Title: Herään painajaiseen toistuvaan
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairing: lievä Lily/Severus, James/Lily ja kenties jotain muutakin
Beta: -
Genre: draman kaarella varustettu angsti
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta. Ficcin otsikko on editoitu versio Samuli Putron Olet puolisoni nyt -kappaleen lyriikoista.
Summary: Palasia Severuksen ja Lilyn tarinasta matkan varrelta.
Challenges: Spurttiraapale III (kierros 13 [sanalista: hiekka, lasipullo, kolmas, salamat, hiirenhiljainen, kuolematon ja tyyny])
A/N: Voehan vattu, pitäisi varmaan opetella pysymään kaukana irkistä tiettyihin aikoihin, koska silloin kun se kirjoitushulluus iskee, niin käy näin. Aka, taisin juuri luvata kirjoittaa en yhtä, vaan VIISI eri raapalesarjaa Spurttiraapaleeseen (tai mahdollisesti enemmänkin, jos Odo kirii ohitseni!).
Lyökää joku mua paistinpannulla, please, niin ehkä mä sitten oppisin pitämään suuni kiinnikin joskus!
Herään painajaiseen toistuvaan
Lily istui hiekkalaatikon reunalla ja katseli, kuinka Severus esitteli taikataitojaan. Poika oli juuri saanut jonkun jästilapsen hiekkalaatikolle unohtaman lapion leijumaan ilmassa sormiaan liikauttamatta. Lily itse ei vielä hallinnut omia taikavoimiaan yhtä hyvin, mutta Severuksen mukaan hän oppisi kyllä. Jos ei aikaisemmin, niin viimeistään sitten, kun pääsisi viimein Tylypahkaan.
Punahiuksinen tyttö odotti jo innoissaan taikakouluun pääsyään, vaikka hän oli kuullut koko asiastakin vasta muutama viikko sitten naapuruston pojalta. Severus oli kuitenkin sanonut, että jonkun pitäisi kohtapuoliin tulla Tylypahkasta käymään Lilyn kotona puhumassa asiasta, koska tyttö oli jästisyntyinen. Jästisyntyinen. Se kuulemma tarkoitti sellaista kuin Lily, eli noitaa, jonka vanhemmat eivät osanneet taikoa.
~*~*~
Muutamaa vuotta myöhemmin Lily istui Tylypahkan tiluksilla olevan järven rannalla ja harjoitteli muodonmuutoksia. Juuri sillä hetkellä hän yritti muuttaa lasipulloa hiireksi, mutta loitsu ei oikein tahtonut sujua. He olivat muodonmuutostunnilla kokeilleet muuttaa eläimiä pikareiksi, joten Lily oli päättänyt kokeilla toimisiko loitsu toisin päin. Ilmeisesti ei, tai sitten hän ei vain hallinnut taikaa tarpeeksi hyvin. Severus oli kyllä kehunut Lilyn muodonmuutostaitoja, joten tyttö uskoi onnistuvansa tässäkin, jos vain yrittäisi tarpeeksi monta kertaa.
Kuudennen epäonnistuneen yrityksen jälkeen Lily luovutti ja lähti takaisin sisälle ja illalliselle Suureen saliin. Ehkä hän vielä jonain päivänä onnistuisi yrityksessään, mutta se kerta ei vain ollut tänä päivänä.
~*~*~
”Evans, lähtisitkö viikonloppuna kanssani Tylyahoon?” Potter kysyi ja Lily kieltäytyi. Se oli jo kolmas kerta tällä viikolla, kun hän oli sanonut pojalle ei, ja siltikään asia ei mahtunut pojan paksuun kalloon. Severus oli luvannut jo kirotakin Potterin, jos tämä ei jättäisi Lilyä rauhaan, mutta tyttö oli kieltäytynyt kunniasta. Ei hän halunnut kenenkään nyt sentään kiroavan toisia, vaikka nämä olisivat kuinka raivostuttavia tapauksia tahansa.
Jonain päivinä Lilyn teki kyllä itsekin mieli kuristaa Potter ja tämän Kelmi-kaverit, muun muassa siksi, että he menettivät aina hänen vaivalla Rohkelikolle ansaitsemat tupapisteet. Se ei kuitenkaan ollut Tylypahkasta erottamisen arvoista, joten hän työnsi ajatuksen pois mielestään.
~*~*~
Salamoiden räiskiessä taivaalla kilpaa toistensa kanssa istuivat Lily ja Severus eräässä kirjaston monista nurkkapöydistä viimeistelemässä esseitään. Lily oli luvannut tarkistaa Severuksen muodonmuutosten esseen ja vastapalvelukseksi poika oli luvannut auttaa tyttöä yrttitiedon esseen kanssa. Molempien esseiden luovutus olisi vasta viikonlopun jälkeen, mutta he molemmat olivat tunnollisia oppilaita, jotka tekivät läksynsä ajoissa. Ainakin silloin tällöin, jos ei muuta sattunut ilmaantumaan tilalle.
Sillä kertaa läksyt olivat vieneet voiton Tylyahon viikonlopusta, koska ulkona myrskysi niin, että he olisivat kastuneet kuin uitetut koirat, jos he olisivat astuneet jalallakaan ulos linnan etuovesta. Siispä kaksikko istuikin nyt turvallisesti ja kuivina sisällä linnassa työstämässä esseitään omassa pienessä nurkassaan.
~*~*~
Severus istui hiirenhiljaa nurkassa odottamassa Lilyn saapumista. Hän ei uskaltanut pitää kovin kovaa meteliä, koska hän oli Rohkelikko-tornin ulkopuolella, ja Kelmeillä oli taipumus kirota hänet, jos he saivat hänet kiinni omilta nurkiltaan.
Kun Lily viimeinkin astui ulos muotokuva-aukosta, Severus nousi nurkastaan ja käveli tyttöä kohti. Tytön ilme kirkastui selvästi hänen nähdessä Severuksen, ja yhdessä he lähtivät kävelemään päämäärättä pitkin ja poikin Tylypahkan käytäviä. Heidän olisi molempien kuulunut olla jo omissa makuusaleissaan peittojensa alla nukkumassa, mutta jotenkin pimeät ja tyhjät käytävät olivat liian vastustamattomia sillä hetkellä. Kiinnijäämisen pelolla oli myös oma osansa hiiviskelyn jännityksessä, koska joka nurkan takana saattoi vaania seikkailu.
~*~*~
Lilyn kuollut ruumis makasi talon raunioiden keskellä Severuksen viimein saapuessa paikalle Godrickin notkoon. Hän ei ollut pystynyt pelastamaan rakastamaansa naista kuolemalta, mutta hän pystyisi kyllä kostamaan tämän puolesta. Severuksen kuolematon rakkaus Lilyä kohtaan siivittäisi tästä lähtien hänen taisteluaan Voldemortia, entistä herraansa, vastaan. Severus ei osannut olla enää edes katkera siitä, että Lily oli lopulta valinnut Potterin hänen ylitseen, sillä oli hänen, ei Potterin, vika, että nainen makasi nyt kuolleena entisen kotinsa raunioiden seassa. Severus polvistui kyynelsilmin maahan ja nosti Lilyn ruumiin syliinsä. Hän ei ehkä ollut pystynyt pelastamaan tätä, mutta hän pystyisi varmistaa, että Lilyn kuolema ei olisi ollut turha.
~*~*~
Severuksen tukahtunut huuto hukkui hänen tyynyynsä, kun hän heräsi jälleen kerran alati toistuvaan painajaiseensa. Talon rauniot, kahden ihmisen ruumiit ja pieni itkuinen poikavauva kehdossaan olivat jämähtäneet hänen verkkokalvoilleen kuten aina painajaisen jälkeen. Pojan sydäntäsärkevä itku kaikui Severuksen korvissa, vaikka hän kuinka yritti tukkia korvansa siltä. Raunioissa vallinnut viima jäyti hänen sisintään, vaikka Severus olikin paksun viltin alla.
Severus käänsi kylkeään ja käpertyi sitten vieressään nukkuvan naisen selkää vasten kietoen kätensä tämän ympärille kuin hakien turvaa toisen ruumiinlämmöstä. Nainen mutisi unissaan jotain, tarttui Severusta kädestä ja veti sen ylös rinnalleen. Severus melkein unohti painajaisensakin upottaessaan kasvonsa naisen tummiin ja tuoksuviin hiuksiin.
