Enkä minä sinua rakasta || S || Angstidraama || Drarry

[Winga]

Ficin nimi: Enkä minä sinua rakasta
Kirjoittaja: Winga
Tyylilaji: Angstidraama sinä-muodossa
Ikäraja: S
Paritus: nimeltämainitsemattomat Harry/Draco
Yhteenveto: Eivät ne sanat ole valetta. Merkitset hänelle paljon, hän sinulle.
Vastuunvapaus: Row omistaa hahmot.
A/N: Drarryhaasteeseen. Woop woop puoliväli!

Enkä minä sinua rakasta

Satutat häntä sanoillasi, tahallasi. Isket sinne, missä se tuntuu, ja naurat, naurat.

Myöhemmin on hänen vuoronsa, sitten kun olet nuollut haavat ja kuiskinut lempeitä sanoja, jotka eivät tarkoita mitään, eivät merkitse sinulle mitään mutta hänelle siinä hetkessä sitäkin enemmän. Hän tietää, ettet tarkoita niitä, että tarkoitat vain kipeää tekeviä sanoja, mutta hän käyttää sinua aivan samoin.

Hän iskee vyön alle, iskee suoraan sydämeen, iskee, iskee, iskee.

Suhteenne on sanoja ja kipua, valheita ja kosketuksia. Sinä et rakasta häntä eikä hän rakasta sinua, vaikka sanotte toisillenne toista.

Kun olet taas kippurassa, kun hän on iskenyt niihin haavoihin, joita ei koskaan paranneta, hän ottaa sinut syliinsä, hän suutelee otsaasi, poskiasi, huuliasi. Hän nielee kyyneleesi ja hymyilee, kuiskii sanoja siitä, miten paljon merkitset hänelle.

Eivät ne sanat ole valetta. Merkitset hänelle paljon, hän sinulle. Mutta rakkautta se ei ole, ihan sama mitä toisillenne uskottelette. Muille uskottelette. Ei teistä kumpikaan usko niihin sanoihin, siihen tunteeseen, mutta muiden on uskottava, koska muuten he estäisivät teidän yhteisen aikanne, teidän tapanne käydä läpi sodan aiheuttamia haavoja.

Ja ehkä se on väärä tapa. Mutta se toimii, eikö vain?

Joskus hänen sanansa eivät iske niin kovaa, eivät särje sinusta palasia. Joskus pääset yli asioista ja hän joutuu miettimään, tuskailemaan, sen kanssa millä saisi ruoskittua sinua enää.

Joskus hän ei enää huuda, kun mainitset sodan tappamat ihmiset, ei enää kierry kerälle, kun syyllistät häntä asioista joista hän tuntee syyllisyyttä. Joskus joudut kaivautumaan syvemmälle, joudut työntämään veitsen suoraan hänen sydämeensä.

Joskus pelkäät mitä tapahtuu sitten, kun sanat eivät enää satuta eikä mikään pidä teitä yhdessä.

Hänellä on ystäviä, jotka ottavat hänet kiinni, kun hän saa tarpeekseen, kun olet pahoinpidellyt häntä tarpeeksi. Kun hän myöntää ääneen, että rakkaus on valhetta ja että teillä ei ole enää mitään.

Sinulla on tuttavia, lähinnä. Pari ystävää mutta he asuvat muualla, he eivät enää vastaa kirjeisiisi niin usein kuin ennen. Ja vaikka haluaisit sanoa, että pärjäät varmasti ilman häntäkin, et luota siihen enää.

Sinä pelkäät. Pelkäät, että hän lähtee ja jättää sinut pian, että hän saa tarpeekseen eikä tarvitse sinua enää.

Jos tietäisit, että hän pelkää sinun tekevän saman, nauraisit. Nauraisit helpotuksesta, mutta naamioisit sen ivalliseksi nauruksi ja käyttäisit sitä häntä vastaan. Hän käyttäisi omaa pelkoasi sinua vastaan.

Mutta nyt, juuri nyt, annat hänen kiertää kätensä ympärillesi, lohduttaa sinua sanoilla, jotka eivät merkitse mitään. Et ole onnellinen, mutta et ole onnetonkaan. Juuri nyt se on tarpeeksi sinulle. Hänelle. Juuri nyt makaat tässä hetkessä menneisyyden ympäröimänä.

Eikä tulevaisuutta ole olemassakaan.

[LillaMyy]

Hitto, miten kaikki muut osaa kirjoittaa tällaisia älyttömän upeita tekstejä, jotka jättää mut tuijottamaan niitä haavi auki, että mitäköhän tähän oikein pitäisi sanoa, mutta sitten mä itse en osaa? What am I doing wrong? ): Eikun siis...

Öööääää, tykkäsin tosi paljon siitä, että tässä ei aluksi ollut mitenkään selvää rajaa siitä, kumpi tässä on kertojana, vaikka sitten loppua kohti ainakin mä sain sen fiiliksen, että Draco olisi kertojana, koska Hänellä on ystäviä, jotka ottavat hänet kiinni, kun hän saa tarpeekseen, kun olet pahoinpidellyt häntä tarpeeksi. Tämäkään ei tietysti ole mitenkään kiveen hakattu tulkinta, mistä ehdottomasti kyllä pisteet kotiin, koska tällaiset on juuri älyttömän vaikuttavia tekstejä, kun lukijalle annetaan näin suuri valta tulkita itse sitä tekstiä! (: Nyt itse asiassa, kun sanoin ajatelleeni kertojan Dracoksi, rupesin pohtimaan sitä siltä kantilta, jos se olisikin Harry, jännää.

Tykkään muutenkin ihan ylikovaa sun kirjoitustyylistä, etenkin kun en ole kovin usein törmännyt sinä-kertojaan, joten tämä oli tosi kivaa vaihtelua.

Eikä tulevaisuutta ole olemassakaan.
Ei mitään lisättävää tähän, pahoitteluni tynkäkommentista, mutta menin ehkä sanattomaksi tämän edessä. : D

[Ming]

Angstidrarry on kyl tosi HUHHUH aina, enkä pääse siitä koskaan yli. Tässä tykkäsin erityisesti siitä, miten noiden suhde on niin outo ja niin hajalla, mutta silti ne pysyy siinä suhteessa, vaikka selkeästi molemmat tietää, että siinä on mm. kaikki ihan pielessä.

Tykkään sun ficeissä noiden molempien henkilöistä ja niiden välisestä kemiasta, koska se on vaan niin aitoa. Oon myös tarkka ko. kemiasta, ja jos se on yhtään erilainen kun kuvittelen, se pilaa mun fiilikset koko ficistä, mutta sun ficeissä ei niin käy. Oon sun fani!

Toki mun faneutta lisää sun tapa käyttää sanoja ja se että oot oikeasti tosi taitava kirjoittaja. Sinä on aina vähän hassu ja musta se on vaikea saada toimimaan, mut sä osaat senkin!

Lisää tätä ja tällasta, kiitos!

[Hazyel]

Kun mä avasin tän, niin en kyllä kuvitellut mitään tällaista tekstiä. Sulla on ihan omanlaisesi tyyli kirjoittaa, ja se on ehdottomasti hyvä, mutta joskus myös hämmentävä Oli aika erilaista lukea tällaisesta ns. kolmannen osapuolen näkökulmasta, ja koska nimiä ei mainittu ääneen, olin hyvin pitkään hämmentynyt, kumpi hahmoista tässä on kumpi, ja mielipiteeni vaihteli sitä mukaa, kun teksti eteni, mutta loppua kohden uskon keksineeni, kumpi tosiaan oikeasti oli kumpi. Hämmentävää, kuinka oot onnistunut tekemään tästä tekstistä pitkälle sellaisen, että kumpi tahansa osapuoli voi olla Harry tai Draco, koska periaatteessa mainitsemat asiat tuntuu sopivan kumpaankin, ja osa asioista tuntuu selvästi viittaavan toiseen - kunnes se hieno teoria siitä että olen aivan varma että nyt tässä puhutaan Dracosta/Harrysta kumotaan heti seuraavassa lauseessa. Rispekt, koska itse en todellakaan osaisi. Oon vieläkin vähän hämmentynyt ja oikeasti ihmeissäni, että mitä just luin.

Mutta niin, tykkäsin ihan hirveästi. Kuten jo äsken mainitsinkin, tää on erilainen ja tykkään siksikin. Ja tykkään kerrontatyylistä. Ja lyhyistä kappaleista ja siitä, ettei tätä oltu venytetty liian pitkäksi. Ja no, tykkäsin aika paljon kaikesta. Erityisesti tuo lopun maininta siitä, ettei tulevaisuutta ole olemassa, sai mut ehkä jopa vähän liikuttuneeksi - se jotenkin sinetöi tän tekstin ja sen, ettei näistä kahdesta voi ikinä tulla mitään oikeeta. Niin surullista, mutta tähän tekstiin sopivaa.

Kiitän oikein isosti ja toivon, että kirjoitat tällaisia herkkuja lisää joskun, oon kyllä ehdottomasti heti lukemassa! Ja nyt varmaan pakko mennä lukemaan lisää sun tekstejä, oon selvästi lukenut niitä liian vähän.

[Winga]

apua ku nää kaikki kommentit on niin kivoja ja palaan näihin aina välillä mut en oo vieläkään vastannut teille!!

LillaMyy: Ootpa tosi kiva! Oot itsekin tosi hyvä kirjoittamaan niin on tosi jännää saada tällaista palautetta. Oon tosi iloinen että epäselvyys hahmojen välillä oli tuollainen, vaikka mulla vähän olikin itsellä selvillä kenen näkökulmasta kirjoitan (en kerro, koska luettuani tämän uudelleen olen tullut siihen tulokseen, ettei sillä ole väliä). Kiitti!

Ming: Siis tiiätkö miten siistiä on kuulla, et jonkun mielestä henkilöhahmokemia on kirjotettu onnistuneesti! Hui apua. Kiitti kauheesti sinä upea ihminen!

Lauchuo: Aa hei kiitti. Oon tosi iloinen, että tykkäät ja että lopetus on onnistunut! Ja haha, joo oon kuullu että kirjoitan välillä vähän omanlaisesti Ää, oot mahtava!

[repa]

Apua, mita ma luin? Ma en odottanu tallasta, kun avasin tan. Oon sanaton (monesko kerta tanaan..).

Kun luin tata, mua oikeesti vihlo ja viilsi tuska. Ja se on yleensa aika hyvin, koska ma en ole kovin tunteellinen tyyppi sellaisessa perinteisessa mielessa. Taa jatti mut ihmettelemaan, etta miten ma voin kokea fyysisesti jonkun ficin hahmojen tuskan vaikken tunne usein ees omaa tuskaani noin kehollisesti. apua, ihan outoa! Ota toi kohteliaisuutena. mun pitais vissiin alkaa lukea sun ficceja jonkinlaisena tunneterapiana

Tassa oli kiehtova asetelma. Toimiva kuvaus. Kaikki palaset kohdallaan. Sun tyyli kirjottaa on huikee! Wau, kiitos tasta!

(Oon tabletilla joten tsori typot

[Winga]

repa: Oho. Kiitti hei ihan sikana, tää kommentti sai mut tosi yllättyneeks ja tosi iloseksi! Aa ihanaa että tykkäsit!

[Isfet]

Vau, tämä oli hieno! Se on jo sanottu, joten yritän etsiä muutakin, tai perustella edes vähän...

Myöhemmin on hänen vuoronsa, sitten kun olet nuollut haavat ja kuiskinut lempeitä sanoja, jotka eivät tarkoita mitään, eivät merkitse sinulle mitään mutta hänelle siinä hetkessä sitäkin enemmän. Hän tietää, ettet tarkoita niitä, että tarkoitat vain kipeää tekeviä sanoja, mutta hän käyttää sinua aivan samoin

Tämä tiivistää mielestäni hyvin tämän tekstin idean ja tunnelman, sen miten he valehtelevat toisilleen tietäen kumpikin totuuden, miten kaikki on eräänlaista terapeuttista peliä, jossa vastustajat tekevät tarkkoja, vahvoja siirtoja. Sattuu, mutta leikitään ettei oikeasti satukaan.

Joskus hän ei enää huuda, kun mainitset sodan tappamat ihmiset, ei enää kierry kerälle, kun syyllistät häntä asioista joista hän tuntee syyllisyyttä. Joskus joudut kaivautumaan syvemmälle, joudut työntämään veitsen suoraan hänen sydämeensä.

Ja tämä komppaamaan edellistä, sitä miten se on tavallaan terapeuttista, auttaa käsittelemään asioita, vaikkakin jyrkästi ja kipeästi. Mutta oikeastaan tuo sopii noille kahdelle.

Tässä oli tosi hyvä tunnelma, lyhyet kappaleet vain tukivat jyrkkään ja hyökkäävääkin rakennetta. Kieroutuneella tavalla suloista miten molemmat lopussa pelkäävät, heittäytyvät hetkeen koska tulevaisuus on liikaa, liikaa epävarmuutta, liikaa valintoja ja liikaa kuviteltua menettämistä. Ja lopuksi vielä tekstin tehokkain ja mieleenpainuvin, jos ei nyt varsinaisesti hienon lause:

Hän iskee vyön alle, iskee suoraan sydämeen, iskee, iskee, iskee.