Nimi: Kaakaon tuoksuinen hetki
Kirjoittaja: Tulejo
Ikäraja: S
Genre: Ystävyyshömppää
Hahmot: Tuukka ja Jasper
(tuttuja täältä (K18))A/N: Räntsäkkeellä tuli ikävä Jasperia, joten tässä on pikku-Jasperia aimo annos! Kirjoitan tän viime marraskuussa, nyt nopiaa vain editoin ja katoin läpi, että on ihan okei. Hmm, että sellasta... Nauttikaas tästä ennenaikaisesta talvi- ja joulufiilistelystä. Jos sellasta tässä on.
PS. Jos jollekin epäselvää, Alisa ja Markus on Jasperin vanhemmat ja Saila ja Mika Tuukan. Saila ja Alisa on kouluajoilta saakka ollut parhaita ystäviä, samoin Markus ja Mika.
Kaakaon tuoksuinen hetkiJasperin päällä on kirkkaansininen toppahaalari, kun hän peuhaa puolen metrin syvyisessä lumessa. Tuukka on mukana leikissä, vaikka häntä kiinnostaa enemmän sisällä olo kuuman kermavaahtokaakaon kera. Hänen vanhempansa pakottivat pojat ulos riehumaan, etteivät he onnistu vasta pystytettyä kuusta kaatamaan. Jasperin vanhemmat ovat vielä tekemässä viime hetken ostokset puolentunnin ajomatkan päässä Ivalossa. Jasperin isovanhemmat ilmoittivat juuri, että he tulevat joulupäivänä syömään, joten ruokaa on pakko olla lisää.
Tuukka ottaa maasta pehmeää pakkaslunta ja virnistäen heittää sen Jasperin päälle. Poika yhtyy lumisotaan kaapatessaan sylillisen lunta ja juosten Tuukan luokse. He kaatuvat kumpikin lumihankeen törmäyksen voimasta ja Jasper tunkee ystävänsä takin kauluksesta sisään lunta. Tuukka kiljahtaa kylmän tunkiessa sisään ja kieräyttää heidät ympäri. Tällä kertaa Jasper saa valkoista haituvaa kaulallee. Poikien nauru ja leikkimielinen kinastelu kuuluu kauas muuten hiljaisen metsän keskellä. Tuukan vanhemmat katselevat hymyillen ikkunasta lasten riehumista. He ovat onnellisia siitä, että Jasper sai innostettua Tuukan vihdoin mukaan, poika kun seisoi vain lumihangessa liikkumatta pahemmin.
Harmaa farmari kaartaa pihaan lumi pöllyten renkaiden alla. Jasper on innoissaan siitä, että hänen vanhempansa tulivat, mutta Tuukkaa se ei niinkään kiinnosta. Se sijaan hän syöksyy poikaa kohti ja kaataa tämän varmaan syvimpään hankeen koko pihasta. Sen jälkeen hän nousee ylös hymyillen leveästi. Alisa ja Markus Ståhlberg astuvat ulos autosta ja ottavat kaksi isoa ruokakassia.
“Tuukka, nosta nyt Jasper ylös sieltä hangesta. Se tästä vielä puuttuisikin, jos hän olisi kipeä jouluaattona, -päivänä ja tapaninpäivänä”, Alisa toruu hellästi ruskeahiuksista poikaa. Tuukka mutristaa huuliaan, mutta ojentaa kätensä toiselle pojalla ja auttaa hänet ylös hangesta.
Tuukan äiti tulee ovelle pitämään sitä auki Jasperin vanhemmille.
“Hei pojat, voitte tekin tulla jo takaisin. Ehkä olette purkaneet tarpeeksi energiaa, että jaksatte loppupäivän olla rauhallisempia. Alisalla on kuitenkin pointtia, te ette saa sairastua nyt. Seuraavat kolme päivää ovat liian tärkeitä, että silloin voisi sairastaa”, hän huikkaa pojille, jotka ryntäävät suoraan sisälle aukinaisesta ovesta. He nauravat samalla jollekin, jota aikuiset eivät ymmärrä. Kaksikko riisuu ulkovaatteet niille sijoilleen, jossa he sattuvat seisomaan. Sitten he jatkavat pidemmälle mökkiin suoraan takan eteen. Suuressa kivisijassa leiskuu komea tuli, joka lämmittää koko rakennusta. Mökissä on sähköt, mutta lämmitys ei ole erityisen tehokas. Kesällä siellä selviää ilman takkaa, mutta talvisin se on ehdoton. Jasperin vanhemmat menevät viemään ruuan säilytykseen, kun taas Tuukan äiti siivoaa poikien vaatteet takaisin naulakkoon. Samalla hän pyörittelee silmiään sille, että yleensä hänen poikansa on erittäin siisti ja järjestelmällinen, mutta ehkä joulu, loma ja mökkireissu tekevät kummia luonteelle. Toivottavasti järjestelmällisyys kuitenkin palautuu, kun he pääsevät kotiin. Siivoamisen jälkeen nainen siirtyy keittiöön tekemään kuumaa kaakaota pojille lämmikkeeksi. Jasperin tietämättä hän oli luvannut Tuukalle mukillisen, jos hän suostuu menemään ulos. Hänen oli pakko siirtyä lahjontaan, kun siitä meinasi tulla raivari.
Tuukka ja Jasper kietoutuvat samaan vilttiin lämmittelemään. Kummankin takin sisään oli mennyt aika runsaasti lunta, joka sitten oli sulanut jääkylmäksi vedeksi iholle. Saila kiikuttaa pojille höyryävät kupit kaakaota. Suklaisen nesteen päälle on pursotettu kermavaahtoa, johon vielä laitettu päälle yksi pala suklaata ja muutama vaahtokarkki. Kyllä nainen tietää, mikä on hänen poikansa lempijuoma. Tuukka maistelee kaakaota jo innoissaan saaden kermaviikset. Jasper taas sörkkii vaahdosta sormin suklaapalan ja vaahtokarkit ennen kuin kuvitteleekaan juovansa hyvältä tuoksuvan juoman. Rento hiljaisuus leijuu ilmassa, eikä vanhemmatkaan tohdi sitä juttelemalla keskenään. Sen vuoksi he lähtevät suurkammariin keskustelemaan joulun aikatauluista.
“Vihdoinkin he lähtivät”, Tuukka huokaisee helpottuneena. Ei hän tykkää puhua aikuisten ollessa läsnä, koska pojilla saattaa olla salaisuuksia, vaikka ne ovatkin samaa luokkaa kuin kenen tahansa muunkin seitsemän vanhan lapsen salaisuudet.
“Niin, vihdoin. Eivät he edes ymmärrä meidän juttujamme, koska ovat aikuisia”, Jasper toteaa tiukasti laittaen kätensä puuskaan erittäin vakuuttavasti. Tuukka purskahtaa nauruun, koska hänen paras ystävänsä näyttää erittäin hassulta.
Kummankin pojan vanhemmat kuulevat tuvan puolelta kirkasta naurua ja he hymyilevät iloisina. Sentään kaksikolla on hauskaa, vaikka he eivät saaneetkaan sitä kotona vietettävää joulua. Tuukan isoveli Tuomaskin tulee vasta jouluaattoaamuna, koska hän on mummolassa kylässä muutaman päivän.
“On se ihanaa, kun meidän lapsemme tulevat noin hyvin toimeen”, Mika hymähtää.
“Niinhän se on. Me voimme viettää joulut yhdessä sen vuoksi”, Saila nauraa.
