Kirjoittaja Aihe: Nälkäpeli: Viimeinen käsky | Katniss/Peeta, Haymitch | angst | K-11  (Luettu 3563 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Fandom: Nälkäpeli (Matkijanärhi, epilogi)
Vastuunvapaus: Suzanne Collins omistaa miljöön ja hahmot, en saa tästä leikistä rahallista korvausta.

Nimi: Viimeinen käsky (rajan takaa)
Kirjoittaja: Odo
Oikolukija: Natural
Ikäraja: K-11
Varoitukset: kuolema, ahdistus
Genre: angst
Hahmo(t)/Paritus: Katniss/Peeta, Haymitch
Tiivistelmä: Ohjaajamme on kuollut.

A/N: Ensimmäinen Nälkäpeli ficcini! Olen yrittänyt aiemmin kirjoittaa (jo pitkän aikaa) Effie/Haymitchiä, mutta siitä ei ole toistaiseksi tullut juuri mitään (olen kyllä yrittänyt ja jatkan yrittämistä!). Lukiessani uudelleen kirjoja mieleeni juolahti ajatus, josta syntyi tämä. Aika nopeasti kirjoitettu ja enemmän semmoinen fiilistelyteksti, jota en ole sen suuremmin hionut. Olen ylpeä kuitenkin itsestäni, että korkkasin vihdoin uuden fandomin! Tällä siis tietysti myös Multifandom II -haasteeseen.

Kiitän siskoani Nattea, joka oikolukaisi tämän (ja ollut muutenkin kilttinä lukuorjanani).<3 Ja hän myös auttoi otsikoinnissa. Ideoina tuli Ohjaajamme on poissa sekä Viimeinen käsky rajan takaa, jota sitten pidin liian pitkänä ja lyhensin sen näin. Rehellisesti, en ole vieläkään ihan tyytyväinen, mutta parempi tämäkin kuin itselleni tullut "Me elämme". Uudelleen lukuvaiheessa huomasin myös kasan Haymitch nimeä, mutta laiskuuttani päätin jättää sen kuitenkin. Hän -sana tuntui vain jotenkin sopimattomalta joka kohtaan.



Viimeinen käsky

Olen Katniss Everdeen. Olen 26 -vuotias. Voitin Nälkäpelin. Selvisin neljännesjuhlasta. Olin Matkijanärhi. Kukistimme Capitolin. Muutin takaisin Vyöhykkeelle 12. Olen kihloissa Peetan kanssa. Tällä kertaa oikeasti. Naapurissamme asuu -
asui. Haymitch.


Ohjaajamme on kuollut.

Peeta silittää hellästi päätäni, mutta vapina ei lakkaa. Näen painajaisunia myös hereillä ollessani. Näen uudelleen areenan, kaiken kärsimyksen kapinassa... ja kuulen Haymitchin. "Tyttöseni, ryhdistäydy!" voin kuulla sen selkeästi, mutta olen ollut aina huono tottelemaan hänen käskyjään, kuten muidenkin.

Selvisin Primin kuolemasta, ainakin jotenkin. Peetan ja Haymitchin avulla nousin jostain ahdistuksen sumentamasta maailmasta taas jaloilleni. Peeta on edelleen rinnallani ja tunnen hänen kietovan kätensä ympärilleni, kuiskaavan rauhoittavia sanoja, mutta ne eivät auta. Eivät hiljennä Haymitchiä. Vasta nyt ymmärrän, miten tärkeä ankkuri tässä valtameressä Haymitch on ollut. Vihainen juoppo, joka ei edes pidä minusta. Enkä minäkään pitänyt hänestä, yritän muistuttaa itselleni. Mutta minä pidin.

Peeta. Häntä ei olisi siinä, jos Haymitchiä ei olisi ollut. Olisiko minuakaan? Nyt kun Haymicthiä ei ole meidän tulisi jatkaa elämäämme, kuten olemme jatkaneet tähänkin asti. Rauhassa, rakentaen uudelleen Vyöhykettä 12. Arkemme oli ollut yksinkertaista; minä metsästin, Peeta leipoi. Haymich hoiti enemmän tai vähemmän hanhia. Selvisimme askel kerrallaan, teimme kirjaa, autoimme toisiamme. Tavalla tai toisella.

Painajaiset varjostivat elämäämme ja tulisivat varjostamaan vastakin. En tiedä kauanko olen jo vapissut paikallani, pitäen käsiä korvillani, tuntien tuskan joka ei lopu. Haluaisin paeta metsään, mutta en pysty juoksemaan.

Illan hämärtyessä oloni alkaa helpottaa ja katsoessani takassa hiljalleen sammuvaa liekkiä Peeta sipaisee poskeani. En edes huomannut, että Peeta oli poistunut viereltäni. Hän ojentaa minulle kupillisen teetä, jossa on mintunlehtiä.

Ne muistuttavat areenasta, mutta samalla mieleeni pilkahtaa jälleen Haymitchin ääni: "Pysykää hengissä."

Emme koskaan suunnittelleet Haymitchin eloon jäämistä. Ensin hän päätti pitää hengissä minut, sitten lupauksen kautta Peetan. Myöhemmin taas minut. Meidät. Se ei ollut koskaan Haymitch, jonka tarkoitus oli pysyä hengissä. Ei koskaan. Ehkä näin on parempi.

Tartun kiinni Peetaa kädestä ja yritän hymyillä. Peeta ottaa minut uudelleen syliinsä ja tiedän hänen ymmärtävän. Haymitch tahtoi, että me elämme.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Tiara

  • lätkätyttö
  • ***
  • Viestejä: 478
  • Lady Red
Kirjoitat todella upeasti! Katniss vaikuttaa omalta itseltään ja sait hyvin esiin tuskan jota hahmo tunsi. Uskon että kirjoissakin Katniss pohjimmiltaan piti Haymitchista. Kirjoita lisää Nälkäpeliä. :)

Diamonds
Are a Girl's Best Friend  ♥

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Tiara, kiitos kommentista!<3 On kannustavaa kuulla onnistuneensa uudessa fandomissa ja hahmojen kanssa, jotka ovat jollain tasolla itselleni vaikeita. Katniss ehkä eniten siksi, että tunnen jopa liiaksikin yhtäläisyyksiä kyseiseen hahmoon. :D Tarkoitus olisi kirjoittaa lisää Nälkäpeliä ja puristaa itsestäni vihdoin ulos pitkään työn alla ollut Haymitch/Effie (jonka suhteen olen ihan pirun kriittinen). :)
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 497
  • Ilo on sisäpiirin homma
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa (:

Tosiaan tän tekstin nappasin tuolta kommenttikampanjasta koska se vaikutti mielenkiintoiselta - ja sitähän tämä teksti olikin. Aluksi hieman mietitytti tuo Katniss/Peeta paritus, että haluanko lukea koko ficciä koska mun mielestä Katnissin ja Galen olisi pitänyt ehdottomasti päätyä yhteen! Mutta otin onneksi itseäni niskasta kiinni ja luin tämän tekstin.

Kuten Tiara sanoi, olit saanut hyvin kuvattua Katnissin omaksi itsekseen ja saanut esille sen tuskan jota hän koki, oikein elävästi. Peeta jäi hieman etäiseksi, mutta ilmeisesti tekstin tarkoitus olikin kuvata Katnissia ja hänen tunteitaan.
Kuvailusi oli oikein elävää ja selkeää, se soljui mukavasti eteenpäin! Mitään kirjoitusvirheitä en huomannut, mutta en niitä kyllä etsinytkään :'D

Eli siis kokonaisuudessaan oikein hieno ja hyvä teksti, tykkäsin!

Kiitokset,
-A

© Raitakarkki

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Iltaa, Ales! c: Mukavaa, että päätit avata tekstin, vaikka Katniss/Peeta meneekin mukavuus alueesi ulkopuolelle. Itsekin olin aluksi sitä mieltä, että Gale olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta sitten jotenkin päädyin kuitenkin pitämään Katnissista ja Peetasta, en tiedä, missä välissä. : D Tässä tekstissä nyt paritus oli kuitenkin tosiaan sivuseikka (kuten Peetakin :'D) koska halusin nimenomaan keskittyä Katnissiin.

Kiitos kommentistasi! <3
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Räntsäke

  • Vieras
Heippa hei, aivan ihana fikki!

Mä avasin tän oikeestaan lähinnä siksi, koska otsikossa mainittiin Haymitch ilman Effietä. Haymitch on mun ehdoton lemppari Nälkäpeleissä, koko sarjan suola, mut sit sitä jostain syystä aina naitetaan mun inhokkihahmolle, joten heti katoin et jess, tässä on fikki just mulle. Mut sit Haymitch olikin kuollut tässä. Prkl. : D

Mut toisaalta se ehkä tekikin tästä fikistä vaikuttavamman, kun kuollut tyyppi oli just se oma suosikki. Sitähän sillon suree aidosti itsekin ja pystyy samaistumaan tekstin tunnelmaan ja hahmojen mietteisiin.

Lainaus
Vihainen juoppo, joka ei edes pidä minusta. Enkä minäkään pitänyt hänestä
Tälle mä naurahdin. Näinhän Katniss ja Haymitch hokivat koko sarjan ajan, etteivät muka pidä yhtään toisistaan, mut paskan marjat. : )

Mut juu, kiitti tästä, tykkäsin.
« Viimeksi muokattu: 21.05.2016 11:32:14 kirjoittanut Räntsäke »

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Säikähdin ensin, että taas on kaivettu jotain vanhaa. Mutta täähän olikin hyvä ja inspaa taas kirjoittaa Nälkäpelistä. (Näin itseäni kehuen.) Räntsäke kiitti kehuista ja tän palautuksesta mun mieleen. Kiva, että tykkäsit! (Ja Hayffie on kiva. :D Ymmärrän kyl miks Effie ei kaikkia miellytä. Haymitch on omakin suosikkini.)

Kiitos!
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me