Kuin kellastuva lehti, S, Draco/Severus, raapalesarja 3/3

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst, drama
Paritus: Draco/Severus
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Hän ei aikonut olla lehti.

A/N: Fractalle kiitos parituksesta <3

Yhtyeen tuotanto II (Haloo Helsinki: Lehdet kellastuu)
FanFic100 (044.   Ympyrä.)
Vuosi raapalehtien V
One True Something 20 #2

Kuin kellastuva lehti

1

Tuuli värisytti yksinäistä lehteä kerrostaloyksiön parvekkeen betonikaiteella. Hetken ajan lehti näytti kuin miettivän, lähtisikö se tuulen mukaan vai ei, kunnes lopulta lähti. Kellastuvia puita katsellessaan Draco tuli ajatelleeksi, että hän oli kerran lähtenyt tuulen mukaan. Ja nyt hän oli kuin puusta irronnut kellastuva lehti: määränpäätä ei ollut ja hän oli kuihtumaisillaan. Ehkä häntä ei edes voinut enää korjata, ehkä hän oli vain yhden kesän hohdossaan aivan kuin ne lehdet, jotka nyt varisivat pois pihan vaahterasta.

Draco tumppasi tupakkansa jo muutenkin täyteen tuhkakuppiin ja käveli takaisin sisälle. Hän kaatui sängylle entisen opettajansa viereen.

“Minun pitää käydä kaupassa”, Draco totesi, eikä jäänyt odottamaan vastausta, vaan nousi, veti nahkatakin ylleen, tarkisti lompakon olevan taskussa ja astui rappukäytävään. Matkalla lähikauppaan Draco poltti toisen tupakan, kaupassa koriin kasaantui litra täysmaitoa, kilon pakkaus jauhelihaa, meetvurstipaketti sekä kolme tummaa olutpulloa. Kassalta Draco pyysi ison askin kultaista Marlboroa. Paluumatkalla hän ei ole enää varma, tahtooko sittenkään mennä kotiin.

2

Kotona Draco paistoi koko jauhelihan, keitti kylkeen makaronia ja kaatoi sekaan purkillisen tomaattisosetta. Sitä hän oli syönyt jo ainakin viimeisen vuoden. Joskus hän jaksoi pilkkoa sekaan kokonaisia tomaatteja, mutta yleensä ei.

Draco kutsui Severuksen syömään vasta, kun ruoka oli valmista. Hän tiesi, ettei Severus koskaan halunnut herätä liian aikaisin, hän olisi vain ollut kärttyisä.

Lounaan jälkeen Severus poistui, kuten aina. Ei hän varmaankaan ole tulossa takaisin, mutta ei sillä Dracolle ollut väliä. Ei Severus yleensä käynyt kuin kerran viikossa, keskiviikkoiltaisin, ja silloin he valvoivat pitkälle torstain puolelle.

Severuksen lähdettyä Draco kaatui taas sängylleen, poltti Severuksen pyyntöjä uhmaten tupakkaa sängyllä, parvekkeen ovi auki, tosin. Lakanat voisi aina vaihtaa. Jos siis muistaisi.

Ulkoa liiteli sängylle yksinäinen kellastunut haavanlehti ja Draco sytytti tupakallaan sen palamaan. Ehkä jonain päivänä joku sytyttäisi hänetkin palamaan, ehkä hänen ei tarvitsisi enää jatkaa tätä samaa tylsän kaavamaista elämää. Ei hän itse sitä osannut lopettaa, kuten ei lehtikään omaansa.

3

Illalla Draco tyhjensi ostamansa oluet, suuntasi askeleensa kantakapakkaansa ja joi siellä vielä kolme olutta lisää. Severuksesta huolimatta hän lähti naisen mukaan, vietti muutaman tärkeän tunnin toisen ihmisen kanssa, eikä Severuksen tarvitsisi koskaan tietää siitä mitään. Niin tapahtui aina Severuksen käynnin jälkeen, silloin, kun Draco tunsi olonsa kaikista yksinäisimmäksi.

Yömyöhään kotimatkallaan Draco osti grilliltä hampurilaisen. Se maistui nahkealta ja siinä oli suolakurkkuja huolimatta siitä, että Draco oli pyytänyt sen ilman. Mutta sellaista Dracon elämä oli. Ei hän sentään ollut se myöhäisyön alkoholisti, joka kadun toisella puolella haistatteli poliisille.

Vasta perjantaiaamuna Dracosta tuntui, ettei hän ehkä ollutkaan lehti. Että hän voisi silti saada elämänsä kuntoon, ettei hän ehkä tarvinnutkaan ketään päättämään sitä puolestaan. Perjantaiaamuna Draco päätti lujasti, ettei enää päästäisi Severusta sekoittamaan elämäänsä. Hän ei aikonut olla lehti.

Päätöstä kesti aina siihen asti, kunnes Severus taas ilmestyi hänen ovelleen, painoi suudelmia hänen huulilleen ja otti hänet lakanoilla, joilla hän oli polttanut tupakkaansa.

[Kiirsu]

Kommenttikampanjasta hei! Oon bongaillut näitä Haloo Helsinki -otsikoita jo pidemmän aikaa ja on ollut tarkoitus tekstejä lukea ja kommentoidakin, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Draco/Severus on hauska paritus, koska vaikka niissä on paljon samaa, niiden suhde on kuitenkin vinksahtanut. En osaa nähdä niitä mitenkään tasapainoisessa suhteessa ja tykkäsin paljon siitä, kuinka suhdetta on tässä kuvattu. Ja varsinkin siitä asetelmasta, että Severus vie ja Draco vikisee. Severus on tässä erittäin taustalla ja säilyy mysteerisenä, mikä on kiva lisä, koska nyt Severuksen motiivit jäävät tulkinnanvaraisiksi.

Lehti-teema on tosi kiva! Hauska vertauskuva, joka istuu tohon biisiinkin hyvin. Todella mielikuvituksellinen vertaus, joka oikeasti toimi, eikä tuntunut kaukaa haetulta.

Hän ei aikonut olla lehti.

Jännää miten näin lyhyeen ja yksinkertaiseen lauseeseen on saatu niin paljon merkitystä. Varsinkin, kun Dracon aikomus ei sitten lopulta pädekään, vaan tämä palaa takaisin olemaan lehti. Ja aivan kuin lehdillä, Dracollakaan ei ole määränpäätä, mutta silti Draco päätyy aina Severuksen syliin. Dracokaan ei pysty itse päättämään suunnastaan, vaan jonkun pitäisi tehdä se tämän puolesta ja tässä sen päätöksen tekee Severus. Draco on aina ollut selkärangaton (kaikella rakkaudella Dracoa kohtaan) ja tässäkin pysyy uskollisesti omana itsenään.

Tykkäsin myös siitä, että Draco elää tässä jästin elämää. Ajatus Dracosta ostamassa meetvurstia on täysin absurdi, mutta tässä se toimii ja tuo hahmosta ihan uuden puolen esiin. Jostain syystä musta juuri tuo meetvurstin ostaminen on erityisen määrittelevä piirre Dracon luonteelle

Ja on hirveän hauskasti sanottu, että hampurilainen maistuu nahkealta! Enpä ole törmännyt tuohon adjektiiviin kuvaamassa makua ennen, mutta se oli hauska uusi tuttavuus.

Mulla on joku ihmeen tupakkafiksaatio, mutta tykkään hirveästi lukea tupakoinnista ja tupakointikin istuu Dracolle hyvin. Severuksen sängyssätupakointikielto oli hauska ja severusmainen, ihanaa että Draco kuitenkin rikkoo sitä heti kun silmä välttää. Pieni säälittävä tapa kapinoida. Ja se, että Draco sytyttää lehden palamaan tupakallaan on ihanan symbolinen yksityiskohta, josta tykkäsin tosi paljon. Ainakin Draco pystyi päättämään lehden kohtalosta, vaikkei omaan kohtaloonsa voinut vaikuttaa.

Näiden kahden suhde jää todella mystiseksi tässä, mikä on kiva. Jäin pohtimaan, mikä nämä alunperin edes ajoi yhteen. Ei sillä, että sille olisi tässä selitystä tarvittu, hyvin toimi, että taustat oli jätetty avoimeksi. Muutenkin suhde vaikuttaa karulta ja kylmältä. Severus kuitenkin jää aina Dracon luo lounaalle ja jos kyse on makaroonijauhelihasörsselistä, niin tuskin Severus pelkän ruoan vuoksi jää. Ehkä kyse Severuksen osalta siis kuitenkin on muustakin kuin vain seksistä. Mutta silti Draco ei saa sitä mitä haluaa. Mitä ikinä se sitten onkaan.

Vasta perjantaiaamuna Dracosta tuntui, ettei hän ehkä ollutkaan lehti.

Tämäkin on ihana lehtivertaus. Tästä kuvastuu hyvin se, millainen reppana Draco on. Menee monta päivää toipua Severusksen lähdöstä (ja se vaatii baarista naisten pokailua) eikä Draco silti uskalla olla varma itsestään eikä luopua Severuksesta. Voi parkaa.

Kieli on tosi kaunista ja sanon vielä uudestaan, että tää lehtitsydeemi on nerokas! Tässä on ihanan oranssinharmaa, savuinen tunnelma. Rakenne on kivan yhtenäinen, raapaleet toimii hyvin kolmen ryppäissä. Oon syksyihminen ja tän tekstin maailma uppoaa muhun tosi hyvin.

Tästä kuulee jalkojen alla rapisevat kellastuneet lehdet ja haistaa tupakan. Tykkään paljon <3