä, voisi olla mahdollista koota yhteen.

Mutta jo ennen kuin ajatus ehtii loppuunsa, Draco huomaa pesualtaan reunalla ripsivärin. Hän nielaisee muistaen, että eteisessä oli koiran talutushihna. Se häivähdys paremmasta elämästä, joka Dracon mielessä hetken ajan oli käynyt, katoaa lähes yhtä nopeasti kuin Harry ilmestyi hänen eteensä. Vaikka Harry kutsuu Dracon vielä olohuoneeseen, ei hän voi olla huomaamatta pienimpiäkin yksityiskohtia: silinterihattupäistä lapsen pehmolelua, kukallisia verhoja ikkunoissa, bonzai-puuta huoneen nurkassa olevalla pöydällä. Tietokoneen vieressä pöydällä on kasa laskuja. Jopa kuitti, josta Draco lukee Harryn ostaneen ruusukimpun. Tuntuu kuin routa hiipisi taas juuri sulaneeseen maahan, jäädyttää puiden juuretkin monen metrin syvyydestä. Milloin hän heitti niin huonon tuloksen nopillaan, ettei hän enää ansaitse onnea? Milloin aurinko kääntyisi nousemaan lännestä, laskemaan itään, jotta hänenkin onnensa kääntyisi?

Kun veden porina keittimessä herättää Dracon unestaan, hän kiittää onneaan siitä, että löysi onnen elämäänsä jo monta vuotta sitten. Astellessaan keittiöön suutelemaan Harrya, hän on kyvytön ymmärtämään, miksi nämä painajaiset yhä kummittelevat hänen mielessään öisin.

[Frederica]

Tämä oli oikein mukava kahvinjälkeen luettava. :>

Ennen kuin olin päässyt loppuun, olin ihan, että eikä tää on ihan liian surullinen, mutta onneksi lopussa kävi ilmi, että Harry ja Draco ovat yhdessä. :3

Tykkään tosi paljon, että ennen tuota viimeistä virkettä, tässä on sisällä vähän sellaista unilogiikkaa. Ensin ajattelin, että tässä olisi vain eri tilanteista kohtauksia (katu, suihku, koti), mutta mielestäni tuon painajaispuolen paljastuttua näihin tuli ihan uusi ulottuvuus. Nuo siirtymät (katu, suihku, koti), muuttuivat sen myötä entistä hienommiksi, koska nyt ajattelen niihin just sellaisen unen vaihtumisen, eli tykkään kovasti. :>

Tosi toimiva kokonaisuus, ja tuo on hieno yksityiskohta, että Draco pelkää, ettei pysy Harryn tahdissa.
Kiitos tästä. <3

[Winga]

Pariin otteeseen tän luin että kunnolla sain kiinni ideasta, koska ympärilläni oli vähän häiriöitä ja ekalla kerralla olin vähän pihalla sen takia

Oot mukavasti tän saanut kirjoitettua, vaikka ensin en lukenut mihin kaikkiin haasteisiin tää on ja mietin joitakin lauseita että ne on vähän hassusti muotoiltuja ja jatkuu hassusti pilkuilla. Mutta 12+-virke selitti minkä takia tää oli toteutettu miten oli, ja toisella lukemalla, kun sen tiesi, niin se ei tuntunut enää niin hassulta (vaikka en tiedä - tokassa lauseessa ekan pilkun paikalla vois olla myös puolipiste koska melkein kokonaanhan siinä tuntuu ajatus vaihtuvan - siinä jotenkin kaipasin jotain katkaisevampaa kuin vain pilkkua).

Oot myös tosi hyvin onnistunut välttämään sitä ja-sanaa, katoin aiemmin että sulla tää oli tarkoituksena jossain kohtaa toteuttaa ja mietin jo silloin, että siitä voi tulla mielenkiintoista.

Yks pieni huomautus: bonsai kirjoitetaan ässällä.

Tässä pääsee kyllä hyvin kuumeiseen mieleen sisään, näihin Dracon harhaileviin ajatuksiin. Aikamoinen kuume taitaa olla, kun aivot laukkaa ihan tolla raiteella ja kuitenkin tiedostaa että on kuumeinen. Draco-raukka noine painajaisineen, olin myös jonkin aikaa aika surumielinen, että tässäkö tämä on, eikö Dracolla ole mitään mitä hän saisi. Viimeinen kappale onneksi kumosi tän kaiken täysin ja teki tästä fikistä paljon mukavamman. Mietin miten usein Draco mahtaa näitä painajaisiaan nähdä, kuinka usein ne makaa Harryn kanssa sängyssä sylikkäin niin, että Harry joutuu lohduttamaan ja muistuttamaan Dracolle, että kyllä hän vaan tätä rakastaa, ei ketään muuta. Naw.

[LillaMyy]

Vaikka tämä ehkä loppujen lopuksi olikin kohtuuhelppoa sulle, mä olen silti sitä mieltä, että sä nostit kyllä sen kakstoistametrisen tiiliseinän eteesi, kun päätit yhdistää 12+ virkettä ja maneerihaasteen tähän, koska mun mielestä koko ajatus oli ihan päätön! Toki, sä handlasit sen kyllä aika sairaan hyvin, mutta ehkä se vaan kertoo siitä, että sä osaat hommasi todella hyvin?

Tykkään tästä kyllä edelleen tosi paljon ja ihan oikeasti nostan sulle hattua, että onnistuit kirjoittamaan ficcin ilman ja-sanaa, koska itse en sellaiseen varmaankaan pystyisi, vaikka käyttäisin siihen viikkotolkulla aikaa. Olen myös edelleen sitä mieltä, että vaikka tuo nimi teoriassa vähän spoilaakin, ei tälle olisi voinut antaa osuvampaa nimeä. Ja sitä paitsi, eihän painajainen välttämättä tarkoita aina sitä, mitä se tässä kohtaa tarkoittaa, minkä takia tuo nimi antaa tälle monimerkityksellisemmän sävyn kuin jokin toinen nimi olisi ehkä antanut. (:

Kuten Frederica edellänikin totesi, niin tämän lukee ihan eri tavalla sitten, kun on ensiksi päässyt loppuun asti ja huomannut, että alussa onkin kyse vain painajaisesta. Eli siis nimi ehkä spoilaa teoriassa tätä, mutta käytännössä ei niinkään, koska alkua ei ole mitenkään spesifioitu, että kyseessä on otteita painajaisista, vaan sen voi lukea ihan tavallisina, todellisina kohtauksina Harryn ja Dracon elämästä. Muutenkin tuo alku tuo sopivaa synkkämielisyyttä tähän, minkä mä olen oppinut yhdistämään sun kirjoituksiin ja etenkin sun Drarryihin, mutta sitten lopetus kuitenkin kertoo lukijalle, ettei se koko arki näillä kahdella kuitenkaan ole ihan pelkkää synkkyyttä, vaan siellä voi olla niitä pieniä ilon pilkahduksiakin aina välillä. (:

Tästä nyt ei ehkä tullut mikään maailman paras kommenttini, mutta oli jotenkin hankala sanoa mitään uutta ja erilaista, mitä en ollut sanonut sulle jo irkin puolella, kun painiskelit tämän kanssa... :'D

[Vilna]

Tietokone toimii!! En tiedä kuinka kauan, joten pidän vauhtia kommenttini kanssa, anteeksi siitä. Kiitos armollisesta lisäajasta, oot ihku. ♥

En tajunnut ollenkaan, että tää oli 12+ virkehaasteeseen ennen kuin vilkaisin nopeasti Lilliksen kommenttia (heh), mutta sehän on vaan hyvä, etten sitä huomannut. Tää teksti tuntui tosi smoothilta, vaikka olit kirjoittanut koko tekstin myös ilman ja-sanaa, mitä en myöskään hoksannut, haha. Tempauduin varmaan niin kovasti tekstiin sisälle, etten edes ymmärtänyt sen loppumista saati sitten arvannut että kyseessä oli painajainen ficin otsikosta huolimatta.

Tykkäsin tästä tosi paljon kielellisesti, tykkäsin Harrysta ja Dracosta ja tekstin lopusta myös! Tää oli tosi kiva teksti, sai taas vähän Drarry-nälän nousemaan, kun tajusin etten oo vähään aikaan sitä kunnolla edes lukenut saati sitten kirjoittanut. Joo, en ehdi nyt muuta, mutta tiedä että tykkäsin ja ihailen sun suoritusta tän kanssa. Kiitti ja kirjoita lisää DRARRYA.

[Sokerisiipi]

Tämä saa kunnian olla se yksi drarry-teksti, joka ei ole huumoria, jonka tänä vuonna luen, ja eihän se tosiaan ollutkaan niin paha.

Ja-sanan puuttuminen jättää tekstiin kyllä vähän sellaisen hengästyneen ja änkemisen fiiliksen. Vielä kun lisätään 12 + virkettä, niin onhan tässä varmaan ollut pakertamista. Tykkäänkin, miten tavallaan selität kerronnan tyyliä sillä, että kyse on painajaisunista ja vuosien taakse kurkkivista hajanaisista muistikuvista. Saa itekin paremman otteen tekstiin tällä tavoin.

Draco on sitten vissiin ollut ihan kunnon rappiolla? Jotenkin jännä ajatella hänet siihen tilaan, vaikka toisaalta ei. Elämäntilanne sodan jälkeen oli varmaan melkoisen sekava, mutta hän nyt on kuitenkin sen luonteinen, että aina jotenkin pärjätään. Ihan mielenkiintoista lukea hänestä näin nuutuneena ja nöyränä, ettei jaksa vittuilla edes Harrylle, kun lopulta kohdataan vaan pelätään ainoastaan sitä, mitä elämä voi vielä viedä. Tuo Dracon hahmoon mukavasti syvyyttä, ja toisaaltahan on ihan luonnollista kaikkien niiden kamalien asioiden jälkeen pelätä yhä pahinta, vaikkei syytä sellaiseen ole.

Hyvä vaan, että Draco sai onnellisen, mutta ei täydellistä loppua. Ja ehkä ne painajaiset vuosien mittaan menettävät tehonsa.

Hyvinhän tämä meni alas parituksesta huolimatta. Pidin kuitenkin siitä, että tämä keskittyi nimenomaan Dracoon ja Harry oli sivussa. Antoi tälle enemmän tarkoitusta niin, että kyse on Dracon elämänhallinnasta ja onnellisuudesta eikä niinkään näiden kahden parisuhteesta. Kiva näkökulma. Pidin :>