Pimeydessä syntynyt, K-11

[Eudora Malfoy]

// Alaotsikko: K11 drama, adventure, lieva angst, Draco ja OC 4/4 osa ilmestynyt 11.9!

Title : Pimeydessä syntynyt
Author: Eudora Malfoy (zalluskin avustuksella)
Genre: drama, lievä angst adventure
Pairing : Ei suurempia parituksia
Characters: pääasiassa Draco ja OC
Rating : K11
Summary : Kirkas liekki sinetöi heidän valansa
Disclaimer: Kaikki tunnistettavat henkilöt ja paikat kuuluvat Rowlingille, joten kiitos hänelle
A/N : Eka ficci, joten kommentit ovat enemmän kun tervetulleita.

                                                Prologi


Narcissa istui kartanon kuistilla hyräillen hajamielisesti pieni nyytti sylissään. Vaikka yö lähestyikin uhkaavaa vauhtia ja pimeys oli niin sakea, että Narcissa ei nähnyt kuistia pidemmälle, se ei kuitenkaan haitannut häntä. Narcissa oli odottanut koko pitkän ja sateisen päivän tilaisuutta päästä raikkaaseen ulkoilmaan pienen Draconsa kanssa. Lucius oli mennyt jo kauan sitten nukkumaan raskaan työpäivänsä jälkeen, ja kieltämättä Narcissakin oli tavattoman väsynyt raskaan päivänsä jälkeen.
 
  Draco nukkui jo sikeästi Narcissan sylissä ja Narcissakin haukotteli jo raukeasti. Hän oli juuri nousemassa keinutuolistaan kuullessaan jostain läheltä äänekkään poksauksen. Hänen sydämensä hyppäsi kurkkuun. Hiljaisuudessa pienikin kuiskaus sai Narcissan sykkeen nousemaan, saati sitten jos joku ilmiintyy heidän pihaansa yön hiljaisuudessa.

  - Kuka ihmeessä haluaisi ilmiintyä heidän pihaan keskiyöllä?, Narcissa mietti, kun askeleet alkoivat lähestyä, kyseessä voi olla ainoastaan hätätilanne.

  Narcissan mielessä kävi Luciuksen herättäminen, mutta päätti kuitenkin että selviäisi tästä ilman väsynyttä miestään. Hän laski äänettömästi nukkuvan Dracon tämän pinnasänkyyn ja alkoi kaivaa taikasauvaansa purppuranpunaisesta viitastaan.

  - Valois, Narcissa kuiskasi (hän ei halunnut herättää Dracoa).

 Narcissa kirkaisi näkyynsä niin että hänen sauvansa putosi kuistin lattialle. Hän näki naisen, jolla oli pitkät ja kiharat (mutta sotkuiset) hiukset ja raskaat luomet. Bellatrix teki hymyn tapaisen eleen siskonsa reaktiolle, mutta sen saattoi yhtä hyvin sekoittaa irvistykseksi.

  - Bella?, Narcissa sanoi epäluuloisesti, hän ei ollut nähnyt pariin vuoteen vilaustakaan isosiskostaan ja nyt tämä keskiyöllä saapui hänen kotiinsa. Narcissa ei voinut muuta kuin tuijottaa sisartaan.

  - Cissy, Bellatrix aloitti vaimealla äänellä, minä tarvitsen sinun apuasi.

  - Kuinka sinä kehtaat jättää minut ja tulla takaisin pyytämään apua, Narcissa sihahti, minulla oli sinua ikävä, minä käytin kaiken energiani sinun löytämiseen. Bella, minä luulin sinun olevan kuollut!

  Vaikka Narcissa ei nähnytkään kunnolla Bellatrixia, hän tunsi miten tämän katse porautui häneen. Bellatrixin vaimea ja hieman nolostunut asenne oli kadonnut ja Narcissa pelkäsi, että oli päästänyt pedon irti.

  - Minä olen taistellut pimeän lordin rinnalla sukumme puolesta, Bellatrix sanoi pingottuneeseen sävyyn.

  - Bella, Narcissa aloitti pahoittelevasti samalla kun kyykistyi nostamaan sauvansa kuistin lattialta, sinähän tiedät, että pimeä lordi on kukis-

  Narcissa näki vihdoin Bellan kunnolla ja huomasi, että hänen paksut hiuksensa olivat ohentuneet huomattavasti ja hänen luunvalkeat kasvonsa olivat olleet kauniit joskus, mutta nyt ne olivat riutuneen näköiset ja silmät näyttivät siltä, kuin hän ei olisi nukkunut aikoihin. Hänelle oli tullut ryppyjäkin, vaikka hän oli vasta vähän päälle 30-vuotias. Mutta eniten Narcissan huomio kiinnittyi Bellan käsiin tai pikemminkin mitä hän kannatti niillä: hän näki pienen lapsen, joka oli käärittynä mustaan viittaan.

  - Bella, kenen lapsi tuo on? Bellatrix tuntui kuin hän olisi jälleen muuttunut toiseksi ihmiseksi.

  - Cissy, Eudora on vasta kaksi kuukautta, hän tarvitsee väliaikaisesti äidin, Bellatrix sanoi hieman nolostuneella äänellä.

  - Bella onko tämä lapsi sinun?! Bellatrix nyökkäsi niin heikosti, että Narcissa ei ollut varma oliko se edes nyökkäys.

  - Voi hyvä luoja, Bella. Kai sinä ymmärrät, etten minä voi ottaa lastasi. Mitä Luciuskin sanoisi?!

  - Minä en voi pitää tätä lasta.

  - Miten niin et voi?! Mikään ei voi estää sinua huolehtimasta omasta lapsestasi. Voi hyvä luoja
Bella, se on sinun oma lapsesi!

  - Minä lähden Azkabanin vankilaan, Bellatrix sanoi hieman voimakkaammin.

  - Mitä? Bella ei, et sinä voi lähteä sinne. Ihmiset tulevat hulluiksi siellä ja sitä paitsi sinulla on tämä vauvakin.

  - Siksi tarvitsenkin sinun apua, olen pahoillani Narcissa, mutta minulla ei ole vaihtoehtoa.

  - Kyllä sinulla on me kyllä piilotamme sinut ja Rodolfusin meille, kaikki tulee järjes-

  - Luuletko sinä, että minä pelkään ja alan piiloutua, Bellatrix mylvi, sinä ja Lucius olette yksiä pelkureita, heti kun joku ei mene niin kuin pitäisi te juoksette häntä koipien välissä takaisin nuolemaan ministeriön persettä.

  - Bella!, Narcissa kirkaisi.  Narcissa kuuli kuinka Draco ynähti pinnasängyssään.

 Bellatrix tuntui ensimmäistä kertaa huomaavan Dracon ja harppoi tätä kohti. Narcissa ei voinut päästää Bellatrixia katseestaan. Bellatrix saapui pinnasängyn luokse ja katsoi siellä nukkuvaa poikaa.

  - Älä koske häneen, Narcissa varoitti vaikka tiesi, että hänestä ei olisi vastusta sisarelleen. Bellatrix siirsi katseensa sisareensa ja hänen huulensa kääntyivät ivalliseen hymyyn.

  - Poika tulee olemaan ylpeitä vanhemmistaan, Bellatrix tokaisi niin että siitä paistoi selvästi sarkasmi. Salaman nopeasti Narcissa oli vetäissyt sauvansa ja nyt se osoitti Bellatrixin kaulaa. Hän tiesi, että Bellatrixsista ei olisi mitään mahdollisuuksia vauva käsissään.

  - Cissy, Bellatrix naurahti, sinä et voisi vahingoittaa omaa sisartasi.

  - Ja sinä vielä luulet, että minä ottaisin sinun lapsesi, Narcissa sihahti, mutta arvaapa mitä: minä en suostu ottamaan sinun kakaraasi. Ota minun puolestani vaikka Azkabaniin mukaan, minua ei voisi vähempää kiinnostaa.Narcissa yritti saada äänensä kuulostamaan mahdollisimman vahvalta ja huolettomalta, mutta hänen äänestään kuuli selvästi, että häntä kiinnosti joutuisiko pieni lapsi Azkabaniin.

  - Ei minun ole tarkoitus loukata sinua, mutta niin ne asiat on, Bellatrix sanoi mutta hänen äänestään kuuli, että hänelle oli täysin sama pahoittiko Narcissa mielensä, mutta sitä Narcissa ei tajunnut.

  - Mitä minä sanon Luciukselle? Narcissa istui kuistin rappusille, häntä huimasi. Bellatrix laski Eudoran samaan pinnasänkyyn missä Dracokin nukkui ja istui siskonsa viereen.
 
 - Sinun ei tarvitse sanoa hänelle mitään.
 
 - Tarkoitatko että pitäisin lapsesi salassa häneltä?
 
 - Rehellisesti Cissy, en halua että lapseni saa roolimallia Luciukselta. Normaalisti Narcissa olisi kimpaantunut siitä, että hänen miestään haukutaan huonoksi roolimalliksi, mutta nyt hän oli liian väsynyt välittääkseen.

 - En minä voi pitää sellaista salaisuutta. Narcissa purskahti itkuun.
 
 - Sitten kerrot hänelle.

 - Hän heittää lapsen ulos.

 - Eikö sillä ole mitään väliä mitä mieltä sinä olet?! Narcissa pudisti päätän ja nyyhkäisi.
 
 - Rakastaako hän edes sinua?! Narcissa nyökkäsi.
 
 - On minulla yksi keino: rikkumaton vala.
 
 Narcissan nyyhkytys loppui kuin seinään ja hän siirsi kyynelien täyteisen katseensa sisareensa. - Mitä tarkoitat?, hän kysyi ääni vielä hieman väristen.

  - Sinä lupaat, että Eudorasta pysyy hengissä, tuskin Lucius haluaa aiheuttaa sinulle kuoleman.

  - Mutta entäs jos minä epäonnistun?

  - Miten sinä voisit muka epäonnistua? Ainut Eudoran vaara on Lucius, eikä hän halua tappaa sinua.

  - Me tarvitsemme vahvistajan

  Bellatrix hymyili leveästi paljastaen erittäin likaiset hampaansa, mikä merkitsi sitä, että Narcissa oli suostunut ottamaan hänen lapsensa vastaan.

  - Mennään  Rodolfusin veljen Rabastanin luokse. Narcissaa tietysti ihmetytti miksi he eivät menneet Bellatrixin miehen luokse, mutta häntä väsytti niin paljon, että hän ei jaksanut puuttua siihen. Narcissa ei edes muistanut ottaa Dracoa mukaan, niin väsynyt hän oli.
 
  Narcissa tarttui Bellatrixin käsivarresta ja he ilmiintyivät vanhan kartanon edustalle. Kartanosta ei ollut pidetty kovin hyvää huolta, sen kuisti oli kasvanut täyteen sammalta ja talon reunukset pursusivat erilaisia kasveja ja ne rönsyilivät minne sattuu.

Bellatrix talutti Narcissan nopeasti sisään. Heti kun Narcissa astui sisään, pöly pöllähti hänen naamalleen, saaden hänet yskimään. Hän kuuli yläpuoleltaan ovien pauketta ja nopeiden askelten ääniä. Bellatrix syöksyi portaikkoon ja Narcissa seurasi perässä.

Hän saapui yläkertaan, kuullessaan portaikon vasemman puoleisesta huoneesta Bellatrixin äänen.

Bellatrix oli ajanut nurkkaan miehen, jolla oli ruskeat hiukset ja parransänki. Narcisa oletti tämän olevan Rabastan.

 - Kuinka sinä saatat karata?!, Bellatrix mylvi, sinun piti olla uskollinen pimeyden lordille!

 - Bella, ajattele nyt järkevästi, Rabastan sanoi tummalla äänellä, mitä hyötyä meistä on Azkabanissa?

  - Sinä olet pelkkä alhainen pelkuri, joka pakenee heti kun jokin ei mene niin kuin pitää.

  - Se on tervettä järkeä, Bella.

  Narcissa tiesi Rabastanin olevan oikeassa, mutta ei uskaltanut puuttua asiaan, sitä vastoin hän päätti muistuttaa Bellatrixia.

  - Bella, vala.

 Bellatrix siirsi katseensa Narcissaan. Hän ei usein luopunut aloitetusta tappelusta, mutta tässä tapauksessa hän teki poikkeuksen.

 - Me tarvitsemme vahvistaja, hän sanoi koppavasti ja siirsi katseensa Rabastaniin.

 - Äkkiä sitten, Rabastan sanoi.

Bellatrix vilkaisi Rabastania inhoten. Rabastan veti sauvansa esiin, ja asetti sauvankärjen Bellatrixin ja Narcissan yhteenliitettyjen käsien päälle.
 
- Lupaatko sinä, Narcissa, pitää huolta minun ja Rabastanin (Bellatrix vilkaisi Rabastanin tyrmistynyttä ilmettä) tyttärestä, Eudorasta, ettei hän kuole.

 - Lupaan, Narcissa sanoi hieman ääniväristen.

 Kirkas liekki käsien ympärillä sinetöi valan.

will continue....

[Eudora Malfoy]

Luku 1


Eudora tuijotti valoisaan pihaan, joka oli täynnä pieniä lumi kinoksia. Koko pitkän syksyn hän oli odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa , oli jouluaatto. Normaalisti hän vihasi joulua, mutta tänään oli siinä jotain erikoista.

- Draco tulee vasta illalla, Narcissa vastasi oven suusta hymyillen, keksi jotain mukavaa tekemistä siksi ajaksi.

Eudora ei voinut tehdä mitään. Hän ei voinut saada ajatuksiaan pois Dracosta. Kotona hänellä ei ollut mitään tekemistä, ei saanut mennä edes lähimetsään leikkimään Narcissan määräyksen takia. Usein hän meni jonnekin piiloon Narcissan valvovan silmän alta. Aina hän löysi uuden piilon, eikä kukaan pystynyt löytämään häntä. Hän pystyi katoamaan niin pitkäksi aikaa kun vain halusi. Joka kerta kun Eudora muuttuu näkyväksi, Narcissa oli läimäyttänyt tätä, ja huutanut ettei saa enää ikinä tehdä sitä.  Eudora oli jo monta vuotta sitten päättänyt, että hän ei halua ketään seuraamaan tekemisiään, joten hän ei välittänyt Narcissan läimäytyksistä, hän oli immuuni. Tässä päivässä oli jotain erikoista, siksi hän ei halunnut kadota.

Eudoran huone oli ripoteltu täyteen Dracon viestejä, hän poimi viimeisimmän:

Eudora.
Olen ikävöinyt sinua paljon täällä Tylypahkassa ja toivon että sinäkään et ole unohtanut minua. Kuten muissa kirjeissäni olen jo kertonut: Tylypahka on lumoava paikka ja toivoisin, että sinäkin olisit jo täällä, mutta älä huoli, vuoden päästä sinä olet täällä minun kanssani.

Älä välitä isästä, vaikka hän olisikin välillä hieman ilkeä sinulle, mutta sinä tiedät että hän rakastaa sinua. Olen tulossa kotiin joulukuun 24 päivä ja olen seuraavan viikon kotona kotona, joten näemme silloin.

Draco.

Eudora oli lukenut kirjeen jo moneen kerta, mutta silti hän ei kyllästynyt siihen. Siitä hän kuitenkin oli varma, että Lucius ei rakastanut häntä, koska tämä ei ollut ikinä tehnyt hänelle mitään kilttiä, mutta sitä vastoin ei Eudorakaan ollut kiltti hänelle. Eudora muisti, kuinka oli piiloutunut sen jälkeen kun Draco oli lähtenyt Tylypahkaan. Hän karkasi metsään. Hän piiloutui sinne seuraavaan iltaan saakka ja kun hän silloin tuli kotiin, Narcissa oli istunut itkien sohvalla Lucius häntä lohduttaen. Kun he huomasivat hänet oven raossa, Lucius oli lyönyt häntä kasvoihin monta kertaa, se oli ensimmäinen kerta kun Eudora tunsi oikeaa kipua. ” Montako kertaa sinun pieneen päähäsi pitää takoa, että sinulla ei ole lupa lähteä pois tästä talosta, kuinka tyhmä kakara sinä oikein olet?!” hän oli huutanut.

Sinä yönä Eudora itki, Luciuksen lyönnit olivat sattuneet ja Eudoran huulesta vuosi verta. Mutta eniten hän ikävöi Dracoa. Tämä oli aina lohduttanut häntä, kun Narcissa oli läimäyttäny ja Draco ei ollut ikinä ollut ilkeä hänelle, sekä antoi aina yhden omista joululahjoistaan (joita oli huomattavasti enemmän kuin Eudoralla) ja hän oli aina piristänyt Eudoran päivää jollakin keinolla, mutta nyt kun Draco oli lähtenyt Tylypahkaan, Eudora oli yksin.

Eudoraa ihmetytti miksi Draco oli ollut aina paljon suositumpi, vaikka he olivat sisarukset. Todellisuudessa he erosivat toisistaan kuin yö ja päivä: Draco hiukset olivat platinanvalkeat ja hänen ruumiin rakenteensa oli solakka kun taas Eudoralla oli pikimustat hiukset ja hän oli selvästi isokokoisempi kuin Draco. Eudora muutenkin muistutti vähiten muuta perhettä. Hän oli lopettanut Luciuksen ja Narcissan kutsumisen isänään ja äitinään muutama vuosi sitten. Hän oli päättänyt, että hän saa kutsua heitä aivan millä nimellä itse haluaa. Ainut ihminen, jota Eudora tuntui kunnioittavan, oli Draco.

Narcissa kulki jälleen Eudoran huoneen ohi varmistaakseen hänen olevan huoneessaan. Eudora kaatui sängylleen, ilta ei tulisi ikinä, jos hän ei tekisi jotain. Hän nousi sängyltään ja lähti ulos tunkkaisesta huoneestaan (ikkunat oli sinetöity, niin ettei niitä saatu auki).

Heti käytävällä Eudora sai vastaansa Narcissan, joka käveli käytävän väliä, pitääkseen Eudoraa silmällä.

- Minnes sinä olet menossa, Narcissa kysyi.

- Menen ulos, Eudora sanoi. Hän tiesi, että jos hän oli päättänyt lähteä ulos, hän myös tuli lähtemään sinne.

- Eudora kiltti, ei tänään, Dracokin tulee illalla, olen varma, että hän haluaa nähdä sinut ensimmäisenä.

- En viivy kauan.

Narcissan suu mutristui huonoon sävyyn, mutta se ei merkinnyt Eudoralle mitään. Hän lähti kävelemään kohti rappusia, mutta Narcissa tukki hänen tiensä.

Eudorasta näki miten hän alkoi suuttua, hän suuttui yhtä helposti kuin äitinsäkin. Narcissa oli aina nähnyt Eudorassa Bellatrixin jäljen, aivan kuin Bellatrix olisi siirtynyt Eudoran ruumiiseen. Narcissa ei ollut ikinä arvannut, kun oli 10 vuotta sitten tehnyt rikkumattoman valan, että hän otti näin suuren taakan harteilleen. Eudora tuntui juoksevan vaaroja päin, eikä hän uskonut mitään, mitä hänelle sanottiin. Hän ihmetteli miten Draco pystyi olemaan niin helppo hoitoinen kun taas toinen oli nouseva myrsky merellä. Narcissa pystyi melkein huokaisemaan helpotuksesta, että pian Eudoralla koittaisi Tylypahka. Hän ei ollut vaan osoittanut minkäänlaista lahjakkuutta taikomiseen, jos mystisiä katoamisia ei oteta lukuun.

- Siirry tieltäni, Eudora tiuskaisi ja yritti siirtää Narcissan kättä, mutta tämä piti pintansa.

- Olen pahoillani Eudora, mutta tänään ei lähde kukaan tästä asunnosta.

- Miten sinä voit päättää meidän kaikkien puolesta asioita?

- Koska minä olen sinun vanhempasi, ja vanhempia uskotaan. Onko selvä?

Eudora tuijotti Narcissaa vihaisesti pitkään, kunnes kääntyi takaisin käytävään ja palasi omaan huoneeseensa. Vaikka hän palasi huoneeseensa Narcissa ei uskonut, että vaara olisi ohi.

Narcissa tihensi Eudoran ovella käyntiä, ja joka kerta hän sai vihaiset silmät vastaansa. Seitsemännen kerran kun tämä tuli ovelle, hän huomasi, että Eudora oli kadonnut.

Narcissa juoksi pihalle ja yritti tähyillä Eudoraa, mutta mitään ei näkynyt. Huutamisesta ei olisi mitään hyötyä, sen hän oli oppinut jo vuosia sitten. Hän tiesi, että tätä olisi mahdotonta enää löytää, hän ilmestyisi itse milloin haluaa.



Eudora kulki tutussa metsässä, hän oli ollut siellä niin usein, että hän tunsi jokaisen puun ja oli jopa ajankulukseen nimennyt ne. Mutta tänään Eudora ei halunnut kulkea tutussa metsässä, hän päätti mennä etsimään lisää reviiriä.

Hän kulki jonkin aikaa minne sattuu, mutta tunsi silti vielä jokaisen puun. Jonkin ajan kuluttua hän ei enää tunnistanut aluetta, mutta hän jatkoi silti matkaa syvemmälle ja syvemmälle. Metsä tuntui jatkuvan samanlaisena loputtomiin, eikä Eudora ollut enää varma kuinka pitkää oli kävellyt. Hän huomasi metsän siimeksestä, että aurinko oli alkanut laskea ja ajatteli, että olisi parasta olla paikalla kun Draco saapuu.

Eudora oli juuri kääntymässä kun hän kuuli oksan katkeavan. Hän kääntyi nopeasti metsään päin. Hän ei nähnyt siellä mitään, mutta oli varma että siellä oli jotain. Kuului lisää oksien katkeilua. Eudora lähestyi ääntä, hän ei pystyisi lähtemään ennen kun tietäisi äänen päästäjän. Hän näki erään oksan välistä suuren, harmaan nokan.

- Se on pelkkä lintu, Eudora huokaisi, ei linnut vaarallisia ole.

Hän siirsi oksaa nopeasti pelottaakseen linnun tiehensä. Eudora kirkaisi (ensimmäistä kertaa elämässään) näylle. ”Lintu” oli aikuisen hevosen kokoinen olento, jonka eturuumis oli täynnä mustia sulkia ja edessä olivat Eudoran säären pituiset raatelu-kynnet. Olento rääkyi vihaisesti hänelle ja kohotti raatelu kynsiään. Olennon isku osui hieman huti ja se sai raapaistua kipeästi Eudoran oikeaa käsivartta.

Olento valmistautui toiseen iskuunsa, mutta Eudora shokistaan huolimatta hyppäsi pois tieltä ja yritti ryömiä piiloon. Hän ryömi niin kovasti kuin pystyi puun taakse (olento kintereillään). Se riitti. Olento tuli lähes heti hänen perässään, mutta tämä ei enää löytänyt mitään sieltä.

Eudora ei uskaltanut katsoa haavaa, mutta hän tunsi kuinka lämmin ja tahmea veri valui hänen käsivarttaan pitkin lumikinokselle. Eudoralla yritti kävellä kotiin päin ja painoi terveellä kädellään haavaa, mutta siitä ei näyttänyt olevan mitään hyötyä. Eudora ei enää tunnistanut puita ja pimeys oli verhonnut metsän, eikä hänellä ollut enää mitään hajua minne oli menossa. Alkoi sataa lunta, mikä värjäytyi samantien verellä.

- Minä vain torkahdan hetkeksi,hän sanoi itselleen, löydän kotiin kun olen nukkunut kunnolla.


Kirkas valo sokaisi Eudoran, hän yritti sulkea silmänsä, mutta ei saanut valoa karkotettua.

- Sammuttakaa valot, hän mumisi.

Ei vastausta. Eudora avasi silmänsä ja näki valkean huoneen ympärillään. Ketään ei ollut huoneessa. Hän oli yksin. Pian ovi kävi ja sieltä tuli Narcissa. Usein kun lapsi on selvinnyt hengenvaarallisesta tilanteesta, häntä halataan, suukotellaan poskille ja jaaritellaan sitä miten onnekkaita he ovat. Mutta Narcissa nyyhkytti oven edessä, hän ei näyttänyt haluavan tulla lähemmäksi, kuin Eudora olisi voinut räjähtää milloin tahansa.

- Missä Draco on?

Narcissa ei lopettanut nyyhkytystä ja Eudora huolestui hieman.

- Sinä me- menetit paljon verta ja Draco, Narcissa nielaisi, se oli h-hirveä näky, koko maa oli värjäytynyt. D-draco meni pois tolaltaan. Niin pa-paljon verta. H-än on vasta lapsi.

- Voiko Draco tulla tänne?, Eudora kysyi, hän halusi nyt kaikista eniten Dracon tukea.

- Minusta tuntuu, että Draco tarvitsee omaa rauhaa, Narcissa nyyhkytti.

Eudora yllättyi itsekin, ettei ruvennut väittämään vastaan tälle. Eudoran viimeinen varma muistikuva oli harmaa nokka, sen jälkeen kaikki tuntui, kuin olisi elänyt sumussa.

- Mitä tapahtui?, Eudora kuiskasi.

- E-epäillään, että hevoskotka hyökkäsi kimppuusi.

- Miten te löysitte minut?

- Si-sinä olit aivan kartanon lähellä.

Eudora tuijotti pitkään Narcissaa, jokin oli vialla. Hän näki sen tämän naamasta.

- Narc-

- Mutta nyt sinun on parasta levättävä, Narcissa sanoi nopeasti ja katosi oven taakse.

Narcissa lähti etsimään Dracoa ja Luciusta kahviosta. Hän muisti elävästi, kun oli tuntenut, kuinka Eudoran kunto alkoi heiketä, vaikka hän oli useiden mailien päässä tästä. Ensin Narcissan käsistä oli mennyt tunto, sen jälkeen kuulo alkoi huonontua ja yhdessä vaiheessa häneltä hävisi näkö, mutta se kuitenkin palautui hetken kuluttua. Onneksi Draco ja Lucius olivat tulleet kotiin ja he lähtivät etsimään Eudoraa. Eudora oli löytynyt makaamasta jonkin matkan päässä ja hän oli vuotanut hirveästi verta. Lucius ilmiintyi saman tien Pyhän Mungon sairaalaan ja kun Eudora oli sinne päästyään vielä hengissä, kaikki tiesivät, että hän tulisi selviämäään

Draco oli löytänyt Eudoran metsästä ja oli siitä asti itkenyt, vaikka hän tiesi ettei tällä ollut mitään hätää, silti hän ei saanut päästään tämän ruumista, joka ui veri lammikossa. Narcissa istuutui pöytään, jossa Lucius ja Draco istuivat. Dracon kasvot olivat piiloutuneet käsien suojaan.

- Hän nukkuu, Lucius kuiskasi, vaikka ympärillä oli jo ennestään melua.

- Eudora on herännyt, Narcissa vastasi ja Lucius nyökkäsi lyhyesti, pitäisikö hänet herättää?

- Antaa hänen nukkua, hänellä on ollut ihan tarpeeksi rankkaa, Eudora on vaaraksi Dracolle.

- Olen itse ollut hieman samaa mieltä, mutta emme voi pitää heitä erossa toisistaan, Draco on liian kiintynyt häneen.

- Olen aina pelännyt, että Draco joutuisi kärsimään sen paholaisen takia ja tänään se tapahtui, tämä tyttö on kirous koko perheelle.

- Tiedän, mutta en tiedä mitä voisimme tehdä, tyttö tekee kaiken päinvastoin.

Lucius nyökkäsi, koko tytön lyhyen elämän ajan hän oli tehnyt kaiken väärin. Hän tunsi suurta vihaa tätä ja Bellatrixia kohtaan, ja hän toivoi, että Bellatrix ei olisi ikinä ilmiintynyt heidän pihalleen. Tyttö oli pitänyt häntä ja Narcissaa varpaillaan koko pienen ikänsä. Narcissakin näytti kuin olisi vanhentunut kymmeniä vuosia.

Draco säpsähti unestaan. Hän ei ollut pääsyt kuvasta Eudorasta, joka makaa omassa veressään, edes unissaan.

- Onko Eudora herännyt, hän sanoi heikolla äänellä.

- On, mutta hän tarvitsee vielä lepoa, Narcissa sanoi.

Mutta Draco oli jo noussut tuoliltaan ja paineli kohti Eudoran huonetta. Hän löysi huoneen etsiskelyn jälkeen. Eudora makasi sängyssään, mutta kun huomasi Dracon astuvan huoneeseen hän syöksyi hänen luokse ja halasi häntä.

- Minulla on ollut niin ikävä sinua, Eudora sanoi ja päästi Dracon halauksestaan.Tämä hymyili hieman vastaukseksi, hän ei ollut vieläkään päässyt kuvasta eroon. Eudora tunsi hieman huimausta, mutta se meni ohi.

- Pääsenkö jo pois täältä?, Eudora kysyi innoissaan, hän ei tuntunut huomaavan Dracon kauhun sekaista ilmettä.

Draco siirsi katseensa Eudoran oikeaan käteen eikä nähnyt siinä enää mitään haavaa, ei edes arpea, hoitajat olivat tehneet hyvää työtä. 

- Luulen niin, Draco sanoi ja hymyili hieman rohkeammin.

- Onko joulu jo mennyt?, Eudora kysyi.

- Nyt on joulu.

Draco kaivoi farkun taskustaan pienen paketin ja ojensi sen Eudoralle.Tämä säteili ilosta, oli ensimmäinen kerta kun Draco osti itse hänelle lahjan. Eudoraa hieman hävetti, että hänellä ei ollut mitään lahjaa antaa Dracolla.

Paketin sisällä oli pieni laatikko ja sen sisällä hopeinen ketju. Eudora nosti ketjun ylös, jotta näkisi paremmin. Ketjun päässä oli hopeinen laatta, johon oli kaiverrettu riikinkukko. Riikinkukon pyrstö oli levällään ja siinä oli pieniä smaragdeja, pää oli sivuttain ja sen silmään oli myös laitettu smaragdi.

- Se on Malfoyn-suvun vaakuna, Draco sanoi, kaiverrutin sen Viistokujalla.

- Se on kaunis, Eudora sanoi ja laittoi sen saman tien kaulaansa, minua hävettää, ettei minulla ole sinulle mitään lahjaa.

- Ei se mitään, pääasia, että olet kunnossa. Minä menen kysymään äidiltä, voimmeko jo lähteä, Draco sanoi ja katosi oven taakse.


He pääsivät lähtemään iltaan mennessä. Narcissa kokkasi nopeasti uunikalkkunaa ja perunoita ja pian koko perhe söi taas saman pöydän ääressä. Ateria oli hiljainen, kukaan ei päästänyt sanaakaan koko ruuan aikana. Narcissa ja Lucius katsoivat hieman paheksuvasti Eudoran uutta korua, mutta eivät voineet sanoa mitään. Heti kun Draco ja Eudora olivat saaneet syötyä, he pakenivat yläkertaan missä Draco kertoi kaiken yksityiskohtaisesti Tylypahkasta.


ja edelleen vaadin teiltä kommentteja 

[Contessa]

Oi, tämä näyttää mielenkiintoiselta! Jatka toki!

[Eudora Malfoy]

^ Hyvä jos joku on kiinnostunut tästä  Jatkoa tulee pian.

[Eudora Malfoy]

Luku 2

Narcissa tunsi tönäisyn kyljessään. Ei vielä voinut olla aamu? Hän tunsi hieman kovemman tönäisyn.

- Olen hereillä, hän mumisi ja nousi vastoin tahtoaan lämpimästä pedistä.

- Dobby, hän karjaisi.

Lepakkokorvainen ja mulkosilmäinen, Dobby poksahti huoneeseen.

- Kuinka voin palvella matamia, Dobby sanoi.

- Mene valmistamaan aamiainen perheelle, Narcissa tokaisi ja Dobby katosi saman tien.

Lucius nukkui yhä sängyssä ja Narcissa harkitsi unien jatkamista, mutta hän tiesi ettei saisi enää nukuttua kunnolla. Hän puki aamutakkinsa ja lähti alakertaan odottamaan postia. Pöllö toi postin joka päivä 07.03, eikä ikinä yhtään aikaisessa tai myöhässä. Narcissa vilkaisi suurta kaappikelloa (jossa oli joskus majaillut mörkö), se näytti tasan seitsemää.

 Narcissa huokaisi, enää reilu kuukausi Tylypahkan alkuun. Hän vain pelkäsi, ettei Eudora saisi kutsua. Toisaalta Narcissa oli miettinyt tämän vähäisiä vammoja hevoskotkan hyökkäyksestä, kyseessä ei voinut olla mikään muu kuin jokin loitsu, tai sitten ihme ja ihmeisiin Narcissa ei uskonut.

Pöllö oli lentänyt ikkunalaudalle. Narcissa avasi ikkunan sauvan näpäytyksellä ja pöllö lensi sisään. Narcissa otti postin sen suusta ja se jatkoi saman tien matkaa. 

Narcissa selasi postin läpi, Päivän Profeetta (kolme uutta kuolonsyöjää napattu), useita mainoksia (mm. Säilä & imupaperissa nyt koko Gilderoy Lockhartin tuotanto!) ja lisäksi muutama lasku. Viimein Narcissan käteen jäi kaksi ruskeaa kirjekuorta. Narcissa tuijotti pitkään kahta kuorta, ja hänen huulillensa ilmestyi hymy. Hän halusi herättää Luciuksen ja kertoa tälle uutiset. Hän juoksi yläkertaan niin että portaat rymisivät, eikä hän välittänyt, vaikka lapset olisivat heränneet hieman aikaisemmin.

- Lucius herää, hän sanoi ja retuutti Luciusta tämän yöpaidastaan.

- Kello ei varmasti ole vielä puoli kahdeksan, Lucius mumisi.

- Eudora otetaan Tylypahkaan, Narcissa kiljahti.

- Mitä?!

- Hän sai kirjeen!

- Oletko aivan varma?

- Sinun täytyy tulla katsomaan, Narcissa sanoi ja juoksi takaisin alakertaan ennen kuin Lucius sai noustua edes sängystä.

Narcissasta tuntui kuin paino, joka oli riivannut häntä, oli vihdoin poistunut, hän pystyi vihdoin hengittämään. Hän etsi kirjeet, ne olivat varustettu Tylypahkan leimalla ja keskellä luki kaunilla käsialalla nimet.

Herra D. Malfoy
Malfoyn kartano
Wiltshire

Neiti E. Lestrange
Malfoyn kartano
Wiltshire

Narcissa tunsi kuinka hänen keuhkojensa päällä ollut paino, palasi uudestaan ja hänen kasvonsa kalpenivat. He eivät olleet ikinä kertoneet Eudoralle, että eivät olleet tämän oikeat vanhemmat. Narcissa oli aina toitottanut Eudoralle sitä, kuinka hänen pitää uskoa äitiään. Jos tämä nyt saisi selville, että hänellä olisi eri vanhemmat, häneen menisivät viimeisetkin kontrollointi mahdollisuudet.   

Lucius oli tullut aamutakki päällään Narcissan viereen, ja hänenkin naamastaan oli kadonnut väri (mikäli se on edes mahdollista).

- Ehkä meidän ei kannata kertoa hänelle, Lucius sanoi.

- Mitä muutakaan me voimme tehdä?

- Puhun ministeriössä, kyllä he voivat nimen vaihtaa, ollaanhan me tytön huoltajat? (hän harvoin puhui Eudorasta tämän oikealla nimellään)

- Kyllä, luulisin, Narcissasta tuntui hieman paremmalta hengittää, mutta meidän täytyy päästä tästä kuoresta eroon, Narcissa veti taikasauvansa esiin, sytyjo, kuori leimahti liekkeihin.

- Hän tajuaa, Lucius sanoi sivumennen ja Narcissa tiesi sen oikein hyvin.

Eudora aivasti pölyä, jota hänen huoneensa oli täynnä. Hän yritti tunnustella käsillään, minne hänen tyynynsä oli kadonnut. Tyynyä ei löytänyt ja hän oli ärsyyntynyt. Sellaisia aamuja hän vihasi eniten, kun hänen tyynynsä oli kadonnut. Eudora nousi istumaan sängyn laidalle ja huomasi, että tyyny oli pudonnut lattialle ja sitä peitti pöly kerros.

Hän ei jaksanut enää nukkua, joten hän päätti lähteä aamiaiselle. Ennen kuin lähti alakertaan, hän avasi kuitenkin huoneensa vastakkaisen oven, Dracon oven. Tämä nukkui vielä sikeästi, vaikka aurinko valaisikin huoneen täysin. Eudora ei ikinä ymmärtänyt, miten Draco pystyi nukkumaan noin siististi. Hän itse oli potkinut joka yö peiton ja lakanan pois ja nyt kasvattivat pölykerrosta sängyn alla, mutta Dracon peitto oli vain hieman rutussa. Eudoran mielessä käväisi säikäyttäminen noin rauhallisesta unesta, mutta päätti kuitenkin jatkaa matkaa keittiöön.

Narcissa ja Lucius olivat jo syöneet, kuten tavallisesti. Eudora otti lautasen ja latoi siihen kolme paahtoleipää (paahtamattomia) ja alkoi syödä. Pian hän kuuli, kuinka ovi kävi ja tiesi, että Lucius oli lähtenyt töihin taikaministeriöön. Kun hän viimein sai syötyä, Draco ei ollut vieläkään herännyt ja Eudoraa alkoi toden teolla ärsyttää.

- Sinulle tuli kirje, Narcissa sanoi astuessaan ruokailuhuoneeseen 

Eudora sieppasi kirjeen, mutta ihmetteli, miksi siinä ei ollut kuorta.

- Miksi tästä puuttuu kuori?

- Siinä oli Tylypahkan vaakuna, hän oli harjoitellut puhettaan aamun ajan, ja minä ajattelin, että ei se kovin henkilökohtaista ja minä-

- Se oli minun kirje, Eudora tiuskaisi.

- Ei minun ollut tarkoitus sitä avata, halusin varmistaa mitä kirjoja tarvitset, Narcissa tiesi, että hänen hätävaleensa oli surkea.

- Mitä siinä kuoressa oli, Eudora sanoi korottaen ääntään

Narcissa kerkesi avata suunsa, mutta hän huomasi Dracon talsivan ruokailuhuoneeseen silmät ristissä väsymyksestä. Narcissa käytti tilaisuuden hyväkseen.

- Hyvää huomenta, hän sanoi ja hymyili leveästi, minä laitan sinulle leipää paahtumaan, otatko pekonia?

Eudora tuijotti Narcissaa ja toivoi, että olisi voinut katseellaan tehdä reiät tämän otsaan. Draco taas tuijotti vuorotellen yli-innokasta äitiään ja vihasta tärisevää Eudoraa. Hänestä tuntui, että hän nousi liian varhain.

Eudora vei kirjeensä mukanaan yläkertaan ja luki sen. Siinä oli yksi outo asia, hänen sukunimensä kohdalla oli reikä, se oli selvästi poltettu siihen. Eudora rynnisti takaisin alakertaan, jossa Draco voiteli ensimmäistä leipäänsä (”voi luoja miten hidas ihminen”). Eudora löysi Narcissan lukemassa Päivän Profeettaa.

- Minun kirjeessäni on jotain vialla, Eudora sanoi viattomalla äänellä ja huomasi Narcissan nielaisevan.

- Mikä siinä on vialla?

- Minun sukunimeni kohdalla on poltettu reikä.

- Mutta eihän siitä tuntuisi olevan haittaa?

- Ei se on vaan kummallista. Mistähän tämä voisi johtua, sinä olet ainut joka on lukenut tämän.

- Paistoin pekonia, rasva on saattanut polttaa reiän, Narcissa sanoi ja lähti yläkertaan.

- Mutta eihän rasvasta tule tuollaista reikää?, mutta toinen oli jo kadonnut.

Eudora tiesi, että tämä salaili jotain, mutta ei aikonut kertoa sitä. Kaikki täytyy aina tehdä itse. Hän katsoi suoraan ruokailu huoneeseen, jossa Draco söi ensimmäistä leipäänsä.

- Syö sinäkin nyt vähän nopeammin, saatana, Eudora ärjyi ja painua omaan huoneeseensa ovet paukkuen. Draco katui todellakin sitä, että nousi tänään sängystään.

***

Oma sauva (8.5 tuumaa ja lohikäärmeen sydänjuurta), kasoittain kirjoja, mustat kaavut ja paljon muita tavaroita. Eudora suorastaan tärisi innosta kun hän työnsi kärryä, jossa hänen laukkunsa olivat. Hän oli ripustanut Malfoyn suvun vaakunan kaulaansa ja hän oli jopa suostunut harjaamaan hiuksensa. Pikajuna oli juuri saapunut asemalleen ja Eudora katsoi sitä haltioituneena. Draco kulki edellä ja Eudora seurasi perässä. Viimein kun he pääsivät junaan, Draco opasti heidät tyhjään vaunuun. Juna lähti liikkeelle.
                               
- Käyn etsimässä pari tyyppiä, Draco sanoi ja häipyi.                               

Eudora tuijotti kuinka maisemat vaihtuivat ikkunasta, hän sai odottaa jonkin aikaa mitään tapahtumatta, kunnes kaksi tyttöä ilmestyi ovelle. Pidemmällä tytöllä oli ruskeat, kiharat hiukset ja pitkät etuhampaat. Toisella tytöllä oli punaiset hiukset ja naama täynnä pisamia.

- Oletko nähnyt kahta poikaa, pitempi aloitti, toisella on mustat hiukset ja arpi otsassa ja toisella punaiset hiukset ja pisamia?

Eudora pudisti päätään.

- Malfoy tulee, pidempi kuiskasi niin että Eudora kuuli ja kummatkin tytöistä lähtivät nopeasti pois.

Draco tuli hyttiin kahden muun kasvon kanssa. Kummatkin olivat rotevan näköisiä. Eudora haistoi jo ovelta hirveä hien hajun. Hän ei edes yrittänyt esittää, ettei haistaisi, vaan nyrpisti nenänsä. Draco vilkaisi häntä varoittavasti.

- Minusta tuntuu, että tarvitsen raitista ilmaa, Eudora töksäytti ja häipyä vaunusta.

Hän kurkisteli muiden vaunuihin ja mietti sopivaa paikkaa itselleen. Viimein hän löysi vaunun, jossa pitkähampainen ja pisamanaamainen tyttö istuivat. Eudora päätti jäädä tähän sinne. Tytöt olivat ryhmittyneet toiselle puolelle vaunua ja Eudora istui keskelle toista puolta.

- Minä olen muuten Hermione Granger, pitkähampainen tyttö sanoi ja kätteli. Kyllähän Eudora tiesi, Draco oli puhunut hänestä. Hän hymyili hieman vastaukseksi ja vastasi kättelyyn.

Toinen tyttö vaikutti selvästi ujommalta. Siitä asti kun Eudora asettui istumaan, hän oli katsellut kynsiään.

- Ginny Weasley, hän sanoi ja samalla hänen oikean etusormensa kynsi lohkesi. Eudora nauroi sisäänpäin.

- Minä olen Eudora Malfoy, hän sanoi.

Hermione säpsähti ja Ginny raapaisi kynnellä naarmun käteensä. Tytöt vaihtoivat kiusaantuneen katseen toisilleen. Eudora ihmetteli moista kohtelua ja Hermione vastasi siihen ilmiselvällä tekohymyllä. Ginny näytti ensi kertaa, että olisi enemmän kiinnostunut enemmän Eudorasta kuin kynsistään. Kiusallinen hiljaisuus vallitsi vaunun.

- En tiennytkään, että Malfoylla on sisko, Hermione sanoi rikkoen hiljaisuuden, josta Eudora oli kiitollinen, sinä et hirveästi muistuta häntä.

- Eikö Draco ole puhunut minusta?

- Me emme hirveästi puhu Dracon kanssa, Hermione sanoi korostaen Dracon nimeä. Ääni oli selvästi kiusaantunut, Eudora ei välittänyt siitä.

- Miksi ette?

- Tuota… me emme tule kovin hyvin toimeen Dracon kanssa.

- Draco haukkui minun perhettäni julkisesti koko viime vuoden, Ginny sanoi yhtäkkiä ja hänen ruskeat silmänsä suorastaan hehkuivat vihasta.

- Ei Draco hauku ihmisiä turhaan, Eudora sanoi ja huomasi kuinka kummatkin punastuivat kiukusta.

- Hän vihaa meitä sen takia, koska minun perheeni on köyhä ja Hermione on jästisyntyinen,  kuulostaako se hyvältä syyltä, Ginny sanoi ärtyneenä. Hermione tuntui jäävän taka-alalle keskustelussa.

- Tuskin hän sen takia vihaa teitä, on varmasti joku toinen syy, Eudora mietti ääneen.

Ginny tuijotti vihaisesti Eudoraa ja Hermione tuijotti hieman pelästyneesti Ginnyä.

- Häivy täältä, Ginny sihahti hampaidensa välistä Eudoralle.

Kuten Narcissa ja Lucius tiesivät ja oikein hyvin, Eudora ei pidä, että häntä määräillään.

- Entäs jos en tottele sinua, Eudora sanoi yllyttävällä äänensävyllä.

Ginny nousi salaman nopeasti pystyyn ja tuijotti tätä entistä uhkaavammin.

- Sinuna en hirveästi riehuisi, Eudora sanoi pilkallisesti, kyntesi voi katketa.

Salaman nopeasti Ginny vetäisi nyrkkinsä ja iski sen suoraan Eudoran nenään. Hermione kiljaisi ja juoksi salaman nopeasti väliin. Eudora tunsi kuinka veri valui nenästä hänen huulilleen. Eudora oli isokokoisempi kuin Ginny, joten hän olisi voittanut tämän helposti tappelussa, silti hän vain tyytyi tuijottamaan Ginnyä, joka tuijotti häntä. Hermione tuijotti kumpaakin huolestuneena. Viimein Eudora lähti vaunusta veri vana kasvoillaan, jota hän ei viitsinyt pyyhkiä pois.

Hän saapui Dracon vaunulle. Hänen kaksi suurta kaveria näyttivät keskustelevan jostain, mutta hän itse tuijotti ulos ja näytti siltä kuin nukahtaisi. Eudora koputti oveen ja kaikki säpsähtivät, mutta enemmän he säikähtivät näylleen: Eudoran mustat hiukset olivat jälleen sekaiset ja hänen kasvot olivat veren tahrimat. Dracon silmät eivät olleet enää väsyneet, ne olivat kauhistuneet. Hän pinkoi käytävälle Eudoran luokse.

- Mitä sinä olet oikein tehnyt, Draco sanoi hieman värisevällä äänellä. Hän tuijotti Eudoran kasvoja inhoten, hän ei ollut kestänyt kunnolla verta sen jälkeen kun Eudoran joutui pyhään Mungoon.

- Minua lyötiin, Eudora sanoi, mutta se ei ollut hänen oikea asiansa. Miksi-

- Kuka sinua löi, Draco kysyi hieman vahvemmalla äänellä, ja pyyhi tuo veri naamaltasi.

Eudora pyyhkäisi veret vaalean farkkutakkinsa hihaan ja siihen jäi punainen viiru. Draco tuijotti paheksuen punaista viirua hihassa, mutta päätti kuitenkin pitää sanat suussaan.  Eudoran nenästä ei tullut enää verta.

- Niin?, Draco sanoi kärsimättömästi.

- Ginny Weasley löi minua, Eudora sanoi ja Dracon silmät suurenivat hämmästyksestä.

- Löikö hän sinua muuten vain, vai oliko siihen joku syy?

- Minä ärsytin häntä tahallani, Eudora sanoi ja näki Dracon huulilla hymyn, mutta se ei ollut minun asiani. Minä haluan tietää miksi sinä haukut heitä.

- Se on pitkä juttu, Draco sanoi kiusaantuneena. Eudora oli juuri avaamassa suunsa vastaväitteeseen, kun ovi Dracon takana avautui ja sieltä juoksi, se lihava kasvoinen poika. Toinen pojista ilmestyi ovelle.

- Hän söi liikaa kurpitsapasteijoita, ja vielä kun on tuo matkapahoinvointi, poika sanoi. Draco pyöräytti silmiään.

- Ehkä meidän kannattaa alkaa vaihtaa kaapuja jo päällemme, Draco sanoi nopeasti, mene sinä ensin.

Eudora oli ärsyyntynyt Dracolle, koska tämä ei halunnut kertoa hänelle totuutta. Hän päätti ottaa selvää vielä tästä asiasta.

***

- Seuratkaa minua, sanoi professori McGarmivan ääni.

Eudora seurasi muun ryhmän mukana suureen saliin. Sali näytti melkein samalta miltä hän oli kuvitellutkin sen näyttävän. Draco oli kertonut lähes jokaista yksityiskohtaa myöten.

Ginny käveli vähän matkan päässä hänestä ja Eudoran teki kieltämättä kiskaista hänen punaisista hiuksistaan. Hän kuitenkin päätti pitää ensimmäisen päivän ilman välikohtausta.

Jono pysähtyi ja Eudora törmäsi edessä kulkevaan. Tämä kääntyi Eudoraan päin. Tytöllä oli maantienväriset hiukset ja silmälasit. Hiuksien leikkauksessa oli luultavasi käytetty pottaa muottina. Tyttö mittaili silmillään Eudoraa nenä nyrpistettynä. Hattu alkoi laulaa ja tyttö siirsi nopeasti katseensa hattuun. Eudora sen sijaan etsi katseellaan Dracoa luihuisten pyödästä. Tämä istui suurin piirtein pöydän puolivälissä ja tuijotti Eudoraa. Eudora yritti näyttää mahdollisimman välipitämättömältä, hän oli edelleen vihainen Dracolle, koska tämä salasi häneltä jotain.

Laulu loppui suosionosoituksiin, joihin Eudora ei tajunnut osallistua.

- Kun luen nimenne, te istutte jakkaralle ja laitatte hatun päähänne, McGarmiva sanoi pergamentti kääröä pidellen, ja huusi ensimmäisen nimen, Cailin Abrams!

M:ään olisi vielä pitkä matka, joten Eudora keskittyi etsimään väkijoukosta Hermionen. Hän löysi Hermionen istuvan ruskean hiuksisen, hieman pullena pojan vieressä. Eudora olisi voinut vannoa, että tuo poika ei ollut Ron Weasley tai Harry Potter, joista Draco oli puhunut.

- Eudora Malfoy

Eudora säpsähti nimensä kuultuaan. Hän käveli nopeasti jakkaralle ja laittoi hatun päähänsä.

- LUIHUINEN, hattu huusi hiljaisuuden jälkeen, niin kovaa, että Eudora säikähti.

Hän näki luihuisten hurraavan hänelle ja hänelle tuli mukava olo. Eudora käveli nopeasti Dracon viereen, mutta he eivät puhuneet mitään.

- Tämä on juhlapäivä, Draco sanoi rikkoen hiljaisuuden, ei ajatella nyt sitä asiaa vaan ollaan tässä hetkessä.

- Sopii, mutta sinä olet minulle vielä selityksen velkaa.

Draco nyökkäsi lyhyesti.

- Madeline Roberts!

Eudora tajusi, että tämän olevan se tyttö, johon hän törmäsi.

- Törmäsin tuohon tyttöön, Eudora sanoi kuiskaten, hän katsoi minua hieman pahasti.

- Huomasin kyllä. Draco vastasi, En usko, että hänelle kannattaa vitsailla.

- KORPINKYNSI!

Eudora huokaisi helpotuksesta.

Ja edelleen kalastelen teiltä kommentteja.

[Contessa]

Mukavaa, jatkoa:) Ginny pieni, eipäs lyödä toisia! Kiva ficci on, mitähän tapahtuu kun Eudora saa selville oikeat vanhempansa....
Jatka!

[Eudora Malfoy]

 Hyvä jos miellytti  Eudora tulee saamaan tietää oikeat vanhenpansa, mutta reaktio siihen on vielä mysteeri... 

[veripisara]

 Tykkäsin
 en keksi muuta sanottavaa, olen surkea
no joo jatkoa oottelen.

[Eudora Malfoy]

 veripisara:
lyhyetkin kommentiti ovat aina tervetulleita  Kiitos!

[Eudora Malfoy]

Luku 3

” Mutta eihän sinun ole pakko lähteä?”

” Ei, mutta minä lupasin, että tulen jouluksi kotiin”

” Mutta entäs minä?”

Eudora istui Dracon sängyllä. Muut huoneessa asuvat katsoivat hieman paheksuvasti, sitä kun tyttö oli poikienmakuuhuoneessa. Eudora ei ollut ikinä välittänyt muiden närkästyneistä katseista. Muutaman kerran Blaise oli huomauttanut tälle asiasta, mutta hän ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa.

” Sinä jäät tänne ja keksit jotain hyödyllistä tekemistä” Draco tiesi oikein hyvin, että Eudora ei ikinä tehnyt mitään hyödyllistä.

Eudora ja Lucius olivat tehneet sopimuksen, että Eudora pysyi lomat Tylypahkassa. Hänelle se kävi erittäin hyvin. Kesät olisivat olleet hänelle hirveää aikaa, jos Draco ei olisi ollut piristämässä häntä. Joka joulu Draco oli kotona ja Eudora käytti sen ajan Tylypahkan tutkiskeluun.

 Ystäviä hänellä ei oikeastaan ollut, mutta muutama hyvänpäiväntuttu löytyi. Eudora vietti tylsät päivänsä joko Myrtin vessassa tai sitten tutkiskellen Kiellettyä metsää. Metsässä liikuskellessaan hän keskittyi jatkuvasti siihen, ettei kukaan näkisi häntä. Hän oli usein kuunnellut Murjottavaa Myrtin valitusta, ja vastapalkkioksi Eudora oli kertonut oman tarinansa. Hän ei tiennyt voiko haamuihin luottaa, mutta hän ei keksinyt ketään, jolle Myrtti olisi kertonut.

Eudoran kouluarvosanat olivat keskiluokkaa, mutta käyttäytyminen oli hirveää. Tämän alkulukuvuoden aikana Lucius ja Narcissa olivat saaneet 7 jälki-istunto kirjettä ja jos vielä yksikin huomautus tuli Eudoralle oli luvattu lähtöpassi kotiin. Useimmat jälki-istunnot olivat Pimennon suorittamia, mutta muiltakin opettajilta löytyi ilmoituksia. Lucius oli saanut paljon epämiellyttävää huomiota ministeriössä Eudoran takia. Eudora tuijotti jurosti Dracoa.

” Tulen reilun viikon päästä takaisin”

” Ihan kun en tietäisi” Eudora tuhahti ja häipyi poikien makuusalista.

Hän käveli suoraan toiseen kerrokseen. Vastaan tulleet ihmiset pysyivät kaukana hänestä. Kaikki paitsi Ginny. He olivat vihanneet toisiaan siitä asti kuin tapasivat, eikä sota tuntunut loppuvan milloinkaan. Ginny tuijotti vihaisesti Eudoraa ja hän (jos vain oli mahdollista) tuijotti takaisin entistä vihaisemmin. Eudora hivutti kätensä taskuun, ihan varmuuden vuoksi. Samoin teki Ginny. He ohittivat toisensa tuijottaen tappavasti. Tämä ei ollut vielä ohi. Salamannopeasti molemmat vetäisivät sauvansa taskuistaan.

” Pattiajos!”

” Kangistumis tyystilys!”

Kiroukset osuivat toisiinsa ja ne kimposivat seiniin. He tuijottivat yhä toisiaan naulittuina. Muutama oppilas lähti hakemaan professoria paikalle. Ginny tiesi, että äiti saattaisi hakea  hänet  pois vielä yhdestäki tappelusta, joten hän yritti paeta paikalta.

” Pakenetko sinä?” Eudora huusi ivallisesti Ginnyn selälle. Tämä pysähtyi ja käänsi katseensa takaisin Eudoraan. Ginny menettäisi pian malttinsa ja silloin kun ihminen menettää malttinsa hänen tragediakykynsä ei toimi kunnolla. Ei ainakaan Ginnyn tapauksessa.

” Minä en pakene mitään” tyttö sihahti hampaidensa välistä ja kohotti sauvansa. ” Tainnutu”

Eudota osasi arvioida Ginnyn ja väisti loitsua, se osui hänen takanaan olevaan ykkösluokkalaiseen poikaan. Ginny säikähti, ja oli jo lähtemässä karkuun, mutta muisti Eudoran. Samassa professori McGarmiva saapui paikalle. Ginny yritti etsiä katseellaan Eudoraa, mutta hän oli jo kadonnut.

Eudora oli ajatuksissaan lähtenyt väärään suuntaa eikä enää jaksanut kääntyä, joten hän päätti lähteä Suureen Saliin, ehkä sieltä löytyisi jotain tekemistä.   

Suuri Sali oli melkein tyhjä, vaikka oli päivällisen aika. Suurin osa oppilaista lähti jouluksi kotiin, mikä oli Eudoran kannalta hyvä asia. Rohkelikko pöydässä hänen silmiinsä pisti Harry Potter, joka istui Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin seurassa. Ginny oli ihastunut Harryyn, sen Eudora oli tiennyt jo pitkän aikaa. Tämä oli huono salaamaan asioita, hän oli kuin avoin kirja, toisin kuin Eudora. Eudora lävitse ei pystynyt katsomaan kukaan, paitsi ehkä Draco,  mutta muuten Eudora oli sulkenut itsensä ja ajatuksensa sisäänsä.

Hetken päästä Ginny tuli Suureen Saliin selvästi kiukkuisena. Hän vilkaisi Eudoraa murhaavasti ja istui Hermionen viereen. Eudora ei syönyt mitään, vaikka ympärillä oli tarjolla makaronilaatikkoa. Nyt hän halusi vain tarkkailla.

Nelihenkinen ryhmä nousi ja lähti salista. Eudora lähti hetken päästä perään, hän tiesi täysin mitä hänen pitää tehdä.

Hän juoksi toiseen kerrokseen ja piti huolta ettei sattunut Ginnyn tielle. Kun hän pääsi toiseenkerrokseen, hän huomasi ryhmän portaiden alapuolella. Eudora juoksi rappuset alas ja tuuppasi samalla Harryn kumoon.

” Voi hyvä luoja! Olen todella pahoillani sattuiko sinuun? Minä en tiennyt mikä minuun meni! Olen todella pahoillani”, Eudora tolkutti hysteerisenä ja nosti kaatuneen Harryn ylös. Tämä ei näyttänyt saaneen mitään suurempia kolhuja. Ginny pysyi kaukana, kuin Eudora olisi jokin haiseva. Ron ja Hermione näyttivät lievää hätäännystä, mutta eivät mahtuneet auttamaan Harrya.

” Olen kunnossa”, Harry sanoi ja nousi urheasti pystyyn.

” Olen todella pahoillani, enkö voisi mitenkään korvata tätä?”

” Ei tarvitse”, Ginny huudahti sivulta ennen kun Harry kerkesi avata edes suutaan. Eudora ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa.

” Minä saatan sinut sairaala siipeen.”

” Ei tarvitse, kiitos”, Harry sanoi hieman häkeltyneenä Eudoran käyttäytymisestä.

” Mutta entäs jos löit pääsi? Miksi minun pitää olla aina tällainen kömpelö?” hän sanoi ”hätääntyneenä”. Ron ja Hermione vilkaisivat toisiaan kysyvästi ja Ginny näytti raivostuneelta, mutta ei kuitenkaan uskaltanut tehdä mitään. Sen parempi se oli Eudoralle.

” Minä taidan olla kunnossa”, Harry sanoi ja hymyili rohkaisevasti ja Eudora vastasi siihen.

” Mennään, meillä on kiire”, Ginny sanoi, yrittäen piilottaa raivoaan niin hyvin kuin osasi.

Eudora siirsi katseensa Ginnyyn ja hymyili tälle ilkeästi. Harry, Ron, Hermione ja raivoa kuohuva Ginny lähtivät nousemaan rappusia ylös.

” Hyvää joulua!” Eudora huusi portailta tekohymy (josta osa oli myös onnistuin-ilkeässä-tempussani hymyä). Harry kääntyi ja hymyili takaisin. ” Samoin!”

Eudora oli nyt hyvällä tuulella, hän oli onnistunut hyvin suunnitelmassaan. Hän tunsi itsensä ylpeäksi, siitä ettei kukaan muu kuin Ginny ollut tajunnut. Hän juoksi oleskeluhuoneeseen. Draco ei ollut siellä, joten hän oli vieläkin pakkaamassa. Eudora halusi jutella hänelle. Ei välttämättä Harrystä, hän halusi vain jutella. Draco oli melkein pakannut, mutta Dracon hitauden ottaen huomioon, hän pakkaisi vielä vartin. Eudora istui hänen pedatulle sängylleen, ja silmäili nopeasti huoneen läpi. Paikalla oli Dracon ja Eudoran lisäksi Crabbe, joka oli säikähdyksestään vetänyt housunsa väärin päin.

” Sinä olet hyvällä tuulella”, Draco sanoi välinpitämättömästi, ja arvioi samalla kumman väriset housut ottaisi.

” Niin taidan olla”, Eudora sanoi ja hymyili hieman (tällä kertaa aidosti).

” Mitä sinä nyt menit tekemään?”  Draco tiesi, että tämä tuli iloiseksi jos hän oli tehnyt jotain ilkeää.

” Flirttailin Harry Potterille.” Eudora sanoi ajatuksissaan ja oli siirtänyt katseensa Crabbeen, joka pakkasi laukkuaan housut väärin päin.

” Mitä?!” Draco huudahti. ” Eudora oletko sinä aivan sekaisin.”

” Minulla on suunnitelma” Eudora sanoi tympeästi. Hänen hyvä olonsa alkoi kadota nopeasti.

” Siis sinä ja HARRY POTTER!” Draco mylvi niin kovasti, että varmaan koko oleskeluhuone kuuli. ” Mieluummin vaikka Crabbe, mutta ei Harry Potter!"

Draco ei olut ikinä uskaltanut huutaa Eudoralle. Mutta nyt tämä oli ylittänyt rajan. Eudora ajatteli hyökkäyksen olevan paras puolustus.

” Mitä se sinua kiinnostaa, vaikka minä seurustelisin Ron Weasleyn kanssa, hän muuten oikein hyvän näköinen” Eudora mylvi.   

” Oletko sinä seonnut lopullisesti!?”

" Korkeintaan rakkaudesta!"

Draco tuijotti Eudoraa vihaisesti. Tämä ei olisi ikinä uskonut, että hän joutuisi kohtaamaan Dracon katseen, joka huutaa vihaa. Kuka tahansa muu, mutta ei Draco. Eudora juoksi pois huoneesta.

Eudora itki. Hän ei muistanut milloin olisi viimeksi itkenyt, mutta nyt hän itki eikä pystynyt lopettamaan. Hän kulki kaikista harvinaisinta tietä Myrtin vessaan, mitä vaan tiesi. Matkalla ei tullut ketään vastaan, mikä oli hyvä juttu Eudoralle. Hän kävi makuulle vessan lattialle. Hän oli tuhonnut hänet ja Dracon. Hän ei ollut ikinä välittänyt Narcissan, Luciuksen, Ginnyn, Blaisen ja monen muun vihaisisista katseista ja sanoista. Hän pelkäsi että Draco, hänen ainoa ihmisensä, oli menetetty. Eudora vihasi Harry, Ginnyä ja Crabbea, mutta eniten hän vihasi itseään. Ginny oli voittanut tämän pelin. Itkua ei kuulunut vessan kopista, joten Myrtti oli lähtenyt jonnekin. Eudora nukahti kylmälle lattialle.

Aamuaurinko valaisi lattian ja Eudora avasi kyynelten muuraamat silmänsä. Joka paikka oli kipeä.

” Sinä huusit koko yön”, hän kuuli Myrtin äänen, mutta ei kuitenkaan jaksanut nostaa päätään. ” Saat ensi kerralla etsiä jonkun toisen nukkuma paikan” Myrtiltä ei tuntunut heruvan myötätuntoa.

Eudora oli nähnyt unta Dracosta, joka alkoi nauraa hänelle ilkeästi ja muuttui saman tien Ginnyksi, joka nauroi entistä ilkeämmin. Eudoran kurkussa oli pala, joka tuntui vaikeuttavan hänen hengitystään.

” Aiotko kuolla siihen?” Myrtti kysyi ja Eudora oli varma että kuuli kysymyksessä hieman innostusta.

” Ehkä”, Eudora pihisi. ” Draco on jo lähtenyt kotiin ja hän vihaa minua”

” Jotkut ihmiset juovat suruunsa”, Myrtti aloitti. ”Tai kuolevat”

” Ketkä juovat? Mitä?”

” Aaveet ovat kertoneet muutaman oppilaan ja opettajan”

” Ei oppilaat tai opettajat saa juoda”

” Kaikilla on murheita, eikä niistä tarvitse aina selvitä yksin”, Myrtti liisi Eudoran korvan juurelle ja kuiskasi. ”Ron Weasleyllä sanotaan olevan taskumatti aina mukana, samoin Pansy Parkkinsonilla.

” Mistä sitä saa?” Eudora kähisi.

” Jouluna opettajan huoneessa on iso tuliviski pullo”, Myrtti sanoi virnistäen.

Eudora nousi huterasti istumaan ja nousi vielä huterampi seisomaan. Hän otti aluksi tukea seinästä, mutta pääsi hetken päästä tasapainoon. Hän lähti hieman huojuen vessasta.

” Eudora?” Myrtti huusi hänen peräänsä. Eudora kääntyi katsomaan aavetta. ” Jos kuitenkin päätät kuolla, tuletko vessaani asumaan.”

” Toki”, Eudora tokaisi ilman, että kerkesi ajatella koko asiaa.

Suuri Sali oli lähes tyhjä ja ne vähäisetkin kasvot kääntyivät Eudoraan. Eudora tiesi että hän näytti kamalalta, hän istui mahdollisimman kauas pienestä luihuis-ryhmästä. Koko tupa, jos ei koko koulu tiennyt Dracon ja Eudoran tappelusta. Eudora mätti lautaselle hieman keittoa, mutta ei syönyt. Eudora katsoi rohkelikon pöytää ja yritti löytää Harrya katseellaan. Tätä ei löytynyt, eikä myöskään Ginnyä, Hermionea tai Ronia. Hän jätti keittonsa syömättä ja häipyi Suuresta Salista. Kaikki professorit olivat olleet syömässä, joten opettajan huone oli tyhjä. Opettajan huone muistutti oleskeluhuonetta, hieman pienempi vain. Pöydällä oli pullo. Eudora sieppasi sen nopeasti ja juoksi saman tien pois.

Eudora ei jostain syystä halunnut mennä Myrtin luokse, vessa kuitenkin tulvi jälleen. Eudora kiipesi tähtitorniin, joka oli kiellettyä aluetta, paitsi tietenkin oppitunneilla. Eudora avasi pullon ja maistoi tuliviskiä. Eudorasta tuntui kun hänen kurkkunsa oli sytytetty tuleen, eikä hän voinut olla irvistämättä. Viski poltteli pitkän aikaa hänen vatsassaan, mutta jonkin ajan kuluttua se lakkasi. Eudora huohotti raskaasti ja otti uuden kulauksen, nyt hieman suuremman. Taas uusi polttelu ja Eudora irvisti.

Puolen tunnin kuluttua Eudora istui Tähtitornin reunalla ja lauloi ja itse keksimää lauluaan. Kylmyys oli kadonnut hetken lämpöön. Tuliviski oli vähentynyt hieman, mutta isossa pullossa oli vielä paljon juomista. Eudora otti uuden huikan, aina hieman suuremman kuin edellisen. Eudora kurotti pulloon, mutta hänen sormensa olivat hikiset. Pullo tippui pimeyteen. Eudora kurotti vasemmalla pimeyteen, ja oli tipahtaa itsekin. Eudora päästi raivoisan karjaisun. Hän nousi pystyyn horjuen ja yritti ottaa ilmasta tukea. Eudora kaatui mahalleen kivilattialle. Eudora kirosi ääneen ja nousi pystyyn. ” Osaisinpa lentää, ei tarvitsisi aina tippua, ehkä Myrtti opettaa minua joskus”, hän mutisi ja lähti hieman hoiperrellen sisälle.

Ketään ei näkynyt, kaikki olivat varmaan jo nukkumassa. Eudora mietti hetken menisikö Myrtin luokse vai oleskeluhuoneeseen. ” Oleskeluhuoneeseen, jospa Draco olisi tullut takaisin luokseni”, hän ajatteli. Samassa hän purskahti itkuun. Hänelle oli niin hirveä ikävä Dracoa. Tämä oli aina ollut mukava ja ymmärtäväinen hänelle. Jos hän tietäisi, että Eudora varasti opettajien tuliviskin ja että oli nyt täydessä kännissä, hän ei huutaisi. Hän olisi ymmärtäväinen. Mutta nyt. Nyt Draco oli kivihirviö, hän ei välittänyt, tämä ei enää ollut hänen Draconsa. Eudora hoiperteli nyyhkyttäen oleskeluhuoneeseen (hän oli eksynyt pari kertaa ja joutunut pinnistämään muistiaan salasanan takia), kukaan ei ollut enää paikalla. Eudora muisti juuri ja juuri oikean oven huoneeseen. Hän rojahti sängylle ja nukahti saman tien, viimeisenä ajatuksenaan Draco.


viikko myöhemmin.

Eudora ei muistanut vieläkään kunnolla jouluaattoaan, mutta aamun hän muisti liiankin hyvin. Hän oli oksentanut lattialle kolmesti ja kerran oleskeluhuoneen tuolille. Kaikki tiesivät, että Eudoralla oli krapula (paitsi muutama, joka luuli, että hän oli raskaana Harrylle), mutta minkäänlaista myötätuntoa hänelle ei tullut. Eudora oli kohdellut ihmisiä miten tahtoi, ja se tarkoitti usein sitä, että muut ihmiset olivat hänelle kuin kärpäsiä, jotka ärsyttävästi pyörivät hänen ympärillään.

Draco kuuli asiasta ensimmäisenä kun astui Tylypahkaan. Hän ihmetteli mistä Eudora oli saanut pullon, ja tiesi että vastauksen kysymykseen hän saisi ainoastaan Eudoralta. Eudora ei enää itkenyt. Hän ei ollut itkenyt Dracoa kahteen päivään ja pala kurkussa oli pienentynyt. Hän alkoi keskittyä enemmän Harryyn, hän ei aikonut luovuttaa. Hän huomasi Harryn tulevan Suuresta Salista yksin. Eudora juoksi hänen peräänsä.

” Harry!” hän huusi ja juoksi tämän luokse. ” Oliko mukava joulu?” Eudora kysyi hymyillen.

” Ihan hyvä” Harry tokaisi nopeasti ” Sinulla?”

” Hyvin” Eudora sanoi ” Missä olit joulun? En nähnyt sinua jouluna”

” Olin sukulaisten luona. Miksi sinä et ollut kotona”

” Minä en tule oikein toimeen muun perheen kanssa”

Eudora olisi voinut vannoa, että näki Harryn hieman hymyilevän.

” Ymmärrän kyllä, jos Mafloyn perheessä on hieman vaikeampi asua”

” Sinä olet ensimmäinen joka ymmärtää minua” Eudora sanoi ja hymyili hieman, mutta tosiasiassa hän voi pahoin.

” Minulla on hieman kiire” Harry sanoi ja lähti suureen portaikkoon ” Voit tulla juttelemaan jos tekee mieli.”

Eudora toivoi, että Ginny olisi ollut paikalla ja etsi tätä epätoivoisesti katseellaan, mutta ei löytänyt häntä. Eudora palasi takaisin tyrmiin, oleskeluhuoneeseen.

” Eudora tule tähän istumaan” Draco huusi. Hän istui yksin yhdessä pöydässä. Eudora istui pöytään hieman varuillaan.

” Miten joulu meni” Hän kysyi samaan äänensävyyn, kuin kysyisi seuraavaa tuntia.

” Hyvin” Eudora tokaisi, hän ei halunnut kertoa mitään vapaaehtoisesti Dracolle.

” Mistä sinä sait pullon?” Draco kysyi yhtäkkiä.

” Se ei kuulu sinulle pätkän vertaa” Eudora sanoi rauhallisesti. Hän halusi tasaisen harmaana nyt.

” Eudora anteeksi” draco sanoi vaivaantuneena. ” Minun ei olisi pitänyt huutaa. Sovitaanko tämä asia?”

Eudora tuijotti hämmentyneenä Dracoa. Hän ei ollut odottanut Dracon kysyvän tuota kysymystä. Draco tuijotti Eudoraa odottvasti. Eudora kurtisti kulmansa. Se ei tarkoittanut ikinä mitään hyvää.

” Miten sinä kehtaat kysyä minulta tollaista?!” Eudora mylvi. ” Tiedätkö sinä?! Osaatko sinä edes kuvitella millaista täällä on ollut?! Minä olen itkenyt monta yötä sinun takiasi! Minä melkein tipuin tähtitornista!

” Olen pahoillani Eudora” Draco, hänen äänensä värisi hieman. ” Minullakin on ollut vai-”

”Tiedätkö mitä?!” Eudora huusi. Kaikki luihuiset seurasivat kiinnostuneena häntä ja Dracoa. ” Minä olen selvinnyt sen kaiken tuskan jälkeen, enkä minä enää välitä paskan vertaa sinusta!”

Eudora marssi ulos raivoissaan oleskeluhuoneesta. Draco näytti siltä kuin hänet olisi kangistettu siihen paikkaa. ” Mikä ihme sillä on koetella minun elämän rajoja” Eudora ajatteli raivoissaan. Hän juoksi suoraan Myrtin vessaan ja alkoi kiljua seinälle niin kuvaa kuin jaksoi. Hän huusi muutaman minuutin ja lysähti sen jälkeen märälle lattialle. Paha olo oli melkein kadonnut. Hän nousi seisomaan ja lähti vessasta. Harry tuli vastaan käytävällä ja Eudora epäili hetken pystyisikö juttelemaan hänelle tässä mielen tilassa.

” Hei” hän sanoi nopeasti. ”Sinäkö tuota hirveää melua tuolla vessassa pidit?”

” Joo” Eudora sanoi ja mietti miten kovaa oli oikein huutanut. ” Välillä vaan pitää huutaa”

” Draco?”

” Joo” Eudora sanoi nopeasti.

” Voin kuvitella minkälaista on olla samassa tuvassa, saati sitten samassa talossa koko kesä”

” Se on sellaista, minkälaisista kuvitteletkin sen olevan.” Eudora sanoi kolkosti. ” Voidaanko vaihtaa puheenaihetta?”

Ennen kun Eudora kerkesi edes tajuta, Harryn huulet olivat painuneet hänen huulilleen. Eudora säikähti ja vetäytyi nopeasti kauemmas Harrystä. Eudora tuijotti hetken hämmentyneenä Harrya.

” Minun pitää mennä” Hän sanoi vaivautuneena ja käveli mahdollisimman nopeasti pois.

Eudora jäi paikalleen hetkeksi ja kelasi tapahtumaa läpi aivoissaan. Lopuksi hän kuvitteli Ginnyn ja Dracon ilmeen. Eudora olisi voinut nauraa.

Oli jo pimeä. Eudora hypähteli oleskeluhuoneeseen. Oleskeluhuone oli tyhjä, lukuun ottamatta Dracoa. Draco odotti häntä sohvalla. Eudoran mieliala laski nopeasti. Draco tuijotti Eudoraa vihaisesti.

” Mitä?!” Eudora sähähti.

” Pansy näki sinut ja Harryn” Hän sanoi hiljaa. Eudora säpsähti.

” Mitä siitä?” hän sanoi kopeasti.

” Haluan vain sanoi” Draco piti tauon. ” Haluan vain sanoa, että sinun ei tarvitse tehdä sitä minun kiusakseni”

” Tämä ei liity mitenkään sinuun” Eudora tokaisi Dracolle. ” Minä olen oikeasti rakastunut Harryyn ja näyttää siltä, että tunteen ovat molemminpuolisia.

” Minä kyllä tunnen sinut Eudora, et sinä voi olla oikeasti ihastunut Harryyn.” Draco sanoi ja yritti naurahtaa, mutta hänen äänestään kuuli selvästi epävarmuuden.

” Se on ihmeellistä, miten sinä luulet tietäväsi kaiken, mutta tosiasiassa sinä et tiedä mitään.”

” Sinä varastit sen pullon opettajanhuoneesta”

Eudora tuijotti ihmeissään Dracoa.

” Entäs sitten” hän tokaisi.

” Muut saattavat pelätä sinua, mutta minä en” Draco sanoi. Hän oli noussut ylös tuolista. Hän ei päästänyt katsettaan irti Eudorasta. ” Kalkaros saa tietää, että varastit sen”

Eudora nauroi paskasta naurua. ” Uhkailetko sinä minua?”

” Sinä et saa saada enää yhtään rikettä tai sinut erotetaan, olen pahoillani”

Eudoran hymy oli hyytynyt. Hän tuijotti Dracon jäisiä silmiä.

” Sinä olet säälittävä!” Eudora huudahti yhtäkkiä. ” Sinä sotket omat pienen mielesi murheet minun elämääni!”

Sanat kimposivat Dracosta. Hän hymyili ilkeästi Eudoralle. Hän kääntyi kohti makuuhuoneita ja lähti hitaasti kävelemään kohti niitä. Eudora otti nopeasti pikkupöydältä posliinisen käärme veistoksen ja löi sen Dracon takaraivoon.

” Auuh”

 Veistos hajosi ja Draco valahti maahan. Takaraivoon oli ilmestynyt haava ja siitä vuoti verta. Draco yritti nousta, mutta Eudora painoi hänet takaisin maahan kengällään.

” Harkitse vielä sitä asiaa” Eudora sanoi. Hän marssi tyttöjen makuuhuoneeseen, mutta potkaisi sitä ennen Dracoa kylkeen. 

Aamu aurinko herätti Eudoran. Hän hieroi silmiään, että saisi rähmät pois silmistään. Kaikki muut huoneesta olivat jo lähteneet. Eudora pakkasi nopeasti laukkunsa ja juoksi Suureen Saliin aamiaiselle. Oleskeluhuoneen lattialla oli edelleen muutama posliini sirpale, mutta Eudora ei sen koommin kiinnittänyt niihin huomiota. Suuri Sali oli täynnä ihmisiä. Tunnit eivät olleet vielä alkaneet. Eudora istui siihen kohtaan, missä vain oli tilaa. Dracoa hän ei löytänyt, mutta toisaalta Sali oli niin täynnä, että sieltä oli vaikea löytää ketään. Eudora latoi nopeasti pari paahtoleipää lautaselleen ja alkoi syödä. Hän hädin tuskin ehti syödä ensimmäistä leipäänsä, kun kuuli äänen takanaan.

” Rehtorin kansliaan nyt heti” professori Kalkaros äyskäisi. Eudora heitti paahtoleipänsä pois ja lähti seuraamaan Kalkarosta.


Narcissan paino oli jälleen siirtynyt hänen keuhkojensa päälle. Hän oli tänä aamuna saanut kuulla, että Eudora erotetaan koulusta. Heti tiedon tultua julki, Lucius oli ottanut yhteyttä Taikaministeriöön. He eivät selviäsi Eudoran kanssa montaa vuotta. Narcissa pystyi vain kuvittelemaan sen raivon, jota Eudora kantoi mukanaan. 

Kello löi kuuden, Lucius pääsisi pian töistä. Narcissa odotti häntä pyörimällä olohuoneen ja ruokailuhuoneen väliä. Viimein hän kuuli Luciusken ilmiintyvän pihaan. Narcissa juoksi häntä vastaan.

” Mitä he sanoivat?” Narcissa kysyi huolestuneena.

” Hän pääsee näillä näkymin ensi vuonna” Lucius sanoi ilmeettömänä.

Narcissa pakotti hymyn kasvoilleen. Hän tiesi, että Eudora voisi hyvin tapattaa itsensä vaikka 20 minuutissa. 

” Mutta se ei ole pääasia” Lucius jatkoi. ” Azkabanissa on tapahtunut joukkopako. Bellatrix on vapaalla jalalla”

Narcissa ei osannut päättä oliko asia hyvä vai huono juttu. Hän toivoi, että Bellatrix purkaisi lupauksen, vaikka hän ei itse tiennyt oliko se edes mahdollista. Hän hymähti vastaukseksi Luciukselle.

” Miten me selvitään kevät ja kesä sen kanssa?” Narcissa sanoi vaihtaen puheenaihetta.

” Olen ajatellut, että lukitsisimme kaikki ovet ja ikkunat. Me ilmiinnytään pihalle kun haluamme.”

Narcissa hymyili hieman, mutta häntä kuitenkin epäilytti. ” Ei se niin helposti voi käydä” hän ajatteli, mutta jätti asian kuitenkin siihen.

” Hän tulee kohta, sinun kannattaa lähteä vastaan, minä laitan vähän ruokaa.” Narcissa totesi ja pinkoi sisälle.

Hän laittoi perunat kiehumaan, paloitteli lihat ja kypsensi ne taikasauvan heilautuksesta. Hän kuuli poksahduksen. Lucius oli lähtenyt. Pian hän kuuli toisen poksahduksen. Lucius oli unohtanut jotain. Narcissa kuuli kun ovi kävi ja hän meni vastaan Luciusta. Harmi vaan ettei se ollut Lucius.

Ovesta astui se sama musta hiuksinen nainen, joka oli tehnyt vajaa 14 vuotta sitten hänen elämästään helvettiä. Bellatrix näytti kamalalta: hänen kasvonsa olivat kuin pääkallo, hiukset olivat likaiset ja hoitamattomat ja hän näytti hieman poissaolevalta.

” Bella?” Narcissa kysyi varmistaakseen, että Bella tunsi nimensä.

” Haluan nähdä Eudoran” Bellatrix töksäytti.

” Eudora ei ole vielä täällä. Hän tulee pian. Otatko jotain? Tule istumaan.”

Bellatrix istui sohvalle ja Narcissa istui sen vastapäiseen nojatuoliin.

” Pimeä lordi on noussut jälleen. Mitä Lucius aikoo tehdä asialle?” Bellatrix tokaisi ivallisesti.

Narcissa mutristi huuliaan närkästyneenä ja päätti olla vastaamatta kysymykseen.

” Eudora ei sitten tiedä, että sinä olet hänen äiti”

” Ettekö te ole kertoneet hänelle?” Bellatrix kysyi, hän alkoi kimpaantua. ” Luulitteko että minä en enää palaisi. Te luulitte, että minä olen kuollut”

Ei, Bella” Narcissa aloitti, vaikka Bellatrix kuuli valheen selkeästi hänen äänestään ” Me ajattelimme. Eudora säästyi suuremmilta hämmennyksiltä, kun hän tiesi, että hänellä samat vanhemmat kun Dracolla.”

” Ei sitten nyt, kun hän tapaa minut 14 vuoden ikäisenä?” Bellatrix ärjyi.
   
” Olet siis sitä mieltä, että hänelle täytyy kertoa?”

Bellatrix ei kerinnyt vastata, koska siinä samassa ovi kävi. Eudora juoksi ensin yläkertaan, eikä näyttänyt huomaavan Bellatrixiä tai Narcissaa. Narcissa ei odottanutkaan kovin suuria tervehdyksiä. Lucius tuli perästä ja säpsähti Bellatrixin pääkallo-kasvoja. Bellatrix tuijotti Luciusta ärtyneenä.

” Et tuonut Eudoran laukkuja” Narcissa huomautti.

” Hänellä ei ollut mitään, hän sanoi palaavansa pian takaisin Tylypahkaan.”

” Kutsu hänet tänne” Bellatrix sanoi kärsimättömänä.

Narcissa huokasi syvään. ” Eudora, tule alas, sinulle on vieras” hän huusi.

Narcissa tiesi Eudoran tulevan, hänelle ei ollut koskaan tullut vieraita. Pian Narcissa kuuli rappusten ryminän. Eudora ilmestyi oven karmeille. Hän tuijotti pitkään Bellatrixia ja Bellatrix tuijotti takaisin. Pitkän tuijotuksen jälkeen Bellatrix alkoi lähestyä Eudoraa. Hän kiersi pari kertaa Eudoran ympri arvioiden tätä. Eudoran mielessä kävi, että Narcissa ja Lucius olivat kutsuneet Pyhän Mungon naisen viemään hänet parantumattomasti sairaiden osastolle. Tarkemmin ajateltuna nainen näytti hullummalta kuin hän, mutta hän päätti silti olla varuillaan.

” Kuten Narcissa juuri minulle kertoi, sinä et tiedä, että minä olen sinun oikea äitisi.” Bellatrix sanoi yhtäkkiä.


Eudoran tuijotti vuorotelleen Narcissaa ja Bellatrixia. ” Minähän tiesin, minä olen tanssinut Narcissan pillin mukaan, vaikka minun ei olisi tarvinnut” Eudora ajatteli ja hänen sisässään kuohahti viha. Narcissa huomasi sen ja yritti viittoilla Bellatrixin puhumaan jotain.

” Sinä kaiketi tiedät jo kaiken Pimeyden lordista?” Bellatrix kysyi ja tuijotti ahnaasti Eudoraa.

Eudora pudisti päätään nopeasti. Hän näki kuinka nainen kasvot vääristyivät raivosta. Nainen käänsi katseensa Luciukseen ja harppoi nopeasti tämän luokse

” Miten sinä et ole voinut kertoa MINUN tyttärelleni!” nainen mylvi ja veti (varastetun) taikasauvansa esiin.

” Sinä et ymmärrä” Lucius sanoi säikähtäneenä ” Tyttö ei kuuntele mitään mitä hänelle yrittää puhua”

” Häivy, tai lupaan etten vastaa seurauksista” Bellatrix sihahti hampaidensa välistä.

Lucius näytti olevan kahden vaiheilla, mutta päätti silti lähteä huoneesta. Eudora alkoi pikku hiljaa uudesta äidistään.

” Minulla on sinulle paljon puhuttavaa” Nainen sanoi ja tuijotti Eudoraa. Eudora nyökkäsi nopeasti vastaukseksi, hän ei vielä luottanut naiseen.

” Olen Bellatrix Lestrange” nainen sanoi ” Ja sinä tulet olemaan kuolonsyöjien parhaimmistoa”

Sana oli Eudoralle vieras, mutta paras kuulosti korvaan hyvältä. Narcissan mielessä kävi päästäisikö pimeä lordi noin nuoria joukkoihinsa, mutta antoi asian kuitenkin olla. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Bellatrix oli huomannut jotain kummaa Eudoran kaulalla. Hän kurotti likaiset sormensa Dracon Eudoralle antaman korun ympärille. Hän repäisi sen nopealla vetäisyllä Eudoran kaulasta. Eudoralle tuli outo olo, hän ei ollut riisunut koruaan sen jälkeen kun laittoi sen joulupäivänä Pyhässä Mungossa kaulaansa. Bellatrix tutki riipusta.

” Saat olla iloinen, että sinun ei tarvitse enää pitää tätä” hän sanoi ja heitti korun huoneen poikki seinään. Koru hajosi useisiin osiin ja palat kilahtelivat lattialle.

Eudorasta tuntui kuin osa hänestä olisi varastettu ja tuhottu ja hänellä nousi pala kurkkuun, mutta kesti kuitenkin sen. Samalla hänelle tuli yhtäkkiä hirveä ikävä Dracoa, eikä se parantunut hänen oloaan. Hän luuli olleensa päässyt yli siitä, että Draco ei ollut mukana. Mutta nyt hän halusi Dracon lohduttamaan.
   
” Sinähän jäät tänne syömään, vai mitä. Ja Eudora varmaan lähtee mukaasi kotiisi” Narcissa kysyi toiveikkaasti.

” Minun täytyy jäädä tänne asumaan. Minä jätin Rodolphusin” Bellatrix sanoi äänensävvyn, joka tarkoitti, että tästä asiasta ei enää puhuta. Hän ei näköjään aikonut kysyä ”voisinko muuttaa teille asumaan?” Narcissa mutristi huuliaan ärtyneenä, mutta vastasi kuitenkin. ” Laitan sinulle vierashuoneeseen pedin.” Eudora ja Bellatrix jäivät kahdestaan huoneeseen.

Eudora ei uskaltanut liikahtaa tai puhua mitään. Bellatrixissa oli jotain sellaista, mitä Eudora pelkäsi. Bellatrix tutkaili huonetta. Tällä hetkellä hän tuijotti kaappikelloa, kuin se olisi ollut arvokkaampikin. Eudora keräsi rohkeutensa.

” Miksi minä olen asunut täällä? Miksi minä en asunut sinun kanssasi?” Eudora kysyi arkailevana.

Bellatrix siirsi katseensa kaappikellosta Eudoraan.

” Minä olin Azkabanissa.” Hän tokaisi. ” Koska minä tiesin, että pimeä lordi tulisi palkitsemaan ne, jotka eivät alennu pakenemiseen” Hän sanoi ja viittasi yläkertaan, jossa Narcissa laittoi petiä.

” Kuka on pimeä lordi?” Eudora kysyi saman tien ajattelematta mitään. Bellatrixin silmissä vilahti närkästys ja Eudora katui, että oli kysynyt yhtään mitään.

” Pimeä lordi puhdistaa tämän maan kuraverisistä. Hän vaalii puhdasta verta, mikä alkaa käydä vähiin.” Bellatrix selitti haltioissaan” Minä olen kuolonsyöjä, eli autan häntä tekemään tästä maasta paremman. Sinä tulet myös olemaan kuolonsyöjä.”

Eudora mietti hetken asiaa. Puhdistaa kuraverisistä tarkoitti todennäköisesti tappamista. Hän ei uskonut pystyvänsä tappamaan ketään. Ei ainakaan vielä. Mitä Draco sanoisi?


Toivottavasti jatko miellytti, ja jos vielä kommaatte 

[veripisara]

 en osaa sanoa muuta ku että tää on tosi hyvä idea ja juoni kulkee hyvin jajaja....
mä oottelen vaan jatkoa

[WalkieTalkie]

Ihanaa! Jatkoa Bliiis..............
Mun eka on paljon surkeempi 

-Radiopuhelin

[Eudora Malfoy]

Hyvä jos piditte veripisara ja WalkieTalkie ja kiitos kommentista 

[Eudora Malfoy]

Luku 4

Sama pöly, joka oli leijaillut hänen huoneessaan viimeiset 15 vuotta, herätti Eudoran tunkeutumalla tämän henkeen. Eudora aivasti ja pöly ympärillään pöllähti ilmaan leijumaan. Eudora ei pystynyt enää nukkumaan. Tämä päivä oli mietityttänyt häntä enemmän, kuin Tylypahkaan lähtö. Bellatrix oli luvannut, että tänä päivänä, heinäkuun 16, hänestä tulisi viimein kuolonsyöjä.

Eudora nousi sängystään ja pukeutui ennätys ajassa. Hänen katseensa kiinnittyi Dracon huoneen oveen. Hän ja Draco eivät olleet puhuneet toisilleen koko kesän aikana. Eudora ei voinut luovuttaa ja aloittaa keskustelua, joten hän oli pitänyt suunsa kiinni, kuitenkin hänellä oli hieman ikävä Dracoa. Eudora raotti varovasti Dracon huoneen ovea. Hänen suureksi yllätyksekseen huoneessa ei ollut ketään. Normaalisti Draco nukkui pitkään, mutta nyt huoneessa ei ollut ketään. Eudora hymähti ihmeissään ja jatkoi matkaansa aamiaiselle.

Ruokailuhuoneessa Draco oli juomassa teetä. Hän ei näyttänyt huomaavan Eudoran saapumista, eikä Eudora välittänyt siitä. Eudora istui Dracoa vastapäätä kolmen paahtoleipä viipaleen kanssa. Draco nosti katseensa, kun Eudora istui. Draco näytti jännittyneeltä ja kamppaili selvästi puhuisiko vai ei. Eudora nosti kulmiaan kysyvästi ja Draco painoi nopeasti katseensa takaisin teehen.

”Mitä ihmettä sinä pelkäät minussa?” Eudora tiuskaisi.

Draco ei sanonut mitään, vaan hörppäsi loput teestään ja poistui huoneesta. 

Eudora ahtoi paahtoleipää suuhunsa ja mietti Dracon outoa käytöstä. Hän varmasti jännitti Eudoran puolesta, Eudora päätti.

Kun hän oli syönyt, hän ei ollut varma minne mennä. Hän ei tiennyt kuka tekisi hänelle pimeän piirron ja missä. Hän päätti lähteä etsimään Bellatrixia, vaikka harvoin hän oli talossa, mutta tämä ei ollut mikä tahansa päivä.

Hän kiersi talon läpi, eikä löytänyt Bellatrixia. Hän palasi takaisin omaan huoneeseensa ja jäi tuijottelemaan kattoa. Jännitys oli sietämätön. Eudora ei tiennyt miten pimeän piirto tehdään. Pitikö siinä taikoa? Sattuuko se?

Hän kuuli poksahduksen, joku oli ilmiintynyt sisälle. Toinen. Eudoran sydän pamppaili kiivaasti. Hän yritti tasoittaa hengitystään, mutta se oli mahdotonta. Hän kuuli askelten lähestyvän hänen huonettaan. Bellatrixin pää ilmestyi ovelle ja Eudora hyppäsi saman tien pystyyn.

”Tule” Bellatrix sanoi nopeasti, eikä Eudoraa tarvinnut kahdesti käskeä.

”Muista sitten polvistua ja ojenna vasen kätesi, et puhu, katso silmiin, ei, yritä välttää Mestarin katsomista.” Bellatrix saneli Eudoralle ohjeita heidän kulkiessaan rappusia alas” etkä päästä ääntäkään, tapahtui mitä tahansa, paitsi tietenkin jos Mestari käskee sinun puhua.

Normaalisti Eudora ei olisi suostunut uskomaan noin monta ja vaikeaa käskyä, mutta nyt oli toinen tilanne. Hän seurasi Bellatrixia olohuoneeseen.

”Kun sinä menet tuohon huoneeseen” Hän osoitti huoneen perällä olevaa ovea, joka vei toiseen osaan olohuonetta ”Sinä alat noudattaa kaikkia käskyjä, jotka minä sinulle luettelin”

Bellatrix meni huoneeseen ja palasi sieltä hetken päästä. Hän nyökkäsi hyväksyttävästi Eudoralle ja tämä astui jännittyneenä huoneeseen. Tuolilla istui jokin. Eudora ei ollut varma mikä, tuoli oli vastakkaiseen seinään päin ja Eudora näki pelkkää mustaa viittaa. Eudora käveli sen eteen ja polvistui. Hän yritti pitää katseensa kädessään jonka oli ojentanut sitä kohti.

Eudora näki taikasauvan, joka lähestyi hänen käsivarttaan. Saman tien kun sauva kosketti hänen käsivartta, Eudorasta tuntui kuin siihen olisi tiputettu kiehuvaa rasvaa. Taikasauva alkoi piirtää jotain hänen käteensä ja Eudora joutui puremaan huultaan, ettei huutaisi, hänen nahkansa kuoriutuessaan hänen käsivarrestaan. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Eudora huomasi, että sauva oli lopettanut piirtämisen, mutta polttava tunne ei ollut häipynyt. Hänen käsivarteensa olivat tullut pääkallo, jonka kielenä näytti olevan käärme. Sauva kosketti vielä kerran piirron keskelle ja Eudora odotti lisää kipua. Eudora läpi kulki kylmä tuuli. Se oli todella kylmä, mutta Eudoraa ei paleltanut. Hän vilkaisi piirtoa, eikä se ollut enää punertava, vaan se oli musta, eikä sitä polttanut enää, vain kihelmöi hieman.

Eudora ajatteli, että hän voisi lähteä. Hän veti hihan piirron päälle, lähti huoneesta ja piti edelleen huolen, siitä ettei vilkaissutkaan Pimeää Lordia. Bellatrix odotti oven ulkopuolella. Hän tuijotti Eudoran vasenta hihaa, jonka alla pimeän piirto kihelmöi. Eudora vetäisi hihaansa sen verran, että Bellatrix saisi jälleen hengittää. Bellatrix hymyili hieman ja painui huoneeseen, josta Eudora oli tullut.

Eudora hymyili mielissään ja juoksi yläkertaan. Hänen katseensa osui Dracon huoneen avonaiseen oveen. Hän oli niin iloinen, että oli kestänyt kaiken, että halusi sopia asiat Dracon kanssa. Hän lähestyi ovea, mutta ei kerinnyt avata sitä, koska juoksu askeleet alkoivat lähestyä häntä. Bellatrix juoksi Dracon ovelle, hän ei näyttänyt enää yhtään iloiselta, pikemminkin hämmennyksen ja vihan sekoitus.

”Draco” hän ärähti ovelta ”Pimeä Lordi haluaa nähdä sinut, nyt heti!”

Eudoran mahassa muljahti. Hän ei halunnut Dracon kokevan samanlaista kipua kun hän. Ei Dracosta voinut tulla kuolonsyöjä, hän ei ollut sellainen ihminen. Draco ei voinut olla yhtä vahva. Draco ilmestyi oven rakoon. Hän vilkaisi Eudoran pelonsekaisia kasvoja. Dracon kasvot olivat ilmeettömät.

”Noniin, vauhtia” Bellatrix sanoi vihaisesti ja lähti jo alakertaan.

 Draco lähti kohti portaita, mutta Eudora tarttui hänen hihastaan, eikä päästänyt häntä irti.

”Draco, älä mene” Eudora kuiskasi tuijottaen Dracoa. ”Sinä et halua-”

”Se on ihmeellistä, miten sinä luulet tietäväsi kaiken, mutta tosiasiassa sinä et tiedä mitään ” Draco töksäytti ja vetäisi hihansa Eudoran otteesta.

 Draco katosi alakertaan. Eudora kuuli oven paukahtavan, hän kuunteli liikkumattomana, mutta mitään ei kuulunut. Onkohan Draco pyörtynyt kivusta? Ovi paukahti jälleen ja Eudora juoksi alakertaan.

Draco näytti yhtä ilmeettömältä. Eudora vilkaisi Dracon käsivartta, ja siihen oli poltettu pimeän piirto. Eudora tuijotti ihmeissään sitä ja Draco huomasi sen ja yritti paeta, mutta Bellatrix pysäytti hänet.

”Mitä Mestari sanoi sinulle?” hän kysyi osin vihaisena, osin kiinnostuneena.

”Hän antoi minulle tehtävän” Draco sanoi yrittäen kuulostaa ylpeältä.

”Mitä?!” Eudora ja Bellatrix huudahtivat yhtä aikaa. Hiljaisuus vallitsi huoneen.

”Sinä ehkä luulet olevasi jotenkin erikoinenkin kun saat tehtävän, mutta joudut kokemaan pettymyksen” Bellatrix sanoi kuulostaen mahdollisimman huolettomalta, mutta äänestä tihkui kateus. ”Tämä on vain kosto Luciuskelle, hänen kelvottomasta työstään. Sinä kuolet poikaseni.” Bellatrix jatkoi ja yritti hymyillä ilkeästi.

Hän meni huoneeseen ja pian kuului kaksi poksahdusta. Eudora ja Draco tuijottivat toisiaan huoneessa.

”Miksi sinä hyväksyit sen? Tajuatko, että sinä kuolet?” Eudora kivahti.

”Sinä haluaisit itse vaan tehdä tehtävän. Siksihän sinä et halunnutkaan minun ryhtyvän kuolonsyöjäksi, et halunnut vaan kilpailijaa, halusit olla vaan paras kaikessa” Draco ärjyi ja lähti rappusiin.

”Minä en halua, että sinä kuolet!” Eudora kivahti ja juoksien Dracon perässä. Häntä ärsytti, että joutui toistamaan sitä, miten ei halunnut hänen menettävän Dracoa. ”Tehdään tämä yhdessä”

”Ja annan sinun tehdä minusta selvää, heti kun silmä välttää?” Draco kivahti. ”Jos olet tullut yhtään äitiisi sinä kyllä teet mitä tahansa ollakseen Pimeän Lordin suosiossa.

”Minä en halua satuttaa sinua!” Eudora huusi.

”Ai et vai? Miksi hitossa sitten minulla on arpi takaraivossa?! Draco huusi vihaisena. ”Pysy kaukana minusta, sitä pidempään minä pysyn hengissä.”

”Draco, sinä et saa tappaa ketään!” Eudora huusi tajuamatta itsekkään mitä järkeä siinä oli. Draco tuijotti häntä pitkään ja katosi sen jälkeen omaan huoneensa. Eudora yritti seurata häntä, mutta Draco läimäisi oven kiinni hänen nenän edestään.

”Hyvä on sitten!” Eudora kiljui. ”Tapata itsesi ja kuole! Minulle ei tule ikävä, mene ja hyppää saman tien katolta! Sama loppu tulos tulee joka tapauksessa! Tarvitsetko apua kenties tönäisemään?! Ainiin, kun sinähän haluat pärjätä YKSIN!

Eudora potkaisi ovea raivoissaan, ja siihen tuli pieni aukko. Draco avasi oven ja tuijotti raivoissaan Eudoraa.

”Sinä et saa, sitä mitä ikinä haluatkin, hajottamalla oven!” Hän mylvi. ”Kasva jo aikuiseksi ja muuta mahdollisimman kauas minusta ja minun elämästäni.”

Hän yritti sulkea ovea uudestaan, mutta nyt Eudora oli nopeampi. Hän vetäisi jalkansa väliin, niin ettei sitä saanut kiinni.

”Kukahan se tässä on lapsellinen?! Sinä pakenet aina omaan huoneeseesi, etkä suostu puhumaan asiasta!”

”Mitä tässä on enää puhuttavaa?!”  Draco huusi ja potkaisi Eudoran jalkaa, niin että sai vedettyä oven kiinni.

Eudora kiljui raivoissaan ovelle ja potkaisi sitä vielä kerran. Oveen tuli jo tarpeeksi suuri reikä, että siitä olisi mahtunut kissa kulkemaan. Eudora marssi vihaisena huoneeseensa ja yritti nukkua pölyisessä huoneessaan, mutta hän oli liian ärsyyntynyt Dracoon. Miksi ihmeessä hän ei voinut ottaa vastaan ilmaista apua? Raivon laannuttua, sen tilalle tuli huoli. Bellatrixin sanoissa oli, ikävä kyllä järkeä.

Illallisella pöydässä oli Eudora, Narcissa ja Draco. Narcissa oli tottunut hiljaisiin ruokailuihin, mutta nyt hiljaisuus oli erilaista, ilmassa leijaili jännittyneisyys. Hänen maailmansa oli tuntunut tyhjältä, siitä asti kun Lucius oli lähtenyt. Narcissa ei ollut saanut puhua kenenkään kanssa aikoihin. Draco oli halunnut olla yksin, eikä Bellatrixilta ja Eudoralta tullut minkäänlaista myötätuntoa. Ensimmäiset viikot olivat outoa horrosta, mutta nykyään Narcissa sai jo laitettua kaksi ateriaa päivässä. Tyhjä tuoli hänen vastapäätään sai hänet aina itkemään, eikä voinut sille mitään. Eudora ja Draco olivat jo tottuneet Narcissan itkukohtauksiin, näitä tapahtui vähintään kerran päivässä.

”Mikä tuo on, Draco?” Narcissa kysyi kyyneltensä läpi ja osoitti Dracon käsivartta. Draco vetäisi hihaansa, niin että pimeän piirto tuli kunnolla näkyviin.

Ensin Narcissassa välähti toiveikas olo, mutta sitten hän alkoi ajatella. Miksi ihmeessä Pimeän lordi olisi tehnyt pimeän piirron pojalle, jonka isä on joutunut Azkabaniin? Narcissa mutristi huuliaan ja Draco huomasi sen hyvin.

”Mikä vika tässä on?” hän ärähti ja Narcissa säpsähti.

”Minusta tämä on vain niin outoa, sanoiko Pimeä lordi sinulle jotain syytä tähän?” Narcissa mutisi. Draco piti päänsä hieman painoksissa ja pudisti päätään. Tapahtumaa seurannut Eudora ei voinut pidätellä enää suutaan kiinni.

”Pimeä Lordi antoi hänelle tehtävän” Eudora tiuskaisi ärsyyntyneenä. Draco mulkaisi häntä murhaavasti.

”Draco!” Narcissa kivahti ”Onko se totta?”

”On”

”Minkälaisen tehtävän” Narcissa kysyi nopeasti. Hän ei pitänyt tästä, mihin tämä oli menossa.

”Se ei kuulu teille kummallekaan” Draco äyskäisi ja katosi omaan huoneeseensa.

Narcissa tuijotti kysyvästi Eudoraa, toivoen, että Eudora tietäsi jotain.

”Minä en tiedä mitään!” Eudora kivahti, häntä suututti Dracon lapsellisuus. ”Bellatrix sanoi, että Pimeä lordi haluaa vaan tappaa hänet.”

Narcissa purskahti itkuun, mikä sai Eudoran vielä vihaisemmaksi. Minkälaista hänen loppu kesänsä olisi täällä kun Draco suunnittelee itsemurhaa ja Narcissa ei pysty olemaan itkemättä? Eudora huokaisi ärsyyntyneenä ja juoksi yläkertaan.

 Hän potkaisi Dracon ovea suutuksissaan, ja hänen jalkansa jäi jumiin siihen. Eudora kirosi kovaan ääneen ja repäisi jalkansa irti. Reikä oli jo suuri. Eudora päätti ottaa tavoitteeksi hajottaa koko ovi kesän aikana, mutta nyt hänen piti miettiä kunnolla. Hän mietti pitkälle yötä, miten saada Draco uskoutumaan hänelle. Ehkä Draco puhuisi, jos häntä hieman kiduttaisi. Ei. Dracoa ei saanut satuttaa. Mutta jos se pelastaa hänen henkensä. Kaikesta huolimatta Eudora päätti olla kiduttamatta Dracoa, eihän edes osannut kidutu-kirousta vielä. Hän voisi yhdistää voimansa Narcissan kanssa, niin inhottavalta kuin se kuulostikin.  Eudora päätti puhua huomenna Narcissan kanssa, jos tämä pystyi puhumaan itkunsa läpi.

Seuraavana aamuna Eudora heräsi aikaisin. Hän juoksi suoraan Narcissan makuuhuoneeseen. Hän pani merkille, että Draco oli siirtänyt ovensa eteen tavaroita, jotta kukaan ei pääsisi reiästä sisään.

Narcissa hyppäsi saman tien ylös kun ovi kävi. Kuka muu sieltä olisi voinut tulla kuin Lucius? Hänen suureksi pettymyksekseen huoneeseen saapui Eudora.

”Minä tarvitsen apuasi” Eudora sanoi ja istui Narcissan sängylle. Narcisalle tuli kieltämättä mieleen se yö, kun Bellatrix oli pyytänyt häntä ottamaan Eudoran. ”Meidän täytyy selvittää yhdessä, mitä Draco puuhaa”

Dracon kuullessaan Narcissan silmiin ilmestyivät kyyneleet. Eudora huokasi turhautuneena.

”Olen pahoillani” Narcissa sanoi ja pyyhki kyyneleet käteensä. ”En vaan halua menettää enää Dracoa. Ensin Lucius, sitten Draco, anteeksi”

Narcissa niisti nenänsä peittoonsa ja nyyhkytti hiljaa. Eudora toivoi, että olisi voinut jotenkin lohduttaa, tätä vetistelyä oli sietämätöntä kuunnella.

”Ei Draco kuole” Eudora sanoi ja Narcissan nyyhkytys vaihtui huudoksi. ”minä pidän huolen siitä, minä suojelen häntä”

” Hän tarvitsee vain suojelijan” Narcissa nyyhkytti. ” Hän tarvitsee vain-”

Itku loppui kuin seinään ja Narcissa oli nostanut kyynelten täyteisen katseensa sylistään. Hän tuijotti hetken tyhjyyteen miettien.

”Mitä?” Eudora kysyi kärsimättömästi, Narcissa oli varmasti keksinyt jotain.

”Ei mitään” Narcissa sanoi nopeasti. ”Menen tästä laittamaan aamiaista. Oletko nähnyt kenties Bellatrixia tänä aamuna?”

Narcissa lähti huoneesta jättäen Eudoran sinne yksin. Eudora vihasi itseään. kuinka hän oli pystytkään lohduttamaan Narcissaa, joka sitten petti hänet? Eudora oli palaamassa omaan huoneeseensa, kun Draco tuli käytävällä vastaan. Hän näytti väsyneeltä.

”Etkö saanut unta?” Eudora kysyi pilkallisesti. Draco tuijotti vihaisesti Eudoraa.

”Pitikö myöhään suunnitella omaa itsemurhaa? ”Eudora sihahti.

”Miksi sinua kiinnostaa minun elämäni?”

”Osaatko ajatella, minkälaista Narcissan elämä olisi jos hänen rakas pikku prinssinsä kuolisi?” Eudora sanoi korottaen ääntään. Hän käytti tarkoituksella Narcissaa syynä. ”Hän jo nyt täysi hermoraunio, osaatko kuvitella sen jälkeen kun sinä makaat haudassa?”

”Luuletko että minä en tiedä?! Minulta ei ole kysytty haluanko minä tätä tehtävää.” Draco rähisi takaisin. Hänen äänen värisi hieman ja Eudora pelkäsi, että hänkin alkaa kohta itkeä.
   
”Anna minun auttaa” Eudora vaati, hänellä oli hyvä tunne että tämä onnistuisi nyt.

Draco tärisi. Hän tuijotti pitkään Eudoraa. Hetken Eudorasta tuntui kuin kaikki palaisi takaisin siihen pisteeseen, missä se oli vuosi sitten. Eudora hymyili hieman.

”Sovitaanko tämä asia?” Eudora kysyi hymyillen.

Draco kurtisti kulmansa. Hän muisti kun oli itse kysynyt samaa kysymystä luihuisten oleskeluhuoneessa. Ja minkä vastauksen hän oli saanut? Draco tönäisi Eudoran tieltään ja lähti alakertaan.

Eudora kirosi, hän oli niin lähellä. Miten hän pystyikin olemaan niin tyhmä? Eudora juoksi alakertaan aamiaiselle. Narcissa ei ollut laittanut valmiiksi mitään, mutta se ei haitannut Eudoraa. Pari paahtoleipää riitti hänelle. Syötyään hän lähti etsimään Dracoa. Ehkä tilanne oli vielä pelastettavissa.

Hän löysi olohuoneesta lukemassa kirjettä. Pöydällä oli posti. Eudora yritti hivuttautua lukemaan Dracon kirjettä, mutta Draco veti sen pois hänen ulottumattomistaan. Eudora lysähti suuttuneena sohvalle. Hän selasi postin nopeasti läpi. Hän löysi kirjeen neiti E. Lestrangelle, eli hänelle. Bellatrix oli vaihtanut Eudoran sukunimen, heti kun oli saanut tietää. Kirje oli Tylypahkasta.

Eudora luki nopeasti kirjalistan läpi. Mitään ihmeellistä ei kirjeessä ollut ja Eudora laittoi kirjeen takaisin pöydälle.

”Sinun ei tarvitse kuin pyytää, jos tarvitset apua” Eudora sanoi yhtäkkiä.

Draco käänsi katseensa paperista Eudoraan. Hän nauroi ivallisesti ja lähti pois huoneesta. Se oli viimeinen tippa. Eudora juoksi Dracon kiinni ja otti tämän hihasta kiinni.

”Mitä hauskaa tuossa muka oli?!” hän huusi. Draco yritti vetäistä itsensä irti, mutta tällä kertaa Eudora piti pintansa. ”Onko sinusta hauskaa että minä tarjoan henkeni sinun puolestasi?” Eudora puristi Dracon kädestä niin kovaa, ettei olisi ihmetellyt, vaikka se olisi muuttunut siniseksi.

”Päästä irti!” Draco tiuskaisi, mutta Eudora ei päästänyt.

Hän olisi halunnut lyödä Dracoa, mutta sai kuitenkin hillittyä itsensä. Narcissa tuli rappusia pitkin ja huomasi Eudoran raivoa huutavan katseen, jonka hän oli ilmiselvästi perinyt äidiltään.

”Eudora, päästä irti!” Narcissa huudahti.

Narcissan huudolla ei näyttänyt olevan vaikutusta. Eudora ja Draco tuijottivat naulittuina toisinaan. Narcissa tuijotti huolestuneena kumpaakin.

”Kuulitko?!”

Ei vieläkään mitään. Eudora ja Draco tuijottivat toisiaan naulittuina. Narcissa juoksi heidän luokse ja näpäytti taikasauvallaan Eudoran sormille. Eudora päästi saman tien irti. Hän tuijotti vuorotellen Narcissaa ja Dracoa, kuin miettien kumpaa vihaisi sillä hetkellä enemmän. Draco juoksi yläkertaan.

”Te ette tapelle minun talossani” Narcissa moitti.

”Tämä on Luciusksen talo” Eudora järkeili, hän tiesi että Narcissa masentuisi jälleen, jos alettaisiin puhua Luciuskesta. Narcissa nielaisi.

”Kun Lucius on poissa, minä omistan tämän talon” Narcissa sanoi nieleskellen ja pidätellen itkuaan. Eudora oli yllättynyt, että hän kesti tuonkin verran. Eudora halusi silti murtaa hänet, olihan Narcissa keskeyttänyt hänet.

”Luuletko sinä vielä, että Lucius kävelee tuosta ovesta sisään?” Eudora kysyi ja hymyili ilkeästi. ”Luciusksessa ei ole tarpeeksi miestä selviytymään Azkabanissa edes tuntia.” Eudora taputti pari kertaa toverillisesti Narcissan olalle ja hypähteli yläkertaan. Narcissan kasvoille oli jäänyt kuollut ilme.

Dracon huoneen ovi oli raollaan. Eudora ei voinut olla katsomatta sinne. Yllätyksekseen Draco ei ollut huoneessaan. Eudoran silmään osui Dracon pöytään. Siellä kimalteli auringon valossa jotain. Eudora nosti hopeisen veitsen Dracon pöydältä ja ihaili sitä auringon valossa.

”Mitä sinä täällä teet?” Draco kysyi vihaisesti.

Eudora piilotti veitsen nopeasti selkänsä taakse, mutta Draco oli huomannut selvästi, että Eudora salaili jotain.

”Mitä sinä otit minulta?” hän kysyi lähestyen hitaasti Eudoraa.

”Minä en halua sinulta mitään” Eudora valehteli sujuvasti. Draco olisi voinut vaikka uskoa, mutta koska Eudora oli piilottanut kätensä selän taakse, hän ei huijannut ketään.

”Mitä sinä piilottelet?” Draco kysyi yhä lähestyen Eudoraa.

Eudora ei vastannut vaan yritti hiipiä ovea kohti. Jos hän vain katsoisi jonnekin muualle. Mutta Draco kyllä tiesi, mihin Eudora pystyi, eikä räpäyttänytkään silmiään.

”Sinulle ei ole mitään oikeutta ottaa minun tavaroitani, tai ylipäätänsä sinun ei pitäisi tulla minun huoneeseeni” Draco ärisi lähestyen eudoraa.

 Eudora oli painanut vahingossa liian lujaa veitsellä oikeaan ranteeseensa. Veri valui rannetta pitkin puulattialle. Draco oli huomannut sen ilmeestä päätellen. Hänen silmänsä näyttivät tipahtavan päästä. Eudora nosti oikean ranteensa, että Draco näkisi varmasti tumman punaisen veren, jota lattialle valui. Veitsi oli edelleen piilossa hänen vasemmassa kädessään.

”Eudora sinusta vuotaa verta” Draco sanoi kauhistuneena.

”Siltä näyttää” Eudora sanoi hieman hymyillen. ”Ehkä minun parasta mennä laittamaan tähän jotain, ennen kuin kuolen verenhukkaan.”

Draco nyökkäsi saman tien. Eudora hymyili ilkeästi ja otti oikealla kädellään tukea seinästä. Valkoiseen tapettiin jäi punainen tahra.

”Oliko tuo tarpeellista?” Draco sanoi yrittäen kuulostaa vihaiselta, mutta äänestä kuului pelko ja huoli.

”Minua vain heikottaa” Eudora sanoi kuulostaen väsyneeltä.

Dracon silmät suurenivat taas hieman, mikä lämmitti Eudoran sydäntä huomattavasti.

”Pärjäätkö?” hän kysyi.

”Luulen niin” Eudora sanoi ja poistui huoneesta.

Hän meni suoraan huoneeseensa. Hän pyyhki veret peittoonsa ja alkoi tutkailla tarkemmin veistä. Eudora ei uskonut, että veitsi oli tarkoitettu koristeluesineeksi. Hän voisi kiristää Dracoa tällä veitsellä, ei tietenkään sillä tavalla, että hän satuttaisi häntä. Hän päätti kuitenkin toistaiseksi pitää veitsen itsellään. Hänelle ei ollut koskaan annettu kovin teräviä esineitä, tämähän loppujen lopuksi paljon kätevämpi kuin taikasauva.

Eudora kulutti koko iltapäivän ja alkuillan miettien Dracon tehtävää, kunnes kuuli kaksi poksahdusta. Eudora juoksi alakertaan, eikä siellä ollut enää ketään, joku oli kaikkoontunut heidän talostaan. Eudoran mieleen tuli ensimmäisenä mieleen Bellatrix, joka olisi ihan hyvin voinut kaikkoontua, hänhän oli koko ajan jossain. Mutta kuka oli toinen? Eudora ei keksinyt ketään muita, kuin Narcissan. Mutta miksi Narcissa olisi lähtenyt minnekään? Eudora tunsi mahansa kurnivan, eihän Narcissa ollut laittanut koko päivänä ruokaa. Hän söi nopeasti muutaman paahtoleipä siivun.

Hän muisteli niitä harvoja yhteisiä aikoja Bellatrixin kanssa. Bellatrix oli muutaman kerran näyttänyt hänelle anteeksiantamattomia kirouksia. Eudora tiesi osaavansa ne, vaikka ei saanutkaan kokeilla. Hänestä vain tuntui siltä. Ne ovat loitsuja missä muutkin, eli helppoa. Eudora odotti innolla, että hänestä tulisi täysi-ikäinen. Kaksi vuotta tuntui kuolettavan pitkältä ajalta.


***


Kevät teki nopeaa tuloaan Tylypahkaan. Eudora tuijotti lasittuneesti professori McGarmivaa, joka kertasi jälleen kerran V.I.P.-kokeiden tärkeyttä. Eudora ei ollut ikinä järin kiinnostunut koulusta, eikä V.I.P:t olleet mikään poikkeus. Hän oli varma, että Luciusksen rahat olivat jotenkin vaikuttaneet siihen, että hän oli saanut käydä viisikin vuotta Tylypahkassa. Hän tiesi, että hän ei tulisi pääsemään V.I.P:jä läpi, joten hän oli varmistunut siihen, että ei enää ensi vuonna tulisi Tylypahkaan. Hän halusi lähteä Bellatrixin mukaan, mitä hän nyt ikinä tekikin.

Eudora oli harjoitellut Kielletyssä metsässä anteeksiantamattomia kirouksia hämähäkkeihin. Hän oli joutunut toteamaan, että kirouksia ei ollut niin helppo langettaa, kun hän oli luullut. Nykyään hän kuitenkin osasi komennuttaa ja kiduttaa hämähäkkejä.  Pari kertaa hän oli saanut langetettua tappo-kirouksenkin, mutta sen taitamiseen kunnolla Eudoralla oli vielä pitkä matka.

Ainoa mikä tuotti Eudoralle pään vaivaa, oli Draco. He eivät olleet puhuneet toisilleen koko lukuvuoden aikana. Eudora oli pitänyt Dracoa jatkuvasti silmälle, jos ei oteta lukuun hänen harjoituksiaan Kielletyssä metsässä. Eudora oli kuullut Tarvehuoneesta, ja uskoi että Draco kävi siellä usein. Mutta itse hän ei ollut päässyt sinne. Veitsi oli yhä hyvässä tallessa, Eudora vaihtoi sen piiloa huoneessa joka päivä. Päivällä hän kuitenkin piti sitä taskussaan. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Eudora säpsähti huomatessaan muiden poistuvan luokasta. Professori McGarmiva vilkaisi häntä moittien. Eudora pakkasi nopeasti tavaransa ja juoksi Suureen saliin syömään.

Hän istui uhallaan Dracoa vastapäätä, ettei tämä voisi tehdä mitään salassa. Draco näytti riutuneelta. Hän alkoi muistuttaa vaarallisen paljon Narcissaa sen jälkeen, kun Lucius lähti. Onneksi Draco ei sentään itkenyt. Eudora huomasi, kuinka Harry Potter taas tuijotti häntä. Tällä hetkellä poika ei osannut kuitenkaan päättää, kumpaa tuijottaisi, Dracoa vai Eudoraa. Harry oli yrittänyt saada Eudoran huomion jo pitkään, mutta Eudora ei ollut jaksanut keskittyä häneen. Ainut positiivinen asia Harryn kuolaavassa katseessa, oli se että se sai Ginnyn repimään hiuksia päästään.

Aika tuntui kuluvan liian nopeasti ja pian Sali alkoi tyhjentyä oppilaista, mutta Eudora halusi syödä rauhassa. Kun hän tuli 10 minuuttia myöhässä loitsu tunnille ja Professori Lipetit selitti, kuinka tärkeää V.I.P.-vuosi oli Eudoralle ja vähensi Luihuiselta 10 pistettä, Eudora sai vaipua jälleen horrokseensa.

Päivä kului hitaasti, mutta hän kuitenkin selvisi. Päivällisellä hän huomasi, että Draco ja Harry eivät olleet syömässä. Eudora ei kuitenkaan nyt jaksanut miettiä sitä, vaan mätti lihakeittoa lautaselleen.

Dracoa ei näkynyt oleskeluhuoneessa, mutta silti Eudora ei pitänyt sitä ajattelemisen arvoisena. Hän meni makuuhuoneeseen ja piilotti veitsen uudestaan. Hän yritti nukahtaa, mutta huoneeseen syöksyi vaaleahiuksinen ja laiha tyttö. Eudoran vuosiluokalla oleva Daisy Pacheco.

”Draco on joutunut sairaala siipeen” hän huudahti.



Tosiaan, Draco oli joutunut sairaala siipeen. Hänen ympärillään hääri matami Pomfrey. Muutama luihuinen odotti ulkopuolella pääsyä sisään. Eudora ei voinut jäädä odottamaan tähän, kun Draco makasi tuolla. Hän lampsi sisään.

”Ei vielä vieraita!” matami Pomfrey ärähti.

”Minä tahdon puhua Dracon kanssa, onko hän kunnossa?” Eudora kysyi huolestuneena.

”Hän tulee kuntoon, mutta nyt minun on vaadittava että poistutte nyt!” matami Pomfrey sanoi kärsimättömästi ja lähti taluttamaan Eudoraa ovelle. Eudora näki Dracon kasvot, jotka olivat täynnä viiltoja ja niistä valui hieman verta. Draco vilkaisi Eudoraa vihaisesti. Eudora juoksi Dracon luokse.

”Mitä tapahtui?” Eudora kysyi epävarmasti.

”Minun on vaadittava teitä poistumaan täältä, nyt heti!” matami Pomfrey huusi.

”Mene pois, Eudora” Draco sihahti hampaidensa välistä.

Eudora tuijotti häntä pitkään, kunnes matami Pomfrey talutti hänet ulos sairaala siivestä. Eudora ei ajatellut sitä, että hänet oli häädetty Dracon luota, hän mietti syyllistä tähän. Hän kuljeskeli koulua ympäri hajamielisesti miettien samalla kuka tai mikä oli aiheuttanut Dracon haavat. Eudora halusi eniten vain kostaa sille, joka oli tehnyt tämän.

Hän tuli Myrtin vessalle. Myrtti saattaisi tietää jotain, hänhän on sentään haamu. Eudora astui Myrtin vessaan. Myrtti lennähti saman tien hänen luokseen.

”Ai, se olit sinä” Myrtti sanoi pettyneenä ja liisi takasin vessakopin päälle.

”Ketä sinä odotit?” Eudora kysyi nopeasti.

”En ketään” Myrtti tokaisi, mikä sai Eudoran verenpaineen nousemaan.

”Mistä lähtien sinä olet lakannut kertomasta minulle asioita?” hän mutisi, mutta hänelle oli tärkeämpiäkin asioita. ” Tiedätkö mitään tappelua täällä Tylypahkassa, Draco on aika huonossa kunnossa”

Myrtin katse siirtyi tyhjyydestä Eudoraan. Hänen kasvoiltaan paistoi huoli.

”Mitä Dracolle on käynyt?” hän kysyi.

”Mitä sinä tiedät Dracosta?” Eudora kysyi ihmeissään.

Kumpikin tuijotti toisiaan pitkään, odottaen vastausta.

”Jos kerrot mitä tiedät Dracosta ja tapahtuneesta, minä kerron, miten hän voi” Eudora sanoi.

”Draco tappeli täällä”

”Kenen kanssa?”

”Harry Potterin” Myrtti tokaisi. ”Nyt kerrot mitä Dracolle kuuluu.”

”Harry Potter?! Mitä hän teki täällä?” Eudora kysyi, hän ei ollut uskonut silmiään. Myrtti näytti loukkaantuneelta, koska Eudora ei pitänyt lupaustaan. ”hän voi jo hyvin” Eudora sanoi välinpitämättömästi.

Myrtin ilmeestä päätellen, hän ei uskonut mitään, mitä Eudora sanoi. Eudora tajusi, että Myrtin kanssa oli enää turha puhua ja häipyi vessasta.

Eudoran oli vaikea uskoa, että Harry Potter oli hyökännyt Dracon kimppuun. Draco oli aina vihannut harrya ja Harry Dracoa, mutta hän ei uskonut, että he yrittivät tappaa toisensa. Pääasia oli kuitenkin se, että Harry oli vahingoittanut Dracoa ja hänen täytyi saada rangaistus siitä.

Eudora mietti oleskeluhuoneessa pitkälle yöhön suunnitelmaa. Kaikki muut nukkuivat jo huoneessa, mutta Eudora pakottautui valvomaan. Hän halusi sen kärsivän, joka satuttaisi Dracoa, hänhän saattaisi yrittää sitä uudestaan. Viimein Eudora päätti, mitä aikoisi tehdä ja hän pystyi nukahtamaan vihdoin.

Aamulla Eudora heräsi normaalia aikaisemmin, eli samaan aikaan kuin muut huoneessa. Hän yritti tähystellä Suuressa salissa Rohkelikkojen pöytään. Oli lauantaiaamu, joten Suuri Sali oli tyhjempi, kuin arkisin. Muut pöydässä olevat Luihuiset puhuivat kiivaasti Rohkelikko Rorpinkynsi ottelusta.

”Kuulin juuri, että Rohkelikkojen etsijä ei osallistu” joku pojista sanoi ja Eudora säpsähti, Harry Potterhan on Rohkelikkojen etsijä. Miksi ihmeessä hän haluaisi olla poissa kauden ratkaisevasta ottelusta? Eudoraa alkoi epäilyttää asia.

Samassa hän huomasi Harryn istuvan pöydän päässä. Hän näytti masentuneelta. Eudora odotti kunnes Harry lähti pöydästä, ja lähti hänen perään.

”Harry!” Eudora huusi heti kun hän oli tullut Suuren salin ovista ulos.

 Harry kääntyi ja tuijotti ihmeissään Eudoraa, Eudora ei ollut kiinnittänyt koko lukuvuoden aikana ollenkaan huomioita häneen. Eudora juoksi Harryn luokse ja hymyili, hän olisi yhtä hyvin voinut syödä omaa oksennusta.

”Mitä asiaa” Harry kysyi hämmentyneenä.

”Minä vain haluaisin tavata sinut” Eudora sanoi tuijotellen kenkiään ja yrittäen esittää nolostunutta. ”Jossain, missä ei ole muita ihmisiä”’

 Jos Harry ei ollut näyttänyt hämmästyneeltä, kun Eudora aloitti puhumisen hänelle, niin nyt hän oli viimeistään täysin sanaton. Hän nyökkäsi.

” Miten olisi Kielletty metsä?” Eudora kysyi ja yritti hymyillä. ” Tänä iltana puolelta öin?”

Harry tuijotti typeränä Eudoraa, mikä ärsytti Eudoraa entisestään, mutta peitti sen hyvin.

”Sopii, ei, minulla on jälki-istunto tänään” Harry sanoi ja näytti aidosti pettyneeltä. ”Entäs huomenna?” hän kysyi.

”Joo, kyllä se sopii. Miksi sinä olet jälki-istunnossa?”

Harry näytti kiusaantuneelta yhtäkkiä.

”Minä… Minä räjäytin muutaman sontapommin ja jäin kiinni” hän sanoi ja hänen ilmeestään paistoi valhe.

Eudora päätti olla tuhlaamatta energiaansa Harryn hiillostamiseen, vaan hyvästeli Harryn ja lähti pois. Harry jäi tuijottamaan Eudoran perään.

Eudora lysähti sänkyynsä ja nukahti saman tien, hän oli herännyt liian aikaisin. Kun hän heräsi aurinko oli alkanut jo laskea. Eudora venytteli hieman ja lähti käymään sairaala siivessä.

Kukaan muu ei näyttänyt olevan, ei edes ketään huispauksessa loukkaantuneita. Dracon kasvoille oli laitettu siteet. Draco nukkui ja Eudora hiipi äänettömästi Dracon luokse ja istui jalkopäähän. Draco heräsi saman tien. Hän näytti ensin hämmästyneeltä, mutta saman tien hänen silmänsä kapenivat viiruiksi.

”Mene pois täältä” hän sihahti.

”Minä kostan Harry Potterille” Eudora sanoi rauhallisesti. Draco hämmästyi entisestään.

”Älä sinä puutu tähän” Draco sanoi, mutta hänen äänestää ei enää kuulunut viha. Ei kai Draco ole huolissaan minusta? Eudora hymyili ajatukselle.

”Minä olen sopinut jo kaiken” Eudora sanoi hymyille. ”Harry Potter tulee miettimään toisen kerran ennen kuin vahingoittaa sinua”

”Minä en halua, että sinä kostat hänelle” Draco tiuskaisi.

”Etkö sinä halua, että Harry saa samalla mitalla? Hänhän hyökkäsi kimppuusi!”

Dracon silmissä välähti jokin.

”Vai? Onko jotain mitä en tiedä?” Eudora kysyi. Draco ilme ei ollut normaali.
   
”Ei ole” Draco sanoi hieman tönkösti

Eudora antoi kuitenkin asian olla.

”Houkuttelin hänet huomenna Kiellettyyn metsään, yöllä” hän sanoi.

Draco tuijotti hieman epäuskoisesti.

”Tämä tulee onnistumaan” Eudora lupasi. Hän tajusi, että he olivat keskustelleet Dracon, kaikki oli melkein kuin ennen. ”Siitä sinun tehtävästäsi, oletko valmis kertomaan sen minulle?”

Draco tuijotti Eudoraa, mutta nyökkäsi lopulta. Eudora pystyi jälleen hengittämään.

”En voi huutaa sitä” Draco sanoi närkästyneenä. Eudora meni lähemmäksi Draco, niin että hän pystyisi kuulemaan kuiskauksen.

”Minun täytyy tappaa Dumledore” hän kuiskasi.

”Mitä?” Eudora vastasi. ”En kuullut”

”Minun pitää tappaa Dumledore” hän kuiskasi, hänen äänensä oli alkanut hieman väristä.

”Tappaa kenet?”

Draco näytti ärtyneeltä. ” Dumledore” hän sähähti.

Eudora kuuli tarpeeksi hyvin yhdistääkseen sen Dumledoreen. Hän säikähti.

”Ethän sinä voi ketään tappaa” hän kuiskasi. ”Varsinkaan Dumledorea.”

”Miten niin en voi?!” Draco sanoi, hän alkoi ärsyyntyä.

”Koska sinä et ole tappaja” Eudora sanoi korottaen ääntään.

”Minähän tiesin, että sinä haluat vain kaiken kunnian” Draco ärjyi.

”Minä vain haluan, että sinä et joudu tekemään jotain sellaista, jota sinä et halua” Eudora mylvi takaisin.

”Mene pois täältä, minä en enää jaksa sinua” Draco tiuskaisi.

”Minä menen, mutta minä tulen tekemään kaiken, että sinä et saa toteutettua sitä”

Draco tuijotti Eudoraa raivoissaan. Eudora lähti suutuksissaan sairaala siivestä. Hän meni suoraan oleskeluhuoneeseen ja sieltä nukkumaan. Hän halusi jo nukkua seuraavaan päivään, tai pikemminkin iltaan.

Aamu aurinko ei Eudoraa haitannut, vaan hän nukkui suoraan kahteen iltapäivällä. Hän kävi nopeasti syömässä jotain pientä. Hän huomasi jotain outoa Rohkelikkojen pöydässä. Ginny tuijotti Eudoraa, ja hymyili tälle ilkeästi. Eudora tajusi että hän istui Harryn vieressä, kuten normaalistikin, mutta nyt hän hymyili. Eudora ei antanut sen vaivata häntä, vaan keskittyi yöhön.

Eudora yritti jälleen saada unen päästä kiinni, koska päivä tuntui ärsyttävän pitkältä. Huonoksi onnekseen, hän jännitti iltaa, niin paljon, ettei saanut mielen rauhaa. Hän odotti sängyssään, minuutit olivat muuttuneet tunneiksi. Koska Eudora ei saanut unta, hän päätti miettiä syytä, miksi Ginny oli niin iloinen. Miten Draco ajatteli surmata aikamme mahtavimman velhon? Eudoran päätti hiillostaa kumpaakin saadakseen asiat selville.

Vihdoin ja viimein kello löi yhdeksää. Eudora toivoi, että olisi voinut järjestää tapaamisen aikaisemmin, mutta tehty, mikä tehty. Eudora varmisti vielä kerran, että veitsi ja sauva olivat taskussa. Hän oli vain hieman etuajassa eli puoli kymmeneltä. Häntä vastaan tuli ihmisiä, mutta kukaan ei huomannut häntä. En minä osaa kadota, muut ihmiset ovat vain sokeita. Hän jäi metsän reunalle, ja vahti jatkuvasti, ettei kukaan vain näkisi häntä. Varttia vaille puolenyön jälkeen Eudora kuuli ääniä, mutta ei nähnyt ketään.

Harry ilmestyi tyhjästä hänen eteensä. Eudora näytti väkinäisen hymyn, mutta Harry ei hymyillyt.

”Minulla on sinulle asiaa” hän sanoi vakavalla äänellä.

”Ei tässä, mennään metsään” Eudora sanoi ja lähti metsään. Harry näytti ensin siltä, kuin hänellä olisi ollut vastaväitettä, mutta Eudora oli jo liian kaukana hänestä.

Eudora käveli pitkään, hän tiesi tarkalleen missä hän oli ja olisi voinut vannoa, että Harry ei. Hän käveli vielä vähän matkaa ja pysähtyi sitten. Harry tuli perästä.

”Minun piti kertoa sinulle jo päivällä, mutta en saanut sinua kiinni” hän sanoi vaivaantuneena. ”Tämä voi olla raskasta kuulla, mutta minä ja Ginny…

Eudora kohotti kulmiaan, Harry näytti selvästi kärsivän, että joutui kertomaan hänelle Ginnystä. Siitä se Ginnyn käytös siis johtui. Eudora naurahti pilkallisesti.

”Luuletko että minua kiinnostaa teidän seurustelu” Eudora naurahti. Harry näytti puulla päähän lyödyltä. Eudora käänsi hänelle selkänsä.

”Mitä sinä tarkoitat?” Harry kysyi.

”Minä olen ainut, joka kysyy” Eudora ärähti. Hän oli ottanut taikasauvansa esiin, mutta Harry ei nähnyt sitä. ”Minä tiedän, että sinä hyökkäsit Dracon kimppuun”

Eudora ei nähnyt Harryn ilmettä, mutta hiljaisuus tarkoitti entistä enemmän hämmennystä.

”Sinun sietäisi toivoa, että hänen kasvoihinsa ei jää yhtään naarmua” Eudora sähähti.

”Eudora… onko kaikki hyvin?” Harry kysyi hieman säikyllä äänellä.

”Kaikki tulee olemaan pian oikein hyvin” Eudora naurahti ja kääntyi salaman nopeasti. ”Kidutu!” hän karjaisi.

Harryn karjunta halkoi metsän läpi, mutta Eudora tiesi että kukaan ei voisi löytää heitä, ennen kun hän oli itse poissa. Hän veti taikasauvansa pois, Harry oli jäänyt makaamaan maahan. Eudora nosti Harryn istumaan ja työnsi kasvonsa hänen korvansa juureen.

”Kuuletko minut?” hän kysyi. Harry nyökkäsi heikosti.

”Sinä pidät suusi kiinni, niin Ginny välttää saman kohtalon, ymmärsitkö?”

Ei vastausta. Eudora löi kyynärpäällään Harryä kasvoihin.  Kysyn sinulta uudestaan, ymmärsitkö?” 

Harry nyökkäsi entistä heikommin. Eudora hymyili mielissään, kaikki oli sujunut paremmin kuin olisi pitänyt. Harry ei tietenkään sankarina halunnut vahingoittaa ketään viatonta, joten Eudora uskoi että Harrystä ei olisi vastusta enää. Hän lähti metsästä, jättäen Harryn makaamaan nurmelle.

***


Eudora ja Draco eivät olleet puhuneet toisilleen, sairaala siivessä puhutun keskustelun jälkeen. Eudora oli seurannut Dracoa lähes joka paikaan, hän jopa nukkui oleskeluhuoneen sohvalla. Draco oli selvinnyt hyökkäyksistä ilman minkäänlaisia ruhjeita, mistä Eudora oli erittäin iloinen.

Harrykin oli selvinnyt metsästä. Hän oli tuijottanut murhaavasti Eudoraa, aina kun tämä oli tullut vastaan. Ginny oli seurannut vierestä hämmentyneenä, kun Harryn oli alkanut tuijottaa vihaisesti Eudoraa. Eudora tiesi, että Harry ei tulisi kertomaan kenellekään, joten hän ei ollut jaksanut murehtia sitä. Suurempi huoleen aihe oli se, että Draco katosi aina huoneeseen, johon Eudora ei päässyt.

Ilta alkoi jo pimetä, ja Eudora etsi jälleen Dracoa. Hän kävi koulun läpi etsien häntä, ilman tulosta. Draco oli taas huoneessa. Eudora pani merkille, että se Korpinkynnen sekopää, Luna Lovekiva, ja Hermione Granger vartioivat Kalkaroksen huoneen ovella. Samoin Ron Weasley, se tyhmän näköinen Rohkelikkolainen, jonka nimeä Eudora ei muistanut ja Ginny vartioivat 7. kerroksen käytävällä. Hän oli juuri päässyt rappukäytävään, kun hän kuuli kirkaisun käytävältä.

Kun hän pääsi käytävälle, kaikki pimeni. Hän ei nähnyt enää ympärilleen, vain kuuli kompurointia ja juoksu askelia. Eudora lähti sokeana juoksemaan, kohti askelia, jotka tuntuivat etääntyvän hänestä. Hän oli niin usein kulkenut tästä, että kuuli askelten perustella ihmisten menevän torniin. Tietävätköhän juoksijat minne he olevat menossa? Hän kompastui kerran jonkun jalkaan, mutta nousi nopeasti pystyyn.

Pikku hiljaa Eudora alkoi nähdä. Hän huomasi, että hänen edessään juoksi mustiin kaapuihin pukeutunut joukkio ja Draco, joka kantoi samalla jotain.

”Draco!” Eudora huusi. Kukaan muu kuin Draco ei tuntunut kuulevan. Hän pysähtyi

Kesti hetki, ennen kun huppupäiset tajusivat, että Draco oli pysähtynyt. Eudora tunnisti joukosta yhden, Bellatrixin. Bellatrix tuijotti hämmentyneenä Eudoraa.

”Draco, meillä on kiire. Eudora, seuraa meitä!” hän ärähti.

Ennen kun Draco kerkesi lähteä takaisin juoksuun, Eudora oli ottanut hänet kiinni. Hän piti kiinni Dracon kaavusta, niin että tämä ei päässyt jatkamaan. Draco väisteli Eudoran katsetta.

”Sinä et halua tappaa” Eudora sanoi rauhallisesti. Draco näytti hermorauniolta.

”Eudora päästä irti, ja tule” Bellatrix huusi.

Eudora päästi irti, tämä olisi Dracon valinta. Draco tuijotti kenkiään, yrittäen pitkittää tätä. Bellatrix ryntäsi Dracon luokse.

”Mennään!” rähisi.

” Kalmokalvaus!” Eudora kuuli jonkun huutavan, hänen yläpuoleltaan. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Bellatrix tönäisi Dracoa ja Draco lähti kohti muita huppupäitä. Eudora vetäisi hopeaveitsen taskustaan.

”Jos sinä nyt menet, minä tapan itseni” hän huusi ja oli kohottanut veitsen kaulalleen.

Eudora huomasi Dracon ilmeestä, että hän oli iskenyt vyön alle. Bellatrix tuijotti raivoissaan Eudoraa. Hän alkoi nauraa hysteerisesti.

”Luuletko, että minä en uskalla?” Eudora tiuskaisi ja painoa veitsen kaulaansa. Verta alkoi valua hieman Eudoran kaulaa pitkin. Draco näytti siltä, että saattaisi pyörtyä tästä kaikesta painostuksesta. Bellatrix tuijotti jo raivoissaan Dracoa. Kaikkein eniten hän vihasi ihmisiä, jotka jänistivät, kun jotain alkoi tapahtua.

”Eudora” Bellatrix sanoi, yrittäen kuulostaa rauhalliselta. Hän lähestyi hitaasti Eudoraa. ”laske veitsi alas”

Eudora puristi veitsen kahvaa, niin että hänen rystyset olivat muuttuneet valkeiksi. Bellatrix ei ollut enää kaukana hänestä. Eudora astui askeleen taaksepäin. Bellatrix hymyili kierosti. Älä vain siirrä katsettasi hänestä. Bellatrix iskisi heti, kun hänen keskittymisensä alkaisi herpaantua, tai hän siirtäisi katsettaan.

Eudora kuuli ääniä takanaan, ja kaikki kiinnittivät huomionsa sinne.

”Karkotaseet!” Bellatrix huusi, ja veitsi Eudoran kädestä lennähti ilmaan. Bellatrix noukki sen itselleen.

”Mennään!” hän ärähti Dracolle ja kuolonsyöjille ja piilotti veitsen taskuunsa.

Eudora ei voinut päästää Dracoa, vielä hän voi yrittää pysäyttää hänet. Hän vetäisi taikasauvansa.

”Tainnu-” Eudora sihahti, kohti Dracoa.

”Karkotaseet!” Bellatrix huusi. Hän noukki Eudoran sauvan.

Bellatrix tuijotti Eudoraa vihaisesti. Eudora ei pelännyt hänen katsettaan, joka olisi voinut polttaa reiät Eudoran silmiensä kohdalle. 

”Menkää te” Bellatrix sähähti, yrittäen pidättää huutoaan. ”Minä pidän huolen hänestä”

Dracon silmissä paistoi pelko, mutta hänet melkein pakotettiin tornin rappusiin. Käytävältä kuului juoksuaskelia. Bellatrix otti kiinni Eudoran kaavun hihasta ja vei hänet ensimmäisestä ovesta, mikä eteen sattui.

Huone oli tyhjä luokka huone. Bellatrix päästi irti Eudorasta ja jäi itse oven eteen. Hänen hermonsa olivat räjähtämispisteessä.

”Sinä et saa tehdä tuollaista enää ikinä” hän kivahti. Eudora ei ollut liikkunut mihinkään, siitä mihin Bellatrix oli hänestä päästänyt irti. Hän toivoi, että olisi voinut puhua Dracolle ajatuksen voimalla. Onkohan hän tappanut jo Dumledoren?

”Minä kyllä ymmärrän, että sinä tekisit tämän mieluummin itse” Bellatrix jatkoi. ”Mutta se oli Pimeyden Lordin määräys”

”Luuletko että minä välitän pätkän vertaa mitä Pimeä Lordi haluaa?” Eudora kivahti.

Bellatrix tuijotti Eudoraa jonkinlaisessa shokissa. Hän tuijotti pitkään Eudoraa, kuin tämä olisi kertonut olevansa oikeasti laama.

”Kuinka sinä uskallat!” sähähti hampaidensa välistä.

”Minä en aio käyttää elämääni nuolemassa sen kengän pohjia” Eudora äyskäisi takaisin. Hän ei pelännyt yhtään Bellatrixin nousevaa vihaa.

” Kuinka sinä uskallat puhua tuolla tavalla!” Bellatrix karjui. Hän oli vetänyt taikasauvansa esiin ja osoitti sillä Eudoran kasvoihin.

”Ajattele nyt järjellä: sinä makasit Azkabanissa monta vuot-”

”Kidutu!” Bellatrix huusi.

Eudora ei olisi ikinä voinut käyttää sellaista kirousta, ei edes Harryyn, jos olisi vain tiennyt sen raatelevan tuskan, joka repi häntä palasiksi. Eudoran huuto kuului varmaan ulos asti, tai niin hän olisi itse voinut kuvitella.

Bellatrix lopetti kirouksen, mutta Eudora ei jaksanut nousta lattialta. Hän katsoi kuinka Bellatrixin kasvot tutkailivat häntä ylhäältä.

”Luuletko sinä, että minä muutun tuolla tavalla” Eudora sanoi.

”Minulle riittää pelkkä sopeutuminen” Bellatrix sanoi kylmästi. ”Kiduta sinua kyllä oikein mielelläni uudestaan”

Eudora ei missään nimessä halunnut kokea samaa uudestaan, mutta hän ei ollut ikinä sopeutunut. Hän oli tehnyt kaiken niin, kuin itse halusi. Bellatrix nosti hänet ylös. Ihme kyllä, Eudora pysyi pystyssä. Minun täytyy tehdä nyt päätös.

 Bellatrix oli lähtenyt kohti ovea, mutta Eudora ei ollut liikahtanut. Bellatrix alkoi lähestyä uudestaan Eudoraa ja veti taikasauvansa uudestaan uhkailuksi.

”Minä annan sinulle tilaisuuden, jos et olisi tyttäreni, olisit jo kuollut!” Bellatrix mylvi.

”No anna mennä, tapa minut!” Eudora kiljui takaisin. ”Mitä tahansa Pimeän Lordin puolesta!”

”Kidutu!”

Sama repivä tunne valtasi Eudoran jälleen. Hän oli luullut, että kipu oli hieman lieventynyt, mutta se tuntui entistä pahemmalta. Kipu loppui taas. Eudora oli varma, että hänen jalkansa eivät enää kantaisi. häntä.

”Tappaisitko oman tyttäresi?” Eudora pihisi.

”Ei minulla mitään tytärtä ole” Bellatrix naurahti.

”Milloin sinä opit aloittamaan oman elämän,” Eudora huusi niin kovaa, kuin vain jaksoi. ”jota ei ohjaa olento, jonka lapsikin saa tapettua?”

 ”AVADA KEDAVRA!”

A/N: Tässäpä se sit taisi olla, toivottavasti lukijat viihdyitte ja kiitokset tästä Zalluzkille, joka auttoi minua tässä