Ficin nimi: Rakkautta ennen aamun sarastusta
Kirjoittaja(t): DAE
Oikolukija(t): Monki
Fandom: Varjojen kaupungit
Tyylilaji: Ei hajuakaan...Drama?
Ikäraja: S, eipä tässä mitään kovin vaarallista ole.
Paritus/päähenkilö(t): Malec
Yhteenveto: Hän on taas vaihteeksi tajunnut, ettei ole ollut suhteessa yli sataan vuoteen.
Vastuunvapaus: Hahmot ovat upean Cassandra Claren ja minä vain vähän sorkin niitä. Sorkkimisesta ei saa rahaa (vaikka minä joskus toivoisinkin niin olevan)!
A/N: No niin tässä kävi siis niin, että olin saanut ficin betaamista vaille valmiiksi ja sitten hupsista se katosi koneeltani (kyllä koneelta, olen viimein saanut sen käyttööni), joten tämä on nyt toinen versio.
Sitten itse tarinaan: Tämä on ensimmäinen Malec ja runoficci, jonka olen ikinä kirjoittanut. Joten Malecistit ja te paremmat runoilijat siellä, älkää tappako minua tämän takia... Tämän nimi nyt on mitä on. Se on työnimi ja kun en keksinyt parempaakaan se saa nyt jäädä tuohon...Aivan melkein jo unohdin sinut, Monki kiitos läpilukemisestasi ja rohkaisevista sanoista (vaikka siinä kestikin kauhean kauan...). Sinusta on aina suuri apu. En nyt ala enempää tässä jaarittelemaan. Toivottavasti tykkäät! Ja jätä kommetti, kiitos.
----------------------------------------Rakkautta ennen aamun sarastusta--------------------------------------
Kun aamu uusi sarastaa,
Magnus taas sen tajuta saa:
Ei hän ole löytänyt rakkauttaan.
Uutta sellaista yli vuoteen sataan.
Nyt Magnus sanoo vain,
Tälle asialle on tehtävä jotain.
Brooklynin päävelho Magnus Bane on hyvin turhautunut. Hän on taas vaihteeksi tajunnut, ettei ole ollut suhteessa varmaan sataan vuoteen.
"Hmm... Mistä minä nyt sellaisen seurustelukumppanin taion." Ihmisiä kun ei noin vain siirrellä paikasta toiseen taian avulla.
Banella on ongelma miettiä,
Miten hän saisi vähän vientiä.
Mutta siinäpä ratkaisu ongelmaan,
Ei kun bileitä organisoimaan.
Pohdittuaan asiaa riittävästi, hän saa loistoajatuksen. Hän aikoo järjestää Puhemies Miaulle syntymäpäiväjuhlat (eivät ne oikeasti ole nyt, mutta kukaan ei voi tietää).
Ei muuta kuin toteuttamaan suunnitelmaa: "Ensin täytyy saada diskopalloja ja tarjoilut ja... Mitä vielä puuttuu? Olen varma, että jotain olennaista puuttuu. Hmmm...KIMALLETTA!!! Todella paljon kimaltavaa kimalletta!"
Nyt pitää vielä järjestellä: "Tuohon tulee pöytä ja tuohon baaritiski ja tuonne..."
Kaikki sujuu hienosti,
Juhlat valmistuvat nopeasti,
Kaikki on mahtavasti,
Kunnes hetkinen kutsukortit!
Magnuksen kutsukortteja on jo sata. Mutta kenet sitä kutsuisi: "Kaikki vaihtoehdot ovat niin tylsiä, joten kutsunpa kaikki." Kun on elänyt jo kahdeksansataa vuotta niin tuntee aika paljon henkilöitä.
Kahdeksansataaviisikymmentäseitsemän kutsukorttia myöhemmin: Magnus menee nukkumaan ja on onnellinen, että juhlat ovat vasta seuraavana lauantaina, hänelle jää aikaa valmistautua.
Nyt kun jo kaikki on valmista,
Niin pitää vielä tarkistaa,
Että kaikki on oikealla paikallaan.
Juhlat voivat alkaa!
Bileistä tuli juuri sellaiset, mitä Magnus muisti niiden kuuluvan olla: "Täällä on paljon velhoja, vampyyreitä, haltioita, ihmissusia ja ja ja... Varjometsästäjiä?! Enhän minä ole kutsunut yhtään varjo... vaauuu, juu nuo saavat jäädä."
Kun Magnus Alecin juhlissaan näki,
Niin heti hänelle selväks se kävi,
Ett´ täs on se poika jota hän haki,
Ja uusi tyyppi tavoiteltavaksi.
Nyt kun hän tiesi sen,
Ei ollut välii ken,
Tuo poika oli.
Ja nyt hän jo tiesi sen,
Tuon pojan hän tahtoisi,
Aina vain haluaisi,
Ja hänet vielä saisi.
"Kukahan tuo poika on ja mitähän hän tekee juhlissani? Hän on komea. Mutta tuo toinen... Hetkinen tuo punatukkainen tyttö lähestyy minua. Mitä nyt taas?"
Tytöllä on jotain tärkeää asiaa, mutta Magnus ei jaksa keskittyä. Hän tahtoo katsella sitä poikaa, jolla on mustat hiukset: "Mustat hiukset ja siniset silmät! Mutta sehän on minun lempiyhdistelmäni!"
Juhlien jälkeen on hetki aikaa selvittää,
Kuka on poika tää,
Jolle velhomme sydän häviää.
