Ficin nimi: Järki huutaa haudan lepoon
Kirjoittaja: Odo
Hahmot: Peter Piskuilan
Genre: Draama, angst?
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Itsetuhoiset ajatukset, kuolema
Vastuunvapaus: J.K. Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Tälläinen putkahti mieleen kaupungilla kävellessä ja raapustin 2/3 osaa soskun odotustilassa puhelimella. Sitten räpelsin tämän koneelle ja valmiiksi. En ole tainnut Peteristä kirjoittaa koskaan, mutta tämä oikeastaan herätti mielenkiintoa kirjoittaa toistekin. Kerään tällä Peterin ja osallistuu Vuosi raapalehtien V.
Järki huutaa haudan lepoon
Petettyään ystävänsä Peter odotti saavansa turvaa. Itse Pimeyden lordin suojeluksen. Salaisuudenhaltijana hänestä ei ollut mihinkään, sillä kuolonsyöjät olivat repineet tiedon hänestä nopeasti vain muutamalla sanalla ja teoilla, jotka jättivät jälkeensä alituisen pelon. Kuitenkin Pimeyden lordi oli huomannut hänen petollisuutensa ja kelpuutti hänet vain vähäpätöisimpiin tehtäviin kuolonsyöjien huviksi. Ei ollut kiitollisuutta, ei turvaa, ei vapautta.
Kelmit olisivat kuolleet hänen puolestaan. Nyt jäljelle jääneet olivat valmiita lähettämään hänet Azkabaniin tai jopa surmaamaan. Siriuksen löytäessä hänet Peter oli anonut armoa ja sitä saamatta tehnyt epätoivoisen teon ja voimakkaimman kirouksen, jonka oli koskaan langettanut. Eikä hänen taikuutensa ollut enää ennallaan kolmentoista riistetyn hengen jälkeen. Peter tiesi, että hän oli jo kuollut. Pimeyden lordi oli poissa, ehkä lopullisesti. Arvoitus oli ainoastaan se, kuka hänet tappaisi. Entiset ystävät vai joku uskollisista Pimeyden lordin seuraajista? Oli parempi kadota ja odottaa mahdollisuutta. Elää Tylypahkassa ja vaikertaa rotan hahmossa hyvien muistojen perään.
Nähtyään Remuksen ja Siriuksen hän ymmärsi, ettei paluuta enää ollut maailmaan, jonka hän oli hylännyt pelkuruuttaan. Jäljelle jäi vain Pimeyden lordi, joka saattaisi hyväksyä hänet, jos hän uhraisi elämänsä palvelemiselle. Auttaisi Mestarin vanhaan loistoonsa, että saattaisi itse selvitä.
Järki huusi haudan lepoon, kun Pimeyden lordin mahti sitoi hänet taas itseensä. Oli selvää, että Peter kohtaisi loppunsa kuolonsyöjien toimesta, sillä hänestä oli tullut hyödytön. Jos hän tekisi sen itse, se ei ehkä sattuisi niin paljoa. Olisi kivutonta, jos kuoleman oli edes mahdollista olla.
Mieli kuitenkin tahtoi selviytyä ja rimpuilla odottavaa kuolemaa vastaan, joka odotti hetkeään ja tilaisuuttaan saattaa hänet lopullisesti kadotukseen. Peter yritti tehdä kaikkensa pitääkseen kiinni kurjasta elämästään, jota oli halveksinut itsekin jo vuosia. Odotti, että Pimeyden lordi antaisi hänelle armopalan ja tyytyisi apuun, jonka hän antoi. Vapauttaisi kuoleman pelosta, mutta hän tiesi itsekin, että niin ei tulisi tapahtumaan.
Kun Peter vihdoin kohtasi kuolemansa hän ei ollut valmis, mutta se toi hänelle helpotuksen kauhujen kadotessa loputtomaan tyhjyyteen.