Nimi: Pehmeät tassut luotani pois tepsuttavat
Kirjoittaja: Kiirsu
Ikäraja: S
Genre: angst
Varoitukset: kuolema
Yhteenveto: Mutta kun suljen silmäni tänä yönä, sinun tassusi jatkavat kulkuaan unissani.
A/N: Rakas kissani nukkui tänään pois. Suru on valtavan suuri ja sitä oli pakko saada käsiteltyä jotain kautta, joten turvauduin kirjoittamiseen. Yksikään teksti ei ole ollut näin kivulias mutta samalla niin mielettömän tarpellinen kirjoittaa. Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä, kyyneleet ovat viimein hetkeksi loppuneet, enkä pysty lukemaan tätä tekstiä läpi itkemättä.
Pehmeät tassut luotani pois tepsuttavat
On joulukuu 2000. Ovessa lappu: ”Ethän päästä minua ulos.” Riemun kiljahdukset karkaavat huuliltani nähdessäni kuvassa komeilevan kissanpennun.
Saavut elämäämme vanhassa kenkälaatikossa, pienet silmäsi kosteina tulehduksen jäljiltä. Olet hellyttävä rääpäle, et paljoon pysty, mutta sydämemme viet hetkessä. Äänesi on niin kovin hento, vain vaimea ”miu”, josta saat nimesi.
Olet täynnä tarmoa, niin suunnatonta energiaa emme ole koskaan nähneet, mutta otamme sen onnellisina vastaan. Sinä tuot meille iloa ja naurua, pienten tassujesi askellus täyttää kotimme elämällä. Ja niin lyhyessä hetkessä sinusta tulee yksi meistä, olet nyt osa perhettä.
Meissä ei riitä virtaa vastaamaan intoosi, vaan tarvitset itsellesi ystävän. Tuo kotiimme saapunut oranssi riiviö raastaa hermojasi, vaikka hieman nautitkin kuningattaren asemastasi tässä talossa. Kun et saa pelotettua tulokasta tiehensä monien yritystenkään jälkeen, päätät tehdä vihollisesta ystävän. Teistä tulee tiivis kaksikko, koette yhdessä monia seikkailuja. Kun eräänä päivänä palaat seikkailultanne kotiin yksin, et ole enää entisesi. Osa sinusta hautautuu takapihan kukkapenkkiin ystäväsi mukana.
Mutta sinä olet meidän urhea taistelijamme ja nouset takaisin jaloillesi. Ajan kanssa olet taas entisesi, mutta olet yhä yksin. Me emme enää sure, mutta perheemme ei ole kokonainen, kun sinulla ei ole ystävää. Uusi pienokainen saapuu elämäämme suunnittelematta (taas oranssi riiviö), orvoksi jäänyt reppana on kotia vailla. Hän on vielä edellistäkin pienempi ja avuttomampi. Jokin hänessä herättää emonvaistosi ja välittömästi otat hänet siipiesi suojaan. Pidät hyvänäsi ja suojelet, vaikket unohda ajoittain näyttää hänelle, kuka täällä määrää.
Te olette erottamattomia. Me olemme erottamattomia, minä ja sinä. Olet siellä kun itken, kun nauran, kun en jaksaisi nousta ylös. Sinä olet kanssasi niinä hetkinä, kun minulla ei ole ketään muuta. Vain sinä näet kyyneleeni, jotka kätken muilta ja vain sinä osaat kehrätä ne pois. Lämpösi sylissäni muuttaa kaiken paremmaksi, voin taas nukahtaa ja herätä.
Vuodet kuluvat ja me kasvamme yhdessä aikuisiksi. Selviämme monesta, enemmästä kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Kun häntäsi purraan lähes poikki, sinä taistelet tiesi läpi kivun. Kun katoat viikoksi, olen varma, että menetimme sinut, mutta sinä löydät tiesi takaisin kotiin. Ja kun siskoni lakkaa syömästä ja koko perhe itkee, turkkisi kerää enemmän kyyneleitä kuin koskaan, mutta me kaikki selviämme.
Mutta kun sinä eräänä päivänä lakkaat syömästä, pelko nousee kurkkuun ja tukahduttaa. Sinä et ole enää nuori, sinä taistelet ja annat kaikkesi, mutta tätä taistelua et voi voittaa. Sinuun sattuu, mutta ilosi ei kuole koskaan. Eikä jääräpäisyytesi. Loppuun asti teeskentelet, ettet muka kuule huutojani, mutta korvasi paljastavat sinut. Esität, ettet tahdo huomiotani, muttet voi lakata kehräämästä. Viime hetkeen asti olet läsnä, olet osa perhettämme, eikä pilke silmäkulmassasi sammu edes silmiesi sulkeutuessa viimeisen kerran. Sinun katseesi elää sydämessäni ikuisesti.
Vaan kuinka minä selviän ilman sinua? Kuka kuivaa sinun jättämäsi kyyneleet, jotka eivät lakkaa tulvimasta? Kuka täyttää hiljaisuuden, jonka tassujesi hiljennyt tepsutus jätti? Entä kuka korvaa ystäväsi elämään jääneen aukon? Sinä olit hänelle kaikki kaikessa, olit emo, ystävä, sisko. Sinä olit pieni, täydellinen, rakkauden täytteinen karvapallo, joka jätti arven meidän kaikkien sydämiin. Mikään ei ole ennallaan, sillä mukanasi kuoli lapsuuteni viimeiset rippeet.
Mutta kun suljen silmäni tänä yönä, sinun tassusi jatkavat kulkuaan unissani. Sillä minä rakastin sinua koko sydämestäni, enkä anna sinun koskaan kuolla muistoistani.