Ficin nimi: Muistojen laulut
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama, fluff
Paritus: Luna/Ginny
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Sain inspiraation luettuani
isfetin
Uutta alkua odotellessa, S, ficin. Kiitoksia siis sinne suunnalle! Luna/Ginnyä oli ihan piristävää kirjoittaa pitkästä aikaa. Osallistuu haasteisiin FF100: Puhdasveriset (044. Ympyrä) ja Vuosi raapalehtien V.
Muistojen laulut
Monet olivat pistäneet merkille, että Luna hyräili usein täysin vieraita ja tuntemattomia säveliä, jotka jäivät aina muille mysteereiksi. Harvat kysyivät, mutta hekin saivat vain vastauksen, ”se on minun lempilauluni.” Niin ne kaikki kolmekymmentäkuusi sävelmää olivat, jotka Ginny oli laskenut heidän seurusteltuaan jo yli vuoden.
Ginny oli myös huomannut, että Luna hyräili kaikkein eniten silloin, kun oli surullinen tai halusi lohduttaa läheisiään. Sävelmät vaihtelivat iloisista haikeisiin, mutta aina niissä oli pieni surumielinen tunnelma ripauksella toivoa. Ginny oli oppinut rakastamaan sitä tapaa ja Lunan tuudittaessa häntä uneen kuin lasta, hän hyräili.
Sillä Ginny oli itkenyt päivän ja illan, toivoen, että sota päättyisi. Hänen perheensä oli erossa toisistaan ja hän kaipasi Harrya. Ei poikaystävänä vaan ystävänä, mutta kipu oli silti suurta. Lunassa oli kipinä, joka kyti myrskyöisin ja hyräily toi rauhaa levottomalle mielelle.
”Mitä sinä hyräilet?” Ginny kysyi, kun itku oli jo mennyt. Luna ymmärsi, että punahiuksinen tyttö ei halunnut samaa vastausta kuin muut. Luna lopetti hyräilynsä ja katseesta tuli hetkeksi utuinen ennen kuin se taas kirkastui.
”Äitini lauloi minulle paljon. Silloin, kun olin pieni ja peloissani. Nämä ovat äitini lauluja”, Luna vastasi hiljaa ja hymyili pidellen kiinni onnellisista muistoista, jotka olivat täynnä ikävää. Vihdoin Ginny ymmärsi ja lauloi vuorostaan Lunalle.
