Luuhäkki | S | Olympe Maxime

[Odo]

Ficin nimi: Luuhäkki
Kirjoittaja: Odo
Genre: Draama, angst
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: Syömishäiriö
Vastuunvapaus: Kaikki J.K. Rowlingille tunnistettava kuuluu hänelle. Loput ovat omaa käsialaani. En saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Idea putkahti päähäni joskus keskellä yötä ja nyt sen toteutin. Tästä piti tulla pidempi, mutta päädyin lopulta sitten puolitoistaraapaleeseen, hyvä vai huono juttu, ken tietää (barbi ei). Kerää kaikki hahmot (Olympe), Vuosi raapalehtien V, Ficlet300 (245.   Huuto)

Luuhäkki

"Olet jättimäinen!"

"Mistä noin isoja kaapuja edes saa?"

"Kummajainen!"

Huudot kaikuivat nuoren Olympen päässä. Hän oli vasta neljäntoista, mutta oli kuullut ivailua koko elämänsä edestä. Sen oli loputtava ja hän teki kaikkensa sen eteen. Hän valitse lounaalla vain salaattia, sitäkin vähän. Aamiaisen ja iltapalan hän jätti kokonaan väliin - ja päivällisellä pelkkä omena sai riittää. Siitäkin häntä kiusattiin joka aterialla. 

"Ei tuo mitään auta!"

Eikä se auttanutkaan. Olympe laihtui, voi pahoin ja väsyi normaaliakin herkemmin. Mutta hänen valtava kokonsa pysyi samana, vaikka keho oli muuttunut niin hauraaksi. Luut pistivät vastaan, ne näkyivät, mutta eivät pienenneet. Eivät tietenkään. 

Luuhäkki piti huolen siitä, että hän oli kolme kertaa muiden tyttöjen kokoinen. Se oli vankila, joka ympäröi pientä tyttöä, eikä antanut mahdollisuutta olla kuin muut. 

Lopulta heikotus ja opintojen kärsiminen ajoi Olympen taas syömään. Katkerat kyyneleet valuivat hänen poskillaan jokaisen aterian jälkeen. 

Ja hän mietti, auttaisiko luuhäkin murtaminen häntä tulemaan muiden kaltaiseksi. Ehkä.

[Isfet]

Tämäpä oli... En osaa sanoa mitä tämä oli, hieno ehkä? Jäi sellainen hiljainen olo. Pysäyttävä, sittenkin?

Olympe parka. Tietysti häntä on kiusattu, lapset ja nuoret ovat yllättävän julmia. Eikä nyt kukaan edes käske lopettaa, koska hän ei pienene, kuihtuu vain. Surullista.

Luuhäkki piti huolen siitä, että hän oli kolme kertaa muiden tyttöjen kokoinen. Se oli vankila, joka ympäröi pientä tyttöä, eikä antanut mahdollisuutta olla kuin muut. 

Tästä näkyy hyvin se nuorta tyttöä painava ahdistus ja tuska, sillä voisin sanoa että jokainen tahtoo jossain vaiheessa vain sulautua joukkoon, mahdollisimman huomaamattomaksi osaksi massaa. Ainakin saadessaan kielteistä huomiota. Vasta myöhemmin tajuuaa että erilaisuus on rikkaus, ja voi olla jopa ylpeä siitä; jos tajuaa. Syömishäiriö tuli hyvin esille ilman että sillä reviteltiin.

Minusta ainakin puolitoistaraapale oli hyvä mitta

[jossujb]

Tää oli jotenkin pysäyttävä. En toki itse ole pitkä nainen, mutta olen tuntenut paljon ystäviä ja tuttavia, jotka ovat joko kasvaneet nopeasti pituutta paljon ennen muita, tai sitten muuten vaan venähtivät muita pidemmiksi ja se ihan normaalin ihmisen mittasuhteissakin on välillä kova pala. No, niin kuin kaikki muutoksen nuoren naisen kropassa.Koskaan ei ole hyvä, joko pituutta tai naiselliset muodot ja muut puberteetin merkit tulee liian aikaisin tai liian myöhään, ja silloinkin aina on joko liian vähän tai liian paljon. Ajatella sitten Olympeä, jonka pituus on kolminkertainen! Pisinkään nainen ei vedä vertoja, eikä kasvavan tytön pitäisi laihduttaa.

Osui jotenkin hermoon. Kai se on kun pojilla pituutta ei ikinä voi olla liikaa, mutta naisella pitäisi olla max 36 kokoinen jalka ja mielummin lyhyt kuin pitkä - ellei sitten rupea malliksi. Ja sillon pitää sitten tosiaan olla laiha!

No niin. Näitä ajatuksia tämä herätti. Kovin tuttu ajatusmaailma. Kolminkertaisena. Kolminkerroin itkettynä.

jjb

[Gwenyethy]

Vau, oon sanaton...
Tää oli tosiaankin pysäyttävä, kuten edellisetkin kommentoijat sanoivat. En oo ennen ajatellut Olympea mitenkään erikoisena hahmona, mutta tämä toi mukaan uusia näkökulmia. Tää oli myös koskettava jollakin tapaa ja osui muhun henkilökohtaisesti.

Olympe laihtui, voi pahoin ja väsyi normaaliakin herkemmin. Mutta hänen valtava kokonsa pysyi samana, vaikka keho oli muuttunut niin hauraaksi. Luut pistivät vastaan, ne näkyivät, mutta eivät pienenneet. Eivät tietenkään.  

Alkoi käymään sääliksi Olympea. Tässä kuvastuu hyvin, että laihtua voi, mutta omaa luustoaan ja rakennettaan ei voi muokata. Se tuo mukaan ahdistuksen ja epätoivon, jota onnistuit kuvailemaan erittäin hyvin. Muutenkin tässä tekstissä oli mukavia yksityiskohtia ja tykkäsin lauseiden muotoiluista, nekin toivat sellaista surumielisyyttä.

Kiitos tästä, tykkäsin oikein paljon!
- Gweny

[Neiti Syksy]

Voi vitsit kuinka kaunis otsikko! Heti otsikosta kyllä pystyi jo yhdistämään tämän Olympeen ja syömishäiriöön ja siihen kokoon, mutta se ei haitannut ollenkaan. Tuli vain entistä enemmän ajattelemisen aihetta!

Olympea on käsitelty tosi vähän yleensäkin HP-fanikulttuurissa ja oli ihanaa lukea lisää. Olen itse joskus lukiessani miettinyt, että Olympe johtaa kuitenkin Beauxbatonsia, jossa tyyliin kaikki opiskelijat ovat toinen toistaan kauniimpia (tai ainakin sellaisen käsityksen saanut, että kaikki opiskelijat ovat jotenkin erityislaatuisempia). Eli varmasti naisella itselläänkin ollut kenties epävarmuutta, varsinkin jos nainen ei ole tiennyt alunperin, että on puolijättiläinen. Itse olen kuvitellut hänelle menneisyyteen, että hänen isänsä on ollut ja lähtenyt kävelemään, jolloin Olympe on halunnut sitten itseään kohdeltavan vain pitkänä ja isokokoisena naisena, ei puolijättiläisenä.

Apua kun harhaudun tässä minun mietinnöissäni. Mutta siis voin uskoa, miltä on tuntunut, kun luut näkyvät mutta ne eivät lyhene tai pienene muuten. Mietin myös tuota lopetusta. Tai siis jos henkilöllä on ollut syömishäiriö, niin sitä päätöstä siitä luopumisesta ei tehdä ihan vain siksi, koska heikotus ja opintojen kärsiminen ajaa syömään. Ehkä silloin tulisi vain entistä itsetuhoisammaksi, kuten taas tämän puolitoistaraapaleen viimeiset lauseet vihjaavat. Sillä, että luuhäkin murtaminen auttaisi. Ainakin itse koen sen aika itsetuhoisena mieltymänä.

Se oli vankila, joka ympäröi pientä tyttöä, eikä antanut mahdollisuutta olla kuin muut. 

Tämä lause varsinkin jotenkin oli... vau! Se vankila, joka ei anna lapsen olla normaali tai sellainen, että hänet hyväksyttäisiin joukkoon. Varsinkin lapsena varmasti ollut hirvittävän vaikeaa. Hyvin pysäyttävää, kun tuota ajattelee sitten tänne ihan oikeaan maailmaan. Ehkä ei ole ihan pituudeltaan kolminkertaisia mutta kuitenkin sellaisia ihmisiä, jotka venähtävät pituutta todella aikaisin ja kenties ovat 20-30cm pidempiä kuin muut. Se on kova pala.


Kiitos tästä, oli aika pohdituttava teksti ja lähdin kommentissani kyllä aika hakoteille. Mutta kiitos. <3

- Syksy