Nimi: Jäätelöpoika
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Paritus: tyttö/poika
Ikäraja: sallittu
Disclaimer: Kaikki tämä tuli päästäni.
A/N: Kirjoitin tämän joskus viime kesänä ja löysin sen uudestaan kun selailin kirjoitusvihkojani. Päätin kirjoittaa koneelle puhtaaksi ja nyt ajattelin että miksen laittaisi muidenkin luettavaksi!
Summary: Jotain vikaa siinä kuitenkin piti olla, sehän kävi ostamassa jäätelöä sateellakin!
Jäätelöpoika
Yhtenä kesänä mä olin töissä jäätelökiskalla. Kiska oli hyvällä paikalla, ihan torin vieressä joten asiakkaita riitti. Työ oli ihan kivaa välillä, mutta kyllä siitä löytyi huonojakin puolia. Asiakkaat ja hiki saattoi välillä virrata, mutta silti piti vaan hymyillä iloisesti ja ottaa tilauksia vastaan. Jossain vaiheessa kesäkuun alkua huomasin, että yks poika tuli joka päivä ostamaan suklaajäätelön, joskus jopa monta kertaa päivässä. Se pyys sen aina nätin hymyn kera ja söi sen kiskan lähellä vilkuillen välillä mua. Me ei ikinä juteltu, mutta pakostakin mun katse lipsahti välillä sen suuntaan.
Poika oli kivan näköinen, sen porkkananväriset hiukset oli pystyssä ja ruskeissa silmissä vilkkui ilkikurinen pilke. Jotain vikaa siinä kuitenkin piti olla, sehän kävi ostamassa jäätelöä sateellakin! Aloin kutsua tyyppiä mielessäni Jäätelöpojaksi. Mä huomasin ajattelevani sitä yhä useammin. Vapaapäivinä mä kävin aina välillä vilkaisemassa kiskaa, mutta ei Jäätelöpoikaa ikinä silloin näkynyt.
Juhannuksena me oltiin kolmestaan kavereiden kanssa rannalla. Siellä oli tosi paljon porukkaa, ja tunsin oloni epämukavaksi. Paljon mieluummin olisin jäänyt vain kotiin grillaamaan, mutta kaverini olivat onnistuneet raahamaan minut mukaansa. Ne etsi katseillaan jotain tiettyjä jätkiä, mutta mua ei olis voinut vähempää kiinnostaa. Kävelin sen sijaan laiturin päähän ja uitin paljaita varpaitani vedessä katsellen rannalle. Tyypit näytti olevan aika heikossa hapessa, ja pudistin päätäni. Eikö kukaan tosiaankaan osannut pitää juhannuksena hauskaa selvin päin? Tunsin oloni vähän yksinäiseksi kun kaikki muut istuivat vain kehässä rantaan pykätyn kokon ympärillä ja juttelivat kavereidensa kanssa. En kuitenkaan halunnut liittyä joukkoon, välillä yksinäisyys oli ihan hyvä tunne. Kiinnitin katseeni punaiseksi lakattuihin varpaankynsiini, ja heiluttelin jalkoja lämpimässä vedessä harmitellen kotiin jäänyttä uimapukua. Hätkähdin pitkän ajan päästä mietteistäni, kun joku juoksi vierestäni veteen. Vettä roiskui päälleni, mutta nautin vain ihanan viilentävästä tunteesta ihollani. Kohti tyyppi pulpahti pintaan haukkoen henkeä. Nostin katseeni varpaistani ja näin punahiuksisen pojan. Sydämeni alkoi pamppailemaan.
"Jäätelöpoika!" lipsautin.
Pojan katse oli kummastunut kun hän nosti päänsä minua kohti, mutta sitten hänen kasvoilleen levisi hymy. Poika nousi tikkaita pitkin vedetä ja istui mun viereen.
"Jäätelötyttö", poika naurahti. Mä katsoin sitä sen ruskeisiin silmiin ja yhtäkkiä se tönäisi mut vaatteet päällä järveen hypäten itse perässä. En mä voinut muuta kuin nauraa, ei sille voinut suuttua.
Juhannuksen jälkeen Jäätelöpoika tuli ostamaan jäätelöä vielä useammin kuin ennen, jos se nyt oli edes mahdollista. Me jäätiin juttelemaan pitkäksi aikaa hermostuttaen pojan takana jonottavat asiakkaat. Ei se meitä haitannut, ei me haluttu keskeyttää filosofisia keskustelujamme ihan heti.
Syksyllä mä siirryin lukioon. Jäätelöpoika oli samassa lukiossa ja sen nimeksi paljastui Jari. Musta se oli niin tylsä ja tavallinen nimi, että mulle Jari oli vieläkin Jäätelöpoika. Muut ihmetteli omituista lempinimeä, mutta me vaan katseltiin toisiamme ja hymyiltiin salaperäisesti.
Seuraavana kesänä me käytiin yhdessä jäätelökiskalla, ostettiin jäätelötuutti isolla suklaapallolla ja syötiin se kahdestaan.
