Ei enää (Sirius/Remus, S, songfic)

[Kevytmelankolia]

Nimi: Ei enää
Ikäraja: S
Genre: Songfic, romance
Paritus: Sirius/Remus
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa hahmot, sanat ovat Blaqk Audion kappaleesta Where would you like them left?.
A/N: Extempore-fic. Biisi iski niin syvään ja kovaa että oli pakko kirjoittaa jotain. Fic sijoittuu aikaan jolloin Sirius pakeni Azkabanista. Lukekaa biisin sanat huolella, ehkä löydätte niistä jotain samaa kuin minä.
Kertoja vaihtuu välillä, koittakaa pysyä kärryillä.

***

Sweetness...
It's just a matter of taste
I wish we were not misplaced
You only quote these lines,
But I'll be fine
I'll only recite mine
Until I'm gone with out a trace
It's just a matter of time

Niin monta vuotta. Ilman sitä oikeaa naurua, ilman tiettyä hymyä. Vuosia täynnä epäuskoa, vuosia täynnä toivoa. Sillä ihmismieli on hassu juttu, se kieltäytyy uskomasta itsestään selviä asioista ja hyväksyy hyvinkin abstraktit määreet. Silloin kun tarve on riittävän kova, sitä pystyy ihmeellisiin asioihin joissa ei välttämättä ole mitään järkeä.

Strip for me as I have stripped for you
We've got nothing to hide and we've got less to lose
Strip for me as I have sripped for you
I've got nothing to hide and less to lose

Minä olin rehellinen. Ja olen yhä. Minä uskoin heidän valheensa, uskoin kun he syyttivät sinua murhaajaksi. Mutta on muutakin, hyvin paljon sanattomia viestejä ja mykkiä lauseita.
Sillä minä en koskaan lakannut rakastamasta.
Yritin laittaa sille pisteen. Lopettaa tarinan, joka oli vasta puolivälissä. Uskoisin, että ymmärrät. Kului vuosia että huutosi lakkasivat kuulumasta painajaisissani. Ja kun ne sitten lakkasivat, minä jäin kaipaamaan niitä. Viimeistä muistoani sinusta, joka satutti joka kerta. Se oli masokistin päiväuni, epätoivoinen katseesi ja avunhuutosi.

Sweetness...
Could they have just a taste
Of this beautiful disgrace
They'd find you a criminal, delectable
They'd find me intangible, invisible
Gone without a trace
It's just a matter of time

Anna anteeksi etten kertonut epäilyksistäni. Ne veivät minut lopulta psyykkiseen ja fyysiseen helvettiin.
Minun hulluuteni keskittyi sinne, muurien sisään. Vihasin hetkiä jolloin olin elossa, vihasin painajaisunia. Hetken luulin vihaavani jopa sinua, kunnes jaksoin taas ajatella nimeäsi ja kasvojasi huutamatta ääneen ikävästä. Kun luulin niiden olevan oikeassa, että minä vain muistan väärin, muistelin sinua. Tiesin silloin että muistini pelasi yhä.

Strip for me as I have stripped for you
We've got nothing to hide and we've got less to lose
Strip for me as I have sripped for you
I've got nothing to hide and less to lose

Minäkin olen nyt rehellinen. En minä ole enää sama, en ole edes murto-osaa siitä mitä rakastit. Jos et tahdo minua takaisin, no, se on sinun päätöksesi. En voi väittää että kykenisin hyväksymään sitä tai ymmärtämäänkään kunnolla, mutta en aio takertua.
Se verran minussa on vielä miestä jäljellä.

It's a lot to take but they won't find us
It's a lot to take I know, I know
It's a lot to fake but pay no mind
Because this is how we're made
You know,
And so...

Muistatko kun epäilit mielenterveyttäsi? Että jokin sinussa oli pielessä, että sinut oli tehty vääristä paloista? Minä vain nauroin ja suutelin perään. Se oli niin viatonta silloin.
Sinä hymyilit silloin, ja tahdon että hymyilet vastakin. Se saa minut tuntemaan itseni eläväksi taas vuosien jälkeen. Tiedän että se on paljon pyydetty, mutta yritä edes.
Sinä olet yhä kaunis.

Strip for me as I have stripped for you
We've got nothing to hide and we've got less to lose
Strip for me as I have sripped for you
I've got nothing to hide and less to lose

A/N: Kommentit = <3

[Adrianne Castellani]

Aluksi luin sekä sanat että ficin enkä päässyt kunnolla selvyyteen siitä, kuka missäkin välissä puhui. Sitten luin uudestaan ilman sanoja, ja olen edelleen epävarma. Mutta ei se mitään, kärryiltä on hauska pudota, minusta ainakin se ensimmäinen kappale (joka by the way koukutti minut ehdottomasti lukemaan jatkoa) sopisi ihan kumpaan tahansa. Ja kun on viimeiset pari kolme tuntia laskenut matematiikan tehtäviä, on kiva löytää jotain, jossa jää jotain tulkinnanvaraa.

Kuvailit hyvin vaikkakin lyhyesti Remuksen tunteet Siriuksen Azkabanin joutumisen jälkeen, erityisesti rakastuin masokistin päiväuneen. Ja viimeiseen lauseeseen. Kaunis päätös kauniille ficille.

Kiitän.

[Herkkuoone]

Adrianne Castellanin tavoin myös minulla oli aluksi ongelmia tämän tulkinnassa, sillä en meinannut saada kiinni lainkaan siitä, kumpi oli kertojana missäkin pätkässä, mutta toisella lukukerralla koin valaistumisen ja sain kiinni kertojan vaihdoista. Kiinni saaminen avasi silmiäni tulkinnan suhteen ja vau, ihastuin tähän kyllä aivan täysin. Vaikka aluksi meinasinkin nillittää siitä, että olisit voinut erottaa Siriuksen PoV:it ja Remuksen PoV:it toisistaan esim. muotoilun avulla, en teekään sitä nyt, sillä jollakin kieroontuneella tavalla pidin siitä, että lukija joutuu itse käyttämään aivojaan selvittääkseen ne. Et tehnyt asiaa liian helpoksi, vaan laitoit miettimään asian itse, heh.

Tykkäsin paljon ideasta, sillä juuri nuo ajat, jolloin Sirius pakeni Azkabanista, ovat edelleen hyvin vähän kirjoitettuja. Sait puettua hyvin kaksikon ajatukset sanoiksi ja ainakin minusta nämä herrasmiehet ovat molemmat tässä varsin omia itseään. Sirius kaipaamassa Remuksen naurua, kokemassa hulluutta Azkabanissa, heräämässä painajaisiin. Remus puolestaan ikävöimässä Siriustaan, rakastamassa tätä kaikesta huolimatta, soimaamassa itseään siitä, että uskoi valheisiin, kun Siriusta syytettiin murhaajaksi.

Kuvailu on todella upeaa ja lähes jokaisesta pätkästä löytyi jokin helmi, johon ihastuin aivan täysin. Muun muassa ”Se oli masokistin päiväuni, epätoivoinen katseesi ja avunhuutosi”, ”Hetken luulin vihaavani jopa sinua, kunnes jaksoin taas ajatella nimeäsi ja kasvojasi huutamatta ääneen ikävästä” ja ”Sinä olet yhä kaunis” ansaitsivat ihastukseni. Erityisesti viimeinen, koska siinä on kaunis-sana. Yleensä miehen kohdalla kun sanotaan "komea", mutta tässä puhuttiin "kauniista". Hyvin vaikuttavaa. Vau!

Yhden virheen huomasin:
Se verran minussa on vielä miestä jäljellä.
Sen-sana on unohtanut n-kirjaimen matkastaan. Kuten nuo kolme lainausta tuossa ylempänä, myös tämä lukeutui suosikkeihini; siinä on samalla jotain lohtua, mutta myös lohduttomuutta; ihan mielettömän upeaa!

Kiitos kaunis. : )
~ Herkku.