Title: Loitsuista ja rakkaudesta
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairings: Hermione/Pansy, Draco/Astoria
Beta: Neiti Syksy
Genres: magical chick lit, drama
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Hermione ja Pansy tapaavat toisensa tuoreen eron jälkeen, kun heidät molemmat kutsutaan Dracon ja Astorian häihin.
Challenges: Eeppistä kertomakirjallisuutta (chick lit), Neljän tuvan haaste (luihuinen), Teelusikan tunneskaala (ärtymys), Oneshot10 ja Kirjoitusterttu (lajityyppiterttu: oneshot)
A/N: Mietin tosi pitkään, että mitä ihmettä mä oikein keksin Odolle synttärilahjaksi ja aluksi meinasin kirjoittaa Hobittia (ihan vaan, koska mä OSAAN sitä!), mutta sitten Saappaaton pisti tuon Eeppistä kertomakirjallisuutta –haasteen pystyyn, ja halusin yhdistää tämän siihen, jotenjoten, päädyin sitten vähän toisenlaiseen ratkaisuun.
Ideasta, betauksesta ja nimestä kiitokset Neiti Syksylle, ilman sua tämä ei olisi varmaan syntynyt ikinä! <3 Mitähän vielä..? NIIN... Hyvää synttäriä, Odo, toivottavasti tämä kelpaa synttärilahjaksi!
<3
Loitsuista ja rakkaudesta
Pansy Parkinson istui parhaillaan metrossa matkalla Rochesterin kaupunkiin. Hän oli tehnyt pitkää päivää jästi-Lontoon puolella Voguen toimituksessa, joten matkaaminen taikakeinoin ei ollut tullut kysymykseenkään. Hänen oli kuitenkin päästävä Rochesteriin, sillä hänen entinen tupatoverinsa Draco Malfoy oli menossa naimisiin. Jos Dracon hääkutsu olikin tullut Pansylle yllätyksenä, ei morsiamen kohdalla lukenut Astoria Greengrass yllättänyt yhtään ketään, joka oli joskus nähnyt kaksikon yhtä aikaa samassa paikassa. Draco näytti edelleen aivan vastarakastuneelta paria vuotta nuorempaan Astoriaan ja sekös vasta sieppasikin Pansya. Hän ei niinkään välittänyt Dracosta (toisin kuin kaikki olivat Tylypahkassa luulleet), mutta häntä inhotti mennä häävieraiden keskelle seuraamaan toisten kuhertelua juuri sillä hetkellä. Pansy oli nimittäin itse aivan vastikään eronnut omasta pitkäaikaisesta tyttöystävästään, Hermione Grangerista.
Miksi jästimatkustus on näin turkasen hidasta? Pansy mietti nojatessaan päätään metron ikkunalasiin. Hänellä oli aivan liikaa aikaa ajatella, eikä Hermione osannut pysytellä poissa hänen ajatuksistaan. Senkin takia nämä häät tulisivat varmaan olemaan tukalat Pansylle, sillä Hermionesta ja Astoriasta oli tullut Tylypahkassa erittäin hyviä ystäviä rohkelikon pyöriessä Pansyn ja muiden luihuistyttöjen seurana aina silloin tällöin. Dracokin oli myöhemmin oppinut pitämään Hermionesta, vaikkei heitä vielä voinutkaan kutsua sydänystäviksi. Oli kuitenkin erittäin todennäköistä, että Hermionekin oli saanut kutsun tuleviin häihin, eikä Pansy odottanut mitenkään erityisen suurella innolla entisen tyttöystävänsä tapaamista.
~*~*~
Kun Pansy viimeinkin pääsi Dracon ja Astorian hääpaikalle, hän kirosi edelleen jästimatkustuksen hitautta, sillä hänestä tuntui, että hän oli istunut mekkonsa ryttyyn taksissa. Yksinkertainen suoristusloitsu olisi tietysti hoitanut kaikki mahdolliset rypyt tuossa tuokiossa, mutta Pansy oli aina uskonut sellaiset tehtävät Hermionen kontolle, hän kun oli parempi loitsuissa. Siinä se taas tuli, Hermione! Eikö Pansy pääsisi ikinä irti entisestä tyttöystävästään? Juuri nyt hänellä oli kuitenkin parempaakin tekemistä kuin haihatella menneiden perään, joten Pansy kaivoi taikasauvan laukustaan ja taikoi suoristusloitsun mekkoonsa. Hän vain toivoi, ettei ollut onnistunut sotkemaan mekkoaan entistäkin enemmän.
Pansy käveli muiden vieraiden vanavedessä kohti takapihalla aukenevaa puutarhaa, missä itse seremonia tapahtuisi. Yhtäkkiä hän kuitenkin seisahtui paikoilleen kuin olisi törmännyt muuriin. Takapihalla raikasi nimittäin erittäin tuttu nauru. Pansy kääntyi katsomaan naurun suuntaan ja huomasi tuttuakin tutumman ruskean kiharapehkon seisomassa punatukkaisen naisen kanssa. Pansy melkein tunsi, kuinka hänen korvistaan alkoi nousta savua, kun hän tunnisti punapään Ginny Weasleyksi. Kaikista maailman noidista Hermione oli valinnut deitikseen juuri Ginnyn, ja se jos mikä sai Pansyn kiehumaan raivosta. Jo Tylypahkassa Pansy ja Ginny olivat kyräilleet toisiaan ties minkä pikkuasian takia, mutta sitten vuosi nuoremman valmistumisen jälkeen tämä oli mennyt leikkimään Pansyn hyvän ystävän – Blaise Zabinin – tunteilla, mikä oli saanut luihuisen kuumenemaan entisestäänkin. Ja nyt hänen entinen tyttöystävänsä kehtasi näyttäytyä heidän yhteisien ystäviensä
häissä Weasleyn kanssa!
Pansy yritti parhaansa mukaan pitää ilmeensä peruslukemilla, vaikka hän parhaillaan kuristikin Weasleytä mielessään, ja käveli sitten omalle paikalleen yleisön joukkoon. Pansyn onneksi Hermione ja Ginny istuivat käytävän toisella puolella kaukana hänestä, joten hänen ei tarvinnut katsella heitä yhdessä hääseremonian aikana. Pansy katseli, kuinka Draco ja Astoria lupasivat rakastaa toisiaan myötä- ja vastamäissä, ja häntä kirpaisi hieman hänen muistaessaan, että ilman sitä yhtä tiettyä mokausta, hän olisi itse voinut olla samassa tilanteessa Hermionen kanssa. Jos hän vain ei olisi suutuspäissään onnistunut tuhoamaan sitä Hermionen isoisovanhempien aikaista valokuva-albumia, jonka tämä oli saanut vanhemmiltaan ja vielä uskaltanut ehdottaa, että Hermione olisi voinut ottaa niistä kuvista ajatuksen, että joku velholiike voisi niistä ajatuksista teettää taas kuvia. Kuulemma se ei kuitenkaan olisi ollut sama asia, joten se idea oli sitten tuhonnut kaiken.
Seremonian itsensä loputtua Pansy nousi ja lähti kohti naistenhuonetta siistiäkseen meikkinsä, koska pienet kyyneljuovat eivät näyttäneet sieviltä hänen poskillaan, eikä hän uskaltanut sörkkiä ehostustaan taioin. Hänen epäonnekseen Hermionella ja Ginnylläkin oli ollut ilmeisesti sama suunnitelma, sillä kaksikko oli myös naistenhuoneen peilin edessä Pansyn päästyä sinne asti. Hän nyökkäsi nopeasti heille ja yritti sitten keskittyä kasvojensa ehostukseen välittämättä punapään paikallaolosta.
”Mitäs Parkinson?” Ginny kysyi selkeästi välittämättä toisen yrityksistä vältellä häntä. Pansy mutisi vastaukseksi jotain epäselvää, joka olisi saattanut olla ’ihan hyvää’, ja toivoi keskustelun jäävän siihen.
”Piditkö seremoniasta?” Ginny kuitenkin jatkoi sinnikkäästi uteluaan. Pansy kohautti olkiaan ja katsoi epäonnekseen Ginnyn suuntaan, sillä tämä seisoi ärsyttävän lähellä Hermionea, minkä takia Pansy päätti poistua paikalta, ennen kuin tekisi jotain typerää ja pilaisi hääjuhlat.
Ginny ei kuitenkaan osannut päästää Pansya karkaamaan niin helpolla, sillä tämä tarrasi häntä kädestä ja käänsi hänet väkipakolla ympäri.
”Hei, minä puhun sinulle!” tämä huusi ja tämän äänestä kuulsi selvästi, että tämä oli juonut hieman enemmänkin sinä päivänä.
”Mitä sinä oikein haluat minusta?” Pansy kysyi yrittäen pitää ivan poissa äänestään.
”Haluan, että katsot minuun kun puhun sinulle!” Ginny vastasi ja yritti tarkentaa harittavan katseensa Pansyn kasvoihin. Pansy vilkaisi punapään vierellä odottavaa Hermionea, joka näytti sillä hetkellä erittäin nololta. Ilmeisesti tämä ei ollut kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Pansyn kävi melkein sääliksi Hermionea, mutta vain melkein, sillä itsehän tämä oli Ginnyn tuonut mukanaan.
”No? Katson sinua, mutta sinä et puhu. Veikö kissa kielen?” Pansy kysyi Ginnyltä, joka oli hiljentynyt yhtäkkiä aivan kuin joku olisi kironnut tämän.
”Pansy, älä viitsi”, Hermione pyysi, mutta hiljeni kun nimeltä mainittu katsoi häntä palavin silmin.
”Miksi en? Weasley itse aloitti tämän.”
”Koska ei ole Ginnyn vika, että hän on täällä!” Hermione sanoi tällä kertaa kuuluvammin.
”Ei niin, koska se on SINUN VIKASI!” Pansy kailotti pystymättä enää hillitsemään itseään.
”Niin on, koska en uskaltanut tulla yksin!” Hermione huusi takaisin hiljentäen Pansyn, aivan kuin joku olisi lyönyt tälle suukapulan. Hermione ei ollut ikinä huutanut usein, joten se sai Pansyn edelleen hieman varpailleen, mutta vielä enemmän häntä vaivasivat tämän sanat.
”Miksi…? Miksi et uskaltanut tulla yksin?” Pansy ihmetteli, sillä tässä ei ollut enää mitään järkeä. Hermione oli aina ollut heistä kahdesta se rohkeampi, joten mikä häntä voisi pelottaa.
”Koska… koska pelkäsin, että toisit itse jonkun, enkä muutenkaan olisi osannut olla kaikkien sinun ystäviesi keskellä yksin. Tarvitsin jonkun oman ystäväni tueksi, että pääsin edes tänne asti.”
”Mutta miksi Weasley?” Pansy kysyi katsoen inhoten mainitun humalaista heilumista. Ainakin tämä tajusi pysytellä hiljaa sillä hetkellä, mikä oli ihan positiivinen yllätys.
”koskatiesinhänenärsyttävänsinuaeniten” Hermione mutisi tuijottaen korkokenkiensä kärkiä. Mikäli mahdollista, tämä vastaus sai Pansyn vielä enemmänkin hämilleen.
”Miksi?” hän kysyi osaamatta edes muotoilla kysymystään sen tarkemmin, koska ei itsekään oikein tiennyt, mitä hän halusi tietää.
”Koska olen miettinyt sitä riitaa, enkä osaa oikeastaan olla enää edes vihainen tai pettynyt. En kuitenkaan osannut sanoa sitä kirjeessä, vaikka kuinka yritin. Sitten tuli Astorian hääkutsu ja tiesin sinunkin olevan tulossa. Ajattelin, että täällä voisimme kenties jutella asioista, sopiakin ehkä. Mutta sitten aloin miettiä, että entäs jos tuotkin jonkun? Tai, jos olet kertonut kaikille, että minä tein jotain, minkä takia erosimme ja kaikki katsoisivat minua pahasti? Joten, sitten päätin, että ainoa tapa uskaltautua paikalle ja saada sinut kenties harkitsemaan yhteenpaluuta on tuoda joku mahdollisimman ärsyttävä mukanani”, Hermione selitti ja osoitti sitten peilikuvaansa tuijottavaa punapäätä.
”Sinä siis haluaisit palata takaisin yhteen?” Pansy kysyi, ja Hermione nyökkäsi.
”Olen miettinyt asiaa, eikä meillä ole minusta mitään syytä tapella enää asiasta. Se on ollutta ja mennyttä, eikä sille voi enää mitään. Mutta sille, miten me suhtaudumme asiaan, me voimme tehdä jotain! Enkä itse ainakaan jaksa enää yrittää esittää olevani vihainen”, Hermione vastasi, ja tällä kertaa oli Pansyn vuoro nyökätä. Jos totta puhuttiin, niin ehkä oli ollut hieman nopeaa toimintaa erota heti tapahtuneen jälkeen, mutta silloin se oli tuntunut ainoalta vaihtoehdolta. Nyt, kun aikaa oli kulunut jo jonkin aikaa, oli helpompi katsoa taaksepäin ja huomata, kuinka lapsellisesti oli käyttäytynyt.
”Minä luulen, että olen samaa mieltä”, Pansy sanoi ja hymyili kokeilevasti. Hermione vastasi hymyyn ja ojensi sitten kättään toiselle. Pansy katsoi ojennettua kättä, huokaisi syvään ja tarttui sitten siihen. Se tuntui aivan samalta kuin aiemminkin, eikä Pansy ymmärtänyt, miksi oli edes ajatellut sen tuntuvan erilaiselta. Hermione kaivoi taikasauvansa laukustaan, katsoi Pansya kysyvästi ja nyökkäyksen saatuaan loitsi luihuisen meikit takaisin iskuun, ennen kuin kaksikko katosi käsi kädessä huoneesta jättäen Ginnyn tuijottamaan peilikuvaansa harittavin silmin.
