Ficin nimi: Todellisuustaajuudet
Kirjoittaja: repa
Beta: -
Genre: draama, ripaus angstia
Ikäraja: S
Haasteet: F-diagnoosihaaste,
Oneshot10A/N: Inspis paranoidisesta skitsofreniasta. Tämä ficci kuvaa harhaista ja sairasta ihmistä. Myönnän, että hyödynsin kliseitä ja ennakkoluuloja, mutta olen siitä huolimatta kohtuullisen tyytyväinen kehittämääni salaliittoteoriaan ja kertojaan, jolle se kaikki on totta. : D Todellisuustaajuudet
Istun kotona pimeässä ja tärisen pelon repiessä lihaksiani. Kietoudun turvalliseen peittooni ja silmäni seuraavat tiiviisti huoneen tapahtumia. Sydämeni hakkaa ja käteni hikoavat. En näe mitään erikoista, mutta se ei tarkoita, etteikö mitään vaarallista tapahtuisi. Koko ajan tapahtuu asioita, joita en haluaisi tapahtuvan. Ne ovat kuitenkin osa suurempaa kokonaisuutta, joten minun halullani ei ole merkitystä. Tunnen selkänahassani, että NE tarkkailevat minua. Yritän antaa mahdollisimman vähän tarkkailun aihetta. Turhaan. Olen aivan liian arvokas tutkimuskohde, jotta NIILLÄ olisi aikomustakaan lopettaa vainoamistani. NE haluavat tallentaa jokaisen liikkeeni asiantuntijoidensa analysoitavaksi. Minua kylmää.
Katseeni eksyy makuuhuoneen ikkunalle, mutta en uskalla tuijottaa pitkään, koska pelkään lietsovani NIITÄ. Tiedän, ettei vähäeleisyydestäni ole apua, koska NE huomaavat kaiken eleideni ohitse. Silläkään ei ole merkitystä, että verhot ja kaihtimet ovat kiinni. NE näkevät niiden väleistä ja mitättömän pienistä rakosista. NE näkevät verhojen ohi ja läpi. Silti pidän ikkunan visusti peitettynä. Se on puhtaasti psykologinen temppu, jolla yritän rauhoitella mieltäni. Minä kuitenkin tiedän, että NE näkevät minut koko ajan. Eilen, tänään, huomenna. Nyt.
Kameroita on kaikkialla. Niitä on piilotettu lamppuihin, kelloihin, tauluihin ja peileihin. Niitä on piilotettu suihkuun ja seinän koukkuihin. Niitä on katossa ja lattian alla, koska NE haluavat seurata kaikkea, mitä teen. NIITÄ kiinnostaa kaikki tavallinen ja tavaton, mitä arkeeni, juhlaani tai todeksi muuttuneeseen painajaiseeni kuuluu. Koko elämäni on NIIDEN mielestä vakoilemisen arvoista, sillä NE saavat paljon informaatiota ihmiskunnasta vakoilemalla minua. Näytän asuntoni piilokameroille aina periaatteesta keskisormea. Tiedän NIIDEN näkevän ja ymmärtävän eleeni. Tiedän myös, ettei se NIITÄ hetkauta.
NIILLÄ on salakuuntelulaitteet. Ne surisevat tauotta asunnossani. Minusta tuntuu, että tulen hulluksi siitä äänestä. Surrrrr, surrrrr, räksis. NE kuulevat, kun kiroan ja manaan NIIDEN järjestämää typerää peliä. NE kuulevat, kun käsken heitä jättämään minut rauhaan. Turhaan minä heitä uhkailen. NE vainoavat minua tarkoituksella eivätkä aio lopettaa ennen kuin murrun tai kuolen.
NE lukevat ajatuksiani jonkinlaisella kehittyneellä laitteella. Yritän aina olla ajattelematta liian henkilökohtaisia yksityiskohtia elämästäni. Yritän ajatella tyhjänpäiväisyyksiä, kuten kaunista metsää, tulevaa lounastani tai sitä, etten ajattele mitään. Siitä ei ole hyötyä, sillä ei omia ajatuksiaan voi jatkuvasti kontrolloida. Se on loppumaton virta hölynpölyä, jonka joukossa on toisinaan jotakin hyödyllistä tietoa. Tiedän, että NE nauravat minun paniikilleni, kun tulen paljastaneeksi jotakin valonarkaa tietoa. Olen suurennuslasin alla ja odotan kauhuissani, milloin aurinko ohjataan polttamaan minut poroksi. Tunnen jo nahoissani, miten kuumuus lisääntyy aste asteelta, vaivihkaa.
Olisi taivaallista, jos NE vakoilisivat minua vain omassa kodissani tai ylipäätään sisätiloissa. Jokaisessa katulampussa on kameroita, vaikka sitä ei suurin osa ihmisistä tiedäkään. Liikennevalossa on tunnistimia, jolla NE seuraavat kulkuani. Koskaan ei voi tietää, mikä ötökkä ei ole oikeasti ötökkä. NIILLÄ on robottihyönteisiä, joissa on salakuuntelulaitteita. NE eivät halua missata sekuntiakaan minun elämästäni. Ei, vaikka se ei ole NIISTÄ edes erityisen jännittävää tai merkityksellistä.
Pahinta tässä ei ole se, että minä tiedän kaiken NIIDEN salaisesta suunnitelmasta vaikka minun ei pitäisi tietää asiasta mitään. Karmaisevinta on fakta siitä, ettei kukaan usko minua, kun yritän kertoa meneillään olevasta ihmiskokeesta. Muut sanovat, että olen sairas. Minä tiedän, etten ole. Olen paljastanut avaruusolioiden salaiset ihmiskokeet, mutta kukaan ei usko minua. Turhaan minä yritän varoitella kanssaeläjiäni siitä, että ihmiskunta saattaa kuolla sukupuuttoon hyvinkin pian. He eivät suostu kuuntelemaan eikä heitä voi siihen pakottaa. Ihmiset pelkäävät liikaa ja ummistavat siksi silmänsä tulevalta sodalta. Ahdistus tappaa minua hitaasti, sillä minä kannan harteillani planeetankokoista taakkaa
Joskus NE lähettävät hologrammeja itsestään kotiini. Näen varjoja, joilla on avaruusolion hahmo. Joskus näen eläimiäkin - yleensä kissapetoja muistuttavia, jotka louskuttavat suurilla leuoillaan kuin ylisuuret koiraeläimet. NIIDEN tarkoitus on saada minut sekoamaan kuviaan lähettämällä. He haluavat, että lääkärit pumppaavat minut täyteen lääkkeitä, jotta minusta ei ole enää NIILLE vaaraa. Minä en aio suostua siihen. Minusta on tullut valikoiva puheissani, jotta kukaan ei saa tietää minun tietävän. Olen ovelampi kuin järjestelmä, joka luulee minun olevan hullu.
NE siirtelevät tavaroitani ja yrittävät saada minut luulemaan, että olen huonomuistinen. Harvat ystäväni pyörittelevät silmiään, kun kerron tavaran kadonneen, koska NE ovat siirtäneet sen. He sanovat, ettei NIITÄ ole olemassa ja että minun pitäisi hankkia apua. He sanovat, että olen psykoottinen ja että minulle tulisi parempi olo, jos menisin sairaalaan. Mutta juuri niinhän NE haluavatkin minun tekevän. NE yrittävät uskotella, että minä vain kuvittelen kaiken. Se on osa NIIDEN taktiikkaa saada minut sekoamaan ja epäilemään itseäni. Mutta minä en mene NIIDEN järjestämään ansaan.
Äänet päässäni yrittävät ohjailla minua ja saada minut tekemään typeryyksiä. Ne kuiskivat, että minun täytyy kuolla. Ne maanittelevat minua viiltämään ruksin kasvojeni yli merkiksi, koska olen pilaantunut sielusta. Ahdistus repii minua riekaleiksi, sillä äänet kuiskivat kuvottavia lauseitaan korviini jatkuvasti. Sekin on NIIDEN aikaansaannosta. NE saivat asennettua minuun implantin vaikka yritin estää sen syömällä paljon valkosipulia ja pinaattia. Se aiheuttaa NIILLE allergisen reaktion ja vaikka se maistuu kamalalta, olen syönyt sekoitusta ahkerasti. En ymmärrä, miten NE ovat oppineet kiertämään säännön, joka suojeli yksityisyyttäni. Minulle jäi kuitenkin vielä amulettini, joka pelottaa NIITÄ. Vaikutuksen on täytynyt laantua, koska he kykenivät koskemaan minuun, mutta voin korjata asian keittämällä amulettiani suolavedessä.
NE ovat avaruusolentoja vieraalta galaksilta. NE suorittavat tieteellistä ihmiskoetta, jolla määrittelevät planeettamme älyllisen kapasiteetin. Olemme kaikki koekaniineja, mutta pieni prosentti ihmisistä on erityiskykyjensä vuoksi ylettömän mielenkiinnon kohteena. Meitä keskivertoihmistä vahvempia koetellaan äärirajoille saakka. NE haluavat tietää, missä menee raja, jolloin ihmisistä vahvimmatkin sirpaloituvat kappaleiksi ja taipuvat. Se on oleellista tulevan sodan kannalta, jotta NE osaavat luoda riittävän vahvan robottiarmeijan.
Minä olen päättänyt, etten hajoa. Minä aion kestää kaiken, mitä NE keksivät järjestää minua kiusatakseen. En myöskään suostu menemään lääkärin eteen vaikka minulle tolkutetaan, että olen sairas ja tarvitsen apua. Lääkärit ovat typeryksiä, jotka kuuluvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta keskivertoihmisten kastiin. He eivät voi ymmärtää minunlaisiani lahjakkuuksia, joten he luulevat meidän olevan hulluja. Sen määritelmän tekeminen on heille helpompaa kuin myöntää, että me olemme täysin järjissämme ja puheemme planeettaamme uhkaavasta sodasta ovat täyttä totta. Ei heitä voi peloistaan syyllistää, mutta typeryydestä kylläkin.
Hulluksi tuomittu ei ole välttämättä hullu, vaikka eläisi sinun mielestäsi omassa todellisuudessaan. Kyse on erilaisista taajuuksista, joihin jokainen ihminen on viritetty. Se on osa suurempaa kokonaisuutta, jota sinä et kykene näkemään. Minä olen vain eri todellisuustaajuudella kuin sinä ja sen vuoksi lähettimemme näyttävät eri kuvaa. Se on osa suurta galaktista suunnitelmaa, voisin melkein kutsua sitä sanalla evoluutiokehitys.
NE haluavat laittaa kyvykkäimmät ihmiset näyttämään hulluilta, jotta me emme pääse lisääntymään. Voisimme luoda oman yliarmeijamme, jos haluaisimme. Se olisi ainoa keino voittaa sota, mutta enemmistö ihmiskunnasta on niin omien harhojensa vallassa, etteivät halua nähdä totuutta. Ihmiskunta kompastuu omaan skeptisyyteensä, vaikka me olemme yrittäneet varoittaa. Totuus paljastuu muille vasta silloin, kun on auttamatta liian myöhäistä. Minusta se on surullista ja myös kertoo paljon ihmiskunnan tilasta. Pelko estää ihmisiä pelastamasta itseään. On liian pelottavaa ajatella, että on ehkä sittenkin ollut koko elämänsä väärässä. Siksi ihmiset haluavat leimata erilaiset lajikumppaninsa mielenvikaiseksi, koska se on yksinkertainen tapa lähestyä ongelmaa.
Sinä sanot minua hulluksi, mutta oletko koskaan miettinyt, että minä voisin sanoa samaa sinusta?
