Nimi: Sydämen sieppari
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja: S
Fandom: Diamond no Ace
Paritus: Kawakami Norifumi/Miyauchi Keisuke
Varoitukset: --
Vastuunvapaus: DnA kuuluu sen laillisille omistajille, en saa teoksesta muuta kuin hupia.
A/N: Onko ehkä kliseisin tekstin nimi ikinä? Kun ei kirjoitus kulje, niin päätetään kiusata itseä oikein kunnolla tämän haasteen kanssa. Osallistuu Shufflehaaste V:n.
---
Maroon 5 -Misery
Oli varmasti tapoja kertoa kaverille, ettei peli kulkenut siten kuin sen halusi.
Kawakami oli varsin varma, ettei sopiva tapa tosin ollut napata toista palleista ja vielä pitää kättä siellä. Pienikin hipaisu oli nolo tarpeeksi, mutta että ihan kunnon kouraisu…
Miyauchin käsi oli ollut varma otteissaan, sen Kawakami oli saanut huomata, vaikkei se siinä tilanteessa pahemmin ollutkaan ilahduttanut. Varmistin vain, oli sieppari murahtanut ja mennyt sitten takaisin.
Okei, peli oli saatu takaisin kuntoon, kenties tuollaisella läheltä kiinni nappaamisella oli oikeasti jotain hyötyäkin. Mutta olisihan sitä nyt jollain muullakin tavalla voinut koskettaa. Ihan vaikka taputtaa selkään tai jotain. Ihan mitä tahansa.
Toisaalta, tästähän oli tie vain ylöspäin. Ja kun kaikkein noloin oli saatu pois tieltä, niin mikäpä tässä sitten enää.
Ehkä Kawakaminkin pitäisi kokeilla sitä toisinpäin. Ihan vain varmistaakseen. Ei sillä, että häntä olisi paljon kiinnostanut.
No okei, kiinnosti. Paljon.
---
One Direction -Night changes
Miyauchin tuhahdus oli kaikenpuhuva.
”Kokeile rentouttaa hartiat”, hän vielä lisäsi tummalla äänellään ja Kawakamin selkää pitkin kiiri pieni jännityksenpoikanen. Hän mutisi vastaukseksi jotain ja koppasi muutaman kerran pallon omaan räpsäänsä, ihan vain kokeillakseen, että onnistui edes jossain vielä.
Miyauchi nousi kyykkyasennostaan ja ravisti jalkojaan. Sitten hän käveli kohti syöttäjää ja tarttui suurella kädellään Kawakamin laihasta hartiasta kiinni.
”Okei?”
”O-okei”, Kawakamin onnistui pihahtaa, kun käsi lähti pehmentämään hartiajumia.
Okei, tämä oli paha. Paha paha paha. Paha.
Miyauchi oli niin lähellä, että hänen hienhajunsa leijaili Kawakamin nenään ja hengitys kulki niskaa pitkin. Ja ne kädet. Ne kulkivat selkää pitkin, lujatahtoisina ja varmoina, aivan kuin hän oli hieronut kaikkia muitakin syöttäjiä aikaisemmin.
Kawakami halusi olla erityinen, mutta oli liian pelkuri ollakseen edes tavallinen.
---
The Pierces - Kings
Ilta oli hämärtymään päin. Miyukin huoneen ovi repsotti hieman auki, kun Kawakami pisti päänsä sisälle. Kuramochin ilakoiva nauru ja Sawamuran räksytys pelin kulkua kommentoidessa täyttivät huoneen ahtaan äänimaailman. Miyuki kohautti olkapäitään sängyltä, jossa makoili sarjakuvalehden kanssa, eikä kysynyt mitään. Kawakami pudisti päätään ja sulki oven perässään. Hän jatkoi matkaansa kohti juoma-automaattia ja käsi ojentautui valitsemaan mehua.
Samassa silmäkulmasta näkyi liikettä viereisestä liikuntahallista. Kawakami nielaisi ja astui sisälle.
Jos oli jotain, joka sai Kawakamin hengityksen lakkaamaan, se oli Miyauchi vartaloa nuolevassa topissa ja maastohousushortseissa, jotka lököttivät muhkeiden reisien päällä. Tasainen puhina kuului painonnostolaitteen luota, eikä Kawakami saanut silmiään irrotettua. Lihasten tasainen tahti oli hyvin hypnotisoiva.
Jos oli jotain, joka sai Kawakamin hengityksen taas liikkeelle, se oli Miyauchin laiska virnistys. Vain hänelle.
---
James Blunt - Superstar
”Tässä”, Miyauchi ojensi harjoitusohjelmaa Kawakamille, jonka onnistui tiputtaa syömäpuikkonsa lattialle, kun kuuli siepparin äänen.
”Ki-kiitos.”
”Huomenna samaan aikaan?”
”Katsotaan.”
”On tärkeää harjoitella.”
”Jep, joo”, Kawakami noukki naama punaisena puikkojaan tuolinsa alta ja yritti kohdistaa katsettaan jonnekin muualle kuin Miyauchin avoinaiseen paitaan.
”Älä unohda käsiharjoituksia.”
”Joo, en.”
Miyauchi tuhahti kaikenkattavasti ja katosi sitten ulkoilmaan, luultavasti lenkille ennen varsinaisten harjoitusten alkua.
Kawakami pusersi paperin käteensä ja yritti olla punastumatta enempää.
---
Selena Gomez – Good for you
Se oli hankalaa. Hankala ei välttämättä edes ollut sana, joka olisi ollut tarpeeksi kuvaileva tähän tarkoitukseen, mutta sai nyt riittää.
Oli hankalaa olla ihastunut kolmosvuotiseen, kun tiesi, että toinen lähtisi pian pois. Ja kun tiesi, kuinka paljon vahvempi Miyauchi oli. Kuinka kundi näytti siltä, että olisi voinut napata Kawakamin harteilleen ja viedä pois, jonnekin muualle Miyukin pistävän katseen alta ja Sawamuran iänikuisen jäkätyksen kuuntelemiselta.
Jonnekin…
Ehkä jossain vaiheessa Kawakami ei miettisi illalla, miltä siilihiukset tuntuisivat käden alla. Ehkä hän joku päivä ei miettisi, miten siepparin huulet kaartuivat harvinaiseen hymyyn. Ehkä jossain vaiheessa hän ei olisi näin pelkuri. Sillä vaikka hän oli sentään joukkueensa varotoimista viimeisin, vahvahermoisin, hän ei osannut tätä.
Hän ei osannut lukea Miyauchia.
---
Lolo - Hit & Run
Jossain vaiheessa päivät muuttuvat entistä pidemmiksi. Aurinko porottaa niskaan ja pilvenhattarat ovat paenneet piiloon jonnekin muualle. Kuuman auringon alla hikoilu ei varsinaisesti ole Kawakamin toivelistan ylimmällä sijalla, mutta jos se tarkoittaa sitä, että hän saa harjoitella syöttöä Miyauchin kanssa, kun Tanba ei saa pelata ja Miyuki paimentaa ykkösvuotisia, hän ottaa jokaisen mahdollisuuden, joka hänelle ikinä annetaan.
Ja kuinka se onkaan niin… Niin maskuliinista.
Kun Miyauchi nousee ylös ja sanoo harjoituksen loppuneen, Kawakamin tekee mieli valittaa, sanoa, että hän jaksaa vielä, vaikka oikeasti jalat huutavat hapoilla ja kädet miltei kramppaavat.
Mutta kun hän saa tuntea Miyauchin sormien hipaisevan olkapäätä, hän on valmis uskomaan. Valmis mihin vain.
